Viime päivinä on ollut paljon meteliä palavasta Amazonista. Bolsonarossa henkilöityy aika hyvin se, mitä olen nimittänyt jo viitisentoista vuotta paskaksi ja palamaan- konservatismiksi. Se on ideologia, joka perustuu ajatukseen siitä, että on parempi rikkoa ja tuhota kaikki nyt, kuin antaa kaikenmaailman hippien, homojen, ja sosialistien saada tahtonsa läpi.
Tämä nokittelu alkaa jo kyllästyttää minua. Vuoden 1930 jälkeen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut yli 100ppm, samalla kun maapallon väkiluku on noin nelinkertaistunut. Täällä joku kehtaa vielä selittää että "eI mEiDäN kAnNaTa TeHdÄ mItÄäN kUn KiInAlAiSiA oN mIlJaRdI". Käsittelinkin jo toisaalta sen, miksi tämä on nolla-argumentti, ja se perustuu samaan paskanjauhantaan kuin kaikki muukin. Ja kaikki jotka tätä argumenttia käyttävät, ovat käytännössä kuitenkin Bolsonaron ihailijoita.
Meidän täytyy hyväksyä se, että 20-30% ihmisistä länsimaissa ei tule hyväksymään sitä, että siivoamme tämän planeetan. Demokratiassa tulee aina olemaan äänekkäitä vastustajia mille tahansa politiikalle. Minulla on kaksi lasta, ja kun on siivouspäivä, niin aina jompi kumpi valittaa että "en jaksa siivota tänään". En minä siihenkään reagoi niin että totean että "juu tosiaan onhan tämä vähän äärimmäistä että pitäisi imuroida ja tiskata ja laittaa likaiset vaatteet pyykkiin, että tehdään kompromissi ja laitetaan pari sukkaa pesukoneeseen ja tiskataan pari lautasta että voitte syödä".
Analogia nyt on vähän huono, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Turha tässä vaiheessa enää välittää siitä mitä joku kolmasosa kansalaisista sanoo. Siivoaminen täytyy aloittaa nyt -- ollaan jo aika tavalla myöhässäkin.
Ensin pitää siivota oma huone, sitten voi alkaa auttaa muita. Niin, että aloitetaan me täältä. Siitä on hyötyä niille muillekin sitten kun he lopulta havahtuvat.
perjantai 23. elokuuta 2019
maanantai 19. elokuuta 2019
Hapot salvattuna
Esofagiitti, eli ruokatorven tulehdus. Se on viheliäinen vaiva, joka yleensä johtuu refluksitaudista. Olen kärsinyt refluksivaivoista nyt jo muutamia vuosia. Ajoittain olen jättänyt kofeiinin pois ja syönyt kuurin happosalpaajaa. Ilmeisesti viime aikojen vaivani ovat olleet peräisin jonkinasteisesta esofagiitista.
Rintakivut ja ahdistus selittynevät joltain osin tällä. Vaihdoin happolääkkeen toiseen perjantaina ja nostin sängyn päätyä niin etten nuku täysin vaaka-asennossa. Olen viimeiset kolme yötä nukkunut paremmin kuin aikoihin, eikä kipuja tai kohtauksia ole ollut. Tämä viittaisi siihen että vika on todellakin ruokatorvessa.
Mahdollisia primäärisiä syitä on monta. Yksi ikävä vaihtoehto on, että taustalla onkin palleatyrä. Sen puolesta puhuu se, että oireet pahenevat usein rankan nostelun jälkeen. Mutta kuten totesin toisaalla, jätän tämän asian pohtimisen nyt ammattilaisille ja itse muokkaan toistaiseksi elämäntapani oireenmukaisiksi. Siis, kofeiini minimiin, ei syömistä paria tuntia ennen nukkumaanmenoa, ei raskasta nostelua ennen kuin tiedetään mistä on kyse. Ja happosalpaajaa.
Hiljaa nyt mennään.
Rintakivut ja ahdistus selittynevät joltain osin tällä. Vaihdoin happolääkkeen toiseen perjantaina ja nostin sängyn päätyä niin etten nuku täysin vaaka-asennossa. Olen viimeiset kolme yötä nukkunut paremmin kuin aikoihin, eikä kipuja tai kohtauksia ole ollut. Tämä viittaisi siihen että vika on todellakin ruokatorvessa.
Mahdollisia primäärisiä syitä on monta. Yksi ikävä vaihtoehto on, että taustalla onkin palleatyrä. Sen puolesta puhuu se, että oireet pahenevat usein rankan nostelun jälkeen. Mutta kuten totesin toisaalla, jätän tämän asian pohtimisen nyt ammattilaisille ja itse muokkaan toistaiseksi elämäntapani oireenmukaisiksi. Siis, kofeiini minimiin, ei syömistä paria tuntia ennen nukkumaanmenoa, ei raskasta nostelua ennen kuin tiedetään mistä on kyse. Ja happosalpaajaa.
Hiljaa nyt mennään.
keskiviikko 14. elokuuta 2019
Paluu arkeen Vol 3: Ordinary world.
