Startti on lauantaina vasta kello 15. Koetan nyt pitää lähinnä huolen lihashuollosta ja nivelistä; varsinaista venyttelyä en harrasta nyt, sillä se vie puhdin juoksusta, mutta pieniä vetristäviä liikkeitä teen päivittäin. Jätin tältä viikolta myös kyykkytreenin pois.Kisaan päättyy kolmen kuukauden mittainen "juoksukauteni".
Ensi maanantaina aloitan massakauden. Ohjelmani perustuu taas 531-ohjelmaan. Viikkosuunnitelma on osapuilleen seuraava:
- Maanantai: Penkkipunnerrus 531, kulmasoutu, leuanveto (kehonpaino)
- Tiistai: Tempaus, Maastaveto 531, etukyykky
- Keskiviikko: 8x400m juoksu (tällä ylläpidän juoksukuntoa sen mitä voin)
- Torstai: Pystypunnerrus 531, leuanveto (lisäpainot), ns sivuolkapäätreeni
- Perjantai: Kyykky 531, rinnalleveto, power shrug
- Lauantai: 4-5km juoksu
- Sunnuntai: Lepo
Olen samansuuruisen kuurin ottanut ennenkin, joskin sitä ennen painoin alle 70 kiloa, joten nyt voi olla hieman hankalampaa (ainakin jos ei halua suuria määriä rasvaa). Lisäksi yritän olla uhraamatta juoksukuntoani liiaksi. Koska 531-ohjelmassa on joka neljäs viikko kevennysviikko, en usko että ylikunto tulee olemaan mikään ongelma. Aloitan painot maltillisesti laskennallisista maksimilukemista 65, 105, 140 ja 170kg (pystypunnerrus, penkki, ja kyykky), jolloin ensimmäisen syklin ykköspainot ovat hyvin konservatiiviset, noin 55kg, 87.5kg, 120kg, ja 145kg; nämä nostot eivät tuota siis kerrassaan mitään vaikeuksia. Massakauden treeni on alkuun volyymipitoisempaa, ja koska 531:ssä tehdään viimeiseen sarjaan paljon toistoja, niin noissa menee ensimmäisellä viikolla todennäköisesti ainakin viisi toistoa. Penkissä voi mennä paljonkin enemmän, kyykyssä ja maastavedossa ehkä rajoitan toistomäärän kuuteen vaikka enemmän menisikin; en halua paikkoja kipeäksi.
Koska syklejä ehtii loppuvuoden aikana tulemaan neljä, niin vuoden loppuun asti noudatettuna ohjelma tuottaa viimeisen syklin ykkösiksi noin 70, 110, 150 ja 180kg, jokainen näistä olisi siis hienoinen lisäys omaan ennätykseeni. Jos pystyn ylläpitämään kykyni juosta 5km alle 25 minuutin, niin tätä voi pitää jo erittäin kovana tavoitteena, mutta jos palautuminen on uhattuna, niin ensimmäisenä uhraan kyllä juoksusta.
8 kommenttia:
Älyllisesti ymmärrän moneliasia asioita enkä mitenkään toisten harmittomia pyrkimyksiä tuomiste, mutta edelleenkään en kokemuksellisesti ymmärrä lainkaan halua juosta ison lauman mukana ja vielä maksaa siitä, jos vaihtoehtona on juosta omassa rauhassa yksinään tai mukavan kaverin kanssa. En vain tajuu. Mutta mitäpä näitä miettimään ja lykkyä matkaan. harrastaahan moni sadomasoakin. tai marjanpoimintaa. kullekin omansa.
Olennainen asia ei ole se, että siinä on iso lauma; Olennaista on se, että lopussa on monta tulosta, joiden joukossa oma tulos on jossakin kohtaa. Olennaista ei ole se, että siitä maksetaan (juosta voi ilmaiseksi), vaan se, että siinä ei voi huijata.
Juokseminen yksin on palkitsevaa täysin erilaisista syistä ja erilaisilla tavoilla. Hieman niin kuin hyvän punaviinin nauttiminen ruoan kanssa on kokemuksellisesti eri asia kuin vaikka vodkashottien kiskominen kovalla tahdilla. Tai saunakalja illalla sohvannurkassa. "Sama asia" ei ole "sama asia" vaikka siinä jotain samaa onkin.
Kilpailutilanteessa se olennainen ulottuvuus on sen tietynlainen objektiivisuus. Objektiivisuuskin on väärä sana sikäli, että gps + sekuntikello ovat objektiivisia ihan samalla lailla. Jokainen harrastelija ymmärtää ettei lähde kisaa voittamaan, vaan voittamaan itsensä, mutta tilanteena se kilpailu on erilainen kuin se että jonakin viikonloppuna vaan pistää sortsit jalkaan ja alkaa juosta. Siihen valmistaudutaan henkisesti ja fyysisesti, siinä nimenomaan kulminoituu se treenaaminen tavalla, joka ei kysy sitä huvittaako juuri tänään tai onko juuri nyt sellainen fiilis.
