Yritys voi myös joutua laskemaan hintojaan siksi, että tuotteen menekki on heikko. Tällöin sen täytyy kuitenkin myös pystyä pudottamaan kustannuksia. Jos se ei siihen pysty, tuotantoa pitää leikata. Tämäkin on normaalia markkinatalouden toimintaa, kilpailijan tuote on ehkä parempi tai halvempi. Toisaalta, jos kaikki tai suurin osa joutuu tästä syystä laskemaan hintoja ja tuotantoa, koko ala on vaikeuksissa. Kun koko talousjärjestelmä on vaikeuksissa ja hinnat lähtevät laskemaan, voidaan joutua kierteeseen. Rahan hallussapidolla on normaalioloissa kustannus; tämä kustannus on, mikäli ei ole inflaatiota tai deflaatiota, muodoltaan vaihtoehtoiskustannus, eli se, että rahaa ei käytä nyt, vaan käyttää sen myöhemmin. Koska rahasta usein on kysyntää, ja joillakin taas ei ole rahaa, tälle rahalle on syntynyt markkina. Se, että rahan saa käyttöön tänään eikä vasta huomenna, on arvokas asia, ja siksi siitä maksetaan; tämä on korko.
Korko on siis korvaus, jonka lainan ottaja maksaa lainan antajalle siitä, että saa käyttää tämän rahoja tänään ja palauttaa ne huomenna. Korkomarkkinat tasapainottuvat sellaisella korolla, jossa rahan kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Lainaa halutaan antaa enemmän kun korko on korkea ja ottaa enemmän kun se on matala. Inflaatio ja deflaatio ovat eräänlaisia "veroja" näillä markkinoilla. Inflaation vuoksi huomenna raha on vähemmän arvokasta kuin tänään. Siksi korko on reaalisesti pienempi silloin, kun on inflaatiota. Jos lainan anto- ja ottohalut ovat yhtä suuret, niin korko nousee jos inflaatio uhkaa. Deflaatiossa käy toisin päin. Lainan ottaja kokee koron suurempana. Tämän lisäksi lainan antajalla on vähän heikot kannustimet lainata; jos hinnat joka tapauksessa putoavat, niin rahan hallussapitäminen tulevaisuuteen ei ole ollenkaan niin huono diili; inflaation oloissa taas vaihtoehtoiskustannus on suuri.
Keskuspankki säätelee korkotasoa periaatteessa lainaamalla rahaa haluamallaan korolla; käytännössä se tekee niin että se ostelee velkakirjoja kunnes korko on halutulla tasolla. Korko on tässä se muuttuja josta puhutaan siksi, että sitä on helpompi suoraan ohjata; EKP pyrkii esimerkiksi pitämään inflaation noin 2% tuntumassa, joten korot elävät sen mukaan. Ongelmana on nyt, että korko Euroalueella on siis käytännössä nollassa ja inflaatiota ei näy eikä kuulu.
Keynesiläinen -- ja tässä en mene teoriaan sen enempää -- ajatus on, että valtio voi estää tai ainakin hillitä lamaa kahdella keinolla: lisäämällä rahavarantoa, mikä taas rikkoo deflaatiokierteen ja painaa korkoja alas, tai sitten rikkomalla kulutuskysynnän putoamisen aiheuttaman deflaatiokierteen lisäämällä julkisia menoja, eli elvyttämällä. Julkisten menojen lisäyksen pitäisi (teoriassa) maksaa itsensä takaisin jos kyse oikeasti olisi kysyntälamasta ja deflaatiokierteestä. Tämä siksi, että kansalaiset kuluttavat rahat joita valtiovalta maksaa palkkoina ja muina kustannuksina, ja tämä puolestaan ruokkii kysyntää tuomalla tuloja muille jne. Koska valtio ottaa veroja välistä, niin tämä teoriassa maksaa itsensä takaisin.
