En yleensä kirjoita mielelläni maahanmuutto- ja pakolaisasioista, koska sellaisen kommentoimisesta tulee likainen olo. Ensiksikin, argumentit pääsääntöisesti ovat luokattomia riippumatta siitä mitä mieltä niiden esittäjä on, ja toiseksi, mikä hyvänsä argumentti törmää melkein poikkeuksetta massiiviseen tunneryöppyyn jos lukija on sen kanssa eri mieltä.
Muutamia tosiasioita voinemme kuitenkin listata, koska riippumatta mielipiteistämme ja toiveistamme, faktat ovat tarkalleen samat kaikille. Aloitetaan vaikkapa The Economistin artikkelista; ko. artikkeli toki käsittelee asiaa myös mielipiteiden tasolla ja on sikäli lukemisen arvoinen, mutta otetaan tässä vain luvut: Eurooppaan on Afrikasta ja Lähi-idästä pyrkinyt vuoden 2015 alkupuoliskolla noin 330 000 ihmistä. Näistä noin kolmannes on Syyriasta ja loput suurimmaksi osaksi Afganistanista tai Afrikasta.
Johtuen "pakolainen"- sanan terminologisista epäselvyyksistä, puhun EU-alueelle pyrkivistä ihmisistä. Ei ole täysin väärin esittää, että Syyriasta pyrkivistä isompi osa on pakolaisia sellaisessa merkityksessä jonka suurempi osa ihmisistä voi hyväksyä, kun taas afrikkalaisten ja muiden Lähi-idän tulokkaiden kohdalla erimielisyyttä on enemmän siitä, millä asialla pyrkijät liikkuvat.
EU:n alueelle pyrkivillä on useampia keinoja, eniten huomiota ovat saaneet ns venepakolaiset, jotka lähtevät joko Afrikan pohjoisrannikolta kohti Espanjan ja Italian saaria, tai Turkin rannikolta kohti Kreikkaa.
Turkissa on tällä hetkellä 1.9 miljoonaa Syyrialaista erilaisilla leireillä ja kaupungeissa ympäri maata, joten on selvää, että vain pieni osa heistä lähtee matkaan kohti EU:ta. Turkki ei tarjoa pakolaisille varsinaista turvapaikkaa, vaikka onkin ottanut ihmiset vastaan avosylin. Kansainvälisissä sopimuksissa jotka aikanaan on laadittu, Turkkia sitovat pakolaisten vastaanottamista ja pakolaisstatuksen tunnustamista koskevat pykältä ainoastaan eurooppalaisten pakolaisten osalta. Tämä on yksi asia, joka ei ole tullut esiin kovin voimakkaasti; Turkki on kyllä nimellisesti ensimmäinen maa johon pakolaiset tulevat, ja vaikka Turkki ei tiettävästi ole vielä ainakaan vedonnut kovin voimakkaasti näihin pykäliin, maassa olevat ovat teknisestiottaen vailla lainopillista suojaa. Turkissa sijaitsevissa pakolaisleireissä on eroja, monet ovat varsin hyvin hoidettuja, mutta eivät kaikki.
Toinen merkittävä tekijä ovat Syyrian muut naapurimaat. Jordaniassa pakolaisia on vajaa miljoona, Libanonissa reilu miljoona. Syyrian pakolaiset muodostavat nyt neljänneksen kaikista Libanonin alueella oleskelevista ihmisistä. Lähialueiden maista Irakissa on joitain satoja tuhansia. Jordania ja Libanon ovat olleet jossain määrin nihkeämpiä ottamaan vastaan pakolaisia. Kaikenkaikkiaan naapurimaissa on reilu neljä miljoonaa ihmistä ja lisäksi Syyriassa 6-7 miljoonaa ihmistä on lähtenyt kodeistaan toisille paikkakunnille ja pakolaisleireihin. Luvut ovat suuntaa-antavia, tarkkoja lukuja on vaikea saada, mutta suuruusluokka on suunnilleen tämä.
Siis, reilu 10 miljoonaa kodeistaan lähtenyttä, näistä reilu 100 000 on pyrkinyt EU-alueelle tämän vuoden aikana. Tämä on siis 1-2 prosenttia kaikista kodeistaan paenneista ihmisistä, lähempänä yhtä prosenttia selvästi.
Sivumennensanoen, Arabian niemimaan rikkaat öljymaat ovat ottaneet vastaan Syyrian pakolaisia tasan nolla kappaletta, eikä Israelin luku ole juuri suurempi. En ota tässä kantaa lainkaan siihen miten asian "pitäisi" olla, mutta totean tässä että oli mielide mikä hyvänsä kysymyksessä "arabit vs Israel", niin tästä ei kukaan kovin hyvää lyömäasetta saa omalle näkemykselleen.
Katsotaan sitten kustannuksia. Tässä huomautan, että toivon ettei tätä tulkita kummallakaan seuraavista tavoista: Toivon ettei kukaan vedä selkäytimestään "ihminen ei ole kustannus"-, tai toisaalta "miksi meidän pitää maksaa?"-reaktiota. Kun ihmisiä liikkuu paikasta toiseen suuria määriä, tämä tarkoittaa että vettä, ruokaa, vaatteita, jne tarvitaan. Nämä maksavat ja tämä on fakta. Jos pyrimme muodostamaan a) oikean käsityksen ja b) operationaalisen mielipiteen siitä, mitä meidän tulisi tehdä, meidän on tarkasteltava kustannuksia ja hyötyjä ilman että refleksit estävät.
