Näyttää siltä, että pahin pankkikriisi on joko vältetty tai sitten tässä on vain suvantovaihe ennen todellista rojahdusta. Lupasin kirjoittaa jotain siitä, mistä rahoituskriisissä on kyse.
Näistä "subprime"-lainoissa oli kyse tästä: USA:ssa Pankit ja pankkien tapaan toimivat tahot myönsivät paljon asuntolainoja, joissa oli "kävele pois"-ehdot: lainanottajan ainoana vakuutena oli talo, ei omaa rahaa ja jos takaisinmaksu ei kiinnosta, vie avaimet pankkiin ja kävele pois. Nämä eivät vielä ole "subprime". Subprime viittaa asiakkaisiin, joilla on erittäin suuri todennäköisyys käyttää tätä "kävele pois"-optiota.
Tämä ei sinänsä olisi ongelma muille kuin niille pankeille - ja niiden asiakkaille - jotka näin tekivät. Eikä mikään pankki olisi näitä paljon myöntänytkään, ellei olisi keksitty arvopaperistamista (termi on hatusta vetämäni suomennos sanalle "securitization"). Se tarkoittaa sitä, että isoon joukkoon lainasopimuksia liittyvä kassavirta (korot ja takaisinmaksut) kerätään yhteen läjään ja myydään ne eteenpäin arvopapereina. Eli vaikka 1000 lainaa pistetään läjään siten, että kaikkien niiden maksut kerätään yhdelle tilille. Sitten myydään vaikka 1000 osuutta tähän tiliin niin, että kukin saa tuhannesosan sinne tulevista maksuista. Eikä tässä vielä kaikki. Nämä köntät vielä siivutettiin vaikka kymmeneen A-J osaan niin, että aina ensiksi maksetaan A:lle, sitten B:lle jne, ja vasta viimeisenä J:lle. Näin, jos kymmenen prosenttia velanottajista kävelee pois, vain "J"-arvopaperit menettävät arvonsa, muut ovat edelleen turvassa.
Idea oli hyvä sinänsä, riski jaettiin ja hinnoiteltiin markkinoilla. Ongelmaksi muodostui se, että tällaiset arvopaperit myydään markkinoilla usein hintaan, joka määräytyy käytännössä paperien luokituksesta. Ja näitä "J"-siivun papereita luokiteltiin usein miten sattuu. Oletetaan, että "kävele pois"-option todennäköisyys on tasan 10%. Tällöin J-luokan arvopaperin pitäisi olla suunnilleen sen arvoinen, mitä jää käteen, kun keskimääräinen lainoitettu asunto on myyty ja kulut maksettu. Riski ei ole suuri niin kauan kun asuntojen hinnat nousevat; mitäpä tässä olisi hävittävänä, kun velan vakuuden arvo on suurempi kuin velan arvo, eikö niin?
Mutta kun asuntojen hintojen nousu pysähtyi ja kun korot nousivat, pieni, mutta siltikin riittävän suuri osa asiakkaista "käveli pois". Tämä tuo lisää asuntoja markkinoille, mikä laskee hintaa. Kun hinta laskee, yhä useampi huomaa, että on kannattavampaa vain "kävellä pois" kuin maksaa lainaa.
Edelleen tämän pitäisi olla ongelma vain näiden arvopapereiden omistajille. Markkinoilla oli paljon sijoitusrahastoja, joiden johtajat hintojen noustessa huomasivat, että nämä luotot tuottavat hyvin. Siksi he ostivat niitä paljon, jopa velaksi. Näitä velkoja otettiin pankeilta. Ja näitä tuottoja talletettiin pankkeihin, jotka myönsivät lisää asuntolainoja, jne. Kun hinnat lähtivät laskemaan, iso osa näistä arvopapereista muuttui arvottomiksi. Niitä oli toisten lainojen vakuutena, ja osassa näistä muista lainoista oli "kävele pois"-optioita jne. Tästä syntyi tilanne, jossa yksikään yksittäinen pankki ei tiennyt - eikä tiedä oikein vieläkään - kuka tarkkaanottaen on menettämässä mitä.
