Matkalla V.

Olen nyt ollut reissussa hieman yli viikon. En voi väittää oppineeni "tuntemaan" paikallista kulttuuria, mutta muutaman havainnon olen tehnyt. Ensimmäisenä sain mielikuvan, että täkäläinen tapakulttuuri on kummallinen: miehet ovat kohteliaita mutta naiset tylyjä. Tänään keskusteltuani paikallisten kanssa ymmärsin, että se, mitä me pidämme "tylynä" käytöksenä, on täällä vain naiselle sopivaa pidättyvää käytöstä, eikä siis lainkaan huonoa tai tylyä käytöstä.

Kulttuurirelativismi tarkoittaa jotain sellaista, että käsitteet kuten "epäkohtelias" tms. ovat pitkälti mielivaltaisia. Ne eivät tietenkään ole täysin mielivaltaisia, mutta suurin osa eroista on mielivaltaisia. Luulen, että "objektiivisista" normeista puhuvat yksilöt ovat ymmärtäneet tämän asian väärin. Ei regressiota ja korrelaatiotakaan voi laskea "objektiivisesti", vaan ainoastaan suhteellisesti, siis siten, että selitetään eroavaisuuksia. Biologia ja muut ns. kovat tieteet selittävät samanlaisuuksia, mutta loppujen lopuksi niiden kyky selittää eroja on rajallinen. Ei olematon, mutta, sanoisinko, vähäisempi kuin haluaisimme usein uskoa.

Kävin eilen loistavassa japanilaisessa (!!) ravintolassa tässä lähellä. Tutkijaystäväni täältä osoitti paikan minulle, kuulemma länsimaiset ovat tykänneet. En ihmettele. Sieltä löytyi vegetaristeille sopivia maki-annoksia, joten söin sellaisen. Jälkiruoan ja loputtomien teemukillisten kanssa yhteishinta oli alle 5 euroa (51MOP). Jätin reilun tipin, koska tarjoilija puhui englantia - jotain mitä ei täällä voi mitenkään pitää itsestäänselvänä. Ruoka on täällä kohtuullisen halpaa, jos valitsee oikein. Yksi MOP on noin yhdeksän senttiä, Hong Kongin dollarit käyvät yksi yhteen, mutta siinä häviää kymmenisen prosenttia vaihtokurssilla. Käytin ensimmäisen viikon HKD:ta, mutta nyt siirryin maksamaan MOPeilla.

Kantonilainen ruoka jakaa takuulla mielipiteitä. Puhdasoppista "paikallista" ruokaa on turha kuitenkaan etsiä. Tämä on oikeasti monikulttuurista aluetta ja mitään aitoa alkuperäistä ei ole missään. Kaikki on jonkinasteista fuusiota. Ehkä japanilainen oli lähimpänä "oikeaa" japanilaista, mutta kaikki muu on jonkinlaista sekoitusta kantoninkiinalaista, eurooppalaista, thai-ruokaa jne. No niin, paitsi McDonalds.

Tässä vaiheessa tutkimus etenee aika hyvin. Lähtökohtana on, että prosessialgebrallisen kuvauksen operationaalinen semantiikka (so. se, mitä käyttäytymistä mikäkin kuvaus tarkoittaa) täytyy määritellä uudelleen niin, että jokaiseen järjestelmän tilaan liitetään tietoa siitä, millaisia vapauksia kuvaus jättää tulkita tapahtumia todella rinnakaisiksi. Yleisimmissa malleissa käytetään ns. lomitussemantiikkaa, siis rinnakkaiset tapahtumat tapahtuvat jossakin partikulaarisessa järjestyksessä. Tosiasiassa järjestys on osittainen, koska tapahtumat ovat riippumattomia. Tätä voidaan käyttää hyväksi, kun luodaan tila-avaruus järjestelmälle ja halutaan tutkia sen ominaisuuksia: riippumattomien tapahtumien suorituksista täytyy tutkia oikeasti vain yksi järjestys, koska järjestyksellä ei ole väliä.

Prosessialgebrassa tämä informaatio oletetaan olevan yksittäisen komponentin tasolla käyttäjällä jotenkin ulkopuolelta. Tavoitteena on määritellä malli, jossa komponentin prosessialgebrallinen kuvaus tuottaa tämän riippumattomuusinformaation operationaalisen mallin kylkeen. Tällöin kytkettäessa useita operationaalisia malleja yhteen, riippumattomuusinformaatio voidaan hyödyntää niin, että operationaalinen lopputulos sisältää vain yksittäiset ns. edustajat rinnakkaisten suoritusten lukuisista lomituksista. Koska n:n tapahtuman lomituksia on pahimmillaan n! - siis huimasti eksponentiaalinen määrä - niin tällä saadaan parhaimmassa tapauksessa huimat säästöt. Teoriassa.

Käytännöstä en tiedä ja sitä pitäisi nyt tutkia. Neljä päivää aikaa.