Ongelma on, että se osa populaatiosta, jolla on oikeasti eväitä oppia asiat tyydyttävästi, sijoittuu kuvassa merkittävässä määrin kyhmyn oikealle puolelle.
Poliittisesti korrekti tapa reagoida tähän, on sanoa, että kaikki ihmiset kyllä oppivat asiat, jos vain opetetaan riittävän hyvin. Tällä samalla vihjataan, että kun oppimista ei tapahdu, vika on tietenkin opettajassa. Hyväksyn kyllä täysin mukisematta väitteen, että kaikki yliopisto-opiskelijat voivat oppia nämä asiat, mutten tätä päättelyä.
Ensiksikin "riittävän hyvin" tarkoittaa joidenkin - ja väitän että se osa ei ole mitätön - kohdalla sitä, että opetusta pitäisi antaa henkilökohtaisesti kädestä pitäen ja mukana pitäisi olla kaikenlaisia ulkoisia (ja sisäisiä) motivaatiotekijöitä, siis opettajan pitäisi tuntea opiskelija henkilökohtaisesti. Tällä tavalla voisin ehkä opettaa viidestä kymmeneen opiskelijaa, mutten mitenkään puoltatoista sataa.
META+EDIT: Tällaisen lausunnon kun antaa arkielämässä, niin tarve päästä konsensukseen johtaa sellaiseen nyökyttelyyn, jossa kaikki ovat samaa mieltä siitä, että yliopistolle pitäisi vain antaa enemmän resursseja (eli verorahaa), niin kaikki muuttuisi hyväksi. Joku lukija saattaa tästä tehdä sellaisen tulkinnan, että minä kannattaisin sellaista.
Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia vähän pidemmälle. Jos voisin opettaa 15 opiskelijaa läpi kurssistä kädestä pitäen, tarvittaisiin 150 opiskelijan opettamiseen 10 minun tasoistani opettajaa. En ole ehkä opettajana mikään huippu, mutta minulla on kuitenkin esimerkiksi tohtorin tutkinto takana, ja varmaan samanlainen olisi näillä kaikilla kymmenellä opettajalla. Kaikki voivat laskea ja ynnätä sormillaan mitä tämä tarkoittaisi työvoiman tarpeelle, kustannuksille ja koulutustarpeelle. Lisäksi jokaisella tulee raja vastaan jossain vaiheessa.
META²+EDIT: Koulutus on joidenkin mielestä oikea paikka sijoittaa elvytysmielessä. Ehkä näin. En ole kovin keynesiläinen, joten en ole varma.
13 kommenttia:
Arkielämässä näkemyseroja löytyy varmasti siitä, pitääkö yhteiskunnan tarjota yksilöille kouluttautumismahdollisuuksia yksilöiden itsensä takia vai siksi, että yksilöt voivat onnistuneen koulutuksensa ansiosta hyödyttää yhteiskuntaa enemmän kuin ilman koulutusta.
Vaikeaksi näkemysten vertailu menee siinä vaiheessa, kun joku sisällyttää yhteiskuntaan itsensä (tarvitsenko minä ja muut sitten oikeasti 75 huonoa ja 25 hyvää insinööriä, jos vaihtoehto on 10 huonoa ja 40 hyvää insinööriä) ja toiselle yhteiskunta on "ne muut", joiden kuuluu maksaa.
Mutta siitä ei pääse mihinkään, että jokainen sukupolvi on aina edellistä huonompi - ainakin edellisen sukupolven mittarien mukaan :).
Korkeakoulutettavien määrää on lisätty aivan liikaa. Tämän pitäisi olla kiistatonta.
Koulutusta vastaavia hommia ei löydy merkittävälle osalle (ammatti)korkeakoulututkinnon suorittaneista.