Pankki toimii karkeastiottaen niin, että se ottaa talletuksia sisään, nämä ovat pankin "velkoja" ja se lainaa rahaa muille, nämä ovat sen "saatavia". Lisäksi pankilla pitää olla tietty määrä omaa pääomaa ja kaikkia velkoja ei saa lainata muille. Kuitenkin, jos kaikki tallettajat haluavat saada rahansa pois, ei niitä pankista löydy, koska lainoja ei tuosta vaan voi vaatia maksettavaksi. Pankin toiminnan jatkuvuus perustuu luottamukseen, siis luotetaan siihen, etteivät kaikki muut halua rahojaan pois kerralla.
Kun pankkeja on monta ja raha liikkuu tililta toiselle pankkien välillä, tulee välillä tilanteita, että pankki ei heti voi siirtää rahoja. Ongelma on yleensä lyhytaikainen, koska keskimäärin maksut menevät tasan, so. niin, että pankkiin tulee yhtä paljon rahaa kuin sieltä tulee pois. Näiden lyhytaikaisten maksujen hoitamiseen on rahamarkkinat, joissa lainataan hyvinkin lyhyeksi aikaa rahaa, yleensä pankeilta toiselle. Jos pankit luottavat toisiinsa, ne lainaavat halvalla, eli näistä maksettava korko on pieni. "IBOR" tulee sanoista Inter Bank Offered Rate, eli se on korko, jolla kullakin markkinalla pankit tarjoavat rahaa toisilleen. EURIBOR on eurooppalaisten pankkien keskenään käyttämä korko. Lisäksi pankit voivat hätätilassa lainata keskuspankilta sen määräämällä korolla. Tätä ei kuitenkaan mielellään tehdä, koska se on julkinen signaali siitä, ettei pankki ole terve ja se voi aiheuttaa pankkipaniikin. Lisäksi perinteisesti ainakin Euroopan keskuspankki on vaatinut aika varmoja vakuuksia lainan pantiksi, esimerkiksi Euroalueen valtioiden velkakirjoja.
Pankkien keskinäinen epäluulo johti erilaisten IBOR-korkojen nousuun. Se on kuitenkin vain oire, joskin vakava sellainen. IBOR-korot eivät tyypillisesti nouse kauhean paljon ohjauskorkojen yläpuolelle, koska keskuspankin halvempi raha muuttuu nopeasti houkuttelevammaksi huolimatta sen saamasta stigmasta; jos ero on suuri, pankki lainaa keskuspankilta ja lainaa heti rahan eteenpäin muille, mikä painaa koron lähemmäs keskuspankin korkoa. Jos kuitenkin pankkien keskinäinen luottamus heikkenee, korko voi karata hyvinkin kauas.
Tämä kaikki olisi edelleen verraten vähämerkityksellistä tavalliselle ihmiselle, lukuunottamatta niitä, joiden asunto- ym. lainat on sidottu IBOR-korkoon. Tällä on kuitenkin muita ongelmia. Esimerkiksi yritystenvälisessä kaupankäynnissä on tyypillistä, että tavarantoimittajalle esitetään ostajan pankin kirjoittama sitoumus siitä, että rahat on saatavissa pankista. Tavarantoimittaja taas saattaa ottaa tämän sitoumuksen ja esittää tämän omalle alihankkijalleen tai vaikka pankilleen saadakseen lyhytaikaista rahoitusta esimerkiksi järjestääkseen tavaran kuljetuksen. Viime aikoina on ollut merkkejä, että luottamus tällaisiin sitoumuksiin, erityisesti kehittyvissä maissa (Emerging markets, en keksinyt hyvää suomennosta) on heikennyt ja että toimitusketju on häiriintynyt tai jopa katkennut kun jossain kohtaa tällaisiin sitoumuksiin ei ole luotettu.
Luottokriisissä on pahimmillaan kyse jostain ihan muusta kuin vain siitä, että pari pankkia menee nurin ja niiden asiakkaat menettävät säästönsä. Myös koko reaalitalous romahtaa, kun itsestäänselvinä pidetyt toimitukset keskeytyvät kun kukaan ei usko saavansa maksua. Tämän vuoksi keskupankit ja valtionvarainministeriöt ovat olleet niin paniikissa. Tämän vuoksi on myös ehkä hyvä, etteivät tavalliset kansalaiset täysin ymmärrä kuinka vakavasta ongelmasta voi pahimmillaan olla kyse, koska siitä voi tulla itseään toteuttava ennuste.
