Tämän vuoden yksi hienoimpia "nörttiuutisia" oli NASAn Mars Science Laboratoryn luotaimen ja Mars-mönkijä Curiosityn onnistunut laskeutuminen ja onnistuneet tutkimuksen alkuvaiheet. Olen seurannut jonkin verran asiaa.
Mars on inspiroinut useita scifi-kirjailijoita, aina Edgar Rice Burroughsin Mars-sarjasta scifin suurien nimien kautta nykypäivään. Käytännössä jokainen tulevaisuudenkuva, jossa jollakin tapaa käsitellään ihmiskuntaa ja avaruusmatkailua, sisältää jonkinlaisen "Mars-mythoksen". Mm. Alastair Reynoldsin Revelation Space-universumissa ja Dan Simmonsin Hyperion-sarjassa on Marsille varattu eräänlainen ihmiskunnan "ensimmäisen takapihan" rooli. Arthur C. Clarkella oli useampiakin tarinoita, joissa Mars on keskiössä.
Usein Mars esiintyy jonkinlaisena anarkistien ja vapaiden ajattelijoiden kotimaana, uudisraivaajahengen, individualismin ja niin poispäin, tyyssijana. Marsin maankaltaistaminen on yleinen teema, sen etenemistä, haasteita, teknologisia ratkaisuja ja sosiaalisia implikaatioita käsitellään tavallisesti jollakin tavalla näissä fiktioissa. En käsittele sitä tässä kovin syvällisesti, mutta suosittelen lukemaan wikipedian artikkelin huolellisesti. Maankaltaistamisen tapaiset planetaarisen kokoluokan projektit ovat tietenkin utopistisia tällä hetkellä, mutta niiden tutkiminen ja jopa jonkinlainen alullesaattaminen voivat antaa arvokasta tietoa siitä, miten tulevaisuudessa esimerkiksi maapallon ilmastoa voidaan kontrolloida, mikäli siihen liittyvät ongelmat uhkaavat paisua.
Miehitettyjä lentoja Marsiin voi pitää ehkä perustellusti jonkinlaisena "Mars-ajan" mittapuuna. Vaikka tunnustan että pitäisin miehitettyä Mars-lentoa hyvin vaikuttavana ja kiinnostavana saavutuksena, en näe sitä tosiasiassa kovin suurena prioriteettina tällä hetkellä. Ihmistä ei yksinkertaisesti vielä toistaiseksi tarvita Marsissa tutkimuksellisista tai muistakaan syistä. Miehitetyillä lennoilla on tietenkin paitsi megaluokan cool-faktori, myös usein erilaisia lääketieteellisiä ja muita spillover-vaikutuksia. Esimerkiksi materiaalitekniikka on hyötynyt siitä, että avaruusteknologiaan on panostettu, mutta nettovaikutusta on hankala arvioida.
Yksi, nyt jo vanha, skenaario miehitetyille lennoille on Mars to Stay-konsepti. Sen ideana on, että miehitetyn lennon miehistöä ei edes yritetä palauttaa takaisin maahan. Näissä skenaarioissa siis ensimmäiset lennot tehdään sillä silmällä, että Marsiin perustetaan pysyvä siirtokunta kertaheitolla. Tällaisen siirtokunnan pitäisi olla omavarainen, ja tätä varten tarvitaan ensinnäkin teknologiaa, mutta myös massiiviset kartoitukset niistä resursseista joita Marsissa voidaan hyödyntää. Siirtokunnan perustamisen taloudellisesta kannattavuudesta ei ole takeita, mutta jos esimerkiksi tiettyjä riittävän harvinaisia jalometalleja on Marsin pinnalla riittävästi ja riittävän helposti erottavissa, siirtokunta saattaisi kyetä tuottamaan arvokkaita resursseja niin paljon, että hyödyllinen kaupankäynti Maan kanssa tulisi kysymykseen.
Marsiin liittyvään kehitykseen ja sen edistämiseen keskittyy mm. Mars society.
5 kommenttia:
Mönkijä on näköjään löytänyt viitteitä vedestä. Taitaa olla jo ainakin kymmenes kerta, kun väitetään Marsista löytyneen jälkiä vedestä. Aiemmat löydökset ovat saaneet kritiikkiä.
Avaruuslennot ovat vähän kuin nykypäivän pyramidit. Siinä, missä yksilö kiipeää vuorelle, yhteisö pystyttää tornin, tai niin kuin 1900-luvulla kävi mahdolliseksi, matkusti mahtinsa näyttämiseksi Kuuhun.
Nyt kun viimeksi mainittu on tehty, panokset kovenevat ja seuraava luonnollinen askel tähtiin kurkottamisessa on Mars.
Mars-matkaa voi tosiaan pitää jonkinlaisena pyramidi-projektina. Toisaalta sitä voi verrata löytöretkiin. Esimerkiksi asteroidien mineraalivarojen hyödyntäminen voi hyvin tulla jossakin vaiheessa taloudellisesti kannattavaksi.
Oletetaan, että mars-siirtokunta maksaisi 1000 miljardia. Nykyhinnoin tämä vastaa muutamia kymmeniä tuhansia tonneja jalometalleja. En väitä että se kannattaisi, ei ehkä koskaan. Mutta ajatus ei ole aivan älytön.
Tuo on totta, että planeetoilta voisi löytyä paljonkin malmeja.
Itse uskon miehitettyyn Mars-lentoon 30 vuoden sisällä. Käsittääkseni teknisesti se olisi jopa nyt mahdollista, mutta kalleutensa takia siihen poliittista tahtoa ei vielä löydä.
Olisikohan tilanne toinen, jos apollo-projektia ei olisi koskaan lakkautettu.
Siinä tapauksessa avaruusmatkailulla olisi ollut jatkumo, jota nyt ei ole.
Minulla on eräs kirja, jossa käydään varsin seikkaperäisesti avaruuden valloituksen historia ensimmäiseen kuulentoon saakka. Julkaisuvuosi taisi olla 1970.
Sen viimeinen luku on omistettu tulevaisuuden visioimiselle tuon ajan varsin avaruusoptimistisessa hengessä. Tekstissä ja kuvissa tuodaan esiin pysyvät kuuasemat, atomiraketit ja sellaiset, joiden piti olla todellisuutta ihan just, viimeistään (viime) vuosisadan loppuun mennessä.
Minusta olisi ollut mukavampaa, jos maailmassamme todella olisi pysyviä kuuasemia ja atomiraketteja. Ilmapiiri kyllä muuttui aika nopeasti tässä asiassa. Kirjan ilmestymisestä oli kuitenkin vain kaksi vuotta viimeiseksi jääneeseen kuulentoon.
Lähetä kommentti