Haluaisin kirjoittaa hieman taas ihmisoikeuksista, sain kimmokkeen eräästä keskustelusta sosiaalisessa mediassa. Kirjoituksen näennäinen aihe on ihmisikeudet mutta itseäni kiinnostaa lähinnä argumenttien rooli.
Yksi esiintullut kysymys liittyi ns keskustelun traditioon ja siihen miten jokin käsite on julkisessa ja akateemisessa "virallisessa" keskustelussa kehittynyt ja elänyt. Keskusteltaessa ihmisoikeuksista, voidaan esimerkiksi vedota moraalifilosofisiin pohdintoihin joille löytyy käytännössä katkeamaton akateeminen perinne aina antiikin klassikoihin saakka. Tällöin ei ole tavatonta, että meta-argumenttina erimielisyys pyritään kuittaamaan sillä, että keskustelun toinen osapuoli ei ole pätevä esittämään käsityksiään ihmisoikeuksista, ellei tämä pysty kommentoimaan merkittäviltä osin tätä akateemisen moraalifilosofian traditiota. Toinen vaihtoehto on eräänlainen legalistinen argumentti jossa ihmisoikeussopimusten historia ja niistä käytyjen aktuaalisten neuvotteluiden sisältö tulisi tuntea joiltain -- yleensä argumentin esittäkän näkökulmasta -- olennaisilta osin.
Ihmisoikeudet ymmärretään mielestäni julkisessa keskustelussa väärin siten, että ajatellaan että ihmisten "ihmisarvo" on jokin kvantitatiivinen suure jota oikeasti ihmisillä on enemmän ja toisilla vähemmän, mutta hipit, kulttuurimarxistit ja vasemmistoliberaalit makkaratukat vain teeskentelevät että kaikki ovat yhtä arvokkaita. Itse ymmärrän ihmisarvon sellaisena minimitasona, jonka "alle" ihmisen arvokkuus ei voi laskea riippumatta siitä, millainen vastenmielinen otus tämä on.
Otetaan esimerkkinä vaikkapa A. Breivik, jonka naama on useimpien kirjoissa kuvituksena kohdassa "Ihmisperse". Meidän standardimme ihmisarvolle estävät rankaisemasta miestä enempää kuin laki sallii. Tämä on hyvä asia, ei niinkään siksi että emme tuntisi vastenmielisyyttä sen edessä ettei miestä voi kohdella huonommin, vaan juuri siksi että me tunnemme niin. Pidäkkeet ja rajat eivät merkitse mitään jos ne eivät joskus tunnu liian rajoittavilta. Jos näin ei olisi, niin emme tarvitsisi mitään rajoitteita tai periaatteita, vaan voisimme toimia aina sen mukaan mikä kullakin hetkellä tuntuu hyvältä. Tämä toki voi olla jonkun käsitys hyvästä yhteiskunnasta, mutta itse katson että ihmisen tunne-elämä on liian kohinainen sellaisenaan lyhyellä aikavälillä tämmöisistä asioista päättämään.
En kommentoi akateemista tai legalistista traditiota, vaikka osin sitä tunnenkin. Ihmisoikeuksien kaltaiset sopimukset -- ja sopimus se on, riippumatta siitä mitä asiasta nyt haluamme ajatella -- täytyy ikäänkuin neuvotella uudelleen jatkuvasti. Yhteiskunta elää ja muuttuu, ja vaikka traditio jossakin asiassa toki kantaa arvokasta kiteytynyttä tietoa, se pitää uudistaa. Jossain oli ilmaistu asia niin, että traditio ei ole sitä, että säilötään tuhkat jälkipolville, vaan sitä että tuli jatkaa palamistaan. Näin on tämäntyyppisten asioiden kanssa myös. Jos emme pysty kehystämään perusteluitamme sille miksi jokin sopimus on niin tai näin tai miksi haluamme sen olevan noin, emme onnistu viemään eteenpäin sitä, minkä uskomme ja koemme tärkeäksi. Jos kaivaudumme poteroon ja kieltäydymme neuvottelusta siksi että toinen ei tunne traditiota ja vetoamme vain auktoriteettiin, niin säilömme tuhkaa, emme siirrä liekkiä.