Eri lähteiden mukaan yhden pakolaisleirin ylläpito maksaa vajaa 10 euroa per asukas kuukaudessa. Tämä ei ole ainoa kustannus, ja esimerkiksi Turkin pakolaisten auttamiseen käyttämästä rahasta esitetyt arviot vaihtelevat; joidenkin lähteiden mukaan puhutaan kolmesta, joidenkin kahdeksasta miljardista eurosta kumulatiivisesti. Hyvä hiha-arvio lienee, että kiinteät kustannukset huomioiden, pakolaisten vastaanottaminen maksaa Turkille reilu 2 miljardia vuodessa, mikä tekee noin 2000 euroa per maahantulija. Turkki on tällä hetkellä suurin pakolaisten vastaanottajamaa, joten käytetään tätä arviona sille, mitä maksaa "auttaminen lähialueilla", ainakin kun ei puhuta sotilaallisesta väliintulosta.
Ruotsi on ehkä parhaiten Suomeen vertautuva maa tässä suhteessa. Ruotsiin on tullut reilu 40 000 syyrialaista wikipedian mukaan. Tällainen matka maksaa usein tuhansia euroja erilaisina lahjuksina ja ihmissalakuljettajien vaatimina matkakustannuksina. Tämän lisäksi vastaanottavan maan hintataso ja sosiaaliturvan rakenne huomioonottaen, välitön kustannus Pohjoismaihin saapuvasta syyrialaisesta on vähintään kymmenkertainen verrattuna kustannukseen joka lähialueilla aiheutuu.
Oma mielipiteeni ei ole pakolaisvastainen, eikä myöskään mitenkään erityisen "myönteinen". En suhtaudu oikeastaan mitenkään maahanmuuttoon ylipäätään, mielestäni kaikkia asioita tulee ajatella marginaalilla. Jos ajattelemme millainen on Pohjois-Eurooppaan tulevan syyrialaisen profiili, niin keskimäärin tämä on suuremmalla todennäköisyydellä työikäinen mies, melko varakkaasta taustasta, suuremmalla todennäköisyydellä koulutettu ja suuremmalla todennäköisyydellä kielitaitoinen, kun verrataan esimerkiksi pakolaisleirille jääneeseen. Tällaisella ihmisellä on potentiaalia elättää itsensä normaalin elinkeinorakenteen maassa, ja vieläpä tavalla josta ei vastaanottavalle maalle synny lainkaan kustannuksia.
Potentiaalia, mutta käytännössä esimerkiksi Suomessa on muutamia esteitä. Sosiaaliturva on yksi, ja työlainsäädäntö toinen, ja kolmas tietysti tämänhetkinen taloustilanne. Työttömyys on varsin korkealla Suomessa juuri nyt ja maahantulijan olisi vaikea löytää työtä josta maksettaisiin työehtosopimuksen mukainen palkka ja/tai sellainen, joka olisi kannattavampi vastaanottaa kuin sosiaaliturva. Tästä johtuen yksilön aiheuttama julkistaloudellinen rasite on todennäköisesti keskimäärin (ja marginaalilla, siis kun otamme yhden ihmisen lisää, niin odotusarvoisesti) lähempänä tuota kymmenkertaista kuin kustannusneutraalia.
Meillä olisi toki mahdollisuus; voisimme romuttaa yleissitovuuden ja alentaa sosiaaliturvaa. Kannatan näitä toimenpiteitä lämpimästi, mutta en usko että ne saavat suurta kannatusta niiden parissa, jotka toisaalta suhtautuvat myötämielisesti maahantulijoihin. Olemme siis tavallaan pattitilanteessa; maahantulijat tulevat kalliiksi ellemme muuta sääntöjä, mikä puolestaan saa aikaan sen, että ihmiset suhtautuvat negatiivisemmin maahantulijoihin. Ihmiset jotka suhtautuvat maahantulijoihin positiivisesti, ovat usein samoja ihmisiä, jotka eivät halua niitä muutoksia joilla näistä voisi olla hyötyä kansantaloudelle.
Tämän lisäksi on peliteoreettinen ongelma. EU vahtii rajojaan melko tarkkaan, mutta rajat silti vuotavat. Tavallinen tallaaja joka haluaa kävellä rajan yli ja sanoa että "haluan turvapaikan", ei voi tehdä niin, vaan hänen pitää livahtaa rajan yli, mielellään osana isompaa joukkoa tai sitten saada kyyti salassa jonnekin syvemmälle EU-alueelle, ja sitten anoa turvapaikkaa. Tämä synnyttää tilanteen, jossa pakolaisleireista EU-alueelle pyrkimään lähtevät ne, joilla on eniten voitettavaa ja vähiten hävittävää omassa ja yhteisön silmissä. Nuoret miehet ovat kaikissa yhteiskunnissa olleet kulutustavaraa, ja niin on pakolaisten joukossakin. Pakolaisleirillä isot määrät nuoria miehiä aiheuttaa turhautuessaan varmasti ongelmia, ja toisaalta jos he pääsevät johonkin EU-maahan joko töihin tai nauttimaan sosiaaliturvaa, lähettämällä edes pienen osan hankkimastaan rahasta takaisin, heistä on suuri hyöty. Jos he taas kuolevat matkalla, niin, no.
Toki perheellisiäkin lähtee matkaan. Jotkut ottavat riskin, ja uutisissa on ollut tarinoita kuolleista lapsista yms. Tämä on varsin ikävää, mutta on tavallaan selvää, ettei lapsiperhe lähde lasten kanssa vaaralliselle matkalle, ellei usko että riskin ottaminen on jollakin tapaa välttämätöntä tai ottamisen arvoinen. Tähänkin on syypää, omasta mielestäni, eurooppalainen sosiaaliturva. On varsin ymmärrettävää, että me tahdomme pitää huolen kaikista EU-alueella asuvista lapsista, joten tarjoamme lapsille koulutusta, terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa. Tämä luo kuitenkin insentiivejä jotka ovat varsin kieroja. Esimerkiksi, en voi oikein kuvitella mikä saisi minut nykytilanteessani esimerkiksi lähtemään Tallinnaan perheeni kanssa vuotavassa kumiveneessä keskellä syysmyrskyä, mutta jos täällä olisi vaikea ruokkia, vaatettaa ja muutoin hoitaa lapsia, ja Tallinnassa odottaisi lähes varma (jos sinne pääsee) elanto lapsilleni, joutuisin harkitsemaan vakavasti. Jos täällä olisi lisäksi merkittävä kuoleman riski, niin valinta ei olisi edes vaikea.