Koulutusinflaatio tulee kalliiksi yhteiskunnalle ja yksilöille monilla tavoilla. Koska kaikkien intressinä on opiskelijoiden valmistuminen todellisista oppimistuloksista huolimatta, oppimistulokset jäävät oletettua paljon laihemmiksi ja aikaa haaskaantuu. Ajanhaaskaus merkitsee tulojen ja verokertymän menetyksiä sekä perheenperustamisen lykkääntymistä. Sekä perheenperustamisen lykkääntymisen että itse opiskeluun käytetyn ajan vuoksi huoltosuhde huononee. Tietyissä suorittavan portaan ammateissa on työvoimapulaa.
Mitä jos onkin niin että hajonta on harrastuneisuuden hajaantumista, eikä tiedon omaksumiskyvyn? Tarkoitan tällä sitä, että samankaltaisten asioiden oppiminen on helpompaa, esim. tietojenkäsittelijälle formaali logiikka on helpompaa kuin antropologille. Paremman sanan puutteessa, on tiettyjä osaamisklustereita joidenka jonkun osa-alueen harjoittaminen auttaa myös muiden omaksumista.
Epäilen, että harrastusten ja kiinnostusten monipuolistuessa ne hajaantuvat useamman tällaisen klusterin kesken. Toisaalta yhä erikoistuvat tiedon ja tieteen alat hajaannuttavat myös näitä klustereita.
Tämä selittäisi miksi tällainen ilmiö tapahtuu väestötasolla, minun on hyvin vaikea uskoa että ihmisten keskimääräinen älykkyys olisi laskussa. Toisaalta osaaminen on laaja-alaisempaa, toisaalta tästä johtuen kunkin osa-alueen opettelu on työläämpää. En tiedä enkä ota kantaa siihen onko tämä hyvä asia.
Teemu, tuo selitys on vähän ontuva. Tai siis, se on huono selitys. Ihmiselle ei todistetusti muutu asia X vaikeammaksi oppia vain siksi, että osaa jo asian Y. Itseasiassa on jonkun verran evidenssiä, että päinvastainen on totta.
Ihmisten keskimääräinen älykkyys ei ole todennäköisesti laskussa. Mutta jos oletetaan, että likipitäen älykkäin osa populaatiosta menee korkeakouluihin ja yliopistoihin, niin opiskelijapopulaation kasvattaminen voi tapahtua vain siten, että lisäporukka otetaan populaatiosta, jonka älykkyys on alhaisempi kuin sen pienemmän opiskelijapopulaation.
Tämä tarkoittaa, että ceteris paribus isompi opiskelijapopulaatio on vähä-älyisempi kuin pienempi. Tällä on ikäviä seurauksia vähän kaikessa.
Asian ei tarvitse mennä edes näin. Opiskelijat hakeutuvat myös eri aloille eri aikoina. Vaikka populaatio olisi yhtä älykäs keskimäärin ja jonkun tietyn alan suosio kasvaa suhteellisesti ja toisen vähenee, niin suositummalle alalle tulee kovemmat sisäänpääsyvaatimukset.
On oikeastaan ihan sama, johtuuko sisäänpääsy älykkyydestä vai ahkeruudesta vai mistä. Se, että pärjää pääsykokeessa, ei ole täydellinen mittari myöhemmälle opintomenestykselle, mutta on sillä selvä korrelaatio. Kun jonkun alan pääsyvaatimukset putoavat kohisten, sen alan keskimääräiset opiskelijat ovat enenevässä määrin sellaisia, jotka eivät vain päässeet muualle.
Laaja-alaisuus on myöskin pelkkä puheenparsi. En ole yliopistoissa nyt 12 vuotta hengailleena tavannut kuin pari kolme sellaista tyyppiä, jotka olisivat aivan poikkeuksellisen kovia asiantuntijoita joissain yhdessä asiassa ja muuten jotenkin kauhean rajoittuneita. Käytännössä jonkun (teknisen tai luonnontieteellisen) alan huippuosaajat ovat melkein millä tahansa mittarilla sivistyneempiä kuin populaatio yleensä ja jopa verrattuna tavanomaiseen yhteiskuntatieteilijään, humanistiin tjsp.
