Stellenbosch

Tulin hetkeksi aikaa tekemään töitä Stellenboschiin Western Capessa. Kaupunki on pienehkö, siirtomaa-ajan tyyliin rakennettu rauhallinen paikkakunta Kapkaupungin kupeessa. Tämä on ns viinialuetta, ja viiniviljelmiä onkin runsain mitoin kaupungin laitamilla. Ajomatkalla tänne näin varmaan tusinan verran viinitilojen mainoksia "Wine tasting"-tilaisuuksineen.

Pidän Etelä-Afrikan ilmastosta ja kulttuuri ainakin Western Capen alueella on myös varsin miellyttävä. Sosiaaliset ongelmat nousevat helposti esiin, koska tulo- ja varallisuuserot ovat suuret, mutta paikallinen musta väestö esimerkiksi on selkeästi vauraampaa kuin käytännössä missään naapurimaissa. Stellenboschin yliopisto on erittän "valkoinen", sen opiskelijoista ja henkilökunnasta suurin osa on valkoihoisia. Ylemmäksi uraportailla siirryttäessä osuus vain kasvaa. Tätä toki tasoitellaan poliittisin päätöksin, mutta mitä ilmeisimmin ei niin rajusti ja jyrkästi kuin monen suomalaisen -- ja käytän tätä sanaa nyt tarkoituksella, loukkaantukaa jos haluatte -- rasistin tarinoissa. Anekdootteja ja jopa tilastoja esimerkiksi rikollisuudesta toki voidaan käyttää erilaisten ennakkoluuloisten käsitysten perusteluun, mutta maa on ollut tällä kehityskululla jo 20 vuotta, eikä mitään romahdusta ole ainakaan vielä tullut.

Itse suosin sellaista sosiaali- ja kulttuuripolitiikkaa -- tai sen puutetta ehkä, jos pohjoismaisittain ajatellaan -- jossa ihmisten etnisyyttä, sukupuolta tms, käytetään "operoimaan" mahdollisimman vähän. Tämän sanottuani totean, että Etelä-Afrikan hallinnolla on ollut käsissään hyvin vaikea ongelma 90-luvulta. Apartheidin päättymisen jälkeen on täytynyt tasapainoilla vaikeiden vaatimusten ja yhteiskunnallisen tehokkuuden kanssa, ja ainakin pinnallisesti tarkasteltuna tässä ei ole epäonnistutttu niin pahoin kuin rasistinen diskurssi on alunperin ennakoinut ja osin nykyisin väittää. Valkoihoisten työttömyysprosentti on Western Capen alueella noin kaksi prosenttia, osuus populaatiosta vajaa viidennes. Valkoisten muuttoaalto maasta on käytännössä tyrehtynyt, ja maassa asuu vakituisesti kymmeniä tuhansia valkoihoisia eurooppalaisia maahanmuuttajia. Valkoihoinen populaatio kasvaa -- hitaammin toki kuin muut -- ja talous on afrikkalaisen mittapuun mukaan erittäinkin hyvällä tolalla. Yksi huomionarvoinen seikka on, että etnisten ryhmien välisten tuloerojen kaventuminen on käytännössä pysähtynyt keskimäärin, mutta "rikkaiden" -- raja täällä on suunnilleen se, mikä Suomessa on "rikkain 40%" -- joukossa mustaihoisten osuus on kasvanut, ja on nykyisin noin puolet. En ota kantaa siihen, miten tämä muodostuu.

Teollisuustyöntekijän palkka on Etelä-Afrikassa ns. BRICS-maita korkeampi, työvoimakustannukset ovat Etelä-Korean luokkaa; tämä on yllättävää jos katsoo sitä, kuinka paljon ihmisiä elää hökkelikylissä, mutta ei, jos katsoo infrastruktuuria, autokantaa, jne.

En ole vielä hylännyt ajatusta, että viettäisin eläkepäiviäni täällä. Ilmasto on niin paljon parempi kuin Suomessa.