Harva aihe on niin paljon - ja niin tarpeettomasti - kärjistynyt ja altis erilaisille väärinkäsityksille ja mielensäpahoittamisille kuin on kysymys ruotsinopetuksen pakollisuudesta Suomen koulujärjestelmän eri tasoilla.
En käy tässä nyt erittelemään niitä lukuisia kiistan kohtia, eli sitä, puhummeko pakollisuudesta korkeakouluissa, toisen asteen opinnoissa vaiko peruskoulussa. Jokaiseen liittyy omat ongelmansa ja omat kiistakysymyksensä. Niiden yksityiskohtainen erittely vaatisi jokaisessa tilanteessa erillisen kirjoituksensa. Tarkoituksenani on tässä tarkastella asiaa tehokkuuden kannalta yleisellä tasolla ja melko karkeasti. Jokaisessa yksittäisessä kysymyksessä analyysi olisi yksityiskohdiltaan toki omanlaisensa, mutta uskon pääpiirteittäin mekanismien olevan samoja.
Tehokkuus viittaa tässä melko yksinkertaisesti siihen, että kun valtio tai kunta tekee jonkin päätöksen, toimenpiteen, jne, niin ovatko tämän päätöksen seurauksena saatavat hyödyt suuremmat kuin siitä koituvat kustannukset. Tämä on vain hyvin karkealla tasolla se, mitä tehokkuudella tarkoitetaan. Olennainen kysymys kuitenkin on: hyötyvätkö hyötyjät enemmän kuin maksajat joutuvat maksamaan.
Kuka hyötyy pakollisesta ruotsinopetuksesta? Jotta en joutuisi tekemään liian yksityiskohtaisia tarkasteluja, niin oletan esimerkiksi julkisen sektorin ruotsinopettajien työstään saaman hyödyn nollasummaiseksi siten, että näiden palkkarahat ovat tarkalleen samassa suhteessa pois veronmaksajilta yleisesti. Tämän vuoksi hyötypuolella jäljelle jäävät ruotsia opiskelevien kokema yksityinen hyöty ja näiden kielitaidosta syntyvä ulkoishyöty, eli hyöty joka koituu muille siitä että joku osaa ruotsia. Haittapuolelle taas on laskettava vaihtoehtoiskustannus, eli se hyöty, joka jää saamatta, koska on vietetty aikaa ruotsia opiskellen sensijaan että olisi tehty jotakin muuta.
Suomessa on äidinkielenään ruotsia puhuvia suomalaisia noin 300 000. Eräs kielikiistoissa toistuvasti esiin nouseva teema on tämän väestönosan selkeästi suomenkielistä väestöä parempi sosioekonominen asema. Tätä kysymystä esille nostettaessa sen suhdetta ruotsinopetuksen pakollisuuteen ei kuitenkaan usein mitenkään problematisoida. On vaikea nähdä mitään kovin suoraviivaista mekanismia, jolla kouluruotsi nostaisi suomenruotsalaisen väestön tuloja. Tämä osa asiasta tulisi ehdottomasti selvittää ja tutkia. Toisin kuin päällepäin saattaisi näyttää, jos tällaisen selvityksen tulos olisi, että ruotsinopetus todella parantaa suomenruotsalaisten sosioekonomista asemaa, toimisi se tehokkuustarkastelussa määrällisenä argumenttina niinsanotun pakkoruotsin puolesta. Suomenruotsalaisten korkeampi tulo-, varallisuus- ja koulutustaso on yleisesti tiedossa, ja yksinkertaisesti oletan, että tällainen mekanismi todella on olemassa. Siis, että ruotsinopetus toimii jonkinlaisena välillisenä tulojen ja varallisuuden siirtona.
Yksi mahdollinen mekanismi on väestönosan uusintaminen. Ruotsinopiskelun pakollisuus tarkoittaa, että suomenkielisen väestön joukossa käytännössä kaikki istuvat koulunpenkillä ruotsia opiskellen. Erityisesti lahjakkaimmat suomenkieliset väkisinkin siksi oppivat ruotsia ainakin auttavasti. Koska ruotsinkielinen väestö on melko pieni ja huolimatta keskittyneisyydestään tiettyihin kuntiin, melko hajallaan ympäri Suomea, moni suomenruotsalainen perustaa perheen suomenkielisen kanssa. Lapsista kuitenkin merkittävä osa näissä perheissä kasvatetaan kaksikielisiksi ja nämä omaksuvat suomenruotsalaisen identiteetin. Tämän kaksikielisyyden omaksumista suuresti helpottaa se, jos suomenkielinen puolisoista osaa ruotsia riittävän hyvin. Ja koska tällaisessa tilanteessa suomenkielinen puoliso hyvin suurella todennäköisyydellä on myös keskimääräistä paremmin koulutettu, väestö uudistuu korkeammin koulutettujen perheiden jälkeläisillä.
Entä niin sanottu palveluiden turvaaminen? Tätä asiaa on julkisuudessa puitu jonkin verran. Ruotsinkielisten etuja ajavat tahot ovat julkisuudessa todenneet, esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan kuntaliitosten yhteydessä, että suomekielisenemmistöisessä kunnassa ruotsinkielisten palveluiden laatu vaarantuu ja kuntaliitoksia on tämän perusteella vastustettu. Oletetaan, että palvelun laatu on sitä parempi, mitä paremmin palveltava ja palvelun tarjoaja puhuvat yhteistä kieltä. Suurimmassa osassa suomalaisia kuntia tämä yhteinen kieli on lähes väistämättä suomi, koska näillä paikkakunnilla asuvat ruotsinkielisetkin voittopuolisesti puhuvat suomea paljon paremmin kuin suomenkieliset ruotsia. Tämä ei kuitenkaan ole merkittävä perustelu, jos otetaan annettuna se, että virallisesti kaksikielisessä maassa jokaisella on oikeus saada palvelua omalla äidinkielellään. Ja tässä kohtaa joudumme puhumaan tarkoituksenmukaisuudesta. Kun panostamme ruotsinopetukseen, saammeko oikeasti parempaa ruotsinkielistä palvelua?