Tämä on nykypäivän konservatiivien ja liberaalien välisen juovan syy ja seuraus. Iso osa konservatiivisuutta tai sellaiseksi ymmärrettyä, on sikäli harhaista että argumentaatio nojaa "perinteeseen" joka on monilta osin illusorista; todellisuudessa taustalla on tunne ja haluttomuus perehtyä siihen toiseen perinteeseen joka on tuonut meidät tähän päivään. Iso osa liberaalia diskurssia taas on paradoksaalinen yhdistelmä perinteen halveksuntaa ja uudellenkirjoittamista. Homoseksuaalien tasavertaista kohtelua puolustamaan pyritään etsimään mahdollisimman kaukaa menneisyydestä katkeamatonta perinnettä, aina rooman homoseksuaalisista keisareista suomalaisiin homoseksuaalisiin sotaveteraaneihin. En tässä siis ota kantaa itse päämäärään vaan argumentaatioon.
Eräässä keskustelussa jota seurasin vedettiin melko nopeasti esiin vaikkapa vammaisten internointi tai vanhusten pakkoeutanasia eräänlaisina kaltevan pinnan argumentteina kun toisaalta pohdittiin josko ihmisoikeuksien perustason (josta ei siis kukaan halunnut tinkiä) tulisi riittää jossain tilanteissa, kun esimerkiksi maahan pyrkii ihmisiä joilla ei laillista oikeutta ole maassa pysyvästi oleskella. Keskustelun aiheena oli tuolloin sellaisten yksilöiden maassa oleskelu, joille ei voida myöntää turvapaikkaa näiden rikollisen taustan vuoksi, mutta joita ei myöskään voi palauttaa lähtömaahan koska näitä odottaisi tuolloin kidutus tai kuolemantuomio.
En yritä tällä kirjoituksella ottaa kantaa siihen miten tuossa tilanteessa tulisi toimia. Totean vain, että ihmisoikeudet joko on kaikilla tai niitä ei ole lainkaan. Tämä sopimus joko on voimassa jossakin missä tiettyä lakia noudatetaan tai se ei ole. Tämä toi mieleeni jälleen kerran synteesin ja argumentatiivisen rakennelman jota olen toistellut usein muulloinkin, kategoriavirheen joka tietyssä puhetavassa esiintyy. Nimittäin käsityksen "objektiivisista" arvoista.
Olen nähnyt ihmisoikeuksia ja yleisestikin vahvaa moraalia käsittelevässä keskustelussa uskonnollisen argumentin jonka mukaan sääntöjen (kuten ihmisoikeuksien) voidaan katsoa olevan todella voimassa vain jos ne ovat objektiivisia. Tätä termiä käytetään siis merkityksessä "tosiasioita", siis jotain mikä on voimassa ilman ihmistä tai muuta oikeussubjektia. Kyseessä tietenkin on kategoriavirhe, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa uskooko joku jumaliin vai ei.
Dan Simmonsin Hyperionissa on hahmo, Sol Weintraub, joka on juutalainen akateemikko ja moraalifilosofi. Weintraubin tytär kärsii erikoisesta tilasta jossa tämä ikääntyy takaperin ja menettää muistojaan päivä päivältä. Tarinassa vedetään paralleelejä moniin juutalaisten historian moraalifilosofisiin ongelmiin, joista ehkä tärkeimpänä Abrahamin vakaa aikomus uhrata Iisak kun Jahve niin käskee. Myös Jobin tarinaa ja Holokaustia käsitellään tarinassa. Oma tulkintani tarinasta on nimenomaan se, että juutalaiseen traditioon nojaavassa moraalifilosofiassa on akuutisti läsnä moraalin sopimuksenvaraisuus ja traditio on tämän sopimuksenvaraisuuden eksplisiittiseksi tekemistä. Siinä missä Abraham on sokeasti kuuliainen, Job kyseenalaistaa kohtalonsa mutta silti pitää oman osansa. Holokaustin myötä Jahve itse petti viimeisen kerran tekemänsä liiton ihmisten kanssa ja lopullisesti teki selväksi moraalin sopimuksenvaraisuuden.