Luottolama on hieman toinen asia. Sillä ei viitata - tai ainakaan itse en ole käyttänyt termiä niin - siihen, että luottamus sinänsä katoaa, vaan siitä, ettei uusia lainoja myönnetä. Tämä pakottaa yritykset supistamaan toimintaansa tai rahoittamaan toimintansa kassavirralla. Tämä tarkoittaa alhaisempaa likviditeettiä ja luottohalujen supistumista entisestään. Tällainen kierre on toki talouden kannalta supistava, mutta se ei ole mikään romahdus sinänsä. Kannattamatonta toimintaa on syytäkin karsia. Lamaksi se muuttuu, kun rahoitusmarkkinat kuivuvat niin pahasti, ettei sinänsä tuottoisallekaan toiminnalle löydy enää rahoitusta.
Olen nähnyt monen tarjoavan kultakantaa tähän ratkaisuksi. Ensiksikin, kultakanta ei estä subprime-kriisin kaltaisia ongelmia sinänsä, jos pankit saavat lainata rahaa eteenpäin ja näin kasvattaa (kuviteltua) rahavarantoa. Toiseksi, kultakannassa keskuspankki ei voi estää systeemistä romahdusta tarjoamalla likviditeettiä. Kolmanneksi, historiallisen evidenssin valossa kultakanta johtaa pääsääntöisesti deflaatioon, mikä nostaa reaalikorkoja ja johtaa krooniseen luottolamankaltaiseen rahoitusmarkkinoiden kuivumiseen.
16 kommenttia:
Asiasta kymmenenteen: olen aina ehtiessäni iirintänyt Wikipedian artikkelia kolmikymmenluvun suuresta lamasta, mutta taloustiedon puutteeni hidastaa hommaa. Kerro minulle, mitä "inflate" tarkkaan ottaen tarkoittaa tässä katkelmassa:
The United States was receiving a net inflow of gold, and inflated further in order to help Britain return to the gold standard. Montagu Norman, head of the Bank of England, had an especially good relationship with Benjamin Strong, the de facto head of the Federal Reserve. Norman pressured the heads of the central banks of France and Germany to inflate as well, but unlike Strong, they refused. Rothbard says American inflation was meant to allow Britain to inflate as well, because under the gold standard, Britain could not inflate on its own.
Viittaavatko "inflation" ja "inflate" tässä inflaatioon sen arkikielisessä merkityksessä, vai johonkin muuhun asiaan?
Olen ollut ymmärtävinäni, että pankeilla on Suomessa oikeus lainata ulos noin kymmenen kertaa talletuksien määrä.
Eli jos 10% asiakkaista lakkaa uskomasta siihen, että pankista saa halutessaan rahat ulos ja haluaa nostaa ne, pankki menee saman tien konkurssiin. Käytännössä tietenkin jo paljon alhaisempi prosentti saa aikaan pahan likviditeettikriisin.
Matti Vanhasta ja Mari Kiviniemeä ei juuri kannata kuunnella. He sanovat mitä viran puolesta kuuluukin sanoa, eli tyynnyttelevät ihmisiä.
Mutta kun yhdistelee vähän uutisia, ei ole mikään uutinen että esimerkiksi Sampo Pankista ei saa enää nostaa isoja summia käteistä.
Sampo Pankin talletussuoja siirtyy tanskaan (TalSa 10.10.)
Danske Bank kärsii luottotappioista (TalSa 28.10.)
Nyt riepotellaan Tanskaa (27.10.)
Miksei kukaan kuunnellut tätä miestä? :/ http://www.fooledbyrandomness.com/FT-Nobel.pdf
Tämäkin on mielenkiintoinen, vaikkakin ihan väärin otsikoitu: http://it.youtube.com/watch?v=H3zZ6qNWeGw
Otsikkoon liittyen, kannattaa muistaa vanha viisaus: "Ei se ole kriisi, se on illuusion loppu."