Kaikki yllä mainitut argumentit voivat teoriassa toimia kumpaan suuntaan tahansa. Voi olla, että pakollinen ruotsinopetus lisää suomenruotsalaisten hyvinvointia jollakin tarkemmin määrittelemättömällä mekanismilla ikäänkuin suoraan. Tätä määrää voimme vain arvioida tilastollisesti; en nyt tässä lähde spekuloimaan miten se saataisiin esiin, mutta epäilemättä jokin residuaali voidaan leipoa esiin tilastoista. Voi olla, että pakollisesta ruotsikielen opetuksesta seuraa, että seka-avioliittojen onnistuminen on jonkin verran todennäköisempää ja kaksikielisyys sen vuoksi lisääntyy. On mahdollista, että ruotsinkielisten palveluiden laatu paranee pakollisen ruotsinkielen opetuksen myötä. Nämä ovat siis hyötyjä. Niille voidaan antaa jokin hinta, siis rahallinen, viimekädessä, joka ollaan näiden hyötyjen eteen valmiita maksamaan.
Tämän jälkeen tulee katsoa kustannuksia. Ruotsinopetus alkaa tyypillisimmin peruskoulun seitsemännellä luokalla. Koska opetusohjelma on rajallinen ja vapaa-ajallakin on arvonsa, täytyy kustannuspuolelle laskea se hyöty, joka olisi vaihtoehtoisella opetuksella kaikille suomenkielisille oppilaille yhteensä. Yhdessä ikäluokassa näitä nuoria on yli 50 000. Vuonna 2000 syntyneitä esimerkiksi oli 56 000. Suomenruotsalaisia on alle 300 000; tälle ihmisjoukolle koituvan hyödyn soisi olevan verraten suuren, jotta se oikeuttaisi tällaisen vaihtoehtoiskustannuksen sälyttämisen huomattavasti isommalle populaatiolle. Suomessa on työikäisiä, ns. pakkoruotsia vähintään kolme vuotta opiskelleita ihmisiä pari miljoonaa. Tämä kustannus tulisi selvittää puolueettomasti ja esittää kiihkottomasti.
Vasta kun näihin kysymyksiin on vastattu, voin ottaa voimakkaan kannan aiheeseen. Mutta pelkästään näiden numeroiden ja mekanismien perusteella väittäisin, että tarkoituksenmukaisuus ja tehokkuus eivät toteudu. Pakollinen ruotsinopetus tuskin tuottaa suomenruotsalaisille hyötyjä, jotka ovat edes likipitäen verrannollisia pakollisen ruotsinopetuksen haittoihin.
Vielä sananen: Miksi en laske pakollisen ruotsinopetuksen hyötyjä niille suomenkielisille, jotka ruotsia opiskelevat? Eikö ole epärehellistä jättää tämä pois laskuista? Vastaus on, että ei tietenkään: jos ruotsinopetus on hyödyksi yksilölle joka ruotsia opiskelee, hyödyn tästä valinnasta saa tämä yksilö. Tämä yksilön hyöty on mukana jo siinä vaihtoehtoiskustannuksen arviossa jota peräänkuulutin yllä. Jos ruotsinopetus on yksilöille hyödyllistä, he valitsevat sen itse, eikä pakollisuutta tarvita.
49 kommenttia:
Oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi että on tosiaan valtion tehtävä järjestää koulutus ja tukea (tai olla tukematta" ruotsinkieltä. Sinä käytät "tehokkuutta" tärkeimpänä tekijänä, mikä on rajallisten resurssien maailmassa yleensä ihan perusteltua. Verovaroin kustannetussa palvelussa tilanne on joissain tilanteissa toinen.
Verovaroin tuotetaan palveluita, joille tehokkuus ei tuota lisäarvoa. Esimerkiksi minä maksan veroja juuri minulle lasketun määrän ihan siitä riippumatta käytänkö minä julkisia palveluita vaiko en. Tehokkuus ei siis tässä periaatteellisella tasolla toimi.
Asiaa tietysti muuttaisi melko oleellisesti se, jos emme pitäisi moisia tehtäviä valtion tehtävinä tuottaa.
Muutama selventävä korjaus tekstiin.
a) Suomenkieliset suomalaiset ovat menestyneet koulussa ja Pisa -testeissä jokaisena vuonna paremmin kuin ruotsinkieliset suomalaiset. Tämä siitä huolimatta, että suomalaisissa kouluissa on suurempi maahanmuuttajakuormitus.
b) Ruotsinkielisten pääsy yliopistoihin on helppoa kielikiintiöiden avulla. Joihinkin paikkoihin ruotsinkieliset pääsevät pelkästään kirjoittamalla nimen paperiin. Suomenkieliset suomalaiset joutuvat karsimaan yliopistoihin täydellä kilpailulla. Tämän affirmative actionin takia selvästi suurempi suhteellinen osa ruotsinkielisiä pääsee yliopistoihin.
c) Ruotsinkielisten suomalaisten suurempi varallisuus johtuu pääasiassa ruotsinkielisten vanhan pääoman ja omaisuuden vaikutuksesta, ja ehkä jonkin verran kohdasta b).
---> Ruotsin on aika poistua pakollisesta kielivalikoimasta.
Tuo ruotsinkielisten huonompi menestys kouluissa on fakta, mutta se ei näytä haittaavan ruotsinkielisten menestymistä elämässään.
Tämä viittaa siihen, että yhteiskunnassa esiintyy systeemaattisia rakenteita, jotka tukevat ruotsinkielisten menestymistä.
Tuntuu siltä aloituspaikkkojen määriä tarkastellessa, että jokainen ruotsinkielinen haluttaisiin hyvään ammattiin (lakimies, lääkäri, ekonomisti). Suomenkielisten pakkoruotsia voi perustella sitten, että nämä ruotsinkieliset herrat tarvitsevat ruotsia osaavia palvelijoita (sairaanhoitajia, poliiseja ym.).
Nythän ruotsinkielisten lääkärien aloituspaikkoja on lisätty muttei suomenkielisten.
"Erityisesti lahjakkaimmat suomenkieliset väkisinkin siksi oppivat ruotsia ainakin auttavasti."
Pidätkö maamme hallitusta lahjattomana? Kyllä vai ei?
