perjantai 9. lokakuuta 2015

Lämmöllä.

Saavuin Singaporeen lauantaina, lähdettyäni perjantaina illalla Suomesta. Yö jonka vietin lennolla oli lyhyt -- viisi tuntia lyhyempi kuin normaalisti -- ja laskeuduimme noin kello 16. Lentoaika oli "vain" vajaa 11 tuntia, ilmeisesti suotuisien tuuliolosuhteiden ansiosta.

Singapore kärsii tällä hetkellä Sumatran metsäpaloista. Iso osa -- tarkkaa osuutta en tunne, mutta se ei ole 100% -- metsäpaloista johtuu kaskiviljelystä. Eräs tuttavani kommentoi ilmansaastetilannetta toteamalla että libertaarien pitäisi tulla käymään Singaporessa ja tutustua ulkoisvaikutuksen konkreettiseen merkitykseen. Tilannetta on vaikea korjata Coaselaisittain, koska vaikka tehtäisiin sopimus yksittäisen maanviljelijän kanssa kompensaatiosta joka maksetaan jotta tämä ei polta metsää, tästä syntyy entistä suurempi insentiivi jollekulle muulle polttaa metsää, ja metsäpalot usein riistäytyvät hallinnasta.

Ilmanlaadun heikkous on hyvin konkreettinen asia. Savun haistaa toisinaan ilmassa, ja näkyvyys kaupungin yli on heikko. Urheilutapahtumia on peruttu ja joinakin päivinä myös esimerkiksi uima-altaita on pidetty suljettuna, koska liikunta ulkosalla on epäterveellistä suuren hiukkaspitoisuuden vuoksi.

Kuntosali joka majoitukseeni sisältyy, on tavattoman ankea. Siellä on vain smith-kone, jolla ei oikeasti voi kyykätä niinkuin kuuluisi. Tämän lisäksi siellä on käsipainoja joista painavimmat ovat 25kg ja kahvakuulia joista painavimmat ovat 24kg. Maastavetoa ei siis voi tehdä käytännössä ollenkaan. Opiskelijakäytössä on kuntosali, jossa ilmeisesti on räkkejä -- nuoret miehet roudaavat penkit ja räkit iltapäivisin ulos uimakompleksin viereen ja nostelevat siellä painoja. Virallisten ohjeiden mukaan ko. sali on kuitenkin vain henkilökunnan ja opiskelijoiden käytössä ja säännöissä lukee erikseen että "visitors are not allowed".

Ensimmäinen yö oli vaikea. Väsymyksen vuoksi nukahdin helposti noin kello 9 illalla paikallista aikaa -- eli neljältä iltapäivällä Suomen aikaa -- mutta heräsin noin kello 1 aamuyöstä, enkä saanut nukuttua juurikaan. Seuraavat kaksi yötä nukuin hyvin, mutta neljäntenä yönä sama ilmiö toistui. Viidennen yön  nukuin hyvin ja koin sopeutuneeni, mutta kuudes yö oli jälleen katkonainen. Alan epäilemään, että syy ei olekaan aikaeroväsymyksessä, vaan on yhdistelmä muuttunutta ruokavaliota ja huonompaa liikuntaa. Ja toki ehkä ilmastoa.

Syön enemmän hiilihydraatteja, koska täällä on riisiä joka paikassa ja se on hyvää. Annokset ovat -- onneksi -- pienempiä kuin mihin olen Suomessa tottunut. Syön myös aamiaisen. Proteiininsaantini on todennäköisesti alle puolet, tai jopa kolmannes siitä, mitä Suomessa. Tämä kuulostaa rajulta pudotukselta, mutta Suomessa söin aivan liian proteiinipitoisesti; päivän energiasta toisinaan jopa 40% tuli proteiinista, jota sain 200-300 grammaakin välillä päivän mittaan, keskimäärin ehkä hieman alle 200. Aivan liikaa. Täällä arvioisin että proteiininsaantini on korkeintaan 100g päivässä, todennäköisesti selvästi alle sen.  Suurin syy tähän on rahkan ja juuston lähes täydellinen puuttuminen paikallisesta ruokavaliosta. Maitoa en (Plus Kaakaojuomaa lukuunottamatta) Suomessakaan ole juonut muutoin kuin kahvissa.