Korostan, että ymmärtämällä ihmisten motiiveja voimme pohtia erilaisia vaihtoehtoja. Se ei tarkoita a) näiden ihmisten syyllistämistä "oman edun tavoittelijoina", eikä b) sellaista myötätuntoa joka automaattisesti velvoittaa meitä antamaan ihokkaamme ja avaamaan kotimme ovet. Ymmärtämällä ihmisten motiiveja voimme ehkä luoda olosuhteet joissa ei tällainen riskinotto kannata.
Vaihtoehtoja on esitetty useita. Esimerkiksi, on esitetty että rajavalvontaa pitäisi tiukentaa niin, että insentiivi tulla maahan poistuu; jos kaikki tulijat käännytettäisiin, tulijoita ei pian enää olisi, tai olisi paljon vähemmän, sillä sana kulkee. Tämä on ollut se, mihin Australia on pyrkinyt ja osin onnistunutkin. Niin kylmältä kuin se vaikuttaakin, tämä voisi lopulta olla humaanein vaihtoehto. Tällainen politiikka on kuitenkin vaikea toteuttaa ilman suurta paheksuntaryöppyä, ja se toimii kunnolla vain jos siitä on melko suuri yksimielisyys. Lisäksi sen toteuttaminen täysin universaalisti johtaisi humanitääriseen katastrofiin, sillä se tarkoittaisi että kaikki ympäröivien maiden nyt vastaanottamat pakolaiset pitäisi majoittaa leireihin rajan Syyrian puolelle. Kolmaskin ongelma on, eli että sen soveltaminen takautuvasti ainakaan kovin ripeällä tahdilla ei ole mahdollista ilman melko räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia ja karkotuksia. En pidä sitä tällä hetkellä realistisena. En kuitenkaan näe että se olisi -- päinvastaisista näkemyksistä huolimatta -- mitenkään "rasistinen" tai edellyttäisi meiltä jonkinlaista epäempaattisuutta. Sen voisi varsin hyvin yhdistää mittaviin humanitäärisiin panostuksiin, esimerkiksi EU voisi tarjoutua hoitamaan suurimman osan Turkin pakolaisleirien kustannuksista, tarjota rokotusohjelmia ja koulutusta lapsille, jne.
Tämä toimintamalli ei kuitenkaan johda todennäköisesti sen paremmin "suvaitsevaisten" kauhuskenaarioihin etnisistä puhdistuksista kuin "rasistien" utopiaan valkoisesta homogeenisesta Euroopasta. Euroopan ikärakenne on epäedullinen talouskasvua ajatellen, ja nyt Euroopassa asuvien etnisten vähemmistöjen -- etupäässä muslimiväestön -- syntyvyys on suurempi. Villeimmät rotukiihkoilijoiden fantasiat sisältävät politiikkaa, jolla tämä väestönosa poistetaan Euroopasta, mutta tällaisen totuetumiseen en usko, tai siis, pidän sitä hyvin epätodennäköisenä, sillä se tuskin on taloudellisesti mitenkään mielekästä. Integraatiopolitiikka ei ole tähän mennessä toiminut, mutta jotkut väittävät että tässä skenaariossa on sen ainoa toivo. Itse en ota kantaa.
Toinen vaihtoehto on avata rajat ja päästää kaikki halukkaat sisään. Tässä on omat ongelmansa. Kustannuksia ajatellen, on selvää, että kymmentä miljoonaa syyrialaista ei voi ottaa EU:n sosiaaliturvan piiriin noin vaan. Nykyinen taloustilanne on sellainen, että kantaväestössäkin työttömyys on melko korkealla tasolla (Saksaa lukuunottamatta), ja syyrialaisten -- samoin kuin kaikkien muidenkin EU-alueelle pyrkivien -- kilpailutilanne työmarkkinoilla ei ole kovin hyvä. Tätä tilannetta toki voi helpottaa sillä, että tulijoille olisi lupa maksaa vähemmän palkka, tai että ylipäätään sallittaisiin matalan tuottavuuden aloilla matalammat palkat, mutta tämä ei toimi jos sosiaaliturvan taso on liian korkea tai jos sen muoto on väärä. Jonkinlainen perustulomalli, jossa kansalaiset saavat perustuloa (ja maahantulijat eivät, tai saavat alennettua perustuloa), voisi toimia siten, että se parantaisi työmarkkinoiden toimimista. Tällaiset rakenteelliset muutokset ovat kuitenkin erittäin hankalia toteuttaa poliittisesti.
Jos toimimme näin, Euroopan etninen koostumus alkaa muuttua. Aika näyttää, missä määrin tästä seuraa ongelmia; niitä seuraa varmasti jonkin verran. Pahimmat pessimistit ennakoivat jo nyt koko Eurooppalaisen kulttuurin tuhoutumista. Optimistiset taas ajattelevat että erilaiset etniset ryhmät elävät rinnan pienen alkukankeuden jälkeen ja kulttuurien vuoropuhelu synnyttää uutta ja mielenkiintoista, omintakeista kulttuuria. Itse en ole kovin pessimistinen, mutten myöskään optimisti. En yksinkertaisesti osaa sanoa mikä on se trajektoria jolle päätyisimme.
