Ihmiset usein tuntuvat sekoittavan yhtäältä tieteellisen maailmankuvan ja tieteellisen menetelmän, sekä toisaalta tieteellisen maailmankuvan ja uskonnollisen käsityksen.
Kuten edellä todetaan, tieteellinen maailmankuva on historiallisesti kehittyvä, avoin ja itseään korjaava. Ja ennenkaikkea, sen kaikki osat ovat periaatteessa arvosteltavissa ja muutettavissa uuden tosiasia-aineiston perusteella. Tieteellinen maailmankuva ei ole sisällöllinen kysymys, vaan muodollinen kysymys. Yksittäisen väittämän pitäminen totena tai epätotena ei ole tieteellisen maailmankuvan kannalta olennaista, vaan olennaista on se, onko väittämän totena tai epätotena pitämisen taustalla ja ennenkaikkea sen totenapitämisen jatkuvuuden kannalta olemassa jokin operationaalisoituva keino muuttaa käsitystä.
Eli jos uskon näihin tai noihin tosiasiaväittämiin, onko olemassa jokin keino mitata, tarkastella asioita, jne, joka voi muuttaa uskomustani. Voiko käsitykseni olla väärä, ja jos voi, niin miksi ja miten?
Tieteellinen menetelmä on aina jokin partikulaarinen tapa ilmaista näitä tosiasioita, muodostaa tällaisia operationalisointeja, ja sosiaalisesti määrätty prosessi, jolla tiedonhankinnan laatua arvioidaan. Tieteellinen menetelmä itsessäänkin voi kehittyä, ja siitä voi olla useita erilaisia versioita.
Uskonnollinen käsitys on jonkin sellainen käsitys asiantilan olemisesta tai olemattomuudesta, joka ei ole tieteellinen. Yleisestiottaen voisimme kait määritellä tämän käsitteen niin, että on vain kahdenlaisia käsityksiä, uskonnollisia ja tieteellisiä, mutta tämä olisi epäreilua, koska ihmisillä on kaikenlaisia arkikokemukseen perustuvia verifioimattomia ja tilastollisesti epäpäteviä käsityksiä, joita kuitenkaan ei ole mielekästä nimittää uskonnollisiksi. Uskonnollisiksi käsityksiksi nimitänkin käsityksiä, joiden operationalisoiminen ei ole mahdollista joko psykologisista, sosiaalisista, tai ihan tietoteoreettisista syistä.
Jos joku uskoo että jääkaapin lamppu ei sammu, kun oven laittaa kiinni, voimme esimerkiksi porata jääkaapin kylkeen reiän tms. ja osoittaa näin tämän uskomuksen vääräksi. Emme kuitenkaan voi tehdä näin, jos henkilö kieltäytyy katsomasta reiästä. Olennaista tässä ei siis ole, onko väittämä oikeasti varmennettavissa vai ei, vaan siinä, hyväksyykö henkilö varmennuksen ylipäätään vai ei. Käänteinen on mahdollista; ihmiset kokevat uskomuksiaan validoiduiksi myös silloin kun tosiasiat eivät käsitystä, mutta en nimitä tätä uskonnolliseksi käsitykseksi vielä sinänsä, vaan ainoastaan siinä vaiheessa, kun tämän validointikokemuksen kyseenalaistaminen oletetaan "kielletyksi".
Esimerkiksi voisimme ottaa toisinaan ärtymystä herättävän ilmastonmuutoskysymyksen. On olemassa lukuisia yksittäisiä ihmisiä, joiden maailmankuva ei ole tieteellinen, ja joilla on tietty käsitys ilmastonmuutoksesta, karrikoiduksi esimerkiksi se, että Grönlannin jäät sulavat ihan just huomenna, jos ei kaikkia hiilidioksidipäästöjä heti lopeteta. Kääntäen, on lukuisia ihmisiä, joilla on käsitys, että mikään määrä hiilidioksidia ei missään nimessä ikinä voi mitään lämpenemistä missään aiheuttaa, ja joka väittää muuta, pitää viedä saunan taakse maanpetoksesta heti ammuttavaksi.
Olennaista tässä on se, onko käsitys mahdollista muuttaa evidenssin sanoessa jotain. Itse esimerkiksi olen siinä käsityksessä, että ihmisen tuottaman hiilidioksidin seurauksena meren happamuus on lisääntynyt (ja lisääntyy) ja että lämpötila on selvästi nousussa. Käsitykseni perustuu siihen, mitä olen esimerkiksi tiedelehdistä lukenut. Käsitykseni voi varsin hyvin olla väärä, ja aivan varmasti se on ainakin sangen puutteellinen. Jätän tämän esimerkin hautumaan.