Nämä ovat asioita, joita ei yksinkertaisesti haluta myöntää.
Tämä lähti nyt jotenkin väärällä jalalla liikkeellee...
Tarkoitin nimenomaan, että jos osaa X niin on helpompi oppia Y, mutta sillä tarkennuksella että Z auttaa vähemmän kuin X Y:n oppimisessa. Eli meillä on jonkinkainen toisiaan tukevien elämänalojen joukko A(X,Y) ja sitten toinen joukko B(Z,W). Esimerkiksi mailapelit (jääkiekko, golf) ja hiihtolajit (laskettelu, murtomaahiihto). Spekuloin että nuorisolla on nyttemmin harrastuksia n(A,B,C,D), kun taas aiemmin m(A,B) eli n > m, eli A:n ja B:n käytetty aika on pienempi. Voin hyvinkin olla väärässä.
Mutta toisaalta, eräs lahjakas tuntemani nuori tyttö on matemaattispainotteisessa opetuksesa, harrastaa sen ohessa ainakin pianonsoittoa, jalkapalloa ja koripallloa. Isänsä, joka myös oli vastaavasti lahjakas lapsi harrasti tietokoneita, elektroniikkaa ja shakkia. Kuten sanoin, en tiedä onko tämä hyvä vai huono asia.
Käsittääkseni sisäänotto yliopistoihin ei ole viimeisen vuosien aikana juuri kasvanut, eli kyllä se laimentumisselityskin jotenkin ontuu.
Olen harmillisesti hukannut lähteen (joku Bell Labsin tyyppi), mutta 80-luvun puolivälissä hän esitti mielenkiintoisen joskin hieman hirtehisen ajatuksen erikoistumisesta (luvut ulkomuistista, ja todennäköisesti väärin):
Vuonna 1985 oli noin 10 000 erikoisalaa. Tiedon määrä kaksinkertaistuu 14 vuoden välein, ja tapamme hanskata tämä informaatiokuormitus on perustaa lisää erikoisaloja, eli myös niiden määrä kaksinkertaistuu 14 vuoden välein... Eli jossain vaiheessa meillä on jokaisella henkilökohtainen erikoisala.
Käytännössä, IT-alalla oli mahdollista vielä reilu kymmenen vuotta sitten yhden ihmisen hanskata joten kuten koko tietojärjestelmän toiminta. Nyttemmin, henkilökohtaisesti minulla tuottaa vaikeuksia edes ymmärtää mitä joku DBA sanoo, puhumattakaan siitä että ymmärtäisin mitä hän tekee, ja ei tämä nyt johdu vaan siitä että minusta on tullut tyhmempi.
Idea koulutusinvestoinnista elvytyksenä ei ole täysin syvältä, kunhan on tiedossa, että investoinnista saadaan suurella todennäköisyydellä panokset korkoineen takaisin.
Ymmärsin väärin. Voi tosiaan olla niin, että nykyään mahdollisuus saavuttaa erikoistuneempaa osaamista nuorena on rajallisempi, koska mahdollisia kiinnostuksenkohteita on liian paljon.
Mutta en osta tätä yhdestä syystä: kun kyselen opiskelijoilta asioita, siis ihan yleistietoa jne., niin huomaan, että opiskelijapopulaation yleissivistyskin on heikkoa.
En usko, että yleisessä opiskelijapopulaatiossa on yhtään sen vähempää älykästä ja motivoitunutta porukkaa, mutta pelkään että oman alani kiinnostus on hiipunut niin paljon, että meillä on suhteellisesti paljon enemmän niitä, joita asia ei kiinnosta tai joilla ei ole muuten eväitä syvälliseen oppimiseen.
Tuo "ihmisistä on tulossa entistä tyhmempiä" on keski-iän ensimmäinen oire....
keynesiläinen ajattelu muistetaan aina laman aikaan, mutta onko oikeasti koskaan yritetty merkittävästi rajoittaa nousukautta... ...paitsi ehkä korkopolitiikalla.