Kolmas vaihtoehto on jatkaa kuten nytkin. Tulemme näkemään uutiskuvia hukkuneista lapsista, ja tämä saa meidät ottamaan lisää pakolaisia vastaan. Samalla otamme vastaan enemmän myös Afrikan ja Lähi-idän muita maahantulijoita. Emme tee vaadittavia uudistuksia sosiaalituvaan ja työmarkkinoihimme, vaan maahantulijoiden aiheuttamat kustannukset reippaasti ylittävät näiden hyödyt. Rajat pysyvät nimellisesti kiinni, mutta kumivenearmada kasvaa. Ihmissalakuljettajat tienaavat paremmin ja julkinen talous kärsii. Saksan kaltaiset maat voivat pärjätä kohtuullisen hyvin, Ruotsissakin voi taloudellisessa mielessä mennä hyvin jonkin aikaa. Lopulta vääjäämätön tapahtuu. Siinä vaiheessa on kaksi vaihtoehtoa. Rajat avataan ja työmarkkinat vapautetaan. Hitaasti mutta varmasti Euroopan etninen jakauma muuttuu; tämä ei ole minulle mikään kummoinen asia, se on vain niin. Kulttuuriset muutokset ovat vähäisiä, tosin näemme vuosittaisia "nuorisomellakoita" yhä laajemmin, erilaisia etnisiä gettoja, yms on enemmän.
Toinen vaihtoehto on, että kriisin pahettua riittävästi, rajat vedetään kokonaan kiinni, ja rasismi ja etniset jännitteet johtavat erilaisiin konflikteihin Euroopan sisällä. Joissain skenaarioissa seuraa etnisiä puhdistuksia ja sisällissotia. Riippuen siitä, mihin suuntaan tilanne on kehittynyt, puhdistetaan "ei-valkoisia" tai "valkoisia" ihmisiä. Joissain skenaarioissa taas ihmiset tulevat keskenään paremmin toimeen ja erilaiset jännitteet johtavat vain pieniin, ja alati pieneneviin ongelmiin kun väestö integroituu.
En ole siis kovin toiveikas, että tässä rytinässä selvitään kuivin jaloin. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Mitään hyvää tai positiivista ei seuraa siitä, jos alamme yksityishenkilöinä vihamieliseksi maahantulijoita kohtaan. Sillä ei saavuteta lainkaan mitään sellaista, millä olisi mitään positiivista seurausta, riippumatta siitä, mikä oma käsitys ideaalitilanteesta on.
No, poikkeuksia on, mutta jos et käytä pellemeikkiä ja värjää hiuksiasi vihreäksi, niin en usko että kuulut tähän porukkaan.
30 kommenttia:
Hitaasti mutta varmasti Euroopan etninen jakauma muuttuu; tämä ei ole minulle mikään kummoinen asia, se on vain niin.
Voitko tarkentaa tätä? Tarkoitatko että tällä ei ole sinulle merkitystä, vai että ei pitäisi olla kenellekään merkitystä, vai että asialle ei mahda mitään, vai ehkä jotain muuta?
Hyvä kirjoitus. Sinulla on hämmentävän tasapainoin kuva tilanteesta.
Itse näen, ettei meillä ole varaa pidättäytyä ottamasta kantaa ja vain katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näkemyksesi siitä, että iso este tulijoiden työllistymiselle ja sopeutumiselle ovat työmarkkinamme, lienee oikea. Mutta tätä kriisiä ei voi redusoida talouteen; massavaellus uhkaa niin rodullista kuin kulttuurista olemasssaoloamme. En näe Europan etnisen rakenteen muuttumista millään lailla hyvänä asiana, koska se merkitsee segretoitumista ja valtaisia ristiriitoja. Sitä ongelmaa, että Euroopan demografinen jakauma on alhaisen syntyvyyden takia vinoutunut, ei pidä ratkaista tuomalla tänne uutta väestöä vieraista kulttuureista. En haikaile puhdasrotuista Eurooppaa, pienikokoiset vähemmistöt eivät ole haitaksi. Ongelma tuleekin siinä, kun uusista tulijoista tulee merkittävä demografinen tekijä.
Toinen vaihtoehto on, että kriisin pahettua riittävästi, rajat vedetään kokonaan kiinni, ja rasismi ja etniset jännitteet johtavat erilaisiin konflikteihin Euroopan sisällä. Joissain skenaarioissa seuraa etnisiä puhdistuksia ja sisällissotia. Riippuen siitä, mihin suuntaan tilanne on kehittynyt, puhdistetaan "ei-valkoisia" tai "valkoisia" ihmisiä. Joissain skenaarioissa taas ihmiset tulevat keskenään paremmin toimeen ja erilaiset jännitteet johtavat vain pieniin, ja alati pieneneviin ongelmiin kun väestö integroituu.
Hyvin todennäköinen tapahtumakulku. Joillakin alueilla integroitumista voi jopa tapahtua, mutta yleisesti ottaen sosiaalinen eroosio ja levottomuudet vain kiihtyvät. Jonain päivänä näemme Euroopanlaajuisen version reconquistasta.
Lisäksi sen toteuttaminen täysin universaalisti johtaisi humanitääriseen katastrofiin, sillä se tarkoittaisi että kaikki ympäröivien maiden nyt vastaanottamat pakolaiset pitäisi majoittaa leireihin rajan Syyrian puolelle.
Tämä on myös totta, kriisiin ei ole inhimillistä ratkaisua. Kysymys on viime kädessä eturistiriidasta, ovat "me vastaan he". Meidän on vedettävä rajat johonkin silläkin uhalla, että tuomitsemme Lähi-idän ja Afrikan väestöt kurjuuteen.
Oli hyvä ja kiihkoton teksti. Kiitoksia.
Pidän valitettavasti todennäköisimpänä sisällissotaa. Jos maahan lappava porukka ei kykene sietämään edes toisiaan, miten he voisivat sietää vielä erilaisempia? Vaikka 80 % sietäisikin, niin loppu 20 % riittää varsin hyvin tekemään Suomesta tai mistä tahansa muusta maasta kehitysmaan. Ja siellä positiivisessa päässä ei ole edes toista 20 %:ia, jotka olisivat valmiita toimimaan aktiivisesti ääriryhmiä vastaan, koska se tarkoittaisi dhimmien puolelle asettumista. Surullista, kaikkien kannalta.