Tieteellinen maailmankuva ei sinänsä voi tarjota meille mitään arvoja eli käsityksiä siitä, tulisiko meidän preferoida tällaista maailmaa pikemmin kuin tuollaista. Se voi toki tarjota meille mahdollisuuden selvittää, esimerkiksi millaiset mahdollisuudet milläkin arvoilla on toteutua ja millaiset arvot ovat keskenään yhteensovitettavissa. Humen giljotiinin hyödyllisyys perustuu siihen, että kun etsimme lopputulosten joukosta kompromissia, meidän täytyy tarkastella vain sitä, miten arvostamme niitä. Tämän jälkeen voimme tarkastella tosiasioiden valossa sitä, miten tähän kompromissiin voidaan päätyä.
Tämä tietenkään ei ole mahdollista epävarmuuden vallitessa, koska emme tiedä yksittäisten toimenpiteiden seurauksia varmasti. Tieteellisiä asiantuntijoita käytetään siksi, että näiden oletetaan voivan tarjota paras mahdollinen arvaus siitä, mitä missäkin skenaariossa tosiasiassa tulee tapahtumaan. Arvojen sotkeminen tähän prosessiin rikkoo abstraktiorajat. Tämän vuoksi paheksun suuresti pyrkimyksiä suoraan demokratiaan; se antaa ymmärtää että taksikuski on yhtä hyvä asiantuntija kuin seismologi, kun arvioidaan onko jokin alue maanjäristysriskialuetta vai ei.
(Otan tämän esimerkin tietoisena taannoisesta italialaisesta oikeusjutusta, uutiseen en heti löytänyt linkkiä.)
3 kommenttia:
Uskonnollinen käsitys on jonkin sellainen käsitys asiantilan olemisesta tai olemattomuudesta, joka ei ole tieteellinen.
Sun kannattais lukea se Pyysiäisen kirja Jumalten keinu, sillä käsityksesi uskonnosta poikkeaa merkittävästi siitä, miten se uskontotieteissä määritellään. Esimerkiksi, usko joulupukkiin ei ole uskonnollinen ilmiö, koska sitä ei ole tarkoitus ottaa vakavasti.
on lukuisia ihmisiä, joilla on käsitys, että mikään määrä hiilidioksidia ei missään nimessä ikinä voi mitään lämpenemistä missään aiheuttaa, ja joka väittää muuta, pitää viedä saunan taakse maanpetoksesta heti ammuttavaksi.
Kuten itse hyvin tiedät, tämä kulkee juuri toisinpäin. Skeptikkoja ollaan oltu viemässä saunan taakse. Tuskin tarvitsee muistuttaa siitä vanhasta kirjoituksestasi ;)
Itse esimerkiksi olen siinä käsityksessä, että ihmisen tuottaman hiilidioksidin seurauksena meren happamuus on lisääntynyt (ja lisääntyy) ja että lämpötila on selvästi nousussa.
Käsityksessä = uskossa
Tieteellinen maailmankuva ei sinänsä voi tarjota meille mitään arvoja eli käsityksiä siitä, tulisiko meidän preferoida tällaista maailmaa pikemmin kuin tuollaista.
Ei ole totta. Tieteellinen maailmankuva selvästi väittää, että on parempi muuttaa omaa käsitystään uusien todisteiden valossa kuin pysyä vanhassa totuudessa. On arvo itsessään, että kykenee muuttamaan omaa käsitystään uuden tiedon valossa.
Humen giljotiinin hyödyllisyys
Esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta se ei vaan toimi.
paheksun suuresti pyrkimyksiä suoraan demokratiaan; se antaa ymmärtää että taksikuski on yhtä hyvä asiantuntija kuin seismologi, kun arvioidaan onko jokin alue maanjäristysriskialuetta vai ei.
Mitään kansanäänestyksiä moisesta ei kukaan ole järjestämässä - olkiukko puhtaimmillaan. Antiikin kreikan suora demokratia oli toimiva järjestelmä. Oma lähestymistapasi kyseiseen ongelmaan muistuttaa silovikkien ajattelutapaa.
En ole kiinnostunut tässä kirjoituksessa uskontotieteestä tai uskonnosta ilmiönä, vaan siitä, miten ihmiset muodostavat uskomuksiaan väittämiin. Nimitän "uskonnollisiksi" väittämiä, joiden totuusarvoon uskotaan samalla kiistäen niiden validoinnin mahdollisuus.
Voimme tietysti nimittää tätä suhdetta väittämään joksikin muuksi, jos se jotenkin sinusta on sopivampaa. Olennaista on, että se ei ole tieteellinen. Minusta nimitys on riittävän hyvä.
On mielipuolista sotkea käsitteistöä vain siksi, että "uskomus" so. käsitys jonkun väittämän luotettavuudesta ja sana "usko" omaavat täysin erilaiset merkitykset eri tilanteissa.