Miksei kukaan kuunnellut tätä miestä? :/
Kuinka niin?
Itselläni on ollut Talebin Fooled by Randomness vuodesta 2003. Näistä asioista on varoiteltu vuosikausia, esim. Stiglitz ja Soros. Economist on kirjoittanut Yhdysvaltain luottotilanteesta aika-ajoin. Jo vuonna 2001 Yhdysvalloissa kauhisteltiin yleisessäkin lehdistössä asuntokuplaa ja yksityishenkilöiden luottoja.
On täytynyt asua tynnyrissä jos ei nähnyt tätä etukäteen. Ongelmana ei ole tällaisissa tapahtumien vaan ajankohdan oikea arvaaminen.
Kun kupla jatkuu pitkään, jokainen "tuomiopäivän enkelin" ennustus ja varoitus osoittautuu vääräksi, joten soraäänet pikkuhiljaa heikkenevät. Eikä se olisi kupla jos se ei jatkuisi pitkään, koska oikein ison kuplan puhaltamiseen tarvitaan lopulta myös tavallisten ihmisten varoja.
Mitä tapahtuisi investointipankkiirille, joka vain odottaisi romahdusta? Muut investointipankkiirit käärisivät ennätysvoitot, ja yksi saisi vuodesta toiseen pelkkiä tappioita. Hän saa varmasti kenkää.
In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act.
— George Orwell
Taleb on muuten sitä mieltä, että sanomalehtien lukemisesta on pelkkää haittaa, ne johtavat harhaan.
If you don't read the newspaper, you are uninformed; if you do read the newspaper, you are misinformed.
— Mark Twain
Tällaiset kuplat - tässähän oli yhdessä sekä pörssi- että asuntokupla - ovat muodoltaan pyramidihuijausten kaltaisia. Niissäkin on jossain vaiheessa ihan selvää, että homma kaatuu pian, mutta porukka jatkaa siinä toivossa, että vielä löytyisi joku joka lähtee mukaan.
Panu: "Viittaavatko 'inflation' ja 'inflate' tässä inflaatioon sen arkikielisessä merkityksessä, vai johonkin muuhun asiaan?"
Inflaatioon sanan arkikielisessä merkityksessä. Eli siihen, että ns. painetaan seteleitä.
Mikko: "On täytynyt asua tynnyrissä jos ei nähnyt tätä etukäteen."
Todellakin. Kirjoitin tästä omaan blogiini.
Tällaiset kuplat - tässähän oli yhdessä sekä pörssi- että asuntokupla - ovat muodoltaan pyramidihuijausten kaltaisia. Niissäkin on jossain vaiheessa ihan selvää, että homma kaatuu pian, mutta porukka jatkaa siinä toivossa, että vielä löytyisi joku joka lähtee mukaan.
Jos puhutaan nykyisen talousjärjestelmän puitteissa, niin eräs ongelma on että kyse on tavallaan vedonlyönnistä jossa vetoa voi lyödä vain asian puolesta, ei sitä vastaan.
Kannatan että vedonlyönti kielletään kokonaan, mutta koska pidän tätä vaihtoehtoa epätodennäköisenä, pitäisi vähintään mahdollistaa vastakkainen vedonlyönti.
Jos olet varakas, pystyt tekemään lyhyttä kauppaa, mutta kansan syvien rivien viisaus pääsee tasapainottamaan markkinoita vasta kun tuulipukukansa pääsee shorttaamaan.
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että johdannaiskauppaa tulisi säädellä paljon rankemmalla kädellä, koska uskon monien johdannaisten olevan leijuvia abstraktioita joiden yhtymäkohtia reaalitalouteen ei kukaan enää ymmärrä.
Leijuvat abstraktiot mahdollistava emämunaukset. Jo pelkkä omistuksen ja tekemisen erottaminen toisistaan on abstraktio, jossa on omat ongelmansa. Niitä tulisi tasapainottaa jotenkin.
Shorttirahastoja on tullut viimeaikoina markkinoille myös karvalakkikansan saataville.
