Keynes, deflaatio ja tulevaisuuden infra.

Euroalue on ajautunut deflaatioon. Deflaatio on sinänsä merkityksetön tai jopa positiivinen asiantila, mutta oirelistassa se on vakava, kun talous on sairas. Deflaatio tarkoittaa tarkalleenottaen sitä, että hinnat noin yleisestiottaen putoavat, ja sellaisena se on inflaation vastakohta. Kuten todettua, deflaatio voi olla positiivinen asiantila, koska se saattaa olla seurausta esimerkiksi tuottavuuden kasvusta kilpailluilla markkinoilla. Jos yritys tuottaa tuotteitaan samoin resurssein 10% enemmän kuin viime vuonna, sen omistajat haluavat kasvattaa menekkiä vastaavasti. Menekin kasvattamiseksi yritys laskee hintaa hieman.  Se voi laskea hintaa noin 9% ja vielä tehdä saman verran voittoa kuin aiemmin.

Yritys voi myös joutua laskemaan hintojaan siksi, että tuotteen menekki on heikko. Tällöin sen täytyy kuitenkin myös pystyä pudottamaan kustannuksia. Jos se ei siihen pysty, tuotantoa pitää leikata. Tämäkin on normaalia markkinatalouden toimintaa, kilpailijan tuote on ehkä parempi tai halvempi. Toisaalta, jos kaikki tai suurin osa joutuu tästä syystä laskemaan hintoja ja tuotantoa, koko ala on vaikeuksissa. Kun koko talousjärjestelmä on vaikeuksissa ja hinnat lähtevät laskemaan, voidaan joutua kierteeseen. Rahan hallussapidolla on normaalioloissa kustannus; tämä kustannus on, mikäli ei ole inflaatiota tai deflaatiota, muodoltaan vaihtoehtoiskustannus, eli se, että rahaa ei käytä nyt, vaan käyttää sen myöhemmin. Koska rahasta usein on kysyntää, ja joillakin taas ei ole rahaa, tälle rahalle on syntynyt markkina. Se, että rahan saa käyttöön tänään eikä vasta huomenna, on arvokas asia, ja siksi siitä maksetaan; tämä on korko.

Korko on siis korvaus, jonka lainan ottaja maksaa lainan antajalle siitä, että saa käyttää tämän rahoja tänään ja palauttaa ne huomenna. Korkomarkkinat tasapainottuvat sellaisella korolla, jossa rahan kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Lainaa halutaan antaa enemmän kun korko on korkea ja ottaa enemmän kun se on matala. Inflaatio ja deflaatio ovat eräänlaisia "veroja" näillä markkinoilla. Inflaation vuoksi huomenna raha on vähemmän arvokasta kuin tänään. Siksi korko on reaalisesti pienempi silloin, kun on inflaatiota. Jos lainan anto- ja ottohalut ovat yhtä suuret, niin korko nousee jos inflaatio uhkaa. Deflaatiossa käy toisin päin. Lainan ottaja kokee koron suurempana. Tämän lisäksi lainan antajalla on vähän heikot kannustimet lainata; jos hinnat joka tapauksessa putoavat, niin rahan hallussapitäminen tulevaisuuteen ei ole ollenkaan niin huono diili; inflaation oloissa taas vaihtoehtoiskustannus on suuri.

Keskuspankki säätelee korkotasoa periaatteessa lainaamalla rahaa haluamallaan korolla; käytännössä se tekee niin että se ostelee velkakirjoja kunnes korko on halutulla tasolla. Korko on tässä se muuttuja josta puhutaan siksi, että sitä on helpompi suoraan ohjata; EKP pyrkii esimerkiksi pitämään inflaation noin 2% tuntumassa, joten korot elävät sen mukaan. Ongelmana on nyt, että korko Euroalueella on siis käytännössä nollassa ja inflaatiota ei näy eikä kuulu.

Keynesiläinen -- ja tässä en mene teoriaan sen enempää -- ajatus on, että valtio voi estää tai ainakin hillitä lamaa kahdella keinolla: lisäämällä rahavarantoa, mikä taas rikkoo deflaatiokierteen ja painaa korkoja alas, tai sitten rikkomalla kulutuskysynnän putoamisen aiheuttaman deflaatiokierteen lisäämällä julkisia menoja, eli elvyttämällä. Julkisten menojen lisäyksen pitäisi (teoriassa) maksaa itsensä takaisin jos kyse oikeasti olisi kysyntälamasta ja deflaatiokierteestä. Tämä siksi, että kansalaiset kuluttavat rahat joita valtiovalta maksaa palkkoina ja muina kustannuksina, ja tämä puolestaan ruokkii kysyntää tuomalla tuloja muille jne. Koska valtio ottaa veroja välistä, niin tämä teoriassa maksaa itsensä takaisin.