Vaikka postuloisimme että Jahve tai Baal, Asathoth tai Odin määräisi sen mikä on oikein tai väärin, tämän määräyksen noudattaminen kokonaan tai osin on tällaisen jumalan ja ihmisen välinen sopimus. Se, että toinen osapuoli voi sanella sopimuksen ehdot ja toisen on vain toteltava tai kärsittävä, ei muuta asiaa miksikään. Voimmekin ajatella koko kansalaisyhteiskunnan ja demokratian kehityskaaren -- jos ajattelemme sitä edes jotenkin hyväntahtoisesti -- kehityksenä kohti enemmän ja enemmän neuvottelevaa (erotuksena sanelevasta) järjestäytymistapaa.
Legalistisen tai moraalifilosofisen -- puhumattakaan esimerkiksi teologisesta -- koko tradition tuntemuksen vaatiminen tähän keskusteluun osallistumisen edellytyksenä on tässä vain hivenen sitä Jahven tai Baalin sanelua asianmukaisempaa. Jotta traditio -- oli se mikä hyvänsä -- voidaan siirtää eteenpäin kuten liekki, sen täytyy kyetä puhuttelemaan uutta sukupolvea kevyemmällä koneistolla.
Ihmisoikeuksien kohdalla vasemmistoliberaali traditio on valitettavasti venyttänyt ja laajentanut käsitteen niin suureksi että tarvitaan mittava indoktrinaatio tai sosiaalinen paine jotta tämän käsitteistön voi omaksua. Tämä on sääli, koska se olisi voinut myös kiteytyä ja kirkastua. Olen törmännyt sosiaalisessa mediassa useampaan libertaariin joka ammentaa tästä humaanista traditiosta, mutta heidän ongelmansa on ajautuminen marginaaliin. Diskurssia hallitsee kaksi ääripäätä, ja esimerkiksi minut on leimattu yhtä aikaa "suvakiksi" ja "natsiksi".
11 kommenttia:
"Totean vain, että ihmisoikeudet joko on kaikilla tai niitä ei ole lainkaan. Tämä sopimus joko on voimassa jossakin missä tiettyä lakia noudatetaan tai se ei ole"
Mulla on vaikeuksia hahmottaa yhtäältä miten toi pitäis tulkita ja toisaalta miten ihmiset yleisesti sen kokevat tulkitsevansa. Turvapaikkaväännössä "suvakit" katsovat olevansa ihmisoikeuksien puolustajia ja vetoavat juuri siihen että "ne kuuluvat kaikille". Huolissaan tunnutaan kuitenkin olevan lähinnä niiden ihmisoikeuksista, jotka ovat päässeet eurooppaan asti turvapaikkaa hakemaan.
Koko turvapaikkasysteemi on rakennettu siten, että turvapaikan hakeminen olisi mahdollisimman hankalaa, ts. sitä pitää tulla paikan päälle hakemaan sen sijaan että konfliktimaissa voisi hakea konsulaatissa, YK:n leirille rakennetussa pisteessä tms. Kun hakeminen tehdään vaikeaksi, murto-osa turvapaikan kriteerit täyttävistä pääsee paikkaa hakemaan. Paikalle päässeiden suhteen voidaan sitten signaloida maksimaalista ihmisoikeuksien arvostamista. Ja tää systeemi on siis ihan mainstream-poliitikkojen rakentama, ei nationalistien/rasistien.
Eli siis sun kirjotukseen liittyen: Jos sanot että "ihmisoikeudet joko on kaikilla tai niitä ei ole lainkaan", niin tarkottaako tää suhteessa nykykeskusteluun sun mielestä sitä että "niitä ei ole lainkaan" koska suurin osa pakolaisista blokataan tarkoituksellisesti niiden ulkopuolelle? Vai onko jotenkin mahdollista tehdä tulkinta, jonka mukaan voi samaan aikaan kannattaa nykyistä systeemiä jossa turvapaikkaa lähes mahdoton päästä hakemaan ja olla kuitenkin vankasti ihmisoikeuksien puolella?