"tälle ihmisjoukolle koituvan hyödyn soisi olevan verraten suuren, jotta se oikeuttaisi tällaisen vaihtoehtoiskustannuksen sälyttämisen huomattavasti isommalle populaatiolle. "
En tiedä onko tuo kirjoitettu huolimattomasti, mutta ellei niin tuossa on minuta yksi hyötyajattelun keskeinen ongelma. Ei voi ajatella niin, että jos pieni ryhmä saa suurta hyötyä se olisi ikään kuin sama kuin jos suurempi ryhmä saa keskinkertaisempaa hyöytyä tai todella suuri ryhmä pientä hyötyä.
Siis ihan oikeasti, vaikka jätettäisiin kaikki arvo- ja moraalikysymykset nurkkaan niin hyöty itsessään on käsitteenä liian laadullinen suhteutetavaksi mihinkään täysin selkeästi määrällisiin käsitteisiin.
Pieni ryhmä voi olla lähtökohtaisesti esimerkiksi keskimäärin huonossa asemassa. Suuri hyöty tälle vähemmistölle voi tuottaa Rawlsilaisittain tasa-arvoa. En ota kantaa tässä siihen onko tällainen hyvä vai huono asia. Kuitenkin näyttää ilmeiseltä ettei suomenruotsalaisia voi ajatella tällaisena ryhmänä.
Kumis, en edes ymmärrä mitä kommenttisi tarkoittaa. Tehokkuus tarkoittaa vain sitä että kun aiheutetaan kustannus jollekin ja hyöty jollekin (mahdollisesti samalle tai sitten eri taholle), niin tämä hyöty ylittää kustannukset. Esimerkiksi voidaan argumentoida että subventio terveydenhuollolle tai koulutukseen on tehokas, jos palvelun saajan yksityisen hyödyn lisäksi koituu merkittäviä ulkoishyötyjä. Esimerkiksi jos ruotsinopetus hyödyttää paitsi opetettavaa myös suomenruotsalaisia, voi ajatella että tällainen järjestely on tehokas.
En usko että näin on, mutta halusin kirjoittaa argumentin auki siten että tätä näkökohtaa voi arvioida.
Olen kyllä tietoinen siitä että kollektiivisesti usein tehdään asioita piittaamatta tehokkuudesta. Pidän tätä pääsääntöisesti virheenä.
Erinomainen analysoiva kirjoitus! Rehellinen katsanto ilman tunteita ja täysin todellisuuteen pohjautuva. Kun katsotaan Manner-Suomen ruotsinkielisiksi itsensä rekisteröityneiden määrää, joka on noin 4,8% kansasta, pidän täysin keinotekoisena, epäoikeudenmukaisena ja valheellisena sitä, että ruotsinmieliset tahot kutsuvat Suomea kaksikieliseksi maaksi. Aivan kuin perustuslakiin kirjattu hölmöys kansalliskielistä. Ei naapurimaan kieli voi olla Suomessa kansalliskieli ottaen huomioon sen, mikä kansanosa ruotsia Suomessa on käyttänyt. Pieni, hallinnollinen piiri. Kansa on ollut itsessään suomenkielistä.
Allekirjoita kansalaisaloite vapaan kielivalinnan puolesta! Voit aloittaa täältä:
http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/
Yritin sanoa sitä, että verotus on itsessään täysin tehotonta jos ei tarvitse palvelua. Vapailla markkinoilla maksan sitä enemmän, mitä enemmän käytän palvelua. Veroilla maksetuissa julkisissa palveluissa tilanne on (lähestulkoon) päinvastoin.
Tehokkuus ei tarkoita mitään tuollaista. Se, että sinut ryöstetään kadulla, voi olla tehokasta, jos ryöstäjä investoi saaliinsa paremmin kuin sinä, ja maksaa sinulle takaisin korolla, jonka olisit (ex post, koska tiedät lopputuloksen, mutta ei ex ante esimerkiksi riskiaversion vuoksi) hyväksynyt.
Tehokas ei tarkoita siis sitä, että pakottaminen tms on oikeutettua, mutta periaatteessa mikään tehoton ei ole siinä mielessä oikeutettua, että olisi mahdollista saada kaikkien kannalta parempi lopputulos, jos tehoton toimenpide jätetään tekemättä.
Reaalimaailmassa on tietenkin vielä riski, mutta en puhu nyt siitä.
Minusta näyttää siltä, että ideologiasi on niin sokaiseva, ettet kykene edes lukemaan tekstiä ilman että ideologinen moottori päässäsi tuottaa puppua joka estää ymmärryksen.
No just näin. Siitähän se on kyse. Minä en edes vastustanut mitään kohtaa kirjoituksessasi vaan totesin tai pikemminkin lisäsin siihen yhden näkökohdan. Ja sinä tulkitset sen noin. Lienee minun jatkossa turha kommentoida täällä kun kaiken tulkitset tuolla asenteella.
Sanavahvari on ennakoiva: grave nspost
Pakkoruotsista suomenkielisille on lähinnä vain haittaa. Suurin haitta on siihen kuluva opetusaika ja oppilaan oppimisaika. Ne voitaisiin käyttää muihin hyödyllisempiin aineisiin.
Yhteiskunnalle tulee pakkoruotsista vain vaihtoehtokustannuksia rahallisia kustannuksia ei suoraan tule. Luultavasti yhteiskunnalle olisi kalliimpaa (ilman vaihtoehtokustannuksia), jos kielivalinnat olisivat vapaampia.
Ruotsinkielen asema kansalliskielenä taas aiheuttaa yhteiskunnalle suoria kustannuksia, jotka ovat täysin suhteettomia ruotsinkielisten määrään nähden. YLE:n ruotsinkielinen ohjelmatarjonta on paras esimerkki.
En ymmärrä mitä tarkoitat väitteilläsi, esimerkiksi sillä, että verorahoin tuotettujen palveluiden tehokkuus olisi jotenkin kiinni siitä, kuka ne tuottaa.
Verorahoin tuotettujen palveluiden tehokkuus on juuri siksi tärkeää arvioida, että niissä maksaja ja kuluttaja ovat pääsääntöisesti eri ihminen. Walrasilainen tasapaino taas on aina tehokas kun se seuraa vapaaehtoisista vaihtokaupoista eikä ulkoisvaikutuksia ole. Joten en tajua edes mitä yrität sanoa.
Tehokkuus ei ole yksilön näkökulmakysymys, joten en ymmärrä senkään puolesta mitä yrität sanoa.
