Törmäsin tänään kuitenkin ensimmäiseen oikean elämän miesselittäjään, missäpä muuallakaan kuin kuntosalilla.
Tässä kohtaa täytyy hivenen ottaa taustaa. Kuntosalit ja voimaharrastus yleensäkin, ja aivan erityisesti vapailla painoilla harjoittelu, on nähty -- mielestäni osin väärin -- pitkälti ns miesten touhuna. Voima nähdään maskuliinisena hyveenä ja voimaharjoitteleva nainen vähintään jollakin tapaa sukupuolirooleja ja -rajoja rikkovana. Oli tässä näkemyksessä pointtia tai ei, siihen en nyt vahvasti ota kantaa, mutta tällainen näkemys ei ole kovin harvinainen.
Tämä sukupuolittuneisuus näkyy myös tavassa jolla kuntosalilla harjoitellaan. Erilaiset laitteet, juoksumatot, kuntopyörät, "crosstrainerit" yms, ovat yleensä naisten käytössä, kun taas miehet pääosin (eivät tietenkään poikkeuksetta) puuhastelevat vapaiden painojen kanssa kyykkyräkin ja punnerruspenkin luona. Rajat eivät ole selkeät mutta pitkin päivää sukupuolijakauma on suunnilleen tällainen.
Voiman lisäämiseen erilaiset laitteet -- mukaanlukien kaikenlaiset vipuvarret ja (joitain poikkeuksia lukuunottamatta) taljoihin perustuvat vimpaimet -- joilla voi treenata yksittäistä lihasta, ovat ajanhukkaa. Voima jota hankkii yksittäiseen lihakseen yleistyy heikosti, koska käytännön työssä lihas ei työskentele koskaan yksin ja eristyksessä. Esimerkiksi jalkaprässikoneella voi saada reiden ojentajan polttelemaan, mutta kokovartalovoimaa se ei lisää juuri lainkaan. Toisaalta, laitteet koetaan turvallisemmaksi kuin painot, siitä yksinkertaisesta syystä että laitteessa ei voi kaatua, eikä juurikaan pudottaa mitään varpailleen tms. Tästä syystä turvallisuushakuinen yksilö hakeutuu laitteiden ääreen. Tämä voi olla osasyy siihen miksi naiset suosivat laitteita. Ainakaan meidän kulttuurissamme naisten ei oleteta ottavan riskejä samoissa määrin kuin miesten ja tietyt hormonaaliset ja muut biologiset seikat itseasiassa vaikuttavat riskinottohaluun suoraan. Tämä ei ole kuitenkaan olennnaista tämän kirjoituksen kannalta.
Nimittäin, myös nainen, halutessaan harjoitella jotakin mikä lisää voimaa, hyötyy vapailla painoilla harjoittelusta enemmän kuin laitteista. Käsitys vapaiden painojen riskeistä on väärä, siinä määrin kun jotain kohonnutta riskiä loukkaantumiseen on, tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että harjoittelu oikeasti on tehokkaampaa ja siis todella tuottaa tulosta. Toisin sanoen, riskiaversio on tekosyy välttää vapaita painoja; Jos saman voimanlisäyksen voisi hankkia (kun ei voi) laitteilla, niin myös riskit olisivat samat tai jopa suuremmat.
