Hänen korkeutensa Idi Amin, Elinikäinen presidentti, Sotamarsalkka Al Hadji, Tri., VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa, Toisen maailmansodan sankari, ja ennen kaikkea Skotlannin viimeinen kuningas ei ole tämän kirjoituksen aiheena.
Idi Amin kyllä käytti kilttiä, mutta monet ovat argumentoineet, ehkä oikeutetusti, ehkä eivät, että hän ei ollut todellinen skotlantilainen. Tämän kirjoituksen otsikko tulee yleisestä argumentointivirheestä, jossa jonkin ryhmän edustajan kuuluminen johonkin ryhmään kiistetään sillä perusteella, että häneltä puuttuu jokin oleellinen piirre joka ryhmään liitetään; Tämä ei itsessään olisi vielä virhe, mutta jos sillä yritetään perustella se, että ryhmään kuuluvilla on tämä piirre, kyseessä on kehäpäätelmä.
Olen törmännyt tähän ajatukseen omassa ajattelussani useamman kerran lukuisissa eri muodoissa. Yksi tällaisista on homo economicus, oletus ihmisestä (pääsääntöisesti) rationaalisena päätöksentekijänä, joka valinnoillaan paljastaa preferenssinsä. Jokainen yksinkertaistus jonka teemme maailmasta, leikkaa siitä jotain pois. Tämä on lukijoilleni varsin tuttu asia, josta nyt en keuhkoa sen enempää.
Neuvottelu siitä, millaisten yksinkertaistusten kanssa alamme maailmasta keskustella, on viime kädessä neuvottelua siitä, mitä pidämme olennaisena. Kun keskustelemme henkilöstä X (kuvitteellinen teoreettinen ihmistyyppi) rationaalisena toimijana, ja tulkitsemme hänen paljastettuja preferenssejään kun hän syö rasvaisen hampurilaisen, joudumme kysymään mikä tämän päätöksen kannalta oli olennaista. Henkilö X voi esimerkiksi kertoa arvostavansa puhdasta kotimaista ruokaa ja terveyttä, ja kuitenkin hänen hampurilaisensa pihvi tulee ties mistä ja käristetty liha on kaukana terveellisestä.
Näin kehystettynä siis voimme joko olettaa että henkilö X toimii rationaalisesti mutta puhuu vain pehmeitä arvostuksistaan; Todellisuudessa hän ei arvosta terveyttä tai kotimaista ruokaa, vaan ostaa rasvaisen möhkäleen koska hän arvostaa mitä ikinä se onkaan mitä hän sen syömisestä saa. Oli se sitten vatsan täytettä, täyteläisen rasvan ja suolan makua, helppoa ruokaa jne.
Voimme myös ottaa hänen julkilausumansa ja todennäköisesti jopa ajattelemansa ja uskomusten tasolla omaksumansa arvostukset annettuina ja todeta että hänen toimintansa on irrationaalista. Hänellä on tietyt päämäärät ja preferenssit ja hän vain toimii näiden vastaisesti.
En lähde arvailemaan onko tämä jokin "ihmistyyppi"-kysymys, mutta jotkut ihmiset valitsevat näistä toisen tulkinnan ja jotkut toiset toisen tulkinnan. Minusta usein näyttää siltä, että autoritäärisyyteen taipuvaiset ihmiset tulkitsevat toimintaa rationaalisena ja olettavat että X kyllä tietää mitä tekee, hän vain puhuu pehmeitä arvoistaan koska ei niitä todellisuudessa noudata. X:n moraalinen mädännäisyys näkyy siinä että hän on kaksinaamainen, puheissaan erilainen kuin teoissaan. Toisaalta monet ihmiset kohauttavat olkapäitään ja esittävät että X:n toiminnalle löytyy ulkoisia selittäjiä, joiden vuoksi X:n ei voi olettaa toimivan kaikissa tilanteissa, tai, useiden ihmisryhmien kohdalla edes useimmiten, omien arvojensa mukaisesti.