Tärkein asia tekstissä oli tuossa viimeisessä kappaleessa. Mitään hyvää tai positiivista ei seuraa siitä, jos alamme yksityishenkilöinä vihamieliseksi maahantulijoita kohtaan. Juuri näin. Kokonaisuutena voimme olla mitä mieltä tahansa, haluta ottaa Suomeen 20 miljoonaa maahanmuuttajaa tai inhota muslimeja, mutta jokaista on kohdeltava yksilönä. Paskat pihalle ja kunnolliset sisään.
P.S. Edellisestä blogitekstistä - Sacks kuuluu myös minun suosikkeihini.
Kyllähän Suomen ongelmat ovat muualla kuin maahanmuutossa. Mediaan mahtuu kerralla vain yksi asia. Toimittajat ovat kenties sopuleita.
Jaska miten lyhyessä ajassa esim. rajalla tai vastaanottokeskuksessa selvität kuka on paska ja kuka on kunnollinen? Minulla kesti vuosikausia tajuta, että persublogien kirjoittajat kuuluvat paskakategoriaan.
Hyvä kirjoitus!
Kysyn vielä sitä, että mikä tekee Euroopan ikärakenteesta epäedullisen talouskasvua varten? Joo, tiedän eurooppalaisten olevan vanhuksia, mutta kun nytkin on korkeahko työttömyys ja työ tehostuu koko ajan ja tarvitaan yhä vähemmän työntekijöitä tekemään sama työ, niin onko vanhusten suuressa määrässä verrattuna nuoriin jokin muu ongelma kuin se, että vanhuksille maksetaan eläkettä ja hoitoa?
" Mitään hyvää tai positiivista ei seuraa siitä, jos alamme yksityishenkilöinä vihamieliseksi maahantulijoita kohtaan. Sillä ei saavuteta lainkaan mitään sellaista, millä olisi mitään positiivista seurausta, riippumatta siitä, mikä oma käsitys ideaalitilanteesta on."
Tätä eroa eivät suvaitsevaisen puolen edustajat ymmärrä. Henkilökohtainen ei ole poliittista eikä päinvastoin. Tulijoista suuri osa on onnenonkijoita, mutta tässä ei sinänsä ole mitään kategorisesti väärää. Ongelma on nimenomaan sosiaaliturva ja Tanskan esimerkki osoittaa, että etuisuuksia pienentämällä voidaan virrat kääntää muualle eli Tanskan tapauksessa Ruotsiin.
Suomessa sosiaaliturvaan koskeminen on poliittisesti vaikeaa, kuten kirjoittaja tässä jo kertoi.
Suomella olisi paljon parempiakin säästökohteita kuin sosiaaliturva esim. armeija, maatalous ja yliopistot olisivat tällaisia. Toki yliopistoilta leikataan jo muttei riittävästi, sillä valtaosa niissä tehdystä tutkimuksesta on turhaa ja usein huonolaatuista. Armeijalle ja maataloudelle annetaan sen sijaan lisää.
Vanhusten suuri suhteellinen osuus on ongelma talouskasvulle kahdesta syystä.
Ensimmäinen on se, mihin viittaat, eli se, että vanhukset ovat pääsääntöisesti työmarkkinoiden ulkopuolella. Tämä on vähemmän ongelma silloin jos työn tuottavuus on muuten suuri, mutta riippumatta työn tuottavuudesta, vanhusten elättäminen maksaa. Jos se hoidetaan sellaisella eläkejärjestelmällä jossa käytännössä maksetaan veroina vanhusten eläkkeet, se synnyttää työttömyyttä samasta syystä kuin muutkin verot. Rahastoivalla eläkejärjestelmällä ja fiksusti sijoittamalla ulkomaille olisi voitu tämä vaikutus täysin kumota, koska eläkkeet voitaisiin maksaa pääomatuloilla joita kerätään tasapainoisemman väestörakenteen maista tai muutoin korkean talouskasvun maista.
Toinen on sitten se, että vanhusten määrän kasvaessa heidän hoitamisensa sitoo myös enemmän työvoimaa. Tämä on ongelma dynaamisten vaikutusten vuoksi.
Kuvitelma, että työttömyys tarkoittaa sitä, että ei ole työvoimasta pulaa, on yksi vahingollisimmista ajatusvirheistä joita meillä on. Työttömyys on merkki siitä, että on jokin mekanismi joka ajaa kiilan työn kysynnän ja tarjonnan väliin, eikä tätä voi korjata vähentämällä väkeä.
Otetaan esimerkiksi kylä, jossa on 12 ihmistä. Kylä on järven rannalla, ja kylässä on (ainakin) kalastaja, maanviljelijä, suutari, leipuri, seppä ja lääkäri. Jokaisella on lisäksi oppipoika. Kyläläisillä on "eläkejärjestelmä", joka takaa että vanhukset hoidetaan. Oletetaan että suutari jää eläkkeelle. Oppipojasta tulee uusi suutari, mutta nyt jonkun täytyy hoitaa vanha suutari. Sepän oppipoika ryhtyy hoitamaan vanhusta. Maanviljelijä haluaisi ostaa uuden auran ja kalastaja uuden harppuunan, mutta seppä ei näitä voi tehdä ilman että oppipoika on apunaan. Maanviljelijän sato pienenee, ja leipurille tulee vähemmän viljaa, joten leipuri antaa oppipojalleen loparit, ja tämä jää työttömäksi. Kalastaja ei tee mitään oppipojalla, joten antaa tälle loparit, joten meillä on nyt kaksi työtöntä. Seppä voisi palkata toisen kavereista ehkä oppipojakseen, mutta kylän suutarilla on liikaa töitä, jotta tämä ehtisi tehdä tälle sopivat hanskat.