Ideologiset silmälasisi näkyvät siinä, että kiistät kokonaan kokonaistasapainon tarkastelun ja edes vaihdannan tehokkuustarkastelun siten että voisi olla jokin toteutumaton vaihtokauppa joka voisi olla tehokas. Tämä on austroille tyypillistä, eräänlaista utiliteettisolipsismia, ja se on lopulta hyvin ankea epistemologinen näkemys. Jos otat sen annettuna, niin tehokkuuden analysointi on tietenkin mielestäsi täysin järjetöntä, aivan samaan tapaan kuin evoluutioteoria on aivan järjetöntä, jos lähtökohtana on, että tiedämme maapallon olevan n. 6000 vuotta vanha.
Minä ainakin katselen FST:n kautta tulevaa ohjelmaa suunnilleen yhtä paljon kuin esimerkiksi TV2:a, esim. pohjoismaista elokuvaa ja draamaa.
Tapaavathan nuo olla suomeksi tekstitettyjä.
---
Sitä minä olen aina ihmetellyt, miksi kun vaaditaan ruotsin pakollisen kouluopetuksen poistamista, tai ruotsinkielisten yliopistojen koulutuspaikkamäärät (mitkä sinänsä ovat ihan valideja ja asiallisia kysymyksiä, joissa olisi korjaamista), niin aina täytyy poikkeuksetta mukaan sotkea kansalliskielikysymys, mikä puolestaan osoittaa totaalista välinpitämättömyyttä Suomen kansallisvaltion syntyhistoriaa kohtaan. Valtio ja kansa on muutakin kuin kieli.
Klasu ongelma on siinä, että ruotsin oleminen kansalliskieli aiheuttaa enemmän oikeita kustannuksia kuin pakkoruotsi. Missään muussa maassa ei taida olla yhtä pieni vähemmistökieli kuin ruotsi Suomessa yhtä hyvässä asemassa.
Itse olen aika vahvasti sitä mieltä että ruotsi on hyvästä syystä kansalliskieli. En kannata sen aseman heikentämistä, olen aika vahvasti sen puolella. En kuitenkaan usko että yhteiskunnan kannattaa panostaa pakollisen kielenopetuksen muodossa. En myöskään pidä kohtuullisena ruotsinkielisen yliopisto-opetuksen nykyisen kaltaista etuoikeutettua asemaa.
Käytännössä ruotsin kansalliskielenä säilyminen tarkoittaa sitä, että se on tasa-arvoinen suomen kanssa. Tämä tarkoittaisi edelleenkin sitä, että jokaisen virkamiehen on ainakin muodollisesti osattava ruotsia.
Tämä taas estäisi pakkoruotsin poistoa.
Minusta tämä ei ole ongelma. Singaporessa malajin, tamilin ja mandariinin katsotaan olevan kansallisia virallisia kieliä ja tasa-arvoisia. Silti niitä ei ole pakko opiskella eikä virkamiesten pakko osata. Syy on toki se että englanti on lingua franca.
Ruotsi ei voi olla kansalliskieli. Jos mietimme, mitä sana "kansallis" tarkoittaa, löydämme syyn. Pienen väestönosan, joka alkujaan oli hallinnoimassa Suomea, kieli oli ruotsi. Kansa puhui suomea. Kun joku työ tai toimi kansan keskuudesta pitkän ajan kuluessa nimetään kansalliseksi, se on ymmärrettävää.
Nykyisellään ruotsi on jo keinotekoisesti täällä olemassa.
Ruotsinkieliset suomalaiset olivat aivan avainasemassa Suomen itsenäistymisen kannalta. Suomalaisista yli 10% oli itsenäistymisen aikaan ruotsinkielisiä. Myöhemmin moni vaihtoi suomenkieliseksi, etenkin sisämaassa.
Yksikielisyysliike on omaksunut monella tapaa typerän revisionistisen historiakäsityksen. Lisäksi pidän aika vastenmielisenä ajatusta että koska joku kansallinen ryhmä on riittävän pieni vähemmistö niin sillä ei olisi enää oikeutta olla osa kansakuntaa. Tätä yksikielistä ideologiaa en hyväksy. Pidän toisaalta ylimitoitettua ruotsinkielisten etuoikeutettua asemaa haitallisena juuri sen kannalta mitä sillä yritetään. En usko että pakkoruotsi ja ylimitoitetut rahoitusosuudet julkisista varoista ovat tehokkaita, ja uskon niiden vahingoittavan suomenruotsalaisten asemaa ja lisäävän kahtiajakoa pitkällä aikavälillä.
Vuoden 1800 tienoilla yli viidennes kansasta oli ruotsinkielisiä. Jos Suomen sotaa ei olisi käyty, niin ruotsinkielisten osuus olisi vain kasvanut.
Eli puhuminen pienestä vähemmistöstä on historiallisesti virheellistä revisionismia. Iso osa tästä ruotsinkielisestä väestöstä oli tavallista kansaa eikä eliittiä.
Myös puhe eliitistä on virheellistä. Suomenruotsalaisista nykyiset ovat keskimäärin enemmän yhteiskunnan ylempää kerrosta, koska 1900-luvun alkupuolella aika iso osa työväenluokkaisista ruotsinkielisistä vaihtoi suomeen. Eliitti piti kulttuurista ja kielestään kiinni tiukemmin. Suomenruotsalaisten omintakeinen kulttuuri on kielineen osa suomalaista historiaa ja toivottavasti myös tulevaisuutta.
Pidän kuitenkin nykyistä politiikkaa lähes yksinomaan vahingollisena tämän päämäärän suhteen. Paitsi että pakkoruotsin tapainen rakennelma on kallis ja hyödytön, se aiheuttaa katkeruutta ja salaliittoteorioita. Se tuottaa negatiivisia asenteita, kuten yllä esitetyt puheenvuorot osoittavat. Panokset kannattaisi laittaa positiivisen käsityksen luomiseen muilla keinoilla. Liian monet suomalaiset näkevät suomenruotsalaiset etuoikeutettuina rutisijoina ja kyynisinä vallankäyttäjinä, jotka vain kuppaavat suomenkielistä enemmistöä. Tämä käsitys on toki hölmö, mutta pakollinen ruotsinopetus on ehkä isoin yksittäinen tämän käsityksen tuottaja.
