Paluu Arkeen Vol 2

Aloittelin viime viikolla rauhallisesti jo työviikkkoa. Maanantaina kävin salilla tekemässä melko raskaan treenin ajatuksena aloitella jonkinlaista massakautta. Ruoka maistui treenin jälkeen hyvin, mutta illalla iski täydellinen ruokahaluttomuus ja tiistaina massiivinen ahdistus, eikä ruokaa mennyt alas juuri lainkaan koko päivänä.

Keskiviikkona olo tuntui hieman parantuvan, mutta hain lapset keskiyön jälkeen  Helsinki-Vantaan lentoasemalta ja palasimme kotiin vasta kolmen aikaan aamyöstä. Noin viideltä aamuyöstä heräsin ahdistukseen ja paniikkiin, jonka syvyys ja synkkyys yllätti minut täysin, ja tuntui nielevän minut kokonaan. Lopulta havahduin fyysiseen tuntemukseen rintalastan alla, ja ymmärsin että refluksivaivani oli taas päässyt todella pahaksi.

Aloitin happosalpaajalääkityksen ja muutaman päivän jälkeen olo helpotti tuntuvasti. En tiedä miksi tätä ilmiötä kutsutaan; Se on eräänlainen käänteinen psykosomaattinen vaiva, so., fyysinen vaiva joka aiheuttaa epämääräisen tuntemuksen, tuottaa herkästi myös äärimmäisen kokemuksen psyykkisestä vaivasta. Tässä tapauksessa polte rintalastan alla ei tuntunut niinkään fyysisenä kipuna, vaan ahdistuksen tunteena. Ruoansulatuskanavan ongelmat tuntuvat toimivan minulla voimakkaasti tällä tavalla. Esimerkiksi vatsatauti, johon liittyy pahoinvointia, tuottaa minulle poikkeuksetta sekavan ja disorientoituneen olon, ja tunteen siitä että vika on "päässäni".

Tämän hetken teoriani on, että raskaat kyykyt joita tein, johtivat takaisinvirtaukseen ja ruokatorven ärtymiseen, eikä päälle syömäni tulinen ruoka todellakaan auttanut asiaa, ja tämä tuntemus sitten iltaa kohden tuotti pahoinvoinnin tunteen; Yöllä vaiva pahenee aina muutaman tunnin jälkeen sängyssä maattuani, ja vaikkei minulla ole unensaantivaikeuksia, niin aamuyöstä herään usein puristavaan tunteeseen rinnassa. En ole tietenkään varma, onko protonipumpun estäjä oikeasti auttanut, vai onko kyse placebosta ja psyykkisestä vaivasta, mutta loppujen lopuksi tällä ei ole väliä, sillä oloni on nyt hyvä.

Olen tämän vaivan vuoksi laihtunut muutaman kilon. Se näkyy peilissä selvästi; Lihasten erottelu on lisääntynyt, habitus ilman vaatteita on muuttunut selvästi "kuivakammaksi". Kylkiluut ovat tulleet selvemmin näkyviin ja vatsan seudulla erottuu lihasten muotoa. Varsinaista "sikspäkkiä" ei ole näkyvissä vielä ja koska en ole erikseen treenannut suoria etummaisia vatsalihaksia, ei sellaista tulekaan ennen kuin ehkä jos rasvaprosentti putoaa yksinumeroiseksi. Nyt lienen jossain 15% paikkeilla.  Paino on nyt noin 86kg, eli siinä ja siinä "lievän ylipainon" rajoilla.  Mainitsen tämän aina, koska "lievä ylipaino" tarkoittaa painoindeksiä yli 25, ja näytän tosiasiassa varsin laihalta.