En kannata vedonlyönnin kieltämistä. Kannatan kuitenkin erilaisten vipurahastojen ym. sääntelyä siten, että velkavipuja ym. korkean riskin positioita ei voisi ihan miten tahansa viritellä.
Useimmat tuulipukuvälittäjät antavat shortata, ei kai se mikään ongelma ole?
Vaimo on kuitenkin viimepäivinä nauranut sohvalla kippurassa katsellessaan DAXia. Folkkarin kurssi kipuaa kaakkoon, kun osavaltio omistaa firmasta 20 %, Porsche 75 % ja shorttaajat ovat myyneeet 12 %. Myyntilaita on 911 egee.
Shorttaamisella voi tehdä todella nopeasti pienen omaisuuden. Jos aloittaa jättiomaisuudella.
Vielä liittyen, en oikein ymmärrä tätä halveksuvaa suhtautumista ihmisten päätöksentekoon ja rationaalisuuteen.
On totta, että kuplia syntyy ja niiden syntymekanismi ja taustalla vaikuttavat tekijät eivät ole mitään mysteereitä. Kupla kasvaa usein vielä sen jälkeen kun kaikki tietävät, että se on kupla joka tulee puhkeamaan. Tämä on ihan normaalia peliteoriaa. Se ei edes tarvitse mitään psykologiaa tai muuta kummaa selitystä, ei tarvitse väittää ihmisiä tyhmiksi (vaikka monet ovatkin).
Riittää että riittävän moni ihminen uskoo, että kupla ei puhkea vielä, eli että voittoja on vielä mahdollista tehdä.
Inflate sanalla on muuten kaksi merkitystä. Toinen viittaa inflaatioon sanan arkimerkityksessä, eli että hinnat nousevat jne. Toinen viittaa rahavarannon inflaatioon, eli siihen, että rahamäärää kasvatetaan. Näillä on vahva yhteys, mutta ne eivät ole tarkalleen sama asia. Rahavarannon kasvattaminen ei välttämättä johda inflaatioon välittömästi. Toisaalta kyllä ainakin ns. hyperinflaatio on yleensä merkki rahavarannon hillittömästä turpoamisesta, eli siinä kyllä yleensä painokoneet laulavat.
Kiitos hyvästä yhteenvedosta suomeksi. Minun amatööriekonomialla jokin merkitys on Kiinallakin, ja muilla kehittyvillä talouksilla. Holtittoman luottoekspansion pitäisi johtaa inflaatioon ja korkeamppin koroihin, mutta kun amerikkalaiset saivat yhä halvempia tavaroita Tyynen valtameren yli, ja nämä olivat halpoja osittain siksi että Kiina esti valuuttansa vahvistumisen, joka tehtiin lainaamalla vaihtotaseen ylijäämä takaisin amerikkalaisille, joka lisäsi lainarahan tarjontaa...
Johdannaispaketit on useista syötteistä koostuvia abstrakteja olioita, eli softaa. Softa hajooa odottamattomilla tavoilla, sen toimivaksi osoittaminen on mahdotonta jos inputteja on edes muutama, ja sattumoisin kukaan ei anna softalle minkäänlaista toimivuustakuuta. Tämä on ilmeisesti tullut yllätyksenä finanssikoodareiille.
Kirjoitin vähän epäselvästi. Tarkoitin, että piensijoittajan on hankala toteuttaa useimpia lyhyitä sijoitusstrategioita kuten "asuntojen hinnat tulevat laskemaan 10 vuoden kuluessa Barcelonassa."
Shorttirahastoja on, mutta aika vähän. Minulla on ollut hieman rahaa vuodesta 2003 Danske Kontrassa (silloinen Mandatum Kontra). Lievää tappiota tullut vaikka arvo on kohonnut vuodessa 50%.
Kulut ovat kuitenkin erikoisrahastoissa korkeat vaikkei niiden tarvitse tehdä juuri mitään. Opin tästä sen, että ennustamisessa myös ajoitus on tärkeää.
Vielä liittyen, en oikein ymmärrä tätä halveksuvaa suhtautumista ihmisten päätöksentekoon ja rationaalisuuteen.