Jos kylässä on työehtosopimus, joka sanoo että suutarin on maksettava oppipojalle tietty määrä, voi olla ettei suutarin kannata palkata kumpaakaan työtöntä avukseen, koska näiden tuottavuus on kovin heikko. Jos kylässä on sosiaaliturvajärjestelmä, niin töissäkäyvien verot kasvavat, jotta niistä maksetaan nyt kahden työttömän oppipojan työttömyyskorvaukset, sepän entisen oppipojan palkka hoitajana, ja entisen suutarin eläke. Näin rajatuottavuusvaatimus kasvaa entisestään ja Suutarin on entistä vähemmän kannattavaa palkata uutta oppipoikaa.
"Työttömyys on merkki siitä, että on jokin mekanismi joka ajaa kiilan työn kysynnän ja tarjonnan väliin, eikä tätä voi korjata vähentämällä väkeä."
Ei aina ole merkkinä tästä. Sillä paskastaneissa on työttömyysprosentti luokkaa 80% vaikka työehtosopimuksesta ja sosiaaliturvasta ei olla ko. maissa kuultukaan. Jos maa tai yritys ei kykene tuottamaan (riittävän halvalla) mitään mitä joku haluaisi ostaa, niin ei työehtosopimusten ja sosiaaliturvan purkukaan auta.
Tomi, tuo ei ole oikein pitävä argumentti.
Puolustusvoimien toimintamenot ovat vuoden 2016 budjetissa hieman alle 1.9 miljardia, yliopistojen budjettirahoitus (jolla ei tehdä nykyään juurikaan tutkimusta, vaan pääosin opetusta) on suunnilleen saman verran. Myös maataloustuki on noin 1.9 miljardia (erikoinen sattuma muuten), eli yhteensä näistä tulee 5.7 miljardia. Tätä määrää voi kritisoida oikeutetustikin, toki.
Vertailun vuoksi, asumistuki maksaa vuoden 2016 talousarviossa 1.2 miljardia. Eläkemenot valtion budjetista suoraan maksettuna ovat noin 4.5 miljardia, valtionosuudet kunnille noin 9.1 miljardia. Kehitysapu on laskenut, ja se on enää alle 0.5 miljardia, joten siihen on turha tässä kohtaa puuttua. Ansiosidonnaiseen uppoaa valtiolta noin miljardi, työmarkkinatukeen 1.5 miljardia, Kelakorvauksiin noin 4.6 miljardia. Toki, erilaiset maksut joita peritään näitä kattamaan ovat sitten 4.7 miljardia, joten tavallaan se näkyy budjetissa pienempänä menona, jos ei katso tarkemmin.
Lapsilisiin ja vastaaviin mee noin 1.3 miljardia.
Jos eläke- ja Kela-menot lasketaan osaksi sosiaaliturvajärjestelmää, ja arvioidaan että kuntien osuuksista ehkä miljardi menee erilaisiin kuntien sosiaaliturvavirityksiin, niin sanoisin karkeastiottaen, että sosiaaliturvajärjestelmän hintalappu on noin kolminkertainen yliopistojen, maanpuolustuksen, ja maataloustuen yhteenlaskettuihin menoihin.
Sosiaaliturvan suurin ongelma ei kuitenkaan ole se, että se on niin suuri menoerä, vaan sen pahin vaikutus on se että se vähentää taloudellista toimeliaisuutta ja haittaa työntekoa. Tämä dynaaminen vaikutus tuottaa kurjuutta ja köyhyyttä niin paljon, että jos nuo menot poistettaisiin ja yksinkertaisesti jaettaisiin ihmisille ilman sen kummempia kysymyksiä, niin tämä tuottaisi valtavat hyödyt. Yksin TE- ja Ely-keskusten hallinnointiin menee sitäpaitsi monta sataa miljoonaa, siis työhön joka on parhaimmillaan lähes turhaa, pahimillaan hyvin vahingollista.
Ei liene yllättävää, että maissa joissa on huono infra, ei koulutusta, toimimattomat pääomamarkkinat, epävakaat ja täysin villit työolot jne, ei välttämättä ole kauheasti tuotantoakaan. Korkean jalostusasteen tuotanto vaatii vakaat olot yhteiskunnassa, ja ainoastaan vakaassa yhteiskunnassa jossa on merkittävä määrä taloudellista toimintaa, voidaan pitää yllä ylipäätään mitään sosiaalirurvajärjestelmää.
Yleissitovuuden suurin ongelma ei ole se, että se sitoo liittoon kuuluvia järjestöjä, vaan se, että se sitoo osapuolia joista kumpikaan ei ole millään tavalla ilmaissut mandaattiaan sopimuksen tekijöille. Työehtosopimuksen yleissitovuuden poisto ei myöskään poistaisi esimerkiksi työaikalakia tai työsopimuslakia, jotka säätelevät sitä, millaisia sopimuksia voidaan tehdä. Se ei poistaisi työntekijöiltä lakisääteisiä oikeuksia, vaan ainoastaan AY- ja EK-pampuilta oikeuden päättää pienempien yritysten ja järjestäytymättömien palkansaajien puolesta millaisia (muutoin laillisia) sopimuksia nämä saavat tehdä.
Armeijalla on muita kuluja kuin vain toimintamenot. Samoin maatalous saa rutkasti päälle vielä eri investointitukia. 5 miljardia, kun otettaisiin armeijalta, maataloudelta, yliopistoilta ja yritystuista niin kestävyysvaje olisi jo poistettu. Toki sosiaaliturvan tasoa voidaan pohtia, mutta yksikään menestyvä tai edes keskituloinen maa ei ole poistanut sosiaaliturvaa.
Pienet yritykset harvoin tuottavat yhteiskunnalle mitään. Moni näistä pikkuyrittäjistä käyttää kaikki mahdolliset porsaanreiät pumpatakseen itselleen yhteiskunnan tukia tai käyttääkseen ilmaistyövoimaa (työmarkkinatuella tai työharjoittelijoita, joita ketjutetaan loputtomasti). Yhden miehen firmat eivät käytännössä tuota verotuloja lainkaan (kiitos osinkojen verovapauden ja runsaiden verovähennysoikeuksien). En priorisoisi näitä pikkufirmoja päätöksenteossa.
