Maanantaina tein suunnittelemani ohjelman mukaiset liikkeet. Olin vapaa-aikakeskuksella, ja siellä ei ole puolen kilon kiekkoja, joten 56 kilon sijaan tein 57.5kg. En saanut kuin ykkösen, ja sekin nippa nappa. Tässä on tullut takapakkia siis. Shrugsit 2x8 185kg:lla onnistuivat ihan hyvin, penkissä tein 55kg:lla 60kg:n sijaan, mutta tein 12 toistoa kahdesti. Vedin päälle vielä kymmenen leukaa odotellessani. Olin varovaisen toiveikas maanantain jälkeen.
Eilinen treeni ei ollut kyllä kovin hyvä, jos rehellisiä ollaan. Tämä viikko on nyt viimeinen "työviikko" toisessa 531-syklissäni. Tajusin etten oikein pidä tästä ohjelmasta, mutta toisaalta olen vähän huono arvioimaan vielä koska kahden syklin jälkeen ei oikeasti vielä kauheasti pysty sanomaan ja toisaalta koska ojentajissani oli pientä tulehdusta, on mahdotonta sanoa mikä osa johtuu ohjelmasta ja mikä on muita seikkoja.
Kyykkäsin 5x110, 3x120 ja 1x135. Tuo 135 oli pettymys, koska kuvittelin että saisin ainakin kolmosen, ja toivoin jopa nelosta. Kuopasta nousin kuitenkin sen yhdenkin kerran vain kiukulla ja hampaiden kiristyksellä. On kuitenkin aina myönnettävä tosiasiat ja todettava että juuri nyt 135 on minulle kyykyssä se yhden toiston maksimi, ja se että kyykkäsin kolmosen 140 kilolla toukokuussa, ei merkitse tässä kohtaa mitään. Tein päälle ainoastaan kevyitä tempauksia ja rinnallevetoja (alle 50kg) ja 2x20 vatsalihaksia 15kg:n lisäpainoilla. Soudut jätin tekemättä.
Wendlerin (siis 531:n alkuperäisen kehittäjän) oma suosikki korkean volyymin ohjelmaksi on ns. Boring But Big, jossa 531-ohjelmaa täydennetään 5x10 toiston sarjoilla niin, että ensimmäisellä viikolla se on 50%, toisella 60% ja kolmannella 70% maksimista. Minun ohjelmassani nämä olisivat esim kyykyssä pyöristettynä 72.5kg, 87.5kg ja 102.5kg. Tämä voisi periaatteessa toimia, mutta vaatisi niin kovasti syömistä, etten vaan pysty.
Torstaina on se "pelottava" penkkipäivä. Myönnän että pelkään penkkipunnerrusta nykyisin enemmän kuin kyykkyä. Tämä siksi, että penkissä tulee helposti tehtyä "typeryyksiä", eli nostettua huonolla tekniikalla kun voimat uhkaavat loppua. 86 kiloa ei ole paljon -- minun kokoiseni kaverin pitäisi nostaa noin puolitoistakertaisesti -- mutta olkapään historian tuntien hiukan hirvittää. Menen kuitenkin nyt ohjelman mukaan ja katsotaan mitä tapahtuu.
Perjantaina pääsen vihdoin viimein vetämään maasta 150kg. Kesällä nostin 157.5 kerran, ja 150kg on tullut vedettyä kolmosen verran.
Mietin vielä, aionko vetää kolmannen syklin vielä. Tavallaan 4 viikkoa on niin lyhyt aika, että miksi ei. Mutta toisaalta, kun en oikein pidä tästä ohjelmasta. Kyse on tunneasiasta. Ensi alkuun sen voisi kuitata niin että koska se on vaan tunne, niin on parempi toimia ohjelman mukaan. Mutta motivaatio ei toimi niin. Lisäksi olen huomannut että jos treenaa vastentahtoisesti, niin tulee helposti laiminlyöneeksi jotain aspekteja treenissä tai toipumisessa. Itselläni yksi tällainen on, että jos salitreeni tuntuu puisevalta, lähden lenkille. Tämä nyt kuulostaa varmaan jollekin siltä että no, sehän on hyvä, mutta asia ei ole näin. Juoksu on niinkuin viinan juonti. Siitä tulee hyvä olo silloin kun sitä tekee, mutta siitä on haittaa muulle elämälle. Nostot kärsivät jos juoksen. Olen kokeillut kahta ja yhtä lenkkiä viikossa, mutta fakta on, että nolla olisi parempi jos haluaisin tulla vahvemmaksi.
Todennäköisesti vedän vielä yhden syklin 531:stä. Lokakuussa onkin sitten painonnostokurssi sopivasti kun seuraava sykli päättyy. Sen myötä mietin sitten ohjelmani kokonaan uudelleen. Kurssi kestää 6 viikkoa, ja sen aikana otan voimaharjoittelun rauhallisemmin. Kurssin jälkeen voisin ajatella siirtyväni johonkin intermediate-ohjelmaan esimerkiksi PPST3:sta. Kirjassa on painonnostajille suunnattuja muunnelmia Texas-menetelmästä. Keventämällä volyymiä hieman voisi löytyä sopiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti