Jakaisin karkeasti Niinistön vastaehdokkaat kolmeen kategoriaan: Mielekkäät ehdokkaat, Fuck You-ehdokkaat ja jämäehdokkaat. Raja mielekkäiden ja jämäehdokkaiden välillä on häilyvä, mutta kaksi Fuck You-ehdokasta erottuu muista: Laura Huhtasaari ja Paavo Väyrynen. Jämäehdokkaita ovat kannatuslukujen mukaan kaikki muut paitsi Haavisto, joka on ainoa mielekäs ehdokas.
En tarkoita "ainoalla mielekkäällä" sitä, että tämä tarkoittaisi ainoata jota itse äänestäisin, vaan ainoa sellainen ehdokas joka ei ole ns Fuck You-ehdokast, ja jota joku vakavissaan äänestäisi uskoen tämän pääsevän toiselle kierrokselle. Ja "vakavissaan" ei tarkoita tässä sitä, että joku ei vaikkapa vakavissaan äänestäisi muita.
Huhtasaaren ja Väyrysen mahdollisuudet toiselle kierrokselle ovat sinänsä ihan todelliset, ja heitä varmasti moni aika lailla tosissaan äänestääkin. Nimitys Fuck You-ehdokas tulee siitä, että Väyrysen ja Huhtasaaren äänestäjistä valtaosaa motivoi halu näyttää keskisormea niille, jotka nähdään tällä hetkellä valtaapitävänä eliittinä. Huhtasaaren kohdalla tämä tietysti on ymmärrettävää ja osa Perussuomalaisten populismia. En sano tätä tuomitsevasti, mutta vakavissaan, en näe mitään ns rakentavia syitä äänestää Huhtasaarta; Mikään hänen toiminnassaan ja sanomisissaan ei viittaa muuhun motiiviin hänen äänestämisekseen, kuin haluun aiheuttaa kaaosta ja hämmennystä.
Väyrysellä on kokolailla sama platform, ja siksi ei olekaan yllättävää että nämä kaksi kilpailevat samoista äänistä. Jos jompi kumpi näistä päätyy toiselle kierrokselle -- ja tällä hetkellä näyttää että Väyrynen on heistä suositumpi -- niin saamme eräänlaisen viihdyttävän show:n, jossa leikimme että kyseessä on vakava vaalikampanja, mutta jossa tosiasiassa vaalikampanja toimii äänitorvena vastaehdokkaan viestin toitottamiseen ilman sen kummempia toiveita läpimenosta.
Haavisto on varteenotettava mahdollisuus toiselle kierrokselle, mutta hänellä ei ole eikä tule olemaan mitään todellista mahdollisuutta haastaa Niinistöä oikein missään. Mitään olennaista linjaeroa todella tärkeissä kysymyksissä joissa presidentillä on valtaa -- lähinnä siis ulko- ja turvallisuuspolitiikassa -- ei edes löydy näiden välillä. Arvomaailman näennäiset erot ovat lähinnä siinä, että Haaviston homoseksuaalisuus on tietyille ihmisille kunniamerkki ja joillekin vastenmielinen deal breaker, mutta sitä ei tulla oikeasti julkisuuteen tuomaan -- ja hyvä niin, sillä minusta me voimme olla sisäsiistejä.
Jämäehdokkaista kukaan muu kuin Torvalds taas ei erotu mitenkään massasta. Torvaldsin kannatus on porukan alhaisin, mikä on minusta henkilökohtaisesti hyvin valitettavaa, sillä jos saisin valita presidentin, niin ottaisin ehkä kuitenkin mieluiten hänet tästä koko porukasta. Hän on joukosta ainoa aidosti länsimaisen liberaalin demokratian ja markkinatalouden kannattaja.
En sinänsä ole kovin innostunut ennustamaan tuloksia, mutta tässä on jonkinlainen näppituntumani eri skenaarioista:
- noin 50/50 todennäköisyydellä vaali ratkeaa ekalla kierroksella. Tämä on realistinen ja lopulta sikäli ihan hyvä tulos että eipähän kulu rahaa, aikaa ja vaivaa kampanjointiin eikä tarvitse kuunnella sitten toisella kierroksella mitään mäkätystä siitä kuinka oma ehdokas tuli epäreilusti kohdeltua kun se joku muu pääsi toiselle kierrokselle.