Suomen pääongelma on, että meillä on vähän mitään tuotteita, mitä kukaan haluaisi ostaa. Toinen tärkeä ongelma on Venäjän talous. Venäjän kauppa on romahtanut yli kolmanneksen tänä vuonna, ja huippuvuosiin verrattuna pudonnut alle puoleen. Isämmaallisoikeisto kokoomus etunenässä ei myönnä edes Venäjä-ongelmaa.
Puhut höpöjä pienyritysistä. Suurempien ja etenkin kansainvälisten yritysten on triviaalia esimerkiksi kiertää yhteisöveroa. Pienemmät yritykset saavat sekä absoluuttisesti että suhteellisesti vähemmän erilaisia tukia ja maksavat suhteessa liikevaihtoonsa enemmän veroa kuin isommat.
Suomessa PK-sektori myös työllistää enemmän kuin julkinen sektori ja suuryritykset yhteensä, joten se maksaa myös palkkaveroja suhteellisesti enemmän. Isot valtionyhtiöt ovat kansantaloudelle pikemminkin rasite, pienenä poikkeuksena sellaiset jotka keskittyvät lähinnä vientiin, kuten vaikka Neste. Sekin tosin korruption pesä ja cronyjen kuppausfirma.
Puhut höpöjä pienyritysistä. Suurempien ja etenkin kansainvälisten yritysten on triviaalia esimerkiksi kiertää yhteisöveroa. Pienemmät yritykset saavat sekä absoluuttisesti että suhteellisesti vähemmän erilaisia tukia ja maksavat suhteessa liikevaihtoonsa enemmän veroa kuin isommat.
Suomessa PK-sektori myös työllistää enemmän kuin julkinen sektori ja suuryritykset yhteensä, joten se maksaa myös palkkaveroja suhteellisesti enemmän. Isot valtionyhtiöt ovat kansantaloudelle pikemminkin rasite, pienenä poikkeuksena sellaiset jotka keskittyvät lähinnä vientiin, kuten vaikka Neste. Sekin tosin korruption pesä ja cronyjen kuppausfirma.
Onko sinulla tilastoja väitteellesi. Siis sellaisia, joissa huomioidaan yrityksen saamat kaikki tuet. En ole tavannut yhtään rehellistä pienyrittäjää. Suurin osa yrittää kupata yhteiskuntaa minkä ehtivät. Huomioi, että turvenuijat kuuluvat myös näihin pikkuyrittäjiin.
Pikku rääpälefirmoilla ei ole yhdenkään maan talous noussut. Fakta on, että metsäteollisuus on elättänyt Suomea. Sitten elätti Nokia. Aika näyttää elättääkö enää mikään.
Nyt TM:n pitäisi olla kauhuissaan, kun paikallista sopimista hallituksen toimesta rajoitetaan. Laitetaan ylärajat pyhätyö- ja ylityökorvauksille ja loman pituudelle. Nämä kaikki oli aiemmin sovittavissa TES:ssä. Oletko kauhuissaan?
Väestö integroituiusi, jos talous alkaa kasvamaan. USA on etninen sekamelska, mutta väestö on integroitunut, koska valtaosalle tulijoista on löytynyt paikka yhteiskunnassa. Euroopan suurtyöttömyyden aikana on vaikea kuvitella, että kouluttamattomat ja kielitaidottomat pakolaiset integroituisivat yhteiskuntaan.
Luvut löydät itsekin. En oikein arvosta sitä, että tulet tänne paahtamaan asiaa alatyylisillä ilmauksilla ja haukkumaan ilman substanssia. Toivon kaikilta asiallista kieltä, etkä ole poikkeus. Jos et osaa käyttäytyä, toivon että et kirjoita tänne. Mielipiteesi sisällöllä ei ole mitään merkitystä, vaan sillä millaisia ilmaisuja käytät, toivon siis asiallista käytöstä.
En pidä hallituksen ehdotuksia yksinomaan hyvinä. Mielestäni ehdotusten olisi pitänyt olla pikemminkin sellaisia, että sopimisen rajoja laajennetaan, eli että enää ei ole pakko sopia tietyjä lomia ja tiettyjä ylityökorvauksia yms. En näe mitään tiettyä pakkoa teoriassa parempana kuin toista. Tämä pakko joka nyt lailla säädetään, tuo joitain säästöjä, mutta mielestäni se on epätarkoituksenmukaista, koska kaikkien ei ole pakko säästää tällä tavalla.
Yhteiskunta toimii paremmin, jos hyvin pärjäävät voivat maksaa parempaa palkkaa kuin huonosti pärjäävät. Huonosti pärjäävät voivat sitten yrittää pärjätä paremmin, jos joku suostuu töihin palkalla jota ne ovat valmiita maksamaan. Tämä tasoittaisi suhdanne-eroja, mutta ei tuottaisi yhtä suurta työttömyyttä kuin nyt. Nyt nimittäin firmat jotka eivät määrätyillä hinnoilla pärjää, menevät nurin, ja toisaalta ne joilla menee paremmin, imuroivat ylimääräiset voitot omistajien taskuun. Tämä ei ole reilua eikä tehokasta. Vastustan fascismia riippumatta siitä, kuka siitä hyötyy.
Aina on yritys on voinut maksaa paremmin, kun on mennyt hyvin näin ei ole juuri koskaan tapahtunut. Esim. Koneella on mennyt koko ajan erinomaisesti, ei silti työntekijät ole saaneet lisäkorotuksia tai bonuksia, vaikka työntekijät ovat välillä tätä vaatineetkin. Joustot tarkoittavat käytännössä aina vain työntekijöiden joustoja.
Sanoppa maa, jonka pikkuyritykset ovat nostaneet?
