maanantai 4. lokakuuta 2010
BAck in the UK V.
Perjantaina olimme lasten kanssa Ideaparkissa kuulemassa Hevisaurusta. Kaverit tuntevat Manowarinsa ja Kissinsä kyllä läpikotaisin. Vanhempi poika oli aivan myyty. Ei siinä mitään, isikin tykkäsi, ja reissu oli hauska.
Seuraavat 10 päivää menevätkin rahankerjuupapereiden täyttelemisessä Suomen Akatemialle. Nöyryytysten ja kiusaamisen meininkiähän se on. Tällaisen prosessin vahingollisuus on minusta ilmeinen. Nöyryyttävän prosessin päätteeksi saatu raha synnyttää kokemuksen siitä, että ei enää sen jälkeen ole vastuussa kenellekään. Oma näkemykseni on, että rahaa jaettaessa pitäisi arvioida substanssia jotenkin muuten kuin kauneuskilpailuilla. Sain neuvon välttää tutkimustaustan selittämistä liiaksi, koska "asiantuntijat tietävät asiasta enemmän kuin te". Syvästi epäilen, Suomessa lienee alle kymmenen ihmistä joista näin voi sanoa.. Se ei johdu siitä, että olisin niin hyvä, vaan siitä, että homma on niin pienessä piirissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
http://www.youtube.com/watch?v=-aovaRsVV28
Millä tavalla SA:n ja vastaavien tahojen pitäisi mielestäsi rahaa jakaa?
Juha, rehellisesti: En tiedä. Minä koen nämä puolivuosittaiset rahankerjuujuhlat älyttömiksi, etenkin kun seuraavan haun aika ehtii umpeutua ennen kuin edellinen päätetään.
Lisäksi näissä on älyttömyytenä se, että jos hakemus on hylätty, esimerkiksi siksi, että hakija ei ole julkaissut tuhatta paperia aiheesta jo etukäteen, niin samaan tarkoitukseen ei voi hakea uudestaan rahaa. Älyttömyyttä edistää myö se, että säännöt muuttuvat jatkuvasti. En syytä näistä akatemiaa.
Ihmettelen kuitenkin näiden hakurumbien kauneuskilpailuluonnetta. Asiasta ikäänkuin annetaan ymmärtää, että päätöksiä ei tehdä menneiden tulosten perusteella, mutta toisaalta jos se tehdään tutkimussuunnitelman perusteella, kyse on vain lopulta siitä, kuka on uskottavin taivaanrannanmaalari. Inkrementaalista tutkimusta pidetään pahana, joten hakemuksessa pitää maalata kuva jostain suuresta ja mahtavasta, maailmojasyleilevästä aiheesta, vaikka inkrementaalinen ja toistettavuutta testaava tutkimus on tosiasiassa älyttömän tärkeää.
Asiantuntijalla ei muutenkaan ole vähänkään erikoisemmalla alalla tosiasiassa kovin merkittävää kompetenssia tutkimussuunnitelman uskottavuuden arvioimisessa.
Itse aion olla rehellinen. Todennäköisesti en saa rahaa, mutta se on sellaista; olen jo vuosia sitten alistunut siihen, että kyse on vinoutuneesta arvonnasta, jossa nopat on ladattu meikäläistä vastaan.
Lähetä kommentti