Singaporessa on melko tavanomaista, että ihmiset käyttävät työpaikalla melko lämpimiä vaatteita, sillä jostain syystä toimistotilat viilennetään ilmastoinnilla melko kylmiksi. Ulkona on tukalaa käytännössä missä tahansa muussa vaatetuksessa kuin sortsit + t-paita (siinäkin jos on suorassa auringonvalossa), mutta sisätiloissa on tällaisella varustuksella varsin kylmä.


3 kommenttia:

Kari kirjoitti...

"Tilannetta on vaikea korjata Coaselaisittain, koska vaikka tehtäisiin sopimus yksittäisen maanviljelijän kanssa kompensaatiosta joka maksetaan jotta tämä ei polta metsää, tästä syntyy entistä suurempi insentiivi jollekulle muulle polttaa metsää, ja metsäpalot usein riistäytyvät hallinnasta."

Tuota, miksi tämä olisi coaselaisittain ongelma? Siis tietty se hinta, joka polttamatta jättämisestä tulee jakautuisi (teoriassa) tasan kaikille, jotka voivat polttaa, ja silloin yhden kanssa sopimuksen tekemällä maksettaisiin vain "oikea" osuus. Tässä sitäpaitsi jokaisen yksittäisen alueenkin kanssa hyöty lienee jotakuinkin lineaarinen (?) suhteessa alueeseen.

Palojen karkaaminen tietty pitäisi hoitaa sitten vahingonkorvauksilla, ja jos joku sitten sössii, niin viimekädessä menettää maansa.

Voin kyllä keksiä aika montakin syytä, miksei se coaselainen neuvottelu tässä toimisi, mutta tuo se ei ole.

Kari kirjoitti...

Ja sanotaan nyt vielä se, että se keskeisin syy lienee ihan perinteinen vapaamatkustajan ongelma: periaatteessa kenenkään savusta kärsivän ei kannata pistää jenejä jonoon, jos muut sen tekevät, koska silloin saa edun ilmaiseksi. Vastaavasti kenenkään ei kannata moiseen hankkeeseen ryhtyä, jos muut eivät ryhdy. Ongelma on sinänsä aika iso, ja mielestäni tuhoaa useimmat haihattelut valtiottomasta systeemistä.

Tiedemies kirjoitti...

Coaselaisittain tässä siis on ongelmana se, että vaikka joku entiteetti -- vaikka nyt Singaporen valtio -- olisi riittävän koordinoitu välttämään vapaamatkustajan ongelman, eli valtio kerää fyrkkaa kansalaisilta veroilla tms, ja neuvottelee sitten metsänpolttajien kanssa, niin tilanne on kuitenkin se, että kun metsän polttamisesta on ensin yhdelle tyypille jokin hyöty b ja kustannus c, niin metsää poltetaan kun b-c > 0. Toisaalta Singapore kärsii kustannuksen k. Coaselainen neuvotteluratkaisu löytyy *näiden kahden* välille niin että jos k > b-c, niin Singaporen kannattaa maksaa joku summa p joka on välillä k-(b-c) > p > b-c ja metsän polttaminen loppuu.

Ongelma on, että kun p asettuu tässä ensimmäisessä neuvottelussa tähän kohtaan, niin äkkiä voi ollakin joku, jolle hyöty ja kustannus ovatkin erilaiset mutta joille tällä hinnalla kannattaaakin alkaa uhata polttaa; siis, mennä neuvottelupöytään ja vaatia hinta "p" tai metsä alkaa palaa. Tämä voi olla tai olla olematta bluffi, mutta Singapore ei sitä tiedä, koska se ei tunne polttajien kustannuksia. Ehkä joku jätti polttamatta metsää koska hyöty, vaikka positiivinen, on sen verran pieni että ajatteli ettei maksa vaivaa. Mutta nyt onkin äkkiä tilanne jossa laitetaan metsä palamaan ja odotetaan rahaa.