Käytännössä tämä ei toimi jos markkinat eivät usko sen toimivuuteen. Tämä uskon puute voi johtua monestakin seikasta. Yksi on se, että valtion "automaattinen stabilaattori", kuten vaikkapa työttömyyskorvaukset ja sensellaiset, jotka lisäävät menoja lamassa, eivät tuo lisää tuloja kenellekään. Työntekijä joka menettää työpaikkansa, saa työkkäristä vähemmän kuin ennen, eikä tuotakaan mitään työttömyytensä aikana. Teoriassa tämä voisi lisätä inflaatiota, mutta käytännössä vaikutus on mitätön.
1900-luvun puolivälin tienoilla, aina jonnekin 80-luvulle saakka valtion ja kuntien isot infrahankkeet toimivat jonkinasteisina elvytyskeinoina. Tämä siksi, että paremmat tiet, viemärit, puhelinverkot jne, kannatti rakentaa, ja vaikka niihin veromarkkoja upposikin, ne stimuloivat -- tai eivät ainakaan samassa määrin haitanneet -- kasvavaa taloutta. Tuolloinkin oli omat ongelmansa, ja inflaatio oli suurta, eivätkä rahamarkkinat olleet vapaat. Massatyöttömyyttä ei kuitenkaan tullut ennen 1990-luvun lamaa; sen syyt olivat huonossa valuuttapolitiikassa (ns vahvan markan politiikka) ja sen yhteensopimattomuudessa rahamarkkinoiden vapautumisen kanssa, ja suomalaisen PK-teollisuuden ja pankkien kaikenkaikkinen kokemattomuus ja suoranainen juopumus tällaisen rahoituksen kanssa.
Nyt olemme olleet rahamarkkinakriisissä vuoden 2008 jälkeen. Seitsemän vuotta. BKT:n kasvusta on jäänyt toteutumatta pari prosenttia per vuosi. Varovaisestikin arvioiden kansantuotetta on menetetty viimeisten seitsemän vuoden aikana satoja miljardeja. Siis, kymmeniä tuhansia per suomalainen. Suomessa. Euroalueella puhutaan kymmenistä biljoonista. Kymmenen biljoonaa on luku jossa ykköstä seuraa kolmetoista nollaa.
Tämä kustannus on käsittämätön. Esimerkiksi Apollo-ohjelma maksoi aikanaan NASA:lle vuoden 2005 dollareissa mitattuna noin 170 miljardia. Jos tämän suhteuttaa Euroalueen toteutumatta jääneeseen talouskasvuun, se on suuruusluokaltaan yksi sadasosa tästä.
Koska Keynesiläinen infran rakentaminen maan pinnalle ja sen alle on Euroopassa turhaa, sellaista voisi tehdä kehitysapuna Afrikkaan. Tämä on kuitenkin huono idea siksi, että paikoissa joissa on huono infra, se on yleensä huono siksi että maat ovat epästabiileja. Lisäksi näiden maiden omat infraprojektit tulevat crowded out, mikä tuhoaa paikallista taloutta. Yksi asia jota olen ehdottanut on, että EKP jakaisi rahaa suoraan EU-kansalaisille kunnes riittävä määrä inflaatiota on saatu aikaan. Tämä on poliittisesti vaikeaa, ja kohtaa suurta vastustusta monestakin syystä.
Minulla on vielä yksi ehdotus. Rakennetaan tulevaisuuden infraa.
- Avarushissi pudottaisi valtavasti kiertoradalle nostamisen ja sieltä pudottamisen kustannuksia tulevaisuudessa. Arviot sellaisen rakentamisen kustannuksista vaihtelevat, ja vaikka puhutaan usein vain kymmenistä miljardeista, pari sataa miljardia on pieni raha. EKP aikoo yksin tänä keväänä käyttää 500 miljardia velkakirjojen ostamiseen markkinoilta. Tähän voisi laittaa helpostikin 150 miljardia.