Käytännössä tämä ei toimi jos markkinat eivät usko sen toimivuuteen. Tämä uskon puute voi johtua monestakin seikasta. Yksi on se, että valtion "automaattinen stabilaattori", kuten vaikkapa työttömyyskorvaukset ja sensellaiset, jotka lisäävät menoja lamassa, eivät tuo lisää tuloja kenellekään. Työntekijä joka menettää työpaikkansa, saa työkkäristä vähemmän kuin ennen, eikä tuotakaan mitään työttömyytensä aikana. Teoriassa tämä voisi lisätä inflaatiota, mutta käytännössä vaikutus on mitätön.

1900-luvun puolivälin tienoilla, aina jonnekin 80-luvulle saakka valtion ja kuntien isot infrahankkeet toimivat jonkinasteisina elvytyskeinoina. Tämä siksi, että paremmat tiet, viemärit, puhelinverkot jne, kannatti rakentaa, ja vaikka niihin veromarkkoja upposikin, ne stimuloivat -- tai eivät ainakaan samassa määrin haitanneet -- kasvavaa taloutta. Tuolloinkin oli omat ongelmansa, ja inflaatio oli suurta, eivätkä rahamarkkinat olleet vapaat. Massatyöttömyyttä ei kuitenkaan tullut ennen 1990-luvun lamaa; sen syyt olivat huonossa valuuttapolitiikassa (ns vahvan markan politiikka) ja sen yhteensopimattomuudessa rahamarkkinoiden vapautumisen kanssa, ja suomalaisen PK-teollisuuden ja pankkien kaikenkaikkinen kokemattomuus ja suoranainen juopumus tällaisen rahoituksen kanssa.

Nyt olemme olleet rahamarkkinakriisissä vuoden 2008 jälkeen. Seitsemän vuotta. BKT:n kasvusta on jäänyt toteutumatta pari prosenttia per vuosi. Varovaisestikin arvioiden kansantuotetta on menetetty viimeisten seitsemän vuoden aikana satoja miljardeja. Siis, kymmeniä tuhansia per suomalainen. Suomessa. Euroalueella puhutaan kymmenistä biljoonista. Kymmenen biljoonaa on luku jossa ykköstä seuraa kolmetoista nollaa.

Tämä kustannus on käsittämätön. Esimerkiksi Apollo-ohjelma maksoi aikanaan NASA:lle vuoden 2005 dollareissa mitattuna noin 170 miljardia. Jos tämän suhteuttaa Euroalueen toteutumatta jääneeseen talouskasvuun, se on suuruusluokaltaan yksi sadasosa tästä.

Koska Keynesiläinen infran rakentaminen maan pinnalle ja sen alle on Euroopassa turhaa, sellaista voisi tehdä kehitysapuna Afrikkaan. Tämä on kuitenkin huono idea siksi, että paikoissa joissa on huono infra, se on yleensä huono siksi että maat ovat epästabiileja. Lisäksi näiden maiden omat infraprojektit tulevat crowded out, mikä tuhoaa paikallista taloutta. Yksi asia jota olen ehdottanut on, että EKP jakaisi rahaa suoraan EU-kansalaisille kunnes riittävä määrä inflaatiota on saatu aikaan. Tämä on poliittisesti vaikeaa, ja kohtaa suurta vastustusta monestakin syystä.

Minulla on vielä yksi ehdotus. Rakennetaan tulevaisuuden infraa.