Oma fiilis on, että jos halutaan pitää kiinni siitä että ihmisoikeudet kuvais jotain universaalia elämisen puitteiden vähimmäistasoa, niin maantieteellisellä sijainnilla ei olis mitään merkitystä. Tällöin looginen toimintatapa pakolaiskysymyksessä on mahdollistaa turvapaikan hakeminen kaikille konfliktialueilla sijaitseville ja soveltaa niihin samoja kriteerejä ku muihinkin. Jos tää johtais siihen, että tulevia määriä pidetään "liian suurina", niin ainoat (johdonmukaiset) vaihtoehdot olis kaventaa ihmisoikeuksien määritelmää (varmaan rasistit kannattaa?) tai ottaa ne liian suuret määrät sisään ja katsoa mitä tapahtuu (vasurianarkistit kannattaa?). Tällä hetkellä toimitaan niin, että kavennetaan rankalla kädellä joukkoa, jolla on mahdollisuus hakea paikkaa ja signaloidaan vahvojen ihmisoikeuksien puolustamista niiden harvojen avulla jotka pääsee hakemaan (mainstream suvakkien implisiittinen positio)?
Ihmisoikeudet ovat "olemassa" vain sopimuksena jota joko noudatetaan tai ei noudateta. On sitten erillinen kysymys mitä sopimuksen sisältö on.
Ehkä yllättäen Suomen lainkäytön ala pääsääntöisesti rajoittuu Suomen alueelle tai joiltain osin Suomen kansalaisiin. Jos ihmisoikeuksia ei ole jossain muualla, on kovin vähän mitä me voimme asialle tehdä.
Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi. Turvapaikkajärjestelmä on rikkinäinen. Tässä on kaksi tai oikeastaan kolme erillistä asiaa.
1) Mitä pidetään ihmisoikeuksien piiriin kuuluvana. Minusta tämän käsitteen pitää olla mahdollisimman suppea, tyyliin, ei saa tappaa, kiduttaa tai käydä orjakauppaa, eikä esimerkiksi näännyttää janoon tai nälkään estämällä syömistä ja juomista. En pidä kaikkea sitä mitä nykyään pidetään "ihmisoikeuksina" kovin mielekkäänä kehystää ihmisoikeuksiksi.
2) Kenen vastuulla on kenenkin ihmisoikeuksien turvaaminen. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että instituutio tai yhteisö joka de facto käyttää lakia tai vastaavaa valtaa jollakin alueella, on ensisijaisesti vastuussa sen alueen ihmisoikeuksien turvaamisesta ja mahdollisesti yhteisön jäsenten ihmisoikeuksien turvaamisesta muualla. Tyyliin, Suomen valtio on Suomessa vastuussa siitä että ihmisoikeudet toteutuvat sen alueella, ja ulkomailla se vastaa mahdollisuuksien mukaan suomalaisten ihmisoikeuksista.
3) Mitä keinoja hyväksytään ja mitä pitäisi käyttää kenenkäkin ihmisoikeuksien turvaamiseen. Tässä siis, minusta edellisen kohdan nojalla tosiaan voidaan ajatella että pitäisi olla mahdollista hakea turvapaikkaa konsulaatista. Voidaan ajatella, mutta logistiset ongelmat tämän suhteen ovat mittavat jos näin tehdään sotatoimialueilla tai paikoissa missä valtio on epäonnistunut.
Jos ajatellaan ihmisiä jotka nyt ovat onnistuneet pääsemään Suomeen, niin heidän ihmisoikeutensa nyt (joku sanoisi valitettavasti) kuuluvat siinä merkityksessä Suomen ja suomalaisten vastuulle, että jos vaihtoehtona on lähettää maahan jossa tiedetään ihmisoikeuksien olevan puutteelliset, niin minun nähdäkseni rikotaan em periaatteita.
Tämä on minusta vähän kiusallinen asia. Idealistit sitten haluavat ratkoa tämän kuka mitenkäkin.
Niin, ongelma on kasvanut sitä kiusallisemmaksi ja selvemmin havaittavaksi, mitä pidemmälle globalisaatio ja informaation liikkuvuus on edennyt. Koko ajan menee vaikeammaksi tehdä eroa niiden välille jotka on sanoo sen asylum jossain euromaan raja-asemalla ja niiden, jotka sanoo asylum pakolaisleirillä lähi-idän rannikolla.
