Eräs koko Suomen teräväsanaisimmista ja oivaltavimmista älyköistä, Tommi Perkola kirjoittaa tästä vaikeastipuhuvien ihmisten luokasta.
Itse uskon myös, ettei älyköksi ryhtyminen ole vaikeaa. En pidä itseäni älykkönä, vaikka luulen että joku pitää. Tämä käsitys on väärä.
10 kommenttia:
Minustakin olisi todella vastemielistä jos joku pitäisi minua älykkönä tai intellektuellina. Teen kaikkeni ettei kukaan kuvittele minun kuuluvan siihen joukkoon.
Itselleni hedelmällisimmäksi oppimistavaksi on näyttänyt muodostuvan, että on aina joku uusi kiinnostuksen kohde. Kun on ikuinen aloittelija pysyy nöyränä, ja vain nöyrä ihminen voi oppia uutta. Seuraavaksi ajattelin opetella laulamaan. Laulunnumeroni oli koulussa 5.
Tommin kirjoituksesta puuttuu minusta se ilmiselvä aiheeseen liittyvä huomio, että intellektuellin on oltava hiljaa tulenaroista asioista, jos hän on suuren yleisön kanssa eri mieltä.
Älyköksi kutsuminen alkaakin olla jo jonkinlainen solvaus.
Kukaan ei pidä sinua älykkönä, älä huoli.
Tommi on viisastunut, se ei enää halua kommentteja, sikäli osoitus intelligentsiaan kuulumisesta. ;)
Nykyisessä blogissa se on taas päässyt siihen, että taiteessa ei tarvitsi taitaa. Oisko vitosen vuoro?
Ok, lopetan blogin aina kun Kuntsa toivoo.
Dr, älyköllä tarkoitan Tommin tarkoittamaa älykköä, siis yksilöä, joka ohjaa keskustelun mahdollisuuksien mukaan omalle erikoisalueelleen.
Minusta tuntuu, että joskus jotkut ovat kuvitelleet minun tekevän näin.
Dr, needs one to know one.
Jos sanojen luovan uudelleenmäärittelyn jättää sikseen, intellektuellilla tarkoitetaan henkilöä, jolla (1) on meriittejä joltain erityisalalta esim. tieteissä, taiteissa tai diplomatiassa, mutta (2) ottaa osaa julkiseen keskusteluun erityisalaansa laajemmaltikin.
Perinteiset tiedotusvälineet ja kustantajat toimivat portinvartijana sille, kuka pystyi breikkaamaan intellektuellina. Nykyään tällaista valtaa on vähemmän. Toiset intellektuellit päättävät yhä, kenen puheenvuorot otetaan niin vakavasti, että niihin vastataan.
Varsinaisen suuren yleisön rooli on pienempi. Älyköillä on kuitenkin jonkin verran valtaa, sikäli kuin he saavat jalkansa oikeaan ovenväliin (esim. hallintoa lähellä olevat anglo-amerikkalaiset think tankit).
Blogistit kuten Tiedemies ja Mikko tekevät käytännössä samaa kuin älyköt, mutta tämä on toistaiseksi leikkikenttä. Tommin kirjoituksia olen itse lukenut enemmän kirjallisuutena, ja laskisin hänet suomalaisen nykykirjallisuuden kärkeen.
Lipponenhan nimesi Suomen intellektuellit, eikä se ollut kaikille positiivinen kokemus. Suomen virallinen älymystö eli HS-raati kiisti Lipposen listan.
Lipposen ykkösintellektuelli Georg Henrik Von Wrightin mukaan intellektuelli on laaja-alainen ihminen, joka ottaa kantaa oman alansa ulkopuolisiin asioihin ja suhtautuu kriittisesti ennen kaikkea asioihin, jotka ovat etabloituja ja joita ei aseteta kyseenalaiseksi.
Minusta käsitteeseen on aina liittynyt jonkinlaista elitismiä, joka näkyy sanassa älymystö (Nykysuomen sanakirja: älyllinen parhaimmisto, (korkein) sivistyneistö). Siihen liittyy myös ääneenlausumaton taustaoletus, että intellektuellin pitää olla arvostettu ja hänellä on oltava valtaa.
Itse en mieltäisi kaikkia askartelublogisteja intellektuelleiksi. Luulen, että myöskään Von Wright ei olisi laskenut mukaan aktiivisia bloggaajia: "Mutta minulla on ehkä yksi näkökohta, joka on esiintuomisen arvoinen, jos se pitää paikkansa. Tämäntyyppinen modernin kulttuurin puoli on omiaan akseleroimaan, kiihdyttämään elämän vauhtia. Tämä koskee ehkä vielä enemmän näitä elektronisia kommunikaatiovälineitä ja verkostoja, jotka nyt kvasiyhdistävät koko maailman. Elämän vauhdin, rytmin kiihtyminen on minusta kyseenalainen ilmiö, koska se merkitsee, että jää vähemmän tilaa ja aikaa harkinnalle. Jos pitää äkkiä ottaa kantaa tuhansiin uusiin kysymyksiin sekä kysymysten ja informaation tulvaan, niin ihminen ei siihen kunnolla pysty. Hänellä on oltava aikaa miettiä asioita rauhassa."
Jolisevasta pohjustuksesta eteenpäin. Minusta tässä ei yritetty uudeelleenmääritellä sanaa intellektuelli vaan kuvattiin sitä, että sanan merkitys arkikielessä on muuttunut irvikuvakseen.
Termissä intellektuelli on löyhkähdys aikakaudesta, jolloin Hesari vielä päätti kuka saa mielipiteensä julkisuuteen. Kukaan joka grokkaa netin edes siinä määrin että pitää blogia ei voi olla intellektuelli.
Eikä blogaus ole enää pitkään aikaan ollut pelkkä leikkikenttä, katso Kemppisen lukijatilastoja.
Minusta se, mitä Tommi kirjoittaa on pitkälti totta ja se näkyy jossain määrin myös Mikon linkittämässä juttussa, jonka Laitinen oli kirjoittanut. Siis, että intellektuellina pidetään juuri näitä päivystäviä dosentteja ja muita muka-asiantuntijoita.
Lähetä kommentti