Ymmärrän etteivät kaikki nauti siitä; osalle ihmisistä se, että juostaan muiden sanelemana hetkenä ja muiden määräämää reittiä on jotenkin tarpeeton reunaehto joka ei tuo mitään lisää.
Suurin osa ihmisistä jotka eivät "pidä kilpailuista" elää vain itsepetoksen vallassa. Uskomus että kilpailu ei anna mitään lisää, on defenssi sitä vastaan että on vain huono häviäjä. Minulle häviäminen on enemmänkin älyllinen nautinto, johon liittyy toki jonkinasteinen masokismi. Siinä on jotain samaa kuin tietyissä dekadenteissa nautinnoissa, se kutkuttaa sielua tavoilla joita ei saa aikaan mitenkään jos pysyttelee mukavuusalueillaan.
Niin kai sitten. Viimeksi kun juoksimme yhden kaverin kanssa puolimaratoneja kahdestaan meillä oli gepsi ja sykemittari mukana. Ei siinäkään voi huijata, pikemminkin dataa tuli ilmankosteuden ja korkeuserojen ja muiden muodossa liikaakin.
Tuo laumajuoksu ei vain mahdu kokemukselliseen piiriin. Mutta hyvä että se toimii muilla.
Minulle se "lauma" ei ole kokemuksellisesti olennaista, vaan se, että aikataulu ja reitti ovat standardisoituja, ja se että oma suoritus on osa isompaa kokonaisuutta. Ei se porukka siinä juoksutilanteessa siinä ympärillä minullekaan sillä lailla paljoa tuo , ainakaan positiivisessa mielessä, pikemminkin on välttämätön paha sikäli että kaikkien pitää sitten ainakin juosta samoissa olosuhteissa.
Niin ja itseä introverttinä vituttaa tuntemattomien ihmisten seassa oleminen. Juokseminen on kuitenkin sitä omaa aikaa vapaana sosiaalisuuksista.
No, en taas itse pääse ihan sellaiseen lokeroivaan ajatteluun sisään, jossa jokin toiminta on vain yhtä asiaa jolla on vain yksi konteksti. Esimerkiksi juokseminen esiintyy mulle monessa kontekstissa. Meditaationa kun lähtee yksin pitkälle lenkille, fiilistelynä kun juoksee keskipitkää kieli vyön alla, erittäin tarkkaa keskittymistä tekemiseen kun juoksee lyhyttä kovaa, se on keino ehtiä bussiin jos meinaa myöhästyä, ja keino mitata suorituskykyä ja verrata sitä muihin.
Ei ole mitään yhtä "juoksemista", vaan juokseminen on nimi sille, kun jalat tekee tiettyä liikettä ja liikutaan eteenpäin. Se muu siinä ympärillä on sitten se, mikä tekee milloin minkäkin merkityksen sille juoksemiselle.
Sama se on painojen nostelussa. Se on keino hankkia hyvät pörinät, se on keino väsyttää kroppa että löhöily tuntuu mukavammalta, se on keino tulla vahvemmaksi, ja se on myös itsessään olemuksellinen, ekstistentiaalinen kokemus jossa tuntee itsensä puhtaaksi voimaksi.
https://youtu.be/n0wAPmwM9gI
Lokeroin lähinnä laumassa juoksemisen mielihyvää tuottavien vapaa-ajan aktiviteettien ulkopuolelle ;) Tai siis, hekkumoin sen mieletömyydellä, että joku vielä vapaaehtoisesti MAKSAA moisesta kokemuksesta.
Muuten kyllä pidän monelaisesta jaloilla liikkumisesta ja juoksemisestakin moilla variaatioilla. Myös kunnonkohotusmielessä ja tulosten tarkkailun aiheuttaman mielihyvän näkökulmasta. Ja auttahan tuo jolkottelu myös jaksamaan töissä.
No, aiheesta on sisällään vaikea vääntää järkevästi, makuasia kun on.
Raha on vaihdon väline. Ei se merkitse minulle mitään sen kummempaa, kuin että siitä ei toivo olevan pulaa. Olen sen verran hyvässä asemassa taloudellisesti, että osallistumismaksu ei merkitse minulle juurikaan mitään uhrausta. Kun lisäksi hinnalla sai juomahuollon, juoksun jälkeisen eväspussin, suihkun, ja 20% alennuskupongin urheiluliikkeeseen, ei taloudellinen nettovaikutus ollut merkittävä.
En yritä vääntää tästä niinkään; jokaisella on omanlaisensa kategoriat asioille. Maksan monista asioista jotka ovat epämiellyttäviä, se on osaltaan myös keino saada itsensä tekemään niitä asioita.
Lähetä kommentti