Tiedemies kirjoitti: "Lisäksi pidän aika vastenmielisenä ajatusta että koska joku kansallinen ryhmä on riittävän pieni vähemmistö niin sillä ei olisi enää oikeutta olla osa kansakuntaa."
Ehkä tässä ajetaan takaa yhteispohjoismaista käytäntöä. Siinäkin Suomi olisi varmasti paras hoitamaan omat kielivähemmistöt. Ruotsi ei juuri kiitosta saa EY:stä. Oikeus olla osa kansaa, mutta vähemmistönä, niinkuin todellisuuskin on.
Tomi sanoi: "Vuoden 1800 tienoilla yli viidennes kansasta oli ruotsinkielisiä."
Suomen maan kamaralla ei ole koskaan ollut 18% ruotsinkielisiä. Nyt Manner-Suomessa on 4,8% ruotsinkieliseksi itsensä ruksanneita. Lähes kaikki toki osaavat suomeakin...
Totuus on, että Suomi tuskin olisi itsenäistynyt koskaan, jos Venäjä ei olisi Suomea valloittanut. Suomalaisuusidentiteettiä olisi tuskin koskaan syntynyt Ruotsin vallan alla.
Minusta analyysisi on erittäin pätevä. Taivun samaan johtopäätökseen.
Itse uskon että suurin syy miksi ruotsinkieliset pitävät kiinni pakkoruotsista ei ole ruotsinkieliset palvelut vaan nimenomaan tämä kaksikielisten avioliittojen laadun edistäminen ja sen ajaminen että suomenkielisen vanhemman ruotsinkielen taito on tarpeeksi hyvä, jotta tämä hyväksyy lasten laittamisen ruotisinkieliseen kouluun ja voi neuvoa tätä kokeissa jne.
Tämä näin saavutettava etu ruotsinkielisille ja heidän suomenkielisille siipoilleen ei ole todennäköisesti ollenkaan arpeeksi korkea, jotta muulle väestölle tuleva haitta olisi perusteltu.
Tiedemies: Hieno kirjoitus, vaikka olenkin eri mieltä kannastasi, metodeistasi ja oletuksistasi. Tämä oli ehkä paras lukemani pakkoruotsinvastainen kirjoitus, koska ilmaiset itseäsi niin etäisesti ja asiallisesti. Hienoa.
En viitsi kritisoida kantaasi taikka jaksa viilata metodeista, mutta haluan huomauttaa oletuksistasi.
Ensiksi yksi sivuhuomautus: eikös laskelmiin pitäisi kuulua myös pakkoruotsin vastapari, eli pakkosuomen tehokkuus? Kouluissahan opetetaan toista kotimaista kieltä, eikä pakkokieltä.
"Suomenruotsalaisten korkeampi tulo-, varallisuus- ja koulutustaso on yleisesti tiedossa"
Tämä yleinen tieto ei pidä paikkaansa, vaan kyseessä on ennakkoluulo.
"En myöskään pidä kohtuullisena ruotsinkielisen yliopisto-opetuksen nykyisen kaltaista etuoikeutettua asemaa."
Mitä tarkoitat tuolla? Mikä etuoikeutettu asema?
Keskusteluahan on vaikea käydä juuri siksi, koska se on niin kärjistynyt ja altis erilaisille väärinkäsityksille ja mielensäpahoittamisille. Itse olenkin sillä kannalla, että suurimmassa osassa ruotsinvastustamisessa ei ole kyse mistään vapaus- tai tehokkuusideologiasta, vaan pelkästä kansallismielisyydestä. Katso vaikka muita kommentteja.
Vieraskielisen molotuksen kuuleminen aiheuttaa ihmisissä sitä vähemmän kielteisiä tunteita ja ahdistusta, mitä paremmin kuulija kieltä osaa.
Luulen, että ruotsinkielen opetus ainakin hitusen parantaa yhteiskuntaruhaa vähentämällä sitä vierauden tunnetta jota suomenkielinen kokee, kun ruotsinkieliset puhuvat keskenään ruotsia. Toki perusosaaminen on suomalaisilla niin huonoa, että ehkä vaikutus on pieni.
Kaksikielisten perheiden lasten kasvattaminen ruotsinkielisiksi on varmaan lisääntynyt jostain 80-90-luvulta lähtien ruotsin osaamisesta riippumattomista syistä. 60-70-luvuilla akateemiset osasivat paremmin ruotsia, mutta todennäköisesti suurempi osa kaksikielisistä akateemisista pariskunnista valitsi suomenkielisyyden.
kkriitikko, onko sinulla tilastoja ruotsinkielisten ja suomenkielisten yhteiskunnallisesta asemasta ja keskimaaraisesta varallisuudesta ja tuloista?
Voisit myos vertailla koulutuastetta ruotsin- suomenkielisten valilla.
Pakkoruotsin vastustajat poistaisivat tietenkin myos pakkosuomen. Tasa-arvo on lahtokohta. Ruotsinkieliset kiintiot yliopistosta myos poistettaisiin.
kkriitikko,"En myöskään pidä kohtuullisena ruotsinkielisen yliopisto-opetuksen nykyisen kaltaista etuoikeutettua asemaa."
Mitä tarkoitat tuolla? Mikä etuoikeutettu asema?
On olemassa opintolinjoja joiden paasyvaatimuksena on ruotsinkielentaito. Kasittaakseni taas ei ole olemassa linjoja joissa vaadittaisiin paasyvaatimuksena suomenkielen taitoa.
Wikipedian "Suomenruotsalaiset"-artikkelista:
"Lakimiehinä, lääkäreinä ja yritysjohtajina suomenruotsalaisia on väestösuhdetta (5,46 %) suurempi osuus. Kauppalehden julkaisemien tietojen mukaan suomenruotsalaiset omistavat keskimäärin 3,3 kertaa niin paljon yritysosakkeita kuin suomenkieliset. Suomessa asuvilla ruotsinkielisillä on keskimäärin enemmän varallisuutta kuin suomenkielisillä. Varallisuus korreloi Jan Saarelan tutkimuksen mukaan voimakkaasti sen kanssa, oliko henkilö syntynyt sillä alueella, jossa asui, mikä oli yleisempää ruotsinkielisten kuin suomenkielisten parissa.[26]
Joillakin alueilla, kuten pääkaupunkiseudulla, ruotsinkieliset miehet ansaitsevat jopa 17 % enemmän kuin suomenkieliset miehet, mutta ero kieliryhmien naisten välillä on pienempi. Miesten tuloeroista kaksi kolmasosaa voidaan selittää taustamuuttujilla, etenkin ikä- ja koulutusrakenteella.[27] Työttömyys on ruotsinkielisten keskuudessa ollut huomattavasti alhaisempaa. Toisaalta Pohjanmaalla suomenkielisillä on keskimäärin korkeammat tulot kuin ruotsinkielisillä [28]."