Positiivisena asiana on ollut se, että 15-vuotias poikani on aivan oma-aloitteisesti halunnut käydä kanssani kuntosalilla ja pyytänyt minua neuvomaan tekniikassa.. Olen käynytkin hänen kanssaan salilla ja lähinnä neuvonut häntä ja tehnyt liikkeitä vähän malliksi. Olen varonut edes oikeastaan ehdottamasta kuntosaliharjoittelua lapsilleni, jotta ei tulisi sellaista tilannetta jossa minä tuputan omia mieltymyksiäni heille. Joskus reilu vuosi sitten poika kävi kanssani pari kertaa salilla, mutta aina kun piti kyykätä, hän keksi tekosyitä miksi se ei tunnu hyvältä, ja sanoin että en halua ottaa häntä mukaan niin kauan kun hän tuntuu tarvitsevan patistelua. Kun treenimotivaatio lähtee itsestä, niin voin auttaa.

Laadin itselleni ohjelman, joka perustuu kolmeen treeniin viikossa, mutta en aloita sitä vielä hetkeen.  Ohjelma ei ole aivan samanlainen viikosta toiseen, ja otin siihen mallia BBM:n The Bridges:stä, koska sain sillä 2.5 kiloa lisää penkkiin lähes itsestään. Toisaalta Bridgen volyymi vetoliikkeissä oli minun makuuni liian suuri. BBM:n treenifilosofia tuntuu olevan, että ylikuntoa ei ole olemassa ja kaikki ongelmat johtuvat vääränlaisesta ohjelmasta ja/tai liian pienestä volyymistä. Uskoo ken tahtoo, minä kuuntelen ehkä kuitenkin mieluummin tuntemuksiani ja varjelen hyvinvointiani.

Yksi viikko voisi ohjelman keskellä olla suunnilleen tällainen:
 Päivä 1:

• Kyykky 5@6, 5@7, 2x5@8, eli viiden sarja RPE6, 7, ja kaksi viitosta kasilla. 
• Kapea penkki 4@7, 4@8, 2x4@9
• Sikaniska 3x5@8 
• Pystypunnerrus 5x2@6  (*)
• Sekalainen vatsalihasliike, 4 sarjaa @7-8

Päivä 2:

• Kyykkyvariaatio 3x5@7
• Pystypunnerrus 3-4x4@8
• Leuanveto 3 sarjaa @8
• Sekalainen deltoidi- tai serratustreeni, 3-4 sarjaa @7-8 (*)

Päivä 3:

• Maastaveto 2-3 sarjaa 5@6-8
• Penkki pysäytyksellä 3 sarjaa 5-7 toistoa, @7-9
• Kyykkyvariaatio 3x3 @7
• Pystypunnerrus 4x2@6-8 (*)
• Sekalainen varsalihasliike, 3 sarjaa @6-8 (*)

Yllä @6 tarkoittaa että tehdään sarja josta pystyisi jatkamaan vielä noin neljä toistoa, @8 tarkoittaa kahden toiston reserviä jne. Tähdellä merkittyjen sarjojen volyymi on omaksimimäärä, ja jos väsymys niihin tultaessa on kova, niin ne voidaan jopa jättää väliin. Kyykkyvariaatio voi olla mikä hyvänsä tapa kyykätä, kunhan se ei ole täysin sama kuin maanantaina. Esimerkiksi se voi olla päivällä 2 etukyykky ja päivässä 3 highbar-kyykky tai kyykky pysäytyksellä jne, ideana on että variaatio tehdään sen mukaan mikä on tuntemus jaksamisesta. Jos virtaa on paljon, niin kolmospäivän kyykky voi olla esimerkiksi pysäytyksellä tehtävä.

En leivo ohjelmaan nyt mitään erityisempää progressiota, vaan lisään painoa jos tuntuu että se on kevyt. Kaikki ne, joissa RPE:ssä on vaihtelua esim 6-8 tehdään niin että yritetään osua kyseiseen intensiteettiin ainakin yhdellä sarjalla.

Ohjelman lisäksi on tarkoitus liikkua normaalisti. En todennäköisesti tule juoksemaan enää juurikaan kantapääni vuoksi, mutta kävelyä ja esimerkiksi uintia voi harrastaa talvella hyvinkin. Nyt minulla on myös sukset, joten talven tullen voisin lähteä kyllä laduille.