En minä usko, että ihmiset ovat tulleet tyhmemmiksi.
Mutta tenttitulokset ovat huonontuneet. Siis samoihin kysymyksiin vastataan useammin väärin. Ei kai se voi johtua minun vanhenemisestani?
Minusta opiskelijakulttuurin syyttäminen on houkuttelevaa. Hikipingon maine on melko helppo saavuttaa suomalaisissa yliopistoissa, mikä on täysin absurdia. Fuksitoimintaa pyörittää pääosin ne opiskelijat, joilla on paljon enemmän janoa juhlinnalle kuin tiedolle, mikä varmasti vaikuttaa opiskelijoiden motivaatioon alusta pitäen.
Olisi varmasti kysyntää organisoidulle opiskelijaelämälle, joka suhtautuisi kannustavasti älylliseen kunnianhimoon. Itse käyn heteroudestani huolimatta lähinnä opiskelijahomojen illanvietoissa, koska siellä virtaa viinan sijaan (tai ainakin lisäksi) tee ja keskustelu, mutta se tuskin on houkutteleva ratkaisu kovinkaan monelle.
Minusta opiskelijakulttuurin syyttäminen on houkuttelevaa. Hikipingon maine on melko helppo saavuttaa suomalaisissa yliopistoissa, mikä on täysin absurdia.
Kun ollaan nörttialalla, niin tämän ei pitäisi olla edes mahdollista. Enkä muutenkaan ymmärrä tätä "hikipinko" juttua. Siis kummaltakaan puolen, en niiden osalta, jotka kokevat sen leiman jotenkin vaaralliseksi tai uhaksi tai niiden, joiden mielestä sellaisen antaminen on jotenkin järkevää.
Ellei "hikipinko" tarkoita kaveria, joka ihan fyysisesti haisee hielle jatkuvasti. Olen niitäkin nähnyt opiskelija-aikanani. Ja myönnettäköön, jotkut parhaista oppilaistani ovat olleet sellaisia, joiden henkilökohtaisessa hygieniassa on ollut parantamisen varaa. Mutta ei missään nimessä suurin osa.
Yliarvioit mielestäni opiskelijoiden itsetunnon ja päättäväisyyden. Sosiaalinen hyväksyntä on nörttialalla vähintään yhtä tärkeää kuin missä tahansa muuallakin. Kun ilmoittaa lähtevänsä opiskelijabileistä, koska haluaa seuraavana päivänä vääntää laskuharjoituksia heti aamusta, ei kannustusta juuri heru.
Samanmieliset kaverit pitää etsiä jostain muualta, mikä kysyy sosiaalista aloitekykyä ja ainakin hieman rohkeutta. On liian helppoa liukua mukaan kulttuuriin, jossa on kunniakasta läpäistä kurssit mahdollisimman vähillä tiedoilla ja kontata omassa oksennuksessaan joka viikonloppu.
Yliarvioit mielestäni opiskelijoiden itsetunnon ja päättäväisyyden.
Ehkä. Mutta en pidä siitä päättelyketjusta, joka seuraa, jos esittämistäsi premisseistä lähdetään ja kysytään "mitä asialle pitäisi tehdä".
Tästä päästään taas sitten siihen, että ne ovatkin vaan ilkeitä ja kovapäisiä, jotka tarvitsevat vain keppiä ja kurmootusta.
Minä vain en ymmärrä mistä on kyse. Minä ja minun opiskelukaverini selvisimme helposti ja teimme tehtävät ja työt kuten miten kunnolla. Joko me olimme hirveän paljon fiksumpia tai jotain, mutta eivät ne opiskelijabileet kaikkia voimavaroja syöneet. Monet yöt riekuttiin kylillä, mutta kyllä sitä silti tuli tehtyä opiskelutöitäkin.
Lähetä kommentti