- Noin 25% todennäköisyydellä toiselle kierrokselle menee Haavisto + Niinistö. Kampanjasta tulee epämielenkiintoinen, kliseinen ja mitäänsanomaton. Haavisto ajautuu entistä enemmän puunhalaaja-maailmanparantaja- linjalle ja Niinistö on edelleen oma mitäänsanomaton itsensä esimerkiksi Naton suhteen.
- Noin 20% todennäköisyydellä toiselle kierrokselle menee Niinistö + Väyrynen. Tämä on viihdyttävä vaihtoehto, jossa Väyrynen piikittelee Niinistöä mm. EMU-päätöksestä ja maalaa tämän NATO:n "salakannattajaksi".
- Noin 5% todennäköisyydellä toiselle kierrokselle menee Niinistö + Huhtasaari. Tämä on vielä edellistä viihdyttävämpi mutta moraalisesti arveluttava vaihtoehto. Kampanjasta tulee kaoottinen, jopa psykoottisen oloinen, aivan kuten Huhtasaaren lausunnot noin yleensä ovat.
18 kommenttia:
Minun on ollut äärimmäisen vaikea motivoida itseäni katsomaan mitään debattia. Mannekiinivaalit ei vain kiinnosta, ja sen kerran kun viitsin telkkarin avata niin ne puhuvat jostain mistä presidentti ei päätä.
Kehotan toteuttamaan stoalaista kansalaishyvettä eli osallistumaan jämäkästi poliksen asioiden hoitamiseen. Eli äänestämään. Sivustaseuraaminen ja sitoutumattomuus haiskahtavat pahasti juuri siltä oman navan kaiveluun keskittyvältä epikurolaisuudelta.
Itse annan ääneni Haavistolle -- kun en parempaakaan löydä. Tuleepahan ainakin annettua ääni hiukan pehmeämpien arvojen puolesta, vaikka suomalaiset todennäköisesti turvaavatkin varovaiseen ja konservatiiviseen istuvana presidenttiin. Ja toki Suomessa on aika tyypillistä ylipäätäänkin että myös jatkokaudelle pääsee, noin muutenkin.
Minä en haluaisi äänestää Haavistoa, vaikka tunnetasolla mieluummin äänestän häntä kuin vaikka Niinistöä. Olen vähän ns taktikoivaa äänestystä vastaan, so. pidän sitä jossain määrin moraalittomana. Siirtovaaliääni olisi presidentin vaalissa yksinkertaisin toteuttaa, ja se jättäisi taktikoivan äänestämisen pois.
Nythän Niinistö todennäköisesti voittaa jo ihan siksi että hänen uskotaan voittavan. Ihmiset usein haluavat olla voittajan puolella. Se on ajatus jota joudun aika kauan rauhassa hengittäen ajattelemaan jotta voin suhtautua asiaan stoalaisittain, sillä inhimillisiä paheita on monia, mutta yksikään niistä ei ole yhtä viheliäinen kuin omien arvojen uhraaminen vain siksi että saa olla voittajien puolella.
:)
Hyvä nimitys tuo "Fuck You" -ehdokas. Siitähän tässä on lopulta kyse. Lumikki ja seitsemän kääpiötä, sillä Väyrynen on oikeasti toisella linjalla muiden kanssa vain siksi, että katsoo pärjäävänsä paremmin tarjoamalla vaihtoehtoa.
Huhtasaaren kampanjaesitys on ollut heikko. Kyllä noilla spekseillä pitäisi ainoana vaihtoehtona kyetä selvästi parempaan, vaikka gallupit luultavasti vääristelevätkin.
Vai olisiko niin päin että vaaleissa on kuusi fuck you -ehdokasta, jotka näyttävät keskisormea itsenäiselle Suomelle, ja kaksi ehdokasta, jotka hakevat tehtävään, joka kuului itsenäisen Suomen päättäjälle...
Tarkoitan tällä "fuck you"-ehdokkaalla siis ehdokasta jonka suosio perustuu paljolti sille että kun äänestää heitä, osoittaa että haluaa haistattaa pitkät ns nykymenolle.
Joku voisi kirjoittaa saman positiivisemmin nimittämällä näitä vaikka "bad ass"-ehdokkaiksi. Idea on sama.