Tieteellinen maailmankuva selvästi väittää, että on parempi muuttaa omaa käsitystään uusien todisteiden valossa kuin pysyä vanhassa totuudessa.
Tieteellinen maailmankuva sanoo, että näin saadaan tarkempi käsitys tosiasioista. Tämä ei riko humen giljotiinia, koska tämä käsitys ei ole arvo, vaan käsitys siitä, miten väittämien luotettavuutta voidaan lisätä. Se ei sano, onko tällainen toiminta toivottavaa.
Voimme tietenkin sopia, että tieteelliseen maailmankuvaan kuuluu myös tarkemman ja selkeämmän käsityksen tavoittelu arvona. En kiistä tätä sinänsä, mutta se on tämän tarkastelun kannalta epäolennaista.
En esittänyt analogiaani tarkoituksenani väittää mitään tosiasiallista suoran demokratian kritiikkiä, vaan sen tarkoitus oli demonstroida, miksi asiantuntijuuden lyttääminen kategorisesti on typerää. Se on konservatiivien yleinen argumentti.
Jos ihminen kiistää tosiasiaväittämiä siksi, että nämä sotivat hänen arvomaailmaansa vastaan, hän on yksinkertaisesti täysin sekaisin päästään. Valitettavasti suurin osa ihmisistä on tällä tavalla sekaisin päästään.
Olen samaa mieltä, monet poliittiset kysymykset ovat tieteellisiä luonteeltaan. En usko, etenkään pohjoismaissa, ihmisten arvojen eroavan paljolti toisistaan, vaan ihmisen käsitys yhteiskunnan mekaniikasta (jota esim. taloustieteellisin metodein voi hyvin pitkälle tarkastella) on usein virheellinen. Uskon, että suurin osa ihmistä haluaisi maksaa vaikkapa bensasta mahdollisimman vähän ceteris paribus, mutta se ei tarkoita vielä, että hintakontrollit olisivat hyvä asia.
Tai kuten Robin Hanson asian sanoi, against DIY academics. Tuo lainattu Vladimirin artikkeli on itseasiassa vielä mielenkiintoisempi, ja kuten Robin Hanson asian sanoo: But if you must have reliable opinions, average expert opinions are probably still your best bet. Unless of course you have a prediction market available. :)
Jotta pointtini ei jäisi turhan tylsäksi, sanottakoon, että akatemia (ts. tieteellinen konsensus) on silti moninpuolin ongelmallinen. Suurin osa näistä on tuosta Vladimirin artikkelista, mutta otetaan lisäsin pari omaakin:
Ideologiset biakset
Tämä koskee lähinnä yhteiskuntatieteitä, mutta varmasti tälläistä löytyy esim. ilmastonmuutostutkimuksesta.
Systemaattiset virheet
Etenkin tieteissä joiden tuloksia ei voi mitenkään mielekkäästi verifoida (sosiaaliset tieteet), on helppo rakentaa malleja, jotka "kertovat kaiken ja ei mitään" kuten Less wrongin artikkelissakin sanottiin. Makrotaloustieteen, psykologian jotain alueita, ja sosialogian alueita voisi varmaan kritisoida ja on kritisoitu tältä kantilta. Riittää kuin vain julkaisee informaatiota, joka miellyttää akateemisia auktoriteetteja tai konsensusta. Verifoimaton tiede on vähän kuin testaamaton ohjelmisto, ja kuka tahansa tietokoneinsinööri tietää miten hyvin testaamaton ohjelmisto toimii.
Also tieteiden älykkyysjakauma
Inertia
Hintasinglaalit siirätävät informaatiota erittäin nopeasti. Paradigmamuutos tieteellisessä konsensuksessa voi kestää vuosikymmeniä, mutta mikäli tieteentekijöillä olisi rahaa pelissä, voisi paradigmamuutos voisi tapahtua hyvinkin nopeasti.
Ennustemarkkinat
Mikäli tulos on jotenkin järkevästi mitattavavissa ennustemarkkinat ovat loistava ratkaisu, koska markkinat ovat ehkä tehokkain informaation arggregointijärjestelmä. Tässä mielessä pidän Hansonia älykkäänä ajattelijana, koska hän ei paitsi tee mielenkiintoisia tutkimuksia, hön ajattelee myös strategisesti: mikäli yksityissektorilla ennustemarkkinat osoittautuvat hyödylliksi ja suosituiksi, on hyvin mahdollista, että julkinen sektori tulee jossain välissä perässä (vrt. Internet).
Asiaan liittyy myös hyvin Hansonin julkaisu Are disagreements dishonest?, mikä väittää, että samalla aprioreilla erimielisyydet ovat usein erärehellisiä. Omakin kokemus tukee tätä käsitystä.
Lähetä kommentti