sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Sairastus.

Nuorempi poika sai vakavammanpuoleisen korvakäytäväntulehduksen. Hoito ei oiken purrut ensimmäisen viikon aikana, joten yleislääkäri siirsi asian korvalääkärille. Odottelin tänään vielä konsultaatioaikaa, mutta pojan korva kävi niin kipeäksi, että lähdimme aamupäivällä NUH:in lasten päivystysasemalle. Yleislääkärillä jolla yleensä käymme ei ole oikein resursseja hoitaa asiaa, jos vaaditaan jonkinlaista kehittyneempää teknologiaa tms interventiota.

Päivystävä lastenlääkäri ei ehtinyt kuin laittaa korvalampun korvakäytävään, niin jonkinlainen paise tms puhkesi pojan korvassa ja sieltä alkoi vuotaa verta. Olen itse sairastanut vastaavanlaisen infektion joskus lapsena ja muistan miten tavattoman kivulias se oli. Pikkumies kyllä raportoi kivusta melko kovaäänisesti, mutta viisivuotiaaksi oli äärimmäisen reipas. Tutkimuksen jälkeen kipu itseasiassa helpotti, ilmeisesti tämän puhkeamisen myötä jokin paine helpotti.

NUH:in lasten päivystysasema on - jos sairaalasta tällaista voidaan sanoa - melko miellyttävä paikka. Se on yllättävän pieni näin suuren kaupungin suurimman sairaalan lastenpäivystykseksi. Televisiosta tuli piirrettyjä, ja kivun helpotettua niitä olikin mukava katsella.

Terveydenhuolto Singaporessa on halvemmin järjestetty kuin Suomessa, mutta epäilen että syynä ovat skaalaedut. Jos koko Suomen väestö asuisi Kehä III:n sisäpuolella, terveydenhuolto saataisiin melko varmasti kattavammaksi vähemmällä rahalla kuin mitä nykyisin on tilanne. Ilman vakuutusta päivystysmaksu olisi $100 plus lääkkeet ja muut operaatiot. Tämä on subventoitu hinta, valtio maksaa puolet joka tapauksessa. Loppuosaa voi täydentää vakuutuksella, ja useimmilla sellainen onkin. Lisäksi kansalaisilla on terveystilejä, joihin pakkosäästetään osa palkasta. Tämä raha on käytettävissä laajasti terveydenhuoltoon ja käsittääkseni eläkkeisiin ja muuhun sosiaaliturvaan.

Palaamme Suomeen melko pian. Yhden asian olen huomannut: oli todella hyvä että otin lapsille ja vaimolleni vakuutukset. Vakuutus on "maksanut itsensä takaisin", siis, vakuutus on korvannut sairaanhoitokuluja moninkertaisesti oman hintansa. Vuosi on ollut melko tavanomainen; neljän hengen perheessä tulee sairastumisia ja lapset joutuvat silloin tällöin akuuttien vaivojen takia turvautumaan ensiapuun. On kuvaavaa jotenkin katsoa laskujen loppusummia. Jos maksaisin suomalaista veroprosenttia, niin ihmettelisin kyllä kovasti näiden kustannusten perusteella, mihin se kaikki raha menisi... Mutta kuten sanottua, Singaporen systeemi on halvempi. Kaikille.

5 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Miksi kustannussäästö johtuisi skaalaeduista, kun Suomen tiheimmin asuttu alue (HUS) on kaikkein tehottomin ja kallein? Minusta tuntuu että kyse on pikemminkin tiukasti kontrolloidun yhteiskuntamallin yhdestä hyvästä puolesta, eli valvova viranomainen on jämäkämpi ja seuraa niukkoja resursseja kuin omaansa.

Tiedemies kirjoitti...

Täällä ei ole samalla tavalla aluepolitiikkaa. Jokaisen sairaalan alueella on satoja tuhansia asukkaita muutaman kilometrin säteellä. Lisäksi täällä ei ole kuntayhtymiä tai sairaanhoitopiirejä joiden sisällä keslityttäisiin kustannusten siirtämiseen muille.

Tiukan kontrollin merkitys on vähäinen, koska asiakas ja lääkäri päättävät yhdessä, ei joku byrokraatti. Kontrolliaspekti kyllä on, siinä että systeemissä on pyritty eliminoimaan lääkärin kannustimet suositella turhia hoitoja tai tutkimuksia, so niillä ei voi tienata niinkuin vaikka USA:ssa.

Suomessa kunnan monopoli on tietenkin tehoton. Täällä sairaalat myös kilpailevat asiakkaista.

Tomi kirjoitti...

Se "paise" korvassa on luultavasti tärykalvo. Tulehduksissa painetta ja mätää kertyy tärykalvon taakse ja se aiheuttaa kipua. Hoitokeinona joskus kalvo puhkaistaan, joskus se puhkeaa itse.
Eipä ollut hääppöinen yleislääkäri, jos ei osannut puhkaista tärykalvoa.

Tiedemies kirjoitti...

Kyseessä ei ollut välikorvan tulehdus, vaan korvakäytävän tulehdus.

Tomi kirjoitti...

Ok, nähtävästi tulehdus on kivulias, mutta helpohkosti hoidettavissa.