Minusta ihmisten rationaalinen päätöksenteko olisi ihan hyvä idea.
Holtittoman luottoekspansion pitäisi johtaa inflaatioon ja korkeamppin koroihin, mutta kun amerikkalaiset saivat yhä halvempia tavaroita Tyynen valtameren yli, ja nämä olivat halpoja osittain siksi että Kiina esti valuuttansa vahvistumisen, joka tehtiin lainaamalla vaihtotaseen ylijäämä takaisin amerikkalaisille, joka lisäsi lainarahan tarjontaa...
Minä olen aina luullut, että kiinan valuutta on sidottu dollariin tietyllä vaihteluvälillä ja ylijäämä lainattiin amerikkalaisille, jotta jenkit voisivat ostaa lisää kiinalaista tavaraa.
Tuo Kiinan valuuttapolitiikka vaatii kommentin.
Kiina on imuroinut tosiaan dollareita markkinoilta. Aika iso osa niistä on imuroitu Kiinan keskuspankin valuuttareserveihin, siellä on dollareita pari tuhatta miljardia. Voimme kaikki yhdessä pohtia, miten tämä on vaikuttanut yhtäältä Kiinan Juanin arvoon (niitä on vain laskettu painokoneesta maksuksi dollareita vastaan) ja toisaalta missä dollarin arvo olisi nyt, jos Kiina ei olisi tällaista politiikkaa noudattanut.
Sen lisäksi, että Kiina on jemmannut dollareita, kiinalaiset ovat ostaneet saamillaan dollareilla dollarimääräisiä velkakirjoja. Koska velkakirjat myydään eniten tarjoavalle, tämä laskee korkoja; Jos 1000 dollarin maksusitoumuksesta saa 900, se vastaan 10 prosentin korkoa, mutta jos siitä saa 990, niin korko on vain 1 prosentti. Käsittääkseni suurin osa näistä veloista on kuitenkin USA:n liittovaltion velkaa. Mutta kyllä tämäkin painaa toki muidenkin velkojen korkoja alaspäin.
En äkkiseltään löytänyt tilastoja siitä, kuinka suuri tämä rahavirta on ollut. Periaatteessa sen voi laskea niin, että katsoo USA:n kauppavajeen, ja vähentää siitä reservien kertymän (kaikissa maissa), niin saa markkinoille jääneiden dollarien määrän. Osa niistä jää kiertoon ulkomaille mustan pörssin kauppaan jne, ja tätä voi olla vaikea arvioida. Kyllä näistä varmaan jotain tilastoa on.
Täydentääkseni edellistä: siis jo se, että kiina jemmaa dollareita holveihin (kuten Venäjä ja Japanikin) itsessään helpottaa amerikkalaisten kuluttamista, koska se nostaa dollarin ostovoimaa suhteessa juaniin.
Tämä voi tapahtua sinänsä vain velkaantumalla, koska FIAT-raha on vain ja ainoastaan velkaa, viimekädessä keskuspankilta saatua.
"En äkkiseltään löytänyt tilastoja siitä, kuinka suuri tämä rahavirta on ollut. Periaatteessa sen voi laskea niin, että katsoo USA:n kauppavajeen, ja vähentää siitä reservien kertymän (kaikissa maissa), niin saa markkinoille jääneiden dollarien määrän. Osa niistä jää kiertoon ulkomaille mustan pörssin kauppaan jne, ja tätä voi olla vaikea arvioida. Kyllä näistä varmaan jotain tilastoa on."
Brad Setser on kunnostautunut tässä, kts. esim. http://blogs.cfr.org/setser/category/central-bank-reserves/
Vähemmän nörtimpi versio FT:stä: "According to Setser’s calculations, China added approximately $800bn to its foreign portfolio between June 2007 and June 2008... In the first half of 2008 alone, the increase in foreign assets was probably around $450bn. At this pace, it is not inconceivable that China’s foreign asset position could rise by nearly a trillion dollars this year – a figure equivalent to nearly 25 per cent of China’s GDP or 7 per cent of US GDP.
