Vaikka päätin alustavasti etten treenaa tänä vuonna, kokeilin viime viikolla kuitenkin kuntosalilla käyntiä. Syynä oli se, että ylivirittyneisyyden tunne oli käytännössä täysin kadonnut ja ruokahalukin palautunut. En kuitenkaan aikonut -- enkä aio -- treenata ns "kovaa" eli ottaa mitään sellaista ohjelmaa käyttöön joka koettelisi rajojani lähiaikoina, itse asiassa näiltä osin pitäydyn päätöksessäni; kunnollisen kuormituksen aloitan vasta ehkä vuoden vaihteessa eli noin kolmen kuukauden kuluttua.
Aloitin aloittelijaohjelmalla, jolla aloitin aikanaan vuonna 2015 treenaamisen, eli Stronglifts 5x5:llä. Aloitan hyvin konservatiivisesti enkä aio rasittaa itseäni äärimmilleen. Volyymi on suurehko mutta painot hyvin pieniä siihen nähden mitä liikuttelin keväällä. Jos oireita ilmenee, kevennän heti tuntuvasti. Muutoin progressio on noin 2.5 kiloa per treenisessio. Tämä tarkoittaa vuoden loppuun mennessä -- eli noin 15 viikon aikana -- 57.5 kiloa lisää kuormaa. Koska eilisen treenin painot olivat 80 kiloa, tämä tarkoittaa vuoden lopussa 137.5 kilon kyykkyä. Käytännössä aion hidastaa progressiota niin, että vuoden lopulla ollaan noin 120 kilon painoissa. Kyse on siis vitosen sarjoista.
Heti jos ruokahalu kärsii, tulee merkittäviä yöheräämisiä ahdistuksineen, tai muuta oiretta, pidän viikon tauon.
Kävin sunnuntaina juoksulenkillä Suolijärven ympäri. Vauhti oli rather pedestrian, eli noin 6:30 per kilometri. Olo oli juoksun jälkeen rento, mutta heräsin yöllä; ahdistusta ei tullut, mutta olo oli lievästi levoton ja hikinen. Todennäköisesti kyse oli vain palautumisesta. Olin lisäksi mennyt nukkumaan jo kello 20 paikkeilla, ja nukuin puoli kuuteen aamulla, poislukien tuo yksi herääminen noin puolen yön aikoihin. Aamulla pystyin treenaamaan aivan hyvin.
Jos kroppa nyt kestää treeniä ja en joudu mihinkään vaikeuksiin jouluun mennessä, siirtynen keväällä taas tuttuun ja turvalliseen 531:een. Sitä haukutaan monessa paikassa mutta itse olen ihan nauttinut siitä. Sen heikko puoli on, että treenejä täytyy olla neljä kertaa viikossa, eli se vie aikaa, mutta tuloksia sain aikanaan ihan hyvin. Viime kädessä treenaamisen tarkoitus on tuoda elämään sisältöä, ja se onnistuu vain jos treenaaminen on riittävän hauskaa ja mielekästä. Esimerkiksi The Bridge:ä tehdessäni olin jatkuvasti aivan voimieni rajoilla, mikä saattoi olla syy siihen että jouduin mainitsemaani tilaan. Pelkäsin jo etukäteen niitä masiivisia maastavedon volyymeitä.
Joillekin ne sopivat, mutta koska en ole kilpailemassa, enkä ole enää nuori, eikä minulla ole edes kauheasti mitään todisteltavaa, teen mieluummin sellaista treeniä josta itse pidän.
Koetan jatkossa kirjoittaa enemmän jostain muusta kuin nostelusta. Tuntuu että siitä olen sanonut jo kaiken mitä minulla on sanottavaa.
9 kommenttia:
https://www.youtube.com/watch?v=pAgnJDJN4VA
https://youtu.be/J51LPlP-s9o
Niin että älä nyt vain tapa rautasaagaa täällä. sehän on blogin kiinnostavin (ja inhimillisin, so. pakkomieltymyksiin liittyvä) aihepiiri.
Onhan omakin blogini sentään vastaava sairaskertomus.
Tänään muuten suuntaan salille.
https://www.youtube.com/watch?v=pAgnJDJN4VA
Pohdittiin tuossa että pitäisi kirjoittaa Rautasaagasta kirja, tyylitellysti hieman liioitellen.
Jos olet Fusselin lukenut, niin jotain samanlaista omaelämäkerrallista.
Kyllä. Ja oman ratasaagansa alhot ja huiput hyvin rekisteröivä Fussel on klassikko, pistämätön tyylitaituri. Voi jopa olla, että alansa ammattilaisena (kirjallisuustieteilijä) se tarina on paljon hurjempi kuin itse todellisuus. Mutta niinpähän nuo omaelämäkerrat aina tuppaavat olemaan. Juuri luen luontokirjailijan Yrjö Kokon seikkailuista Enontekiön erämaassa. On aika übermenoa arktisinbe myrskyineen ja pienen ihmisne mhenkisesti murkaavinen tunturisairauksineen (mukaillen merisairautta), mutta on varmaan aika paksu alkuperäisen kanvaasin peittävä kaunokirjallinen maalikerros myös...
Ei sillä. Juuri taannoin talsin tosiaan Hammastunturin erämaa-alueen läpi ja laihduin useamman kilon, kun laskin kalorikulutuksen väärin. Ja tuttuun tapaan jouluun mennessä irtoaa useampi mustunut varpaankynsi.
Se on aina hyvä kun omista tekemisistä kertominen alkaa hipoa eeppistä rekisteriä. Tyyliin vähäväkiset alta pois, nyt vuorossa on MINUN AFRIKKANI.
It was made completely out of matches.
https://www.youtube.com/watch?v=VnT3a7SDih0
"But you see, I was very, Very pumped at the time."
https://youtu.be/-xZQ0YZ7ls4
Klassikko. Pörinä sielä, pörinä täällä. Its really terrific.
Haluaisin uskoa että nuori Arnold nautti myös mittavia määriä kaffea.
Omaelämäkerran mukaan tuota kuvatessa oli nautittu vähän yrttejä.
No se onkin Kalifornia.
Lähetä kommentti