Tänään olin tekemässä maastavetoa lavalla kun viereiselle lavalle tulivat mies ja nainen. Nuori mies oli jo olemukseltaan jotain mitä voisi ehkä englanniksi karakterisoida sanalla douchebag: ylimielinen, epämiellyttävä, pätemisenhaluinen ja piikittelevä. Hän alkoi "neuvoa" "maastavetoa" naiselle, joka oli ilmeisesti ilmaissut haluavansa oppia sen oikein. Mies esitti tietävänsä miten se tehdään ja selitti ensin pääpiirteittäin oikean suuntaisesti. Nainen poimi 40 kilon painon ja nosti sen lähes virheettömällä tekniikalla. Mutta mies kritisoi ja selitti jotain lantion asennosta, otteesta, selän asennosta jne. Paljon "ei ei ei"- ja muuta kommentia tuli, vaikka, kuten totesin, naisen tekniikka oli käytännössä virheetöntä. Yhtään ainoaa positiivista kommenttia ei tullut, ei minkäänlaista kannustusta tai muuta. Lopulta mies jopa kritisoi sitä miten tanko "laahaa liikaa jalkoja pitkin". Siinä kohtaa mieleni teki pudottaa 135 kiloa maahan, kävellä miehen luo ja antaa litsari. Olin kuitenkin hiljaa.
Jälkikäteen kadutti etten sanonut jotain positiivista naiselle. Tämä punasteli ja häpeili, selvästikin koki että "en osaa". Nainen ehdotti että hän harjoittelee kevyemmällä painolla, siis 30 kilolla ja mies totesi että "ehkä on joo parempi kun se ei oikein suju". Tässä kohtaa mies totesi että hän menee tekemään omaa "hartiatreeniä". Miehekkäästi 30 kiloa about 20 astetta etuviistoon tämä kaveri sitten teki ähisten jotain mikä etäisesti muistutti pystyprässiä. Tämän jälkeen he siirtyivät tekemään jotain moottorisahasoutua tms ja jotain sieg-heil- liikkeitä. Mies selitti jotain -- en kuullut mitä -- ruokavaliosta. Vedin siinä kohtaa leukoja ja mielessäni kävi että olisin käynyt hyllyttelemässä kaverin vatsamakkaroita ja kysynyt että "kuinkas se sun ruokavaliosi toimii?"
En sanonut kuitenkaan mitään. Oikeasti tuossa tilanteessa olisi pitänyt sanoa jotain positiivista, mutta minulta puuttui siihen käsikirjoitus. Tarkoitan, etten keksinyt mitään sellaista tapaa puuttua tilanteeseen, jolla en olisi nolannut joko itseäni tai tätä nuorta kukkoilijaa, ja mahdollisesti lopullisesti karkottanut tämän raudan nostelusta kiinnostuneen ihmisen pois hienon harrastuksen parista.
Sillä olennaista tässä ei ollut se, että siinä oli mies ja nainen, vaan se, että siinä oli ihminen joka oli kiinnostunut raudan nostelemisesta ja toinen joka esitti tietävänsä asiasta jotain ja oli hyvää vauhtia pilaamassa tämän toisen ihmisen ilon. Ei raudan kanssa hävetä. Oli paino kuinka pieni tahansa, tärkeintä ei ole se miten paljon nostat vaan se mihin olet menossa ja se että nostat. Aloittelija on kaikkein onnellisimmassa asemassa, sillä hänellä on viikkokausiksi henkilökohtaisia ennätyksiä joka viikolle, alkuun jopa useampia kertoja viikossa. Kun lineaarinen progressio hidastuu, ihminen on jo koukussa.
En uskonut miesselittämistä todelliseksi ilmiöksi ennen tätä päivää. Ihmettelen sitä, miksi tällaiseen puuttumiseen ei ole selkeitä säveliä. Tavallaan ymmärrän feministisen raivon ilmiön edessä, mutta kuten tavallista, kyllä ilmiön paskamaisuuden kuulkaa tunnistavat muutkin, eikä miesten kollektiivinen syyllistäminen tässä auta mitään. Identiteettipolitiikan keskeinen väline eli erojen tekeminen ja toiseuksien rajaus eivät korjaa koskaan mitään ongelmia. Tällaiseen tilanteeseen tarvitaan pikemminkin selkeät keinot muille puuttua asiaan. Ei väärin opetettu maastaveto eroa pahoinpitelystä mitenkään ainakaan lievempään suuntaan.
Omat nostoni olivat hieman vaatimattomammat tänään.
