Ajoimme eilen Hartwall-areenalle katsomaan Depeche Moden keikkaa. Areena oli silmämääräisesti katsoen melkein täynnä. En osaa arvioida prosenttiosuutta, mutta vapaita paikkoja ei juuri näkynyt ja permantokin oli melko täynnä. En ole ns. keikkaihminen; en seuraa bändejä enkä "fanita" mitään artisteja. Tämä oli ensimmäinen varsinainen "keikka" liki kahteenkymmeneen vuoteen, jonne lähdin.
Päällimmäinen vaikutelma esityksestä oli, että Dave Gahanin ääni on aivan uskomattoman kovassa kunnossa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ensin epäilin että laulu olisi vedetty playback:inä -- siinä määrin miehen ääni soi, suorastaan jylisi. Näin ei kuitenkaan selvästikään ollut. Tämä on erittäin vaikuttavaa, sillä useimmilla miessolisteilla ääni karhenee iän myötä lähes soinnittomaksi.
EDIT: Tämä biisi esitettiin myös.
5 kommenttia:
Luultavasti hänen kengissään kompastelisimme jo alkumetreillä!
Todellakin.
Olin hiukan ehkä haikealla mielellä, kun tajusin kuinka pahasti Gahan oli vanhentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vielä nelikymppisenä mies oli hämmentävän robustin näköinen ottaen huomioon hänen elintapansa 90-luvulla. Mulle tuli joskus vielä 10 vuotta sitten mieleen että Gahan on kuin tosimaailman Dorian Grey.
Martin Gore puolestaan oli säilynyt aivan uskomattoman kovakuntoisen näköisenä, mikä tietysti on vähemmän outoa suhteessa, koska hänen elintapansa taasen ovat olleet varsin terveelliset ainakin julkisuuden perusteella. On ehkä ihan hitusen traagista, että Gore on erittäin kovatasoinen laulaja, ja vastuussa käytännössä kaikista DM:n hiteistä säveltäjänä ja sanottajana, mutta jäänyt tavallaan Daven varjoon tietyssä mielessä.
Lavalla tämä ei kuitenkaan näkynyt sikäli, että Gore lauloi parikin kappaletta, ja vaikkei yleisö samalla tavalla villiintynyt -- kappaleetkin olivat balladimaisia -- tunnelma niiden aikana oli hypnoottinen.
Ikää kun tulee niin julkisuuden henkilöiden rapistuminen on omanlaisensa memento mori. Aika usein tulee säpsähdettyä jonkin julkimon kuvan edessä. Viimeksi Daniel Graig.
No, kuten kirjailijoist aj amuist atiteilijoista sanotaan -- lopussakin tulee hyvää kamaa, kun elämänkokemus karttuu ja mieli varttuu.
Minua hämmentää katsella omaa isääni nykyisin. En tiedä olenko mielissäni vai kauhuissani. Kohta 75-vuotias mies näyttää ikäistään parikymmentä vuotta nuoremmalta, vaikka poltti tupakkaakin minun ikäisekseni asti ja juopottelee edelleen enemmän kuin voi mitenkään olla terveellistä. Toisaalta voi toivoa että on saanut samanlaiset hyvät geenit, toisaalta taas tulee hiukan pettymys jokaisesta rypystä ja roikkuvasta ihopoimusta, kun ei sitten ihan samaan yllä.
:D
Minä en suostu vanhenemaan. Kieltäydyn.
Lähetä kommentti