Badass on parempi, Clint Eastwood -henkinen. Fuck you tuo mieleen jonkun neekerigangstan, ja siitähän ei ole kyse. Sekä Laura että Pave puhuvat asiaa, vaikka se ei enemmistöä kiinnosta sitäkään vähää kuin työttömien aktivointimalli.
Joskus lapsena ihmettelin kun luin historian kirjoista, kuinka ihmiset lähti talikot kädessä sotimaan kun ruhtinas määräsi. Mietin mitä lampaita porukka on, mutta eihän tässä mikään ole muuttunut. Rahvas laittaa vaikka kielensä mattotelineeseen jos ruhtinas lupaa maksuttoman terveydenhoidon ja vuokratukea.
Väyrynenhän se on joo niin itsenäisyysmies että kävi ihan Tehtaankadulla perseilemässä että Karjalaisesta saataisiin pressa.
Arvioita suomalaisten jakautumisesta:
Epäluuloiset: 5%
Pettyneet: 20%
Mitta täynnä: 20% (ja jopa 66% Uusimaa -lehden "Mihin ryhmään sinä kuulut?" -kyselyssä)
Edellä olevat yhteensä: 45% mahdollisia protestiäänestäjiä
Huolettomia: 10% (he ovat tyytyväisiä nykymenoon)
Em. lukemien perusteella on helppo laskea ns. "voittajan vankkureihin" haluavien äänestäjien lukumäärä: 100% - (10%+45%) = 45%
Jos lähes kaikki protestiäänestäjät lähtevät tyytymättömyytensä innoittamana ja ilmauksena äänestämään 1. kierroksella, ja vastaavasti "voittajan vankkureihin" haluavat äänestävät laiskasti 1. kierroksella, niin tällöin jo >5% nukkuvien määrä "haluan voittajan vankkureihin" -ryhmän keskuudessa riittää toisen kierroksen toteutumiseen.
Tällöin toisella kierroksella olisivat vastakkain mahdollisesti "valtiomies" ja "liittovaltiomies", jonka rasitteena on mm. julkinen tuki aktiivimallille, halu alistaa suomalainen politiikka vahvasti ylikansallisten markinavoimien ohjaukseen, sekä huomattavan epäselkeä ja venkuroiva suhtautuminen suomen nato jäsenyyteen.
Jos vaalien toisen kierroksen ykkösteemaksi muodostuu kansan eriarvoistumisen pysäyttäminen vs. eriarvoistumisen jatkuminen, niin tällöin markkinavoima -ja liittovaltiomies joutuu altavastaajan asemaan (ts. syytetyn penkille).
Tällöin "markkinavoimat ohjaavat liikaa politiikan tekoa suomessa" vaaliteema-asetelmalla maksimitulos valtiomiehen hyväksi olisi toisella kierroksella 57%, mutta tämä tulos edellyttäisi sitä, että ko. 57% ryhmään kuuluvat ihmiset ymmärtäisivät rahapolitiikan ratkaisevan tärkeän merkityksen työttömyyden hoidossa. Tätä epäilen, ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä ei osaa omin sanoin selittää sisäisen ja ulkoisen devalvaation eroa.
Suomen kansa on jakautunut globalisaatiosta hyötyneisiin ja globalisaatiosta kärsineisiin. Kuinka vahvasti presidentin vaali ilmentää ja kärjistää tätä kansan kokemaa kahtiajakautumista, määrää myös vaalien lopputuloksen. Jos lähes kaikki(?) työttömät kokevat aktiivimallin kepiniskuna työttömän PERSUmuksiin, niin tällöin aktiivimalli voi aktivoida normaalisti suomen passiivisimmin äänestävän väestönosan, siis elinkautistyöttömät, työttömät ja syrjäytetyt protestiäänestämään.
Todennäköisesti jo syrjäytettyjen 69 000 nuoren "eteenpäin elävän mieli" -elämänasenne on jo ajat sitten kuollut ja kadonnut iäksi, jonka vuoksi minkäänlainen aktivointikepin isku ei saa heitä enää äänestämään, he ovat kansalaisina jo pysyvästi menetetty väestönosa, joista aiheutuu heidän loppuelämänsä aikana noin 69 miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle.