Suomenruotsalaisten per capita varallisuus on moninkertainen suomenkielisiin verrattuna ja tulot kymmeniä prosentteja suuremmat. Hajontaa tietenkin on paljon.
Mitä tulee yliopistoihin, Hanken ja Åbo saivat yli kolmanneksen valtion säätiöpääomiin antamasta vastinrahasta. Toimintamenoissa ruotsinkielisten yliopistojen osuus on moninkertainen suhteessa ruotsinkielisten väestöosuuteen.
Väite ettei tämä ole vino tilanne julkisen rahoituksen suhteen, on absurdi. Se on väitteenä niin absurdi, että pro-ruotsinkielisten lobby tekee itsestään naurettavan ja on aivan yksikäsitteisesti vahingoksi asialleen.
Asiaa pitää voida tarkastella tosiasioiden valossa. Eivät ne tosiasiat ole mitään "mielipideasioita". Esimerkiksi nimimerkki kkriitikko, se mitä sanot, ei ole sitä että olet "eri mieltä", vaan sumutusta, jos nyt ei suoranaista valehtelua.
Mitä tulee pakolliseen suomen opiskeluun, niin totta, tasa-arvo tms abstraktista näkökohdasta se on aivan samanlainen ongelma, mutta tekstissäni en pyrikään käsittelemään tätä. Tosiasia on, että kustannustehokkuuden kannalta se, että noin 2000 nuorta joutuu opiskelemaan pakollista kieltä, on aivan eri kokoluokan asia kuin se, että 60 000 nuorta joutuu opiskelemaan pakollista kieltä. Jos peräänkuulutan määrällistä tarkastelua kustannuksista, on ilmeistä, että vaikka tilanteet olisivat osapuilleen symmetriset per capita (mitä ne eivät ole), niin ruotsinkielisten pakollinen suomenopiskelu ei olisi ollenkaan samalla viivalla.
Tomi, minä osoitin kirjoitukseni Tiedemiehelle.
On toki hienoa, että sinä osallistut, mutta en oikein ymmärrä sitä, miten sinä voisit kertoa minulle Tiedemiehen ajatuksista.
Onkin hiukan lannistavaa, että ole käyttänyt lähteinäsi Wikipediaa. Tuossa lainauksessa on se mielenkiintoinen seikka, että siinä viitataan Kauppalehteen, mutta Kauppalehteä ei ole Wikipedian lähdeluettelossa. Toinen hassu seikka on se, että sama lause ilmestyy sanatarkkana omakustanteena julkaistussa propagandateoksessa Nöyryyttävä kielilakimme, Olli Porran kirjoittamassa artikkelissa, sivulla 54. Kirja tosin julkaistiin vuonna 2009 ja lause päätyi Wikipediaan 24. tammikuuta 2006 kello 19.51 käyttäjän 82.181.190.39 muokkauksen jälkeen, joten ilmeisesti kirjoittaja Olli Porra on plagioinut Wikipediaa. Tuollainen epäkriittinen suhtautuminen miellyttäviin lähteisiin antaa melko hyvän kuvan keskustelun alhaisesta tasosta. Tässä tapauksessa Wikipedia on lähteenä yhtä luotettava kuin mututuntuma puskaradiossa.
Toisaalta, aion nyt itse käyttää Wikipediaa lähteenä, ja poimia sieltä lauseen ”Tutkimusten mukaan suomenruotsalaisten ja muiden suomalaisten elinkeinorakenteessa ei itse asiassa keskimäärin ole suuria eroja”. En tiedä mihin tutkimuksiin tuo lause viittaa, mutta kun täällä kerran puolustetaan tasa-arvoa, niin sallittakoon epäkriittisyys myös tälle puolelle. Koska Tiedemies esitti väitteen "Suomenruotsalaisten korkeampi tulo-, varallisuus- ja koulutustaso on yleisesti tiedossa", niin taakka tämän ”yleisen tiedon” paikkansapitävyyden vahvistamisesta lankeaa hänen päälleen.
Nuo muut lainauksesi Wikipediasta näyttävät pikaisella vilkaisulla vetävän sellaisia johtopäätöksiä, joita lähteiden kirjoittajat Fjalar Finnäs ja Jan Saarela eivät ole vetäneet. Esimerkiksi Saarela painottaa liikkumattomuuden ja omaisuuden yhteyttä, mutta tätä ei mainita Wikipediassa. Eli ne ruotsinkieliset, jotka ovat asuneet monen sukupolven ajan Helsingissä, ovat varakkaampia, kuin ne suomenkieliset helsinkiläiset, jotka ovat asuneet stadissa vasta yhden sukupolven ajan. Ylläripylläri. Sama toiminee myös toisinpäin, eli tuoreet ruotsinkieliset asukkaat ovat taloudellisesti heikommassa asemassa kuin alueen vanhat suomenkieliset asukkaat. Samalla sekä Finnäs että Saarella huomauttavat useaan otteeseen, että alueiden välillä on suuria eroja. Wikipediassa tämä on ilmeisesti kääntynyt muotoon ”paikallisesti erot ovat huomattavia”, mikä on tulkittavissa aivan toisella tavalla.