"Setser argues there are three reasons to worry about such enormous growth in China’s foreign assets. First, there is a risk that China’s monetary policy – which is largely determined by the need to maintain a rigid and undervalued exchange rate – will simply break down.
"Economic theory teaches that a country cannot have a fixed exchange rate, an open capital account and an autonomous monetary policy all at the same time. Beijing must accept a stronger exchange rate or higher inflation, but wants neither...
"Second, the current policy mix may become unbearably expensive. Mopping up the huge rise in foreign exchange inflows – by issuing sterilization bills and raising banks’ reserve requirements (on which the central bank must pay interest) – effectively means borrowing in appreciating renminbi to buy depreciating US dollar assets. In essence, this is a perverse carry-trade that generates significant financial losses.
"Assuming that the renminbi is undervalued by 25 per cent against the basket of currencies that China holds in its reserves, a movement of the renminbi to its market-clearing level would produce $200bn in losses on the $800bn that China has added to its reserves in the last year. That loss is more than 5 per cent of expected 2008 GDP.
"Third, China’s massive foreign asset position affects the rest of the world, especially the United States...
"China currently invests about 10 per cent of its GDP annually in US financial assets on terms that imply likely financial losses. The fear is that when these losses are realized, Setser argues, Beijing may attribute them to bad US economic policy rather than to its own policy choices. "
http://www.ft.com/cms/s/0/e28f280a-a716-11dd-865e-000077b07658,s01=1.html?nclick_check=1
Kuten Setser tapaa todeta, "a few billions here, a few billions there, and pretty soon you are talking about real money." Ongelma ei koske ainoastaan Kiina, vaan muut BRICS maat tekevät samaa. Omituisin on Persianlahden maiden valuuttakytkös taalaan, koska ko. maiden tuonti on etupäässä euro-alueelta.
Minun amatööri-näkemykseni on että tämä kupletti menee suurin piirtein näin:
Kehittyviin talouksiin (varsinkin Kiinaan) siirtyy tuotantoa. Sikäli kun tämä johtuu halvemmista tuotantokustannuksista niin vastaavasti näiden maiden valuutan arvon pitäisi nousta, eli siis kauppataseen tulisi tasoittua ajan kanssa.
Näin ei kuitenkaan käy, koska nämä teollistuvat maat pitävät valuuttakurssinsa alhaalla. Tämä luo deflaatio-paineita, toisaalta tuotteiden hinta länsimaissa (eritoten Yhdysvallat) laskee ja toisaalta niiden teollisuuden hinnoitteluvoima pienenee, joka vaikuttaa palkkoihin laskevasti. Mutta samaan aikaan kehittyvät maat lainaavat kauppaylijäämänsä takaisin länsimaihin, joka nostaa kulutusta, eli kauppataseen epätasapainoa. Ja tuottaa luottokuplia, erityisen mieltynyt olen yhden australiaisen taloustieteilijän termiin vierivä kupla, ideana että rakenteellisistä epätasapainosta johtuva löysä raha liikkuu osakkeisiin, sieltä asuntoihin, jne. muodostaen aina uuden kuplan.
Ongelma on pohjimmiltaan poliittinen. Jos Kiina antaisi valuuttansa nousta ja kotimaisen kysynnän kasvaa, se saattaisi heikentää työllistävää vientiteollisuutta ja ennen kaikkea tuottaa maksukykyisen keskiluokan, joka voisi hyvinkin vaikka vaatia poliittisia uudistuksia. Eli vakaus vaatii jatkuvaa devalvaatiota.
Toisaalta, kuten Martin Wolf sen sanoi, kehitysmaalla luulisi olevan parempaakin käyttöä $1000 per kansalainen (nyttemin $1600) kuin ostaa amerikkalaisia joukkovelkakirjoja joiden tuotto on todennäköisesti reilusti negatiivinen (suhteessa omaan valuuttaan). Ja kasvava kulutuskysyntä myös auttaisi maailmantalouden rakenteellisiin ongelmiin.
Kiinalainen juttu. Kuten Tommi Uschanov kirjassaan totesi, kommunismi kelpaa kapitalisteille. Näköjään myös megaluokan valuuttahäiriköinti.
Lähetä kommentti