Sienet

Eilen kävimme läheisellä virkistäytymisalueella kävelyllä. Kyse on aivan tavallinen metsä, jossa on jonkin verran hoitamatonta metsää ja hieman historiallisia nähtävyyksiä. Alueella on nimittäin venäläisten ensimmäisen maailmansodan aikaan kaivama linnoitus, jolla oli tarkoitus puolustautua potentiaalista Saksan maihinnousua vastaan sisämaassa. Juoksuhaudat kiertävät kukkulaa ja paikotellen niiden muodosta näkee, missä on ollut erilaisia tykistöasemiksi tarkoitettuja paikkoja ja vastaavia. Sittemmin kyseiset juoksuhaudat ovat monin paikoin romahtaneet ja kasvaneet umpeen.  Alueella on miellyttävää ulkoilla, koska korkeuserot ovat suurehkoja, mutta mäet eivät ole erityisen jyrkkiä.

Maastotyyppi vaihtelee kivikkoisesta sekametsästä melko tyypilliseen mäntyjen ja kanervien peittämään harjumaastoon.  Aiemmin alue oli täysin metsää, mutta nyttemmin sinne on rakennettu kokonaan uusi asuinalue. Metsää on kuitenkin jonkin verran vielä jäljellä.

Löysimme melko läheltä asutusta kohtuullisen kokoisen esiintymän mustatorvisieniä, joita moni pitää yhtenä parhaimmista Suomen metsien ruokasienistä. Tuoreina sienet painoivat yhteensä hieman yli puoli kiloa, mutta kuivasin ne. En omista sienikuivuria, ja uunissa kuivattaminen on riskialtista, sillä sienet alkavat kypsyä, joten täytyi kehittää muunlainen tapa. Sienet kuivuvat kyllä huoneilmassa jos ei ole kosteaa, mutta nopeuttaakseni prosessia, laitoin sienet uunipellille takan eteen ja laitoin tavallisen pöytätuulettimen puhaltamaan sienien yli. Takan lämpö oli toivottavasti riittävän leuto niin, ettei kypsymistä päässyt tapahtumaan. Takka oli sammunut illalla nukkumaan mennessäni, mutta jätin puhaltimen päälle. Aamulla sienet olivat niin kuivia, että osa mureni. Jätin sienet vielä siihen kuivumaan päiväksi, mutta otin tuulettimen pois päältä peläten että ilmavirta voisi puhaltaa sienet lattialle jos ne vielä kevenevät.

Kävimme perjantaina ja lauantaina Paraisilla. Yövyimme vaimoni sukulaisten lammastilalla. Paraisten nuoriso- ja liikuntatalolla oli taekwondokisat, joihin poikani osallistui. Itse olin vain huoltojoukkojen osana, mutta kisa oli jännittävä. Poika voitti yhden ja hävisi yhden ottelun. Voitto oli ensimmäinen kisoissa saatu voitto, ja toi hänelle jaetun kolmannen sijan omassa painoluokassaan (osallistujia oli 8 ja kilpailu oli cup-muotoinen). Poika sai tästä merkittävästi lisämotivaatiota.

Olin vaikuttunut lammastilan paimenkoiran taidoista. Koira on bordercollie, ja nämä ovat perinteisesti erittäin älykkäitä koiria, ja suosittuja paimenkoiria. Koiran kyvykkyys ja tarkkaavaisuus olivat aivan toista luokkaa kuin millään aiemmin tapaamallani koiralla.