- Kyykky 1x125kg. Selkä tuntui väsyneeltä ja halusin kokeilla maastavetoa tosissaan.
- Pystypunnerrus (4+2+3)x47.5kg. Olkapää alkaa taas vaivata; se ei ole pystyprässissä sinänsä ongelma, mutta jokin tuntuu heikentävän hartialinjan voimia. Kipua ei tullut sentään. Ehkä käyn hierojalla lähiaikoina hartioiden kanssa.
- Maastaveto 3x135kg. Ei mennyt vitosta, mutta kolmonen nyt sentään. Maanantaina sitten vitonen (toivottavasti), koska jos tulee kolmas pummi, niin pitää ottaa pakkia vähän. Hieman hämmentää tämä, 137.5kg on mennyt aiemmin. Mutta selkä tuntuu väsyneeltä; ei kipeältä vaan siltä ettei se jotenkin toivu rasituksesta.
- Leuanveto 10+8+5. Tämä on vielä vaatimatonta, 3x10 jälkeen siirryn (olkapään salliessa) lisäpainoihin. Nyt kun soutu on ylittänyt 90 kiloa, niin pitää saada kokonaisvaltaisempaa treeniä latissimuksille.
4 kommenttia:
Olen itse törmännyt salilla samanlaiseen öykkäriin. Sillä kertaa kyseessä oli penkkipunnerrus, jonka nainen teki mielestäni melko hyvin, mutta mies vain vittuili.
Pari viikoa sitten oli toinen tapaus. Kolmekymppinen mies oli kovaäänisesti "opastamassa" alle parikymppistä miestä, joka ei selvästikään tarvinnut, eikä etenkään kaivannut heebon neuvoja. Sitten salille tuli kaksi vähän pulskaa naista, joiden treeni oli ihan hyvännäköistä. Nähdessään nämä naiset kolmekymppinen tokaisi kovaan ääneen,"jaaha ton näkösii akkoja tullu tänneki salille". Nuori mies vajosi maan alle ja minun teki mieli käydä lyömässä miestä, mitä tapahtuu äärimmäisen harvoin.
Niinä kausina, kun olen jaksanut treenata, olen nimenomaan treenannut enimmäkseen vapaapainoilla. Kun kauan sitten aloitin salilla käymisen, ensimmäinen kunto-ohjaajani kyllä opasti minua ainoastaan laitteiden käytössä. Silloin en tosin tiennyt koko hommasta mitään enkä osannut vapaita painoja kaivatakaan. Myöhemmin mulla oli personal trainer hetken aikaa ja hänen kanssaan tuli enimmäkseen käytettyä vapaita painoja, joihin pysyvästi kiinnyin. Epäilemättä mainitsemasi edut vapaapainoilla treenatessa ovat aivan tosia, mutta itselläni asiaan vaikuttaa myös se, että niillä on yksinkertaisempaa ja helpompaa treenata. Laitteiden kanssa on aina kaikenlaista säätö- ja painokikkailua. Vapaiden painojen kanssa nappaat vaan painot käteen ja ryhdyt hommiin. Paitsi tietenkin, jos treenaa tangolla, mutta silloinkin sulla voi olla se sama tanko eri liikkeissä, vaikka painojen määrää nyt vaihtelisikin.
Sinänsä tunnistan kyllä tuon ilmiön, että naiset ovat enemmän laitteiden luona ja miehet enemmän vapaapainoalueella. Ja ne naiset, jotka yleensä vapaapainoilee, tapaa olla sellaisia treenaajan näköisiä sitten, on varusteet, lihaksia jne. Itse vieläkin nolostelen vähän, koska olen taas pitkän tauon jälkeen tällainen löysä peruna. Mutta en mä vaan jaksa niitä laitteita. Ihmetelkööt sitten mun vatsamakkaroita, jos ihmettelevät.
Huonoon käytökseen en ole onneksi törmännyt. Ehkä se johtuu siitä, että käyn yhä yliopiston saleilla.