Onkohan sinulla, Tomi, sellaisia tilastoja, joista käy kiistattomasti selväksi se, että yhteys koskee tosiaan vain kieltä? Sinä ilmeisesti käyt jotain etnisyyteen perustuvaa luokkataistelua, mikä vaikuttaa asenteena hiukan vanhanaikaiselle. Kun viittaat lakimiesten, lääkäreiden ja yritysjohtajien määrään, niin mietin että miten tämä liittyy opetukseen. Kun katsoo esimerkiksi lääkisten opiskelijalukuja, niin näkee, että ruotsinkielellä opiskelevien määrä on siinä vajaassa viidessä prosentissa. Miten lakimiesten määrä liittyy opiskelijoihin jää epäselväksi, koska eihän jokainen oikeustieteellisessä opiskeleva ryhdy lakimieheksi. Yritysjohtajiksi pääse kuka tahansa, ja muistaakseni yksityisyrittäjyys on tavallisempaa ruotsinkielisten keskuudessa kuin suomenkielisten. Onhan lähestulkoon jokainen troolarin omistaja yksityisyrittäjä, eli yritysjohtaja. Mutta jos sinä olet sitä mieltä, että tilastot ovat absoluuttisia totuuksia, kun ne vahvistavat maailmankuvaasi suomenruotsalaisten kansainvälisestä salaliitosta, niin ole hyvä ja jatka.
Eivätkös kaikki suomenkielellä olevat koulutukset ole sellaisia, että niihin osallistuakseen pitää osata suomea?
Hei Tiedemies!
Kiitos vastauksesta. En huomannut sinua, ja kirjoitin tässä ohimennen Tomille. Siitä ei tarvitse välittää.
Minusta tuo hajonta on todella tärkeä juttu ihmisryhmien kohdalla. Esimerkiksi rikostilastoja katsomalla voi perustella aivan mitä haluaa, kun ohittaa hajonnan ja valikoi muuttujia. Noin esimerkiksi.
Eikös tuo säätiöpääomiin annettavasta vastinerahasta ole kertaluontoinen maksu? Järjestely oli kieltämättä typerä, mutta on vielä typerämpää lähteä vetämään siitä yleistyksiä.
Näin nopeasti googlettamalla löysin vain vuoden 2009 talousarvioesityksen, ja nopeasti laskettuna sen mukaan ruotsinkieliselle yliopistokoulutukselle oli varattu 5,2 prosenttia rahoituksesta. Se olisi siis pari promillea alle ruotsinkielisten suhteellisen määrän. Mutta jos sinulla on jotain parempaa tietoa, niin ole hyvä ja esitä se.
Politiikka, kuten yhteiskunta-asiat tuppaavat olemaan, ovat aina enemmän tai vähemmän sumeita mielipideasioita. Ehkä jossain fysiikassa ja tietojenkäsittelysssä tottuu absoluuttisiin totuuksiin ja faktoihin, mutta kun peliin tulee ihminen ja ihmisen käyttäytyminen, niin "tosiasioiden" esittäminen muuttuu lähinnä retoriikaksi. Pahimmillaan se muuttuu vaikka sellaiseksi retoriikaksi, jossa tasa-arvo on pelkkä abstrakti näkökohta, mutta tehokkuus on mitä kovinta konkretiaa. :D
Mielestäni ruotsinkielisen keskustan kannatus oli hyvä. Ihan vain tiedoksi, ennen kuin minut leimataan tuoksi epäihmisististä koostuvaksi pro-ruotsinkielisten lobbyksi.
Kkriitikko:"Eivätkös kaikki suomenkielellä olevat koulutukset ole sellaisia, että niihin osallistuakseen pitää osata suomea?"
Eivät ole. Suomessa voi varsin hyvin opiskella maisteriksi tai tohtoriksi englanniksi. Olen tavannut kumpiakin.
Suomen osaaminen ei ole millään linjalla pääsyvaatimuksena.
Kkriitikko ole heti leimaamassa eri mieltä olevat luokkataistelijoiksi ja salaliittoteoreetikoiksi. Tämä ei ole hyvä keskustelutapa.
Et ole tuonut ainuttakaan lähdettä tai todistetta väitteillesi. Olet lähes valehdellut väittäessäsi, ettei suomenkielisten ja ruotsinkielisten varallisuudessa, tuloissa ja koulutuksessa ole eroja.
On tunnettua myös, että ruotsinkieliseen koulutukseen pääsee alemmilla pisteillä kuin muuhun koulutukseen.
Ruotsinkielestä, miksi sen pitäisi olla pakollista suomenkielisille?
Tomi hei, katso mitä minä kirjoitin ja katso mitä itse vastasit.
Missä olen väittänyt, että eroja ei ole? Wikipedia niin väitti, ja sinä toit Wikipedian mukaan keskusteluun.
Esitin toki, että yleinen tieto korkeammasta tulo-, varallisuus- ja koulutustasosta ei pidä paikkaansa, ja kyseessä olevan ennakkoluulo. Olin tässä ilmaisussani hiukan epätarkka, sillä pointtina on, että yleistys ei vastaa todellisuutta. Kyse on hajonnnasta, kuten Tiedemies huomautti.
Mitä hyötyä yleistyksistä on? Ne tuskin ovat niitä rakastettuja faktoja.
On totta, että vastaukseni sinulle olisi voinut olla paremmin muotoiltu. Olen kuitenkin googlettanut sinut ja tulin siihen tulokseen, että kanssasi ei kannata paljoakaan keskustella.
Kkriitikko, niin et tuonut yhtään faktaa, joka kumoaisi wikipedian tiedot.
Toinen fakta on, että suomenkieli ei ole pääsyvaatimuksena missään yliopistokoulutuksessa. Ruotsinkieli on.
Fakta on myös, että ruotsinkieliseen koulutukseen pääse helpommin kuin suomenkieliseen.
Tässä pisterajoja lääkiksestä:
http://www.med.helsinki.fi/peruskoulutus/opiskelijaksi/tilastoja.html
Mikä on kantasi pakkoruotsiin?
Kkriitikko, en ole juurikaan käynyt keskusteluja ruotsinkielestä, joten en tiedä mistä päätelmäsi ettei minun kanssa kannata keskustella tulee.
Olen pesunkestävä skeptikko ja olen aina vastustanut henkeen ja vereen salaliittoteorioita, joten salaliittoteoreetikoksi leimaaminen on loukkaavaa.
Kkriitikko lisataan viela, etta mina en ole missaan mielessa kansallismielinen. Itse asiassa vastustan kansallismielisyytta ja pidan persuja Suomen pahimpana uhkana.
Voi sinua, Tomi, kun et ymmärrä miten opiskelijavalinta toimii.