Tyytyväisyyden kuplassa elävät suomalaiset (10%) eivät ehkä tämän kahtiajaon ns. "heikkoja signaaleja" riittävässä määrin huomaa, ja he tulevat sen vuoksi olemaan erittäin yllättyneitä, jos vaaleissa toteutuukin vaihtoehto, joka kuplan sisältä katsottuna näyttää nyt äärimmäisen epätodennäköiseltä.
Lähteet em. prosenttiluvuille:
"EVA julkaisi selkäpiitä karmivan tutkimuksen jossa ilmeni, että kolme neljästä suomalaisesta katsoo, että maan eliitti ajaa vain omaa etuaan, eikä välitä tavallisten ihmisten elinolosuhteista. Yli puolet on jyrkentänyt suhdettaan maahanmuuttoon ja katsoo maahanmuuton menneen yli äyräiden (60%). Markkinavoimat ohjaavat liikaa suomalaisen yhteiskunnan toimintaa sanoo 57 %"(https://www.kaupunkiuutiset.com/uutiset/278138-kansalaisilla-mitta-taysi)
"Eriarvoistuminen uhkaa suomalaista yhteiskuntaa 82 prosentin mielestä. Tyytymättömyyttä on eniten pienituloisten, työntekijäluokan sekä vasemmistolaisten keskuudessa.
Tutkimus jakaa kansalaiset neljään ryhmään.
"Huolettomia" kansalaisia on tutkimuksen noin kymmenesosa. He ovat tyytyväisiä eivätkä näe uhkia. Ryhmän tyypillisimpiä edustajia ovat hyvätuloiset sekä kokoomuksen kannattajat.
"Epäluuloisia" on viisi prosenttia. He ovat tyytyväisiä yhteiskunnan tilaan, mutta näkevät maahanmuuttoon ja turvallisuuteen liittyvän uhkia. Ryhmän tyypillisimpiä edustajia ovat arvokonservatiivit, oikeistolaiset sekä miehet.
"Pettyneisiin" kuuluu noin viidennes, heitä on erityisesti naisissa ja vasemmistolaisissa. He ovat hyvin tyytymättömiä – mutta eivät liitä uhkakuvia ulkoisiin tekijöihin kuten maahanmuuttoon, tai turvallisuuteen.
Merkille pantavin ryhmä ovat kuitenkin he joiden "mitta täynnä". Tähän ryhmään kuuluu noin viidennes suomalaisista, eli karkeasti arvioiden jopa miljoona ihmistä. He ovat hyvin tyytymättömiä ja näkevät paljon uhkia. Heidän joukossaan on paljon äänestämättömiä, perussuomalaisten kannattajia sekä työntekijäluokan edustajia.
Tutkijoiden mukaan "tilannekuva Suomesta on huolestuttava". (https://www.uusimaa.fi/artikkeli/407100-nyt-meni-kuppi-nurin-jopa-1-000-000-suomalaisen-mitta-on-taysi)
Minusta taas Laura Huhtasaari muistuttaa enemmän sitä "Neekerigangstaa" kuin mitään muuta.
MK: "Itse annan ääneni Haavistolle -- kun en parempaakaan löydä. Tuleepahan ainakin annettua ääni hiukan pehmeämpien arvojen puolesta, ..."
Jos Haavisto tulisi valituksi, niin hän olisi joka tapauksessa pakotettu jatkamaan euro valuutan käyttämiseen liittyviä ns. "elvyttäviä vyönkiristyksiä", siis talouskuripolitiikkaa.
Haavisto kannattaa "kun valuuttaa ei jousta, ihmiset joustavat" -rahapolitiikkaa, jossa nähdään, että kansainvälisen kilpailukyvyn kohentaminen tapahtuu korkean työttömyyden avulla ( ns. työttömyysdevalvaatio). Korkea työttömyys on työttömän näkökulmasta katsottuna joka tapauksessa kovaa politiikkaa, vaikka kovaa työttömyyttä olisikin yritetty pehmentää puheilla "pehmeistä ja ymmärtäväisistä arvoista".
Teoriassa tosin palkkojen alentaminen tapahtuu ilman korkeaa työttömyyttä, mutta tätä teoriaa on äärimmäisen vaikeaa saada toimimaan käytännössä, onkohan missään onnistunut ?