- Kun hissi on valmis, voidaan rakentaa infra jolla asteroidien louhiminen tulee mahdolliseksi. Lukuisat arvokkaat metallit joita maankuoressa on, ovat itseasiassa peräisin asteroideista. Tämä siksi, että kun maapallo oli vielä täysin sula, sulaan rautaan helposti liukenevat metallit painuivat maapallon ytimeen. Vasta kun kuori ja vaippa jähmettyivät riittävästi, asteroidien mukana tulleet metallit ovat voineet jäädä pintakerroksiin. Asteroidien mineraalipitoisuus on huomattavan suuri verrattuna maankuoreen. Tähän 100 miljardin panos ei olisi paljon.
- Rakennetaan fuusioreaktoreita. En ehdota tässä torium-pohjaisia hyötöreaktoreita, koska uskon että ne ovat kaupallisesti kannattavia muutenkin, mutta toki niiden rakentamista voidaan myös tukea. Aivan erityisesti, paremman neutronitalouden He3-reaktoreita voisi alkaa kehittää jo nyt. ITER maksaa 13 miljardia, ja 100 miljardia toisi jo paljon.
- Kuussa ja muuallakin on mitä ilmeisimmin suuret määrät Heliumin isotooppia 3, jos ja kun He3-reaktoreita osataan rakentaa, niiden polttoaine voidaan louhia kuusta. 50 miljardin panostuksella (olettaen että edelliset projektit ovat käynnissä) koko infra saataisiin todennäköisesti alkuun.
- Tämänlisäksi voidaan rakentaa ns Stanford Torus- tyyppinen avaruusasema, ja tähän voisi pistää vielä yhden 100 miljardia.
5 kommenttia:
Yksi asia jota olen ehdottanut on, että EKP jakaisi rahaa suoraan EU-kansalaisille kunnes riittävä määrä inflaatiota on saatu aikaan.
Tuo on oikeasti hyvä oivallus. Mielenkiinnosta kuulisin, mitä kautta olet päätynyt tuohon? Minkälainen prosessi se on ollut , kauanko kestänyt, mitkä ovat keskeisiä inspiraation lähteitä ja niin edelleen.
Voisin kuvitella, että jos kuvailet niitä seikkoja, miksi tuo "kokee kovaa vastarintaa poliittisesti", niin sieltä voisi löytyä ainakin osa vastauksista.
Olen ollut tätä mieltä oikeastaan jo todella kauan, siitä asti kun luin mikron ja makron peruskurssit.
IS-LM-malli on mielekäs malli siitä, miten talous "toimii", jos sitä tarkastelee makrotasolla, mutta se ei kerro miten homma ikäänkuin nousee mikrotason asioista; se on liian abstrakti siihen tarkoitukseen. En tiedä kuinka hyvin tunnet IS-LM:n, mutta siis, se on erittäin hyvä työväline ymmärrykseen ja modernin rahapolitiikan perusta.
IS-käyrä tulee siitä, että korkotason pudotessa investointeja tehdään lisää, ilmeisistä syistä. Tämä tarkoittaa että korkotasolla ja kansantuotteen kasvulla on käänteinen yhteys. Toisaalta LM-käyrä tulee siitä, mikä on ihmisten aikapreferenssi; Mitä korkeammalla korolla likvidin rahan kysyntä ja tarjonta on tasapainossa, sitä nopeammin raha kiertää. IS/LM ovat tasapainossa kun nämä korot ovat samat, ja siinä kohtaa on kansantulo.
"säätö" tässä tehdään manipuloimalla jompaa kumpaa. Rahapoliittinen manipulaatio (eli rahan "painaminen") siirtää likviditeetin tarjontaa, mikä taas siirtää LM-käyrää eteenpäin, rahan tarjonnan lisääntyessä korkotaso putoaa ja BKT kasvaa, koska tasapaino siirtyy IS-käyrällä eteenpäin.