Väitän että lopulta ongelma on niin pahasti yksinkertaisimpienkin silmillä, että vääjäämättä siirrytään jompaan kumpaan loogiseen suuntaan eli joko avataan rajoja tai kavennetaan ihmisoikeuksien määritelmää. Toistaiseksi on tyydytty teeskentelemään, että ihmisoikeudet ovat jonkinlainen mainitsemasi kaltainen "objektiivinen vakio" johon ei kosketa ja samalla pyritty huolehtimaan siitä, että mahdollisimman harva pääsee näiden objektiivisten oikeuksien piiriin. Tämä ei voi jatkua loputtomiin.
Lähitulevaisuudessa tänne päässeiden ja leireillä viruvien oikeuksien välinen trade off voi jo muodostua tuskallisen ilmeiseksi kun Isis kaatuu ja sieltä tulee potentiaalisesti pari sataa tuhatta terroristijärjestön jäsentä hakemaan turvapaikkaa. Näistä jokainen täyttänee nykyiset kriteerit, koska vaikea kuvitella etteivät olisi "vainottuja" ja hengen vaarassa kukistumisensa jälkeen missä päin tahansa lähi-itää. Tällöin kun tiedettyjä Isiksen jäseniä rantautuu sankoin joukoin Eurooppaan, voi olla vaikea jatkaa nykyistä linjaa ja soveltaa vahvoja ihmisoikeuksia näiden terroristeihin samalla kun miljoonia naisia ja lapsia viruu leireillä parin tunnin lentomatkan päässä.
Ihmisoikeuksissa on nuo kolme dimensiota: mitä ne pitävät sisällään, missä niitä sovelletaan ja miten niitä ylläpidetään.
Yksi syy sille että meillä on tämä kriisi on se että ihmisoikeuksien sisältö on nykyisin liian laaja. Karrikoiden, veden, ruoan, alkeellisen suojan ja akuutin lääkinnän lisäksi se tarkoittaa nykyisin puhelinta, internettiä, diskorahaa jne.
Ihmisoikeudet eivät kuitenkaan ole ihmisoikeuksia ellei siinä missä jotain lakia tai muuta auktoriteettia sovelletaan niitä ole kaikilla.
Tämä on sellainen periaatteessa hallinnollinen ja muodollinen asia siksi, että jos se olisi jokin tunneasia kuten se kuinka epäreilua on että jossain maassa naisia ja lapsia tapetaan, mutta mies saa turvapaikan. En kiistä lainkaan sitä että se on aivan hanurista.
Mutta Suomen laki ei ulotu Syyrian pakolaisleireille.
Se mitä yritän tässä sanoa on, että minun ehdotukseni on että ihmisoikeuksien käsitettä sovelletaan tiukemman tulkinnan kautta. En silti tule hyväksymään ihmisten lähettämistä kidutettavaksi, ellei samalla myönnetä että silloin me emme yksinkertaisesti enää kunnioita ihmisoikeuksia.
Tää Amnestyn juttu liittyy tähän aika vahvasti. Amnesty johtaa tossa selkeästi harhaan väittäessään, että "turvapaikka ei kuulu terroristeille". Terroristijärjestöön kuulumista ei useissa maissa ole edes kriminalisoitu (en ole varma Suomen tilanteesta) ja niissäkin joissa se on kriminalisoitu, kyse on pienehköstä rikoksesta jos ei ole näyttää muuta raskauttavaa. Jos Suomesta hakisi turvapaikkaa esim. 1000 tiedettyä Isiksen jäsentä, suurin osa olisi nykysysteemillä pakko ottaa sisään, koska vain äärimmäisen harvan kohdalla olisi mahdollista osoittaa sellaisia vakavia rikoksia, joiden perusteella karkotus olisi mahdollinen. Toisin sanoen terroristilla on oikeus turvapaikkaan siinä missä muillakin, mikäli terroristin ei voida osoittaa syyllistyneen vakaviin sotarikoksiin tms. Ja sitähän ei useimpien kohdalla mitenkään voida osoittaa.