Samuli: Tuollainen on niin vittumaisinta paskaa, ettei ikinä. Vähänkään pulskemmille toitotetaan joka tuutista, miten pitäisi laihtua ja liikkua ja sitä ja tätä, ja sitten, kun yrität ja menet sinne salille niin vastaanotto on tuollainen. Jaan tuntemuksesi, mun tekee mieli täältäkin käsin tirvaista kyseistä ääliötä.
(Olen siis nainen.)
Minusta se on suuri tragedia että ihmisille muodostuu jotenkin vahva kuva siitä millaiset ihmiset treenaavat ja millaiset eivät. Minusta vatsamakkarat tai hintelä ruumiinrakenne (kuten minulla) eivät voi olla mikään este treenaamiselle. Ihminen voi olla vahva ja hyvä nostelemaan vaikka näyttäisi miltä, nyrkkisääntönä on että "you can't tell by looking". Itse olen hintelärakenteinen, joskin puolentoista vuoden aikana hankittu 12 kiloa lisää (josta ehkä 6-8 kiloa tiukkaa lihasta) on vähän muuttanut ulkonäköä. Minulla on hyvä ystävä joka on aikanaan harrastanut kehonrakennusta ja ollut todella riskissä kunnossa, ja näyttää vieläkin hyvinkin lihaksikkaalta, ja penkkipunnerrusta (ja hauiskääntöä, mutta se ei nyt ole missään nimessä mikään mielekäs "nostoliike") lukuunottamatta hänen nostonsa ovat kaikki heikompia kuin minulla, ja siis olivat myös aktiivisen kehonrakennusharrastuksen aikana.
Todella isot kehonrakentajat toki nostavat myös paljon, mutta sellainen tavallinen miesmalli tms tyyppi ei välttämättä esimerkiksi kyykkää tai vedä maasta mitään kauhean isoja rautoja. Esimerkiksi Hollywood-starat tekee ainakin väitteiden mukaan tyypillisesti jotain 4x8 tai 3x10 treeniä eikä edes tähtää voimaan, koska sillä saa lyhyellä aikavälillä parhaiten lihasta. En tiedä mitä joku Hemsworth tai vastaavat supersankarinäyttelijät nostavat, mutta tuskin lähellekään niin paljon kuin mitä vastaavan kokoinen voimaharjoittelija. Painonnostajasta puhumattakaan. "You can't tell by looking".
Olen samaa mieltä siitä että vapailla painoilla treenaaminen on oikeasti helpompaa. Kuitenkin, laitteilla treenaamiseen liittyy helposti mielikuva siitä, että se on vähemmän vaarallista (koska mikään ei putoa, et kaadu jne) ja että se on jotenkin "suunniteltu tehokkaaksi" joten sen täytyy olla hyvä.
Itse törmäsin tuohon tyyppiin nimenomaan yliopiston salilla. Mutta veikkaan että on harvinaisia. JA siis, toisten kropasta vittuileminen etenkin salilla tai missään muuallakaan, on täysin käsittämätöntä perseilyä. Jos ihminen kokee olevansa liian lihava tms, niin se on *hänen* asiansa ja siitä voidaan hänen ehdoillaan keskustella, mutta mitä hittoa se muille kuuluu? Eri asia on sitten jos yrittää päteä jollain asialla mitä ei ole. Itseäni esimerkiksi otti päähän tuonkin urpon kommentit hoikalle ja hyväkroppaiselle naiselle ruokavaliosta (vaikkei siinä sinänsä vittuilua ollutkaan) kun ilmeisesti vajaa kolmekymppisenä mies oli itse sellainen löysä pikkuisen plösö. Teki mieli ottaa paita pois sen kaverin edessä ja sanoa että syö mitä huvittaa kunhan treenaat riittävästi niin voit säkin näyttää tältä joskus.
Lähetä kommentti