Ensimmäinen setti meni ihan hyvin, joskin alas laskeutuessa tunsin pientä pelkoa etten pääse ylös, joten en laskeutunut aivan alas. Toinen setti alkoi paremmin, mutta toisella toistolla alhaalta noustessa alaselkä notkahti jotenkin. En osaa kuvata tunnetta muutoin, kuin että jokin antoi myöden -- hyvin vähäisessä määrin, mutta kuitenkin. Kyseessä oli jotain samanlaista kuin ns. "Buttwink", mutta se tapahtui liian ylhäällä ollakseen varsinainen buttwink. Sain tangon ylös ja laitoin sen telineeseen, mutta tiesin heti että tämä oli nyt tässä.
Nyt, vajaa neljä tuntia myöhemmin selkä on jäykkä. Kipua ei ole, eikä varsinkaan mitään mikä säteilisi jalkoihin, mutta jossain hieman lantion ylätason alapuolella on tunne, että siellä on solmu, ja selkä ei toimi. En usko välilevyvammaan, sillä sellainen minulla on ollut, ja tämä tuntuu täysin erilaiselta.
Rikoin itse muutamaa itselleni asettamaa turvamääräystä, joten jos joku lukee näitä treenivinkkien toivossa, niin tämä on selvästikin kategoriaa "tehkää niinkuin sanon, älkää niinkuin minä teen".
- Älä treenaa kovaa riskialttiita ja isoja liikkeitä, jos tunnet itsesi heikoksi. Kyykky ja mave ovat turvallisia oikein tehtynä täysilläkin, mutta vaativat keskittymistä. Jos keskittyminen on "off", niin lämmittele paremmin, ja jos et ole 100% keskittynyt, pudota ainakin 15% siitä painosta mikä tuntuu hyvältä idealta.
- Lämmittele loppuun saakka ilman tukia ja vöitä. Ne voivat antaa valheellisen turvallisuudentunteen. Jos nostat vyön kanssa, niin ole 100% varma että keskityt täysillä. Jos et ole varma että keskityt täysillä, älä käytä vyötä epävarmuuden tunteen korjaamiseen, koska vyö auttaa vain jos sitä käyttää oikein ja keskittyneesti.
- Älä yritä liian kovaa progressiota tauon jälkeen. Oikea referenssipiste kaikelle kehitykselle on viimeisen viikon treenien mediaani, ja sekin vain jos olet täysin levännyt ja toipunut, eikä väliin ole tullut mitään loukkaantumisia.
- Ole nöyrä. Kroppa pystyy siihen mihin se pystyy. Kaikenlaiset "mind over matter"- jutut kannattaa jättää romukoppaan. Säännöllinen treeni ja maltillinen progressio vievät kyllä ihmisen tämän fyysisen suorituskyvyn rajoille melko nopeasti, ja työntävät näitä rajoja eteenpäin juuri sillä vauhdilla kun ihminen toipuu.
- Jos loukkaat itsesi, niin loukkaantumisesta täytyy toipua. Se on henkisesti raskasta; edellisen kohdan mukaisesti, jos olet nöyrä, pääset todennäköisesti takaisin, mutta se pitää "ansaita"; siihen kuluu aikaa. Kun ikää tulee, pitää hyväksyä se, että jossain kohtaa on saavutettu maksimi. Sille ei tarvitse antautua, mutta sitä vastaan ei myöskään ole järkeä kiukutella ja repiä itseään uuteen loukkaantumiseen.
EDIT: Selvisin tästä pienestä episodista ilmeisesti säikähdyksellä. Vamma ei tullut selkärankaan tai välilevyihin, sillä kipu ei missään vaiheessa ole säteillyt. Pääsin jo eilen tekemään penkkipunnerrusta ja pystyin jopa tekemään rinnallevetojakin, ilman että aiheutti ongelmia. Juoksin illalla eilen vielä pienen lenkin ja tänä aamuna selkä tuntui lähestulkoon normaalilta pientä jäykkyyttä lukuunottamatta. Huomenna luultavasti juoksen ja perjantaina taas nostelemaan -- hieman kevyemmin kyykyn ja maastavedon osalta.
3 kommenttia:
Toivottavasti toivut pian. Muutenkin tulee huomata että kiitos systemaattisen treenauksen olet vahvistunut hyvin nopeassa tahdissa, mistä syystä voi olla että tukilihaksisto ja motoriikka ei ole samalla levelillä kuin jollakulla joka on käyttänyt 10 vuotta päästäkseen samoihin painohin.
Laitan editin tähän.
Rautoja ja kroppaa pitää kunnioittaa - jos nosto tuntuu tekniikkamielessä kököltä kannattaa seuraava toisto yleensä jättää väliin.
Lähetä kommentti