Karhukainen, Osa 3.

Luku 3. Läpimurto

Menestys tulee usein niille, jotka ovat liian kiireisiä etsimään sitä
     - Henry David Threau

Aamuinen ajomatkani sujui läpimurron aaamuna kuten ennenkin. Radion tyhjänpäiväinen sisältö puudutti aivan kuten aiemminkin. Olin tavoistani poiketen poiminut mukaani lehden. Tein tämän turhamaisuuttani, sillä tiesin että toimittajan kirjoittama artikkeli haastattelustamme olisi tuossa lehdessä. Kuten niin monilla muillakin ihmisillä, minulle oli hyvin tärkeää tietää mitä muut minusta sanoivat.

Varsin usein ihmiset luulevat välittävänsä siitä, mitä muut heistä ajattelevat. Ehkä näin on, mutta edes tuolloin en nähnyt asiaa näin. Yhtä lailla muut ihmiset olisivat voineet olla ajattelematta laisinkaan. Sensijaan he puhuivat ja kirjoittivat asioita, asioita joita minä saatoin kuunnella tai lukea. Nämä sanat kiinnostivat minua, ja ne myös usein aiheuttivat kipua. Tämä kipu ei eronnut suuresti kivusta jota lapsi tuntee kolhiessaan polvensa tai kyynärpäänsä.

Tiesimme tuolloin, että karhukaisen hermosto mahdollistaa korkeintaan hyvin alkeellisen kyvyn tuntea kipua, kylmää tai kuumaa. Koska näiden tuntemusten evolutiivinen tarkoitus on suojella eliötä vahingoittumiselta, niiden tarkoituksenmukaisuus riippuu siitä, kuinka herkästi eliö vahingoittuu. Näin siis selitimme asian itsellemme ja toisille, ja tällä myös oikeutimme sen, että surutta leikkelimme, syövytimme, pakastimme ja keitimme näitä otuksia elävältä.

Olin eristänyt yhdisteen jota nimitimme metaproteiiniksi. Sen rakenteesta puuttui kuitenkin jotain, minkä vuoksi se ei saanut aikaan kryptobioosia juuri muilla eliöillä. Uskoimme tämän johtuvan hermoston rakenteesta ja biologisista seikoista. Metaproteiini toimi eliöillä, joiden hermosto oli erikoistunut kivun ja kylmän karttamiseen, joten se ei toiminut myöskään esimerkiksi hyönteisillä. Tämä tarkoitti että tutkimuksemme ei etenisi ellemme löytäisi keinoa ohittaa hermostovaikutusta.

Dekaani tuli tapaamaan minua tuon päivän aamuna. Esittelin hänelle artikkelia lehdessä, ja hän oli hyvin vaikuttunut. En usko että dekaani ymmärsi lukemaansa, aivan kuten toimittaja tuskin ymmärsi kirjoittamaansa. Mutta heidän kaltaisilleen ihmisille oli tärkeämpää se, että asioista kirjoitettiin ja puhuttiin, eikä se mitä sanotaan. Se, oliko sanottu mielekästä ja informatiivista, oli eräänlainen sivuseikka, ja ihmiset jotka kiinnittivät tällaisiin asioihin huomiota olivat hankalia ja yhteistyökyvyttömiä heidän mielestään. Artikkelissa oli kuitenkin jotain hyvin tärkeää.

Karhukaiset eivät piittaa kylmästä, kuumasta tai säteilystä. Näin toimittaja oli kirjoittanut. Kun dekaani maiskutteli suutaan ja kyseli josko tämä artikkeli auttaisi hankkimaan lisää rahaa, totesin etten piittaa rahasta. Dekaani katsoi minua hieman kieroon ja hymyili. Hän ei tietenkään uskonut minua, sillä sellainen ihminen hän oli. Hänen ajatusmaailmassaan raha oli kaikkein tärkein asia, eikä siihen mahtunut sellaista ajatusta että joku muu ajattelisi toisin. Niinpä hän hymyili ikään kuin kyseessä olisi vitsi. Silmien karsastus taas johtui synnynnäisestä poikkeamasta silmän lihasten pituudessa. Karsastus oli toki korjautunut vuosien harjoittelulla, mutta hämmennys sai aikaan sen hetkellisen palautumisen.

- Kuinka työnne on edennyt?
- Meillä on useampia nanogrammoja metaproteiinia eristettynä. Voimme aloittaa testit kun saamme eettisen lautakunnan hyväksynnän.
- Millä aiotte testata yhdistettä?
- Rotilla, mutta tarvitsemme vielä lisää tietoa. En usko sen toimivan sellaisenaan. Jotakin muuta tarvitaan kryptobioosin laukaisemiseksi.
- Hyvä, mielestäni teidän tulisi kokeilla yhdistettä rottaan ensi tilassa. 
- Odottakaa hetki, olkaa hyvä.

Kävelin kemikaalikaapille ja otin laatikosta ampullin. Avasin tarvikelaatikon ja otin paineilmainjektorin, latasin ampullin injektoriin ja käännyin Dekaanin puoleen.

- Olette aivan oikeassa. Tiedän juuri sopivan rotan.

Tartuin  dekaania käsivarresta, asetin injektorin hänen kaulaansa vasten ja painoin liipasimesta.

- Oletteko päästänne vialla? Soitan poliisin! Tämähän voi olla vaikka hengenvaarallista.
- Koska metaproteiinikaskadin ensimmäinen vaihe sulkee asetyylikoliinireseptorit, menetätte liikuntakykynne muutamissa sekunneissa.
- Mutt..mmh phmmsm mmm...

Dekaani ei kyennyt enää liikuttamaan huuliaan, ja vajosi lattialle velttona.

- Seuraava vaihe kaskadista on elektronisiirtoketjun merkittävä hidastuminen.

Polvistuin dekaanin viereen ja katselin kuinka hänen katseensa lasittui.

- Nestettä poistuu merkittäviä määriä solujen sisältä, joten hikoilette samalla. Ette tosin todennäköisesti enää tunne tätä vaihetta.

Katselin kuinka hänen vaattensa alkoivat muuttua kosteiksi. Oli kiehtovaa miten suusta valuva kuola oli täysin kirkasta. Myöskään minkäänlaista merkittävää hajua en havainnut.

-Katsokaas, ymmärsin juuri, että kaikki kolleegamme täällä kutsuvat teitä "rotaksi", joten olette mitä oivallisin koehenkilö metaproteiinikaskadille.

Dekaanin ruumis oli lakannut nytkähtelemästä, ja hän näytti hyvin rauhalliselta, joskin hikiseltä. Tunnustelin pulssia, joka tuntui enää heikkona. Sydän löi ehkä 20 kertaa minuutissa. Pian se pysähtyisi kokonaan. Nostin Dekaanin nyt käytännössä elottoman ruumiin pöydälle ja hain kylmätiloista siirrettävän pöydän. Asettelin Dekaanin pöydälle ja riisuin hänen vaatteensa. Vaattet olivat varsin nihkeät, mutta ripustin ne siististi henkariin ja laboratorion vaatekaappiin. Mittasin jälleen pulssin ja otin verinäytteen  Kirjasin huolellisesti kaikki mittaustulokset, ja työnsin Dekaanin pakastimeen.