Tämä on tietysti täysin järjetöntä olosuhteissa, joissa joka tapauksessa suurinta osaa turvapaikkaa haluavista ei oteta sisään. Valikoinnin pitäisi mahdollistua sillä hetkellä kun myönnetään, että kaikkia ei voida ottaa. Mutta koska ihmisoikeuksin teeskennellään aidosti olevan universaaleja ja koskevan "kaikkia", ei voida myöntää määrärajoitteen olemassaoloa. Tämän on esim. Merkel todennut eksplisiittisesti, kun vastapuolen poliitikot määrärajoitetta vaativat.
"Ihmisoikeuksia puolustavan Amnestyn mukaan on tärkeää, että jokaisella on oikeus saada turvapaikkahakemuksensa käsiteltyä oikeudenmukaisella menettelyllä"
Noinhan sen loogisesti pitäisi mennä, mutta mikään taho ei näytä pyrkivän siihen suuntaan että jokaisella olisi edes oikeus saada turvapaikkahakemuksensa käsittelyyn.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/152576-tama-amnestyn-kuva-ei-ole-osoitettu-laura-huhtasaarelle-turvapaikka-ei-kuulu
"Yksi syy sille että meillä on tämä kriisi on se että ihmisoikeuksien sisältö on nykyisin liian laaja"
Joo, mulle on oikeestaan vähän epäselvää mitä ne oikeudet joita nykyään yritetään soveltaa varsinaisesti pitävät sisällään noin virallisesti. YK:n ihmisoikeusjulistushan sisältää kaikenlaista puuta heinää alkaen siitä että valtiolla on velvollisuus järjestää kansalaiselleen työtä jne.
"Se mitä yritän tässä sanoa on, että minun ehdotukseni on että ihmisoikeuksien käsitettä sovelletaan tiukemman tulkinnan kautta"
Toi tulkintaa varmaan väistämättä elää tässä koko ajan pragmaattisten syiden vuoksi. Mut ton lisäks ehdottaisin kyllä myös valikoinnin hyväksymistä, jos ollaan tilanteessa jossa alkaa olla mahdoton teeskennellä, ettei määrärajoitteita ole. Ymmärrän kyllä sen periaatteen tärkeyden, että tietyistä perusoikeuksista ei tingitä. Mutta jos olosuhteet jatkuvat nykyisenlaisina, trade offit tänne pääsevien oikeuksien ja rannalle jäävien oikeuksien välillä käyvät liian kivuliaiksi ja on välttämätöntä siirtyä jonkinlaiseen seurauseettiseen malliin jossa pyritään maksimoimaan avuntarvitsijoiden ja vastaanottajien kokonaishyötyä pienen eurooppaan rantautuneiden ryhmän sijaan.
En näe ongelmaa siinä että terroristijärjestön jäsenelle ei myönnetä turvapaikkaa. Tähän oikeastaan epämääräisesti viittaamani keskustelu liittyi. Itse olin sitä mieltä, että periaatteessa jos a) ihmisoikeudet estävät palauttamisen ja b) rikokset estävät turvapaikan myöntämisen, niin tällaiset ihmiset pitäisi joko internoida leireille joissa minimaaliset ihmisoikeudet toteutuvat (ruoka, juoma, hygienia, lämpö, peruslääkintä) ja antaa vaihtoehdoksi palata lähtömaahansa.
Tähän vastalauseena oli, ettei ihmistä voi rangaista rikoksesta ankarammin kuin laki sanoo, eli muka että joku ISIS-taistelija tms olisi oikeutettu sitten oleskelemaan maassa siinä missä kuka tahansa muukin jos on rikoksensa rikosoikeudellisessa mielessä sovittanut. Itse en ajattele näin. Päänkatkojat tai niiden kanssa yhteistyötä tekevät eivät kuulu sivistyneen yhteiskunnan keskuuteen. Ketään ei saa tappaa tai kiduttaa, mutta ei nyt hyvänen aika voi näitä ihmisiä päästää vapaaksi.
Oma tulkintani noin peliteoreettisessa mielessä on, että se että virallinen linja poikkeaa merkittävästi tästä, on merkittävimpiä syitä rasismin lisääntymiseen.