Jos on koulussa on vaikka sata opiskelupaikkaa, mutta sataviisikymmentä hakijaa saa yli hyväksytyn pistemäärän hakukokeissa, niin sata parasta hakijaa pääsee sisään. Ymmärrätkö?
Oletan, että tuolla pääsyvaatimushöpinälläsi tarkoitat ruotsin kielikoetta. Se on minustakin tyhmä järjestely. Eiköhän se, että osaa kirjoittaa jonmkin esseemuotoisen pääsykokeen ole tarpeeksi vahva osoitus siitä, että pystyy opiskelemaan ruotsiksi. Aivan kuten se, että jos suorittaa pääsykokeen suomeksi, niin luutlavasti voi myös opiskella suomeksi. Kuten varmaan huomasit tuosta linkistäsi, niin sitä ruotsin kielikoetta ei taideta enää järjestää. Hyvä niin.
Muistaakseni psykologian laitoksella oli joksus suomen kielikoe, mutta laitos joutui luopumaan siitä, koska Suomessa ei ollut vastaava koulutusta ruotsin kielellä. (Suomessa on monta koulutusta vain suomeksi, selkein esim on maanpuolustuskorkeakoulu) Ilmeisesti kielikokeen tarkoituksena oli tosiaan rajata pois ne, jotka osasivat suomea heikosti. Sehän ei ole kauhean reilua. Mutta tikkua silmään sille, joka vanhoja muistelee.
Löysin googlella sinua koskevia kirjoituksia ja sinun tekemiä kirjoituksia. Sinulla on ilmeisesti tapana häiriköidä ja leimata kanssasi eri mieltä olevat idiooteiksi. Olet tämän asian suhteen kyllä salaliittoteoreetikko. Katso vaikka ensimmäistä viestiäsi täällä, jossa puhut siitä, kuinka kaikki sinusta tuntuu viittaavan herra-palvelija -rekanteeseen. Olet myös esimerkiksi esittänyt paheksuntaa siitä, että Runeberg-palkinnon ehdokaslista ei kuvasta kieliryhmien suhdetta. Tiesitkö muuten sitä, että luotsilaitos Finnpilotilla ei ole yhtään saamelaista luotsia? Tai sitä, että Puolustusvoimissa ei ole yhtään romania päälystystössä?
Wikipedian artikkeli on surkea, sen näkee jokainen vähintään lukion käynyt. Se jopa lukee tuolla sivulla. Tarkista itse lähteesi, kun esität väitteitä. Minusta on ehkä parempi jättää tyhmät ja perusteettomat väitteet kiintiöistä ja nimipaperiinjapaikkaonsun-opiskelupaikoista omaan arvottomuuteensa. Jos joku uskoo tuollaisiin asioihin ilman mitään todisteita, niin tuskin mikään todisteiden määrä horjuttaisi sitä uskoa.
Minulla ei riitä intoa sellaiseen. Minulla ei riitä intoa wikin korjaamiseen. Minulla ei riitä intoa edes keskustelemiseen kanssasi.
Tomi: Ymmärrän, että syyllistyn itsekin yleistykseen suhtautumisessani sinuun, mutta en jaksa välittää.
Vaikutat hankalalle keskustelijalle, enkä jaksa hankaluuksia. Olet varmasti oikein mukava ihminen livenä siellä Saksassa.
Hauskaa vappua!
Kkriitikko, katsoitko tuota HY:n laakiksen sivua? Siina ruotsinkieliseen koulutukseen paastiin alemmilla pisteilla kuin muuhun.
En ole koskaan vaittanyt ruotsinkielisten paasevan helposti opiskelemaan, vaan olen vaittanyt, etta ruotsinkieliset paasevat helpommin opiskelemaan kuin suomenkieliset.
Tomi,
Itsekin tuonne ruotsinkieliselle lääkiksen linjalle pari kertaa hakeneena ja kielikoetta läpäisemättömänä todettakoon, että suomenkieliseen koulutusohjelmaan on samat vaatimukset suomen kielen taidon osalta kuin ruotsinkieliselle linjalle ruotsin kielen. Eli kielitaito todistettava. Itselläni muistaakseni hyväksytty äidinkielen yo-koe todisti suomen kielen taitoni.
Mitä kiintiöihin ja pisterajoihin tulee, niin ensinnäkin viimeksi kun asiaa tutkin 5% koko Suomen aloituspaikoista oli ruotsinkielisiä, mikä on vähemmän kuin ruotsinkielisten osuus väestöstä. Toisekseen lääketiedettä on merkittävästi helpompi päästä lukemaan suomeksi Ouluun ja Kuopioon kuin ruotsiksi Helsinkiin. Erona kaupunkien välillä on lähinnä se, että ruotsinkielisillä ei ole mahdollisuutta opiskella matalampien asumiskustannusten yliopistokaupungeissa. Sen sijaan tunnen monia pk-seudulta kotoisin olevia suomenkielisiä jotka ovat asumiskustannusten ja/tai muiden syiden (esim. tyttöystävä opiskelee Turussa) vuoksi hakeneet muille paikkakunnille opiskelemaan lääketiedettä. Esim. Turun seudulta tai Pohjanmaalta kotoisin olevalla ruotsinkielisellä ei tällaista mahdollisuutta ole. Ymmärrän ja pidän tietty tehokkuussyistä järkevänä ruotsinkielisen lääkärikoulutuksen keskittämistä yhteen yliopistoon, mutta pointtini onkin se, että näistä em. syistä en kyllä kehtaisi väittää tilannetta ruotsinkielisten suosimiseksi, pikemminkin päinvastoin.
Ainakin Helsingissä ruotsinkielisen koulutuksen pisterajat on n. 10% alemmat kuin suomenkielisen.
Kuinka moni ruotsinkielinen opiskelee suomenkielellä muualla?
Suurin osa ns. ruotsinkielisistä osaa suomea yhtä hyvin kuin suomenkieliset. Kieli ei ole heille este.
Åbo akademin ja Hankenin olemassaoloa en ymmärrä lainkaan. Ei niitä ainakaan tarvita tuottamaan ruotsinkielisiä virkamiehiä.
Hanken jopa säästyi Aalto-yliopistoon sulautumiselta, suomekielinen kauppakorkea sulautettiin Aalto-yliopistoon. Miksi ruotsinkielistä kauppakorkeata ei voitu sulauttaa samalla?
Lähetä kommentti