Totuus on, että valtaosa pikkufirmoista toimii sisämarkkinoilla, eikä siis tee ulkomaan kauppaa (ei ainakaan vientiä). Tällaiset firmat kykenevät vain rajallisesti lisäämään Suomen vaurautta (koska Suomi on avoin talous).
Miksi olet yhtään tyytyväinen hallituksen päätökseen? Sehän on täysin sinun libertarismia sivuavan ajatusmaailmasi vastainen. Kenties syynä on inhosi ay-liikettä kohtaan ja haluat ay-liikettä kurmuutettavan?
Tomi, ajatuksesi on täysin järjetön, jos mietit asiaa edes vähän pidemmälle. Pienet yritykset eivät "nosta maan taloutta" pysymällä pieninä, vaan *kasvamalla*. Iso yritys ei mitenkään itsestäänselvästi nosta taloutta enää kun se on iso, vaan silloin kun se kasvaa.
Wikipedian mukaan PK-yritykset työllistävät 55% yksityisen sektorin työntekijöistä, 45% on suurissa yrityksissä. Tilasto on kuitenkin vähän vahempi. Findikaattorin mukaan luvut olivat vuonna 2013 64% ja 36% yksityisen sektorin työvoimasta. 2014 YLE:n julkaiseman tilaston mukaan Suomen julkisen sektorin työvoiman osuus työpaikoista oli noin 23%.
PK-yrityksissä on siis työllisistä noin puolet työvoimasta.
Kansakunnan vauraus ei synny pelkästään viennistä; tämä merkantilistinen käsitys osoitettiin vääräksi jo 1700-luvulla. Vienti on varsinkin pienelle maalle tärkeä indikaattori siksi, että se kertoo paljonko valtion alueella on tuotantoa jota ei kuluteta, mutta vientiteollisuus itsessään ei ole mitenkään itseisarvoinen eikä ainoa vaurauden lähde. Vaurautta syntyy kaikesta siitä, mitä maassa tehdään ihmisten hyväksi, tähän lukeutuu infra, sisämarkkinat jne. Jos joku alkaa Suomen sisällä tehdä jotain tuotetta jota suomalaiset mielellään kuluttavat, niin Suomen talous kasvaa. Tämä ei näy viennissä, mutta jos esimerkiksi työllisyys paranee ja verorasitusta voidaan keventää, myös vientiteollisuuden toimintedellytykset paranevat.
Viennin suurimmat hyödyt ovat mahdollisuus sellaiseen säästämiseen joka ei myöhemmin rasita kansantaloutta (esim, sijoittaminen ulkomaille), ja tuonti.
Pienissä yrityksissä on
Työttömyydestä ja työvoimapulasta:
robotiikka/tekoäly etenee hitaasti mutta varmasti. Automaattikassat syrjäyttävät jossain vaiheessa kassahenkilöt kokonaan. Sitten tulevat jossain vaiheessa automaattiohjatut taksit. Kahviloissa maksetaan robotille. Tuotantolaitoksissa robotiikka etenee.
Tulevaisuuden prospekteista:
Ellei natiivien eurooppalaisten syntyvyys lisäänny jossain lähitulevaisuudessa, niin kyllähän täällä väestön genetiikka vaihtuu. Mamujen jälkeläisistä tulee jossain vaiheessa enemmistö. No, iso osa heistä on eurooppalaistunut, mutta iso osa ei. Eurooppalainen kulttuuri tässä luultavasti kuolee kuten roomalainen aikoinaan. Luultavasti seuraa jonkinlainen pimeä keskiaika. Tähän on monia syitä, joihin TM ei viitannut, taloudelliset kehitykset ja nykyisen kapitalismin mallin täydellinen umpikuja ja kestämättömyys ja globaalit ongelmat kuten ympärsitökysymykset ja Afrikan hillitön väestön kasvu seurausvaikutuksineen. Tämä on historiallisesti ehdottomasti todennäköisin vaihtoehto.Optimismi vaikuttaa aika katteettomalta, ellei lähitulevaisuudessa tapahdu jokin radikaalimpi globaalin tason suunnan muutos, ja kysymys on lähinnä siitä, kuinka pessimistinen tässä tohtii olemaan.
Mutta toki tätä ehkä hyvinkin kyhyeksi jäävää pimeyden aikaa voi sitten seurata jossain vaiheessa uusi renessanssi, uusi entistä ehompi kulttuuri ja sivistys, jotain paljon hienompaa kuin mikään 1900-luvulla nähty. Tiede ja teknologia todellisen korkeakulttuurin palveluksessa aivottoman konsumerismin sijaan; henkisesti tasapainoisempi aikakausi, jona ihmiset tavoittelisivat materiaalista kulutusta korkeampia päämääriä mutta nauttisivat silti tietystä hyvinvoinnista, joka vanhoina hyvinä aikoina puuttui. Pessimisti tosin epäilisi tämän mahdollisuutta viitaten tatuvanhaslaisiin näkemyksiin, joihin en rohkene ottaa kantaa, koska en ole riittävän hyvin perillä siitä, mitä nyt oikeastaan tiedetään ja mitä ei, mutta minulla ikävä kutina takapuolessa, että Sacksin tavoin hiljattain edes mennyt tietelijä ei ollut täysin väärässä. Nähtäväksi jää. Perus spenglerismini vaikuttaa kuitenkin tieteellisen evidenssin valossa parhaiten tuetulta katsannolta.
Jos amerikkalaiset lähettäisivät muutaman prikaatin merijalkaväkeä hoitamaan Isiksen Irakissa, asia helpottuisi paljon, eihän noita Isis tyyppejä ole loppupeleissä kuin 20 000. Mutta Obamalainen ulkopolitiikka on liian kesyä, ja 20 000 hullua pitää eurooppaa panttivankinaan. Eurooppalaisilla ei ole kykyä hoitaa asiaa, he eivät edes pystyisi edes huoltamaan noita joukkoja tuolla.
Lähetä kommentti