"Tähän vastalauseena oli, ettei ihmistä voi rangaista rikoksesta ankarammin kuin laki sanoo, eli muka että joku ISIS-taistelija tms olisi oikeutettu sitten oleskelemaan maassa siinä missä kuka tahansa muukin jos on rikoksensa rikosoikeudellisessa mielessä sovittanut"
Tossa ajattelussa on ongelmana just se, ettei ymmärretä lakien kontekstia. Lait on sopimuksia, jotka on tehty, koska ne on katsottu toimiviksi tietyissä olosuhteissa. Suomen tapauksessa esim. olosuhteissa, joissa tänne ei oo ollu rynnimässä tuhansia Isis-terroristeja. Sitten jos yhtäkkiä sellasia tyyppejä olis tänne rynnimässä ja samaan aikaan olis tarjolla miljoonia leireillä viruvia käytännössä 100% viattomia tyyppejä, niin se toisissa olosuhteissa syntynyt laki ei välttämättä enää sovellu kovin hyvin. Erityisen vaikeessa tilanteessa ollaan, jos on tulossa paljon porukkaa, joiden mahdollista rikoksiin syyllistymistä on mahdoton selvittää. Absurdeimmillaanhan meillä vois olla tilanne, jossa tiedettäis varmasti että vaikka tuhannesta turvapaikkaa hakevasta Isiksen jäsenestä 900 olis syyllistynyt vakaviin sotarikoksiin, mutta koska me ei tiedettäis keitä ne 100 viatonta yksilöä on, jouduttais ottamaan kaikki sisään ja "integroimaan" tänne.
"Oma tulkintani noin peliteoreettisessa mielessä on, että se että virallinen linja poikkeaa merkittävästi tästä, on merkittävimpiä syitä rasismin lisääntymiseen"
Vähän sama epäily. Sen ohella että ylläpidetään matalaa kynnystä rasseks leimaamiseen.
Minua on aina jäytänyt ajatus ihmisoikeuksista, jotka tuntuvat aina perustuvan "kaikki ihmiset ovat samanarvoisia"-ajatukseen. Muistelen MAD-lehden aikanaan tehneen kuvapareja pilapiirrossatiirissa otsikolla "You are a genius if... but you are an idiot if...". Yhdessä kuvapareista oli heppu sulkakynä kourassa ja kuvatekstinä "You are a genius if you write a pamphlet declaring how all people are equal..." ja seuraavassa kuvassa pultsari pummaa samalta hepulta kolikkoa kuvatekstinä "...but you are an idiot if you really believe all people are equal."
Kun nyt luin tämän tekstisi, teki taas mieli potkia itseään persuksille kun ei ole koskaan tajunnut noin yksinkertaista asiaa. Ihmisarvon määrittää tuo minimitaso, josta ei tule tinkiä. On sitten kokonaan toinen asia, mihin tämä minimitaso asetetaan. Joillakin raja kulkee kuolemantuomion kieltämisessä, noin esimerkkinä. Itse näen nationalistina asian niin, että muiden maiden asukkaiden ihmisoikeudet eivät kuulu meille pätkän vertaa - paitsi siinä tapauksessa että olemme valmiit pakottamaan kyseisen maan voimakeinoin noudattamaan määrittelemiämme ihmisoikeuksia. Eli täsmentäen: koen asian siten, että jos maa A myöntää turvapaikan maan B vainoamalle henkilölle, tämän pitäisi olla de facto sodanjulistus. Eli minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomi myöntää turvapaikan syyrialaisille - mutta vain sillä ehdolla, että samalla aseistetaan kaikki kelpoisat syyrialaismiehet ja lähetetään Syyriaan sotimaan suomalaisten tuella luomaan sinne semmoista maata, jonka ihmisoikeustilanne on sillä tasolla, että ei tarvitse lähteä pakolaiseksi.
Itse vielä lisäisin ihmisoikeuksiin "mahdollisuuksien tasa-arvon" eli kaikille ihmisille tulee perusterveydenhuollon ja koulutuksen avulla suoda edes suurin piirtein samat mahdollisuudet. Nykyisen sosiaalidiktatuurin käsitys tasa-arvosta kun tuntuu olevan se, että kaikilla menee suunnilleen samalla lailla riippumatta oman tekemisen tai tekemättä jättämisen tasosta.
Lähetä kommentti