Minulle äänestäminen on (näissäkin vaaleissa) historiallisista syistä johtuen äärimmäisen helppoa: Olen itse kokenut ns. emuharjoituksen aikana työttömyysdevalvaation vaikutukset omakohtaisesti. En siksi halua, että kukaan muu (nuori tai vanha) joutuu kokemaan elämässään sitä äärimmäisen suurta epätoivon ja toivottomuuden tunnetta, kun tajuaa että joutuu olemaan koko loppuelämänsä ajan työttömänä. Yritän kuvata tätä tunnetta lauseella:
"Elämä on kuin hiekkaa, joka valuu sormieni lävitse, ja lopulta mitään ei jää jäljelle"
No onneksi George Soros ja kumppanit näkivät "vahva valuutta on hyväksi suomelle" -ideologian järjenvastaisuuden ja mielettömyyden, ja he spekuloivat emumarkan kumoon. Se pelasti minut elinkautistyöttömyydeltä, joka olisi toteutunut jos emuharjoitusta olisi jatkettu euron käyttöönottoon saakka.
Rahapolitiikkaa ymmärtämättömät "Ruukinmatruunat" eivät ymmärrä vielä tänä päivänäkään sitä, että mistä 90 -luvun lama todellisuudessa johtui. Silloin harjoiteltiin sopeutumista euron käyttöön, siis rahapolitiikkaan, jossa devalvaatio jätetään tekemättä, vaikka sille olisi huutavan kova tarve.
H-baari: Väyrynenhän se on joo niin itsenäisyysmies että kävi ihan Tehtaankadulla perseilemässä että Karjalaisesta saataisiin pressa.
Suomi voi menettää itsenäisyyden Ruotsalaisille, Venäläisille ja Saksalaisille. Pidän kaikkein todennäköisimpänä vaihtoehtona (oletusarvona, joka toteutuu ilman ponnisteluja) sitä, että suomi menettää itsenäisyytensä Saksalaisille ensi vuosikymmenen loppuun mennessä, jolloin suomen velkataso saavuttaa saman tason joka oli silloin kun Kreikan velkakriisi alkoi.
Toki suomen valtion velkakirjoja omistavat muutkin kuin Saksalaiset, mutta Saksa joka tapauksessa sanelee ne leikkauslistat, joiden avulla ylivelkaantuneen suomen valtion budjetti laitetaan väkisin suomen ulkopuolelta sanelemalla tasapainoon.
Tässä tilanteessa suomalaiset nuoret kokevat (kuten Kreikassa on jo vuosien ajan tapahtunut), että parasta mitä heille voi tapahtua, on päästä pois suomesta muualle eurooppaan töihin.
Mikä on sellaisen valtion tulevaisuus ja mikä on sellaisen valtion nimitys josta parhaat ja osaavimmat nuoret lähtevät pysyvästi pois valtion velkaantumista pakoon ?
Reality check: Valtion tulevaisuutta ei ole, nimitys on "debt colony", velkasiirtomaa jolla ei ole enää itsenäisyyttä.
"Suomessa toteutetut julkisten menojen leikkaukset johtuvat siitä, että kansantaloutemme on supistunut ja että kärsimme tulevina vuosina nollakasvusta. Tälle politiikalle on vaihtoehto. Jos Suomi eroaa euroalueesta, kilpailukykymme palautuu nopeasti ja taloutemme alkaa kasvaa.
Onkin kysyttävä, kuinka kovan hinnan olemme valmiit maksamaan siitä, että saamme olla mukana euroalueessa ..."(Paavo Väyrynen: "Kukahan nämäkin sotkut selvittää ?" s. 142, löytyy myös blokista)
Arvioni mukaan me suomalaiset olemme valmiit hyväksymään ~30% palkkojen alennuksen sisäisen devalvaation avulla, joka edellyttää toteutuakseen ~30% aikuistyöttömyyttä ja ~60% nuorisotyöttömyyttä, sekä kansan ~kolmasosan jäämisen köyhyyden vuoksi maksullisten terveydenhuoltopalveluiden ulkopuolelle.
