torstai 18. syyskuuta 2014

Lyhyesti liikunnasta

Kuten lukijani tietävät jo aiemmista kirjoituksistani, olen melko monipuolisesti harrastanut viimevuodet erilaista liikuntaa. Viimeisen neljän viikon aikana olen palannut kuntosaliharjoittelun pariin, kamppailulaji- ja lenkkeilyharrastuksen lisäksi.

Olen nostanut hissukseen käyttämiäni painoja, pitäen toistojen määrän koko ajan 6-12 toiston alueella ja tehden kolme sarjaa per liike. Alkuperäisessä ohjelmassa oli hyvin monipuolinen yläkropan liikkeistö, mutta sen seuraaminen oli tylsää, joten karsin sitä. Alakropan osalta jätin (valitettavasti) kyykyt pois toistaiseksi. Kyykky on suosikkiliikkeeni, mutta olen saanut siihen hienoisen kammon; pääasiallisen työn tekevät lihakset ovat "liian vahvat" verrattuna tukilihaksiin, tekniikka on tällöin helposti pielessä ja lisäksi polvilla ja selällä on tapana kenkkuilla.

Alakropalle volyymi tulee pääosin jalkaprässistä ja maastavedosta, otin lisäksi joitain koukistajaliikkeitä ja pohjeliikkeitä. Koukistajat jouduin myös jättämään, sillä ne tekevät hampparit niin kireiksi, etten kykene potkimaan kunnolla. Suosikkini on ap chagi hypyn kanssa; en ole mitannut korkeutta, mutta arvioisin kykeneväni suhteellisen voimalliseen potkuun vielä noin 220-240 sentin korkeuteen; tämä on kuitenkin täysin mahdotonta jos takareisi on kovin kireä. Maastavetojen ja prässin en ole havainnut haittaavan tässä lainkaan

Painoni lähti nousemaan kun aloin syödä enemmän; ruokahalu on vieläkin melkoisen koholla, ja syön edelleen pari-kolme kananmunaa ja ehkä puolisen purkkia raejuustoa aamiaiseksi. Välipaloja olen hieman vähentänyt, mutta painonnousu ei ole toistaiseksi merkittävästi hidastunut. Ajattelin että parin viikon kuluttua aloitan todennäköisesti viikon tai parin aerobisen kuurin, jonka aikana jätän punttitreenin ja massiivisen ruoan mättämisen pois.

Menen huomenna verikokeisiin, joissa mitataan perusverenkuva, maksa-arvot, ilmeisesti kolesterolit ja rasvat, kalsium, D-vitamiini, ja lisäksi kilpirauhas- ja sukuhormonitasot. Pyysin lääkäriltä lähetteen, sillä halusin poissulkea poikkeamat näissä. Painonnousu, luunmurtumat, ja muutamat muut oireet ovat saaneet epäilemään jotakin poikkeamaa, mutta viitteet eivät ole vahvoja. Kilpirauhasen vajaatoiminta tai alhainen testosteronitaso voivat aiheuttaa tämäntyyppisiä oireita, joten ne on syytä sulkea pois.

Liikunta auttaa suunnilleen kaikkiin vaivoihin joita ihmisillä on. Vaikka kuvaamani liikunnan määrä tuntunee monesta suomalaisesta suurelta, se on itseasiassa verraten pieni, ja ylittää vain vaivoin sen rajan, jota pidetään terveydelle vaarallisena liikunnanpuutteena; UKK-instituutin liikuntasuositus on 2,5 tuntia viikossa kestävyysurheilua ja kaksi kertaa lihaskuntoharjoittelua. Lenkkeilyyn käytän nykyisellään keskimäärin noin tunnin viikossa, TKD-treenit vievät joinakin viikkoina kaksi tuntia (ja joinakin toki neljä ja puoli tuntia) ja kuntosalilla käyn kahdesti. Silti monet tuttavani esimerkiksi pitävät minua jonkinlaisena himoliikkujana. Tämä on erikoista, koska toisaalta monet tuttavani liikkuvat reilusti enemmän kuin minä.

3 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Btw. en tiedä kuinka tieteelinen tämä on, muta ilmeisesti uudemmilla nopeilla EBT-skannereilla voidaan nähdä onko verisuonissa kuinka paljon kalsiumia ja rasvottumaa. Ilmeisesti kolesteroli ei mittaa verisuonitautien riskiä tarpeeksi hyvin.

http://www.trackyourplaque.com/faq.aspx

Asko Saura kirjoitti...

"Himoliikkujan" epiteetti tulee asiantuntijakielen ja -teknologian käytöstä.

Tiedemies kirjoitti...

Todennäköisesti pitää paikkansa.

Suorituskykyni missään nimenomaisessa lajissa ei ole mitenkään erityisen korkea. TKD:ssa suorituskykyä ei oikein voi edes "mitata", muutoin kuin ehkä kilpailumenestyksellä, ja koska en kilpaile, niin mitään arviota ei ole antaa. Eikä se minusta mielekästä olisikaan; toisaalta itse huomaa edistyksen esimerkiksi notkeuden ja kestävyyden parantuessa.

Juoksussa mittaaminen on helpompaa. Kykenin viime syksynä juoksemaan ns cooperissa melko tarkkaan kolme kilometriä, ja puolimaratonin aikani oli karvan verran alle 1:48. Kumpikin lienee mediaanin paremmalla puolella, muttei kuvasta mitään poikkeuksellista. Kuntosalilla maksimivoimaa en ole enää edes yrittänyt, kovimmille uskallan laittaa itseni ehkä penkkipunnerruksessa, jossa 10 toistoa menee niukin naukin 70 kilolla.

Esimerkiksi poliisikoulun pääsykokeessa en todennäköisesti saisi korkeimpia pisteitä mistään osiosta. Penkkipunnerruksesta (62.5 kiloa ja yli 18 toistoa), ehkä nippa nappa toiseksi korkeimmat (yli 15 toistoa). Kestävyyskokeessa voisi nykyisellään olla tiukkaa saada keskimmäinen pistemäärä (alle 6:04 1500 metrillä). Leuanvedolla samaten voisin päätyä nippa nappa toiseksi korkeimpaan pistemäärään (14 leukaa), mutta huonona päivänä voisi jäädä sen alle. Yleensä treenatessa teen leuanvedot toisena tai kolmantena liikkeenä ja 12 toistoa on normaalisti se, mitä teen. Jos varautuisin vain tähän, niin saattaisin saada 15, mutten ole ihan varma.

Epäilen, että minulla on geneettisiä syitä, joiden vuoksi en ole kovin hyväkuntoinen, eikä suorituskykyni ole kovin hyvä harjoittelusta huolimatta.