Muistatteko vielä, kuinka kammottavan köyhä maamme oli viisi vuotta sitten?
Muistatteko kammottavan laman, joka iski vuosien 2001-2003 pörssiromahduksen jälkeen?
En minäkään. Tänään OMX-Helsinki-indeksi on pudonnut aamusta noin 5 prosenttia ja on nyt jossain 5500 paikkeilla. Vuonna 2003 se kävi 5000 pisteen alapuolella. Näyttikö tulevaisuus toivottomalta vuonna 2003?
Jos tästä seuraava laskukausi on syvä, ei pörssikurssien pohja ole vielä likipitäenkään saavutettu. Jos uskot lamaan, älä osta vielä. Jos taas uskot, että laskukausi on pieni notkahdus ja sen jälkeen business as usual, niin nyt on hyvä aika ostaa. YMMV.
9 kommenttia:
Tuota, en tietenkään tiedä taloudesta mitään, mutta käsityksekseni on jäänyt, että nykyisen lamavaaran syynä on ihan merkittävä, vakiintuneita ja totuttuja rakenteita murtava muutos jenkkilän rahoitussektorilla ja että kyse on vakavammasta asiasta kuin pelkästä pörssikurssin notkahduksesta. Oikaise minua, jos olen väärässä.
Et ole väärässä.
Pörssikurssit ovat talouden "kuumemittari". Yrityksen arvo pörssissä pitäisi olla sen koko elinkaaren aikana omistajilleen takoman rahan nykyarvo.
Jos pörssikurssien yhteenlaskettu arvo on tänään sama kuin viisi vuotta sitten, niin kaupantekijöiden pitäisi uskoa, että yritysten kyky takoa rahaa tästä päivästä eteenpäin on jokseenkin sama kuin viisi vuotta sitten.
Viisi vuotta sitten meille ei tullut lamaa. Jos nyt on tulossa iso lama, niin pörssikurssit tulevat vielä laskemaan.
Jassoo. Tarkoitatko kuitenkin, että pelkkä pörssin kuvitelmatalous voi yksinään estää tällaisten suurten muutosten aiheuttamat kerrannaisvaikutukset tai pitää ne niin lievinä, ettei varsinaiseen lamaan ajauduta - siis jos vain pörsseissä uskotaan kyllin lujaa siihen, ettei lamaa tule?
En usko, että pörssi vaikuttaa paljon mihinkään, sinänsä.
Hurja ralli, jossa hinnat nousevat kovaa ja sitä seuraava romahdus voi kyllä siirtää omaisuutta tavalla, jolla on reaalipuolella vaikutuksia; esimerkiksi kun tarpeeksi moni pelaa ja menettää säästönsä pörssissä, niin kulutuskysyntä hiipuu.
Ajatus siitä, että pörssikursseihin vaikuttamalla voisi estää laman on vähän samanlainen kuin kuvittelisi että jäädytysprayn suihkuttaminen lämpömittariin estäisi jäidenlähdön tai sytkärillä lämmittäminen nopeuttaisi sitä.
Ajatus siitä, että pörssikursseihin vaikuttamalla voisi estää laman on vähän samanlainen kuin kuvittelisi että jäädytysprayn suihkuttaminen lämpömittariin estäisi jäidenlähdön tai sytkärillä lämmittäminen nopeuttaisi sitä.
Se käsitys minullakin on ollut, mutta kirjoituksestasi sai sellaisen vaikutelman, että jokin abstrakti luottamus tai usko viime kädessä ratkaisee, tuleeko lama vai notkahdus.
Yhdysvalloissa on korkeisiin palkkoihin perustuva kotimainen kysyntä on ulkoistusbuumin seurauksena korvautunut vähitellen yksityishenkilöiden ja julkisen talouden velkaantumiseen perustuvalla kysynnällä. Tämän velkaantumisen on mahdollistanut keskuspankin erittäin löysä rahapolitiikka, mistä ei ole tullut rangaistusta inflaation kiihtymisen muodossa, koska ulkomaille ulkoistettu teollisuus on puskenut markkinoille valtavia määriä halpaa kulutustavaraa. USA:n liittovaltion budjettialijäämät ovat olleet pahoja koko 2000-luvun. Löysä raha on paisuttanut asuntojen hintoja ja kansalle on markkinoitu asuntojen arvonnousua vastaan kulutusluottoja.
Nyt tuolle pelille näyttää tulleen piste. Asuntojen hinnat ovat romahtaneet ja pankkien vakavaraisuudet ovat kuralla. Moni pankki tai rahoituslaitos on joutunut konkurssiin tai valtion syliin.
Nousevat teollisuusmaat, joihin länsimaista ja etenkin amerikkalaista teollisuutta on ulkoistettu, ovat myös vaikeuksissa, koska niiden kotimarkkinat ovat kehittymättömät ja koska niiden talous on siten erittäin vientivetoista. Esimerkiksi Kiinassa työsuojelulainsäädäntö ja sosiaaliturva ovat surkeat, minkä takia kansalaisten säästämisaste on korkea. Tähän asti dollarit on kierrätetty takaisin amerikkalaisiin keskuspankin joukkovelkakirjoihin, mikä on mahdollistanut USA:n hallitukselle alijäämistä huolimatta kotimaista kulutusta kiihdyttävät veronalennukset. Nyt markkinoiden usko amerikkalaisten kykyyn selviytyä velkaantumisestaan on loppunut.
Myös öljynviejämaat, kuten Venäjä ja OPEC-maat ovat vaikeuksissa, koska maailmantalouden hiipuminen on voimakkaasti hillinnyt raakaöljyn kysyntää. Niistäkään ei saada tarpeeksi vetoapua kulutuskysynnän ylläpitämiseksi. Suomen tai Ruotsin kaltaiset maat, joiden viennistä suuri osa on investointihyödykkeitä, kuten koneita ja laitteita, nouseviin talouksiin, ovat pienellä viiveellä myös vaikeuksissa.
Veikkaan, että kauaa ei Kokkarinen enää pääse ilkamoimaan Pohjois- Amerikan ylivertaisella elintasolla. Se ei nimittäin ole pitkiin aikoihin ollut enää kestävällä pohjalla, koska pääasiassa Itä-Aasiassa oleva suunnaton koulutettu tai koulutettavissa oleva ja ahkera, laatuunsa nähden halpa työvoima kykenee vaivatta murskaamaan amerikkalaiset vastineensa kansainvälisessä kilpailussa. Näin tulee olemaan vielä ehkä parisenkymmentä vuotta, kunnes itäaasialaisen työvoiman hintakilpailuetu on mennyttä.
Jos laskemme keskimäärin 3% vuotuisen inflaation, pitäisi tuohon viiden vuoden takaiseen kurssiin lisätä 16%, että se olisi vertailukelpoinen tähän päivään nähden. Lisäksi voisi ajatella että yritykset ovat jossain määrin myös kasvaneet viidessä vuodessa, joten sekin pitäiti ottaa huomioon.
Kirjoitan tuosta luottokriisistä ja sen syistä oman näkemykseni lähipäivinä. Markun teksti on aika kohdallaan, mutta tässä on kyse muustakin.
Alkaa tämä jo selkeästi ainakin rakentamiseen purra. Duunareita on jo pistetty pihalle aika lailla ja tänään käynnistettiin meidänkin yrityksessä suunnittelijoiden YT-neuvottelut.
Lähetä kommentti