Tämä teoria on ihan hyvä, mutta sen heikkous on siinä, että tapa jolla raha markkinoille laitetaan ei mene likviditeetin kasvattamiseen siellä, missä BKT:ta muodostava kysyntä tapahtuu, vaan se menee ensin pankkeihin joista se lähtee liikkeelle vain, jos sitä lainataan kun korot putoavat. Sensijaan jos lisäraha menee suoraan kuluttajille, osa rahoista säästetään ja tämä painaa myös korkoa alas, ja osa kulutetaan, mikä taas lisää kansantuloa. Säätö tapahtuu siis tavallaan molempia käyriä pitkin.
Huomautan, että makroteoriat voivat tietysti kertoa ilmiöistä jotain, mutta ne ovat aina ns ilmiötason teorioita; niissä on paljon muuttujia joita ei voi oikeasti suoraan säätää tai ulkopuolelta manipuloida. Itseasiassa, monet makron teoriat houkuttelevat "korjailemaan" virheitä tavalla joka on hyödytön tai peräti haitallinen. Esimerkiksi korkotason lasku, joka päätellään siitä, millä hinnalla velkakirjat menevät kaupaksi, on merkityksetön jos raha menee pankkeihin ja nämä vaan nostavat marginaaleja vastaavasti. Näinhän itseasiassa on jo käynyt: EKP on käytännössä painanut pankkien väliset (IBOR) korot nolliin, mutta velalliset maksavat edelleen marginaaleja, ja marginaaleja nostetaan koko ajan. Tällöin on selvää, ettei reaalitalouteen saada niitä vaikutuksia joita IS-LM-malli ennustaa.
Selkeyttääkseni viimeisintä: Jälkimarkkinakoron putoaminen on merkityksetöntä primäärivelalliselle, jos tämä ei saa uutta velkaa vastaavasti halvemmalla. Avomarkkinaoperaatiot korjaavat korkoa "jälkikäteen", uuden lainan riskipreemio on lisäksi aina riski lähinnä siitä, ostaako keskuspankki lainan vai ei. Tällainen peli ei siis oikeasti hinnoittele sitä riskiä joka lainaan itseensä sisältyy, vaan ainoa riski on siinä, onko keskuspankin poliittisesti mahdollista ostaa lisää esimerkiksi Kreikan velkakirjoja.
Tästäkin syystä pidän korkopolitiikkaa epäonnistuneena. Se voi toimia silloin, kun korot ovat jossain viiden prosentin paikkeilla, mutta kun ollaan näin lähellä nollaa, korko riskin ja aikapreferenssin hintana on menettänyt merkityksensä. Terveessä taloudessa korot olisivat ihan selvästi muutaman prosentin paikkeilla, ja inflaatiota säädettäisiin mieluummin muutoin kuin korkomanipulaatiolla. Esimerkiksi valuuttaostoilla.
Toinen mitä olen ideoinut on, että keskuspankki hankkisi esimerkiksi pörssistä tietyn osuuden indeksiä, jota se voisi halutessaan myydä imuroidakseen rahaa markkinoilta kun pörssikupla uhkaa ja ostaa, kun romahdus uhkaa. Näiden päätösten ei tulisi olla poliittisia, vaan puhtaasti perustua inflaation ja erilaisten asset-kuplien muodostumisiin. Keskuspankilla voisi olla painotettu targetti, joka olisi esimerkiksi nominaalisen BKT:n kasvu, inflaatiota hieman ylipainottaen. Vaikkapa niin että 0.33*kasvu + 0.67*inflaatio tulisi pitää jossain kolmen prosentin paikkeilla. Luvut tietysti toiset, mutta siis ideana on, että ei se deflaatio mikään kauhean iso ongelma ole jos talous kasvaa kovaa vauhtia. 10 prosentin nominaalisen BKT:n kasvun kanssa talous sietää kyllä aivan hyvin muutaman prosentin deflaatiota; reaalinen kasvu olisi vielä valtaisampaa.
Tämä siis siksi, että jos aina pyritään inflaatioon -- myös hyvinä aikoina -- niin säästämishalut jäävät aika vähäisiksi.
Perkuta, mä olin unohtanut jo tän keskustelun, sorry.
Joo, erinomaisia pointteja, ei mitään valittamista tai lisäämistä.
Lähetä kommentti