Perustelu: Kreikka hyväksyi em. hinnan pysyäkseen mukana euroalueessa (luvut ovat peräisin ulkomuistista eurokriisin akuutista vaiheesta). Kreikan jo toteutuneista luvuista päättelen, että myös suomalaiset ovat valmiit hyväksymään vähintäänkin saman eurojäsenyyden hinnan, mutta luultavasti vieläkin korkeammat lukemat, koska suomessa - toisin kuin kreikassa - suomen eurojäsenyys nähdään myös turvallisuuspoliittisena ratkaisuna. Esimerkiksi blokisti Ruukinmatruunan mukaan eurojäsenyys on itse asiassa sama kuin "naton ulkojäsenyys":
"Taloudellisesti vahingolliseksi osoittautuneen euron puolustelu turvallisuuspolitiikalla tai jollain länsimaisilla arvoilla on mielestäni vielä törkeämpää valehtelua kuin olivat euron tuomiin taloudellisiin etuihin liittyvät puolustelut. Talouteen perustuvat, mutta virheellisiksi osoittautuneet, puolustelut ovat vielä käsitettävissä joko taloutta koskevan ymmärryksen puutteen eli toiveajattelun tai poliittisen dogmaattisuuden tuotteina. Mutta turvallisuuspolitiikkaan vetoaminen euron yhteydessä on härskiä, varsinkin kun edellisten euron puolusteluiden virheellisyyttä ei suostuta tunnustamaan. ... Itse asiassa kykymme järjestää puolustuksemme kuntoon on heikentynyt eurojäsenyyden myötä."(https://tyhmyri.wordpress.com/2014/05/04/euro-ja-turvallisuuspoliittinen-harha-keksittyjen-puolusteluiden-ketju-jatkuu/)
Eurojäsenyyden hinnan hyväksymiseen vaikuttaa kansan keskimääräinen "Locus of control" -lukema:
Jos lukema on korkea (alkuperäisellä Rottenin asteikolla), niin kansa ei halua (siis uskalla pelkonsa vuoksi) ottaa mitään riskejä, vaan valitsee tutun ja turvallisen nykytilan jatkamisen.
Jos lukema on matala, niin silloin kansalaisilla on vahva usko omiin selvitymiskykyihinsä, jonka vuoksi he uskovat selviytyvänsä myös maansa euroerosta, joka koetaan yleisesti "hypyksi tuntemattomaan" (koska kukaan kansakunta ei ole vielä tehnyt mallisuoritusta matkittavaksi).
Tätä henkistä laatua olevaa kykyä uskoa selviytyvänsä myös "hypystä tuntemattomaan" kuvaa mielestäni hyvin tämä Rob Kellyn kirjasta napattu aforismi, joka mielestäni kuvaa erinomaisen hyvin alhaisen LOC -lukeman omaavan ihmisen suhtautumistapaa elämässä eteen tuleviin yllättäviin tilanteisiin ja ongelmiin:
"This is not a mountain, this is a molehill!"
Pelko saa euroeron näyttämään vuorelta, vaikka todennäköisesti se on myyränkukkula samalla tavoin kuin markasta luopuminen ja euroon liittyminen aikoinaan oli. Myös Brexitin ja Trumpin valinnan pelättiin johtavan katastrofiin. Mutta tutkimusten mukaan vain ~8% ihmisten mielessään ylläpitämissä erilaisista pelko -ja uhkakuvitelmista oikeasti toteutuu.
Evoluutio on jalostanut ihmisaivot antamaan erilaisille peloille ja uhkakuville huomattavan suuren painoarvon järjen painoarvoon verrattuna. Tätä ilmiöta, (ajatusvinoumaa nimeltä "loss aversion") kuvaa mielestäni parhaiten Couen laki:
"Tunteen ja järjen ollessa ristiriidassa tunne voittaa aina!"
Itse en oikeastaan seurannut näitä mediasta lainkaan, vaan aidon stoalaisesti olin sateessa toreilla. Käytännössä kaikki ehdokkaat puhuvat siellä täysin eri tavalla. Sanoisin, että selkeäsi rehellisemmin ja perustellummin kuin mediassa ja varsinkin lehdissä, joissa tulee esille lähinnä vain toimittajien tulkinnat, joita on ohjailtu kampanjoiden mainostoimistoista.
Vaaleissa on aina se juttu, ehdokkaita asetetaan myös muista syistä kuin siitä, että nämä voittaisivat vaalit sillä jos järjestelmä pystyssä pysyyy tulee aina uusia vaaleja, eikä mitään lapsikuningasta, joka muuttaisi yllättäen kaiken ole maallisessa mielessä odotettavissa. Kokemus ehdokkuudesta on kokemusta ehdokkuudesta sekä ehdokkaalle, että puoluekoneistolle.
Lähetä kommentti