• Avarushissi pudottaisi valtavasti kiertoradalle nostamisen ja sieltä pudottamisen kustannuksia tulevaisuudessa. Arviot sellaisen rakentamisen kustannuksista vaihtelevat, ja vaikka puhutaan usein vain kymmenistä miljardeista, pari sataa miljardia on pieni raha. EKP aikoo yksin tänä keväänä käyttää 500 miljardia velkakirjojen ostamiseen markkinoilta. Tähän voisi laittaa helpostikin 150 miljardia.
• Kun hissi on valmis, voidaan rakentaa infra jolla asteroidien louhiminen tulee mahdolliseksi. Lukuisat arvokkaat metallit joita maankuoressa on, ovat itseasiassa peräisin asteroideista. Tämä siksi, että kun maapallo oli vielä täysin sula, sulaan rautaan helposti liukenevat metallit  painuivat maapallon ytimeen. Vasta kun kuori ja vaippa jähmettyivät riittävästi, asteroidien mukana tulleet metallit ovat voineet jäädä pintakerroksiin. Asteroidien mineraalipitoisuus on huomattavan suuri verrattuna maankuoreen. Tähän 100 miljardin panos ei olisi paljon.
• Rakennetaan fuusioreaktoreita. En ehdota tässä torium-pohjaisia hyötöreaktoreita, koska uskon että ne ovat kaupallisesti kannattavia muutenkin, mutta toki niiden rakentamista voidaan myös tukea. Aivan erityisesti, paremman neutronitalouden He3-reaktoreita voisi alkaa kehittää jo nyt. ITER maksaa 13 miljardia, ja 100 miljardia toisi jo paljon.
• Kuussa ja muuallakin on mitä ilmeisimmin suuret määrät Heliumin isotooppia 3, jos ja kun He3-reaktoreita osataan rakentaa, niiden polttoaine voidaan louhia kuusta. 50 miljardin panostuksella (olettaen että edelliset projektit ovat käynnissä) koko infra saataisiin todennäköisesti alkuun.
• Tämänlisäksi voidaan rakentaa ns Stanford Torus- tyyppinen avaruusasema, ja tähän voisi pistää vielä yhden 100 miljardia.

 Kaikki yllämainitut tekevät yhteensä sen 500 miljardia. Tämän verran siis EKP aikoo joka tapauksessa antaa rahaa pankkiireille, koska nämä kyynel silmässä itkevät kun kreikka ei maksakaan lainojaan ja kun kauppa ei käy. Koska rahan painaminen ei ole suosittua, ehdotan että Euroopan avaruusjärjestö laskee liikkeelle 500 miljardin "maksan kun jaksan"- velkakirjan, jonka EKP ostaa. ESA voi sitten maksaa rahat takaisin EKP:lle esimerkiksi avaruushissilippujen ja asteroidelta louhittujen raaka-aineiden tuotoilla. Win-Win.
 

2015

Joulun pyhinä onnistuin loukkaamaan selkäni. En ole pitkiin aikoihin kärsinyt isommin selkävaivoista. Syksyllä oli yksi päivä jolloin selkäni kipeytyi, mutta se meni nopeasti ohi. Tälläkin kertaa tuntemus oli samanlainen, jätin treenit väliin koska alaselkä tuntui väsyneeltä. Autosta oli kuitenkin rengas tyhjentynyt, joten vaihdoin sen. Toisin kuin kyykätessä, rengasta vaihtaessa ei tule ajatelleeksi hyvää tekniikkaa, ja kun mutterit oli kiristetty, en saanut kunnolla selkääni enää suoraksi. Tämä tapahtui jo reilu viikko sitten, ja viime yö oli ensimmäinen kun pystyin nukkumaan ilman sanottavia ongelmia. Ensimmäisenä uudenvuoden lupauksenani päätinkin pitää parempaa huolta selästäni.

Katsotaan hieman kristallipalloon, miltä vuosi tulee näyttämään.

Tulevan vuoden näkymät eivät ole mitenkään erityisen ruusuiset noin yleisestiottaen. Talouden vaikeudet Euroopassa ovat pahentuneet, tosin öljyn hinnan lasku tuonee edes hieman helpotusta asiaan. Kevään vaaleissa näyttäisi että Suomen Venäjä-mieliset puolueet tulevat nousemaan valtaan. Suomi tulee todennäköisesti tekemään entistä selkeämmän pesäeron läntisiin demokratioihin ja suuntautumaan Venäjän lakeijaksi. Kepun, Demarien ja Persujen muodostaman hallituksen hallitusohjelmaan kirjataan Suomen liittäminen Venäjän alaisuuteen. Presidentti Niinistö siunaa politiikan ja toivottaa sille Jumalan siunausta.

Teknologian osalta tilanne on vähän valoisampi. On viitteitä siitä (ja minulla on hieman sisäpiiritietoakin) että mahdollisesti jo tämän vuoden aikana tuodaan markkinoille seuraavan sukupolven terveysrannekkeita. Nykyiset aktiivisuusrannekkeet mittaavat melko alkeellisia biosignaaleja, tulevat kykenevät jo huomattavan paljon monipuolisempaan analyysiin. En tunne yksityiskohtia, mutta tiedän lähiaikoina markkinoille tulevien laitteiden käyttämistä algoritmeista jotakin, enkä yllättyisi, jos monipuolisempaa verianalyysiäkin (sokeri, hemoglobiini jne) tekeviä laitteita tulisi jo kuluttajille tänä vuonna.  Teknologia on jo olemassa ja käytössäkin, joskaan ei vielä kulutuselektroniikassa.