And I don't cry for yesterday
There's an ordinary world
Somehow I have to find
And as I try to make my way
To the ordinary world
I will learn to survive
- Duran Duran: Ordinary World
Kävin maanantaina taas kuntosalilla, tekemässä pienen "sisäänajotreenin". Se oli kevyempi kuin mitä olin suunnitellut varsinaiseksi treeniohjelmaksi, mutta riittävän raskas että hikoilin ja ponnistelin kohtuullisesti. Tämä oli selvästi virhe. Oirekuva toistui lähes samanlaisena kuin kaksi viikkoa aiemmin: Päivällä söin hyvin, illalla oli hieman huonovointinen olo. Yöllä heräsin massiiviseen ahdistukseen ja koko kehossa tuntui jännitystila ja tärinä. Tiistaiaamuna ruokahalu oli kadonnut kokonaan. Viime yönä heräsin samaan tunteeseen. Tunne muistuttaa sitä väsymystä ja hienoista tärinää, joka tulee kovan treenin jälkeen, mutta ilman treenin tuomaa endorfiinipörinää tasoittamassa oloa.
Kehoni on nyt jonkinlaisessa vikatilassa. Tämä on tosiasia joka pitää hyväksyä. Kuvio on melko selvä ollut keväästä asti: Kova treeni tuottaa noin 12 tunnin viiveellä ahdistuksen joka kestää 24-48 tuntia ja vie ruokahalun kokonaan. Tänä aamuna olo oli jo parempi, mutta ruokahalu on vielä heikon puoleinen. Konsultoin asiasta paria lääkäriä, ja etenen nyt heidän suositustensa mukaisesti.
Tämän vaivan kanssa elämään totuttelu vaatii aikaa. Lisäksi se vaatii asenteen ja suhtautumistavan muutoksen. Viimeisen parin viikon aikana olen kokenut nyt sen verran pahoja ahdistuskohtauksia, että mieluummin pelaan varman päälle asiassa. Vaikka fyysinen voima on tärkein asia maailmassa, ehkä sen kanssa ei tarvitse kiirehtiä.
tiistai 6. elokuuta 2019
Paluu Arkeen Vol 2
Aloittelin viime viikolla rauhallisesti jo työviikkkoa. Maanantaina kävin salilla tekemässä melko raskaan treenin ajatuksena aloitella jonkinlaista massakautta. Ruoka maistui treenin jälkeen hyvin, mutta illalla iski täydellinen ruokahaluttomuus ja tiistaina massiivinen ahdistus, eikä ruokaa mennyt alas juuri lainkaan koko päivänä.
Keskiviikkona olo tuntui hieman parantuvan, mutta hain lapset keskiyön jälkeen Helsinki-Vantaan lentoasemalta ja palasimme kotiin vasta kolmen aikaan aamyöstä. Noin viideltä aamuyöstä heräsin ahdistukseen ja paniikkiin, jonka syvyys ja synkkyys yllätti minut täysin, ja tuntui nielevän minut kokonaan. Lopulta havahduin fyysiseen tuntemukseen rintalastan alla, ja ymmärsin että refluksivaivani oli taas päässyt todella pahaksi.
Aloitin happosalpaajalääkityksen ja muutaman päivän jälkeen olo helpotti tuntuvasti. En tiedä miksi tätä ilmiötä kutsutaan; Se on eräänlainen käänteinen psykosomaattinen vaiva, so., fyysinen vaiva joka aiheuttaa epämääräisen tuntemuksen, tuottaa herkästi myös äärimmäisen kokemuksen psyykkisestä vaivasta. Tässä tapauksessa polte rintalastan alla ei tuntunut niinkään fyysisenä kipuna, vaan ahdistuksen tunteena. Ruoansulatuskanavan ongelmat tuntuvat toimivan minulla voimakkaasti tällä tavalla. Esimerkiksi vatsatauti, johon liittyy pahoinvointia, tuottaa minulle poikkeuksetta sekavan ja disorientoituneen olon, ja tunteen siitä että vika on "päässäni".
Tämän hetken teoriani on, että raskaat kyykyt joita tein, johtivat takaisinvirtaukseen ja ruokatorven ärtymiseen, eikä päälle syömäni tulinen ruoka todellakaan auttanut asiaa, ja tämä tuntemus sitten iltaa kohden tuotti pahoinvoinnin tunteen; Yöllä vaiva pahenee aina muutaman tunnin jälkeen sängyssä maattuani, ja vaikkei minulla ole unensaantivaikeuksia, niin aamuyöstä herään usein puristavaan tunteeseen rinnassa. En ole tietenkään varma, onko protonipumpun estäjä oikeasti auttanut, vai onko kyse placebosta ja psyykkisestä vaivasta, mutta loppujen lopuksi tällä ei ole väliä, sillä oloni on nyt hyvä.
Olen tämän vaivan vuoksi laihtunut muutaman kilon. Se näkyy peilissä selvästi; Lihasten erottelu on lisääntynyt, habitus ilman vaatteita on muuttunut selvästi "kuivakammaksi". Kylkiluut ovat tulleet selvemmin näkyviin ja vatsan seudulla erottuu lihasten muotoa. Varsinaista "sikspäkkiä" ei ole näkyvissä vielä ja koska en ole erikseen treenannut suoria etummaisia vatsalihaksia, ei sellaista tulekaan ennen kuin ehkä jos rasvaprosentti putoaa yksinumeroiseksi. Nyt lienen jossain 15% paikkeilla. Paino on nyt noin 86kg, eli siinä ja siinä "lievän ylipainon" rajoilla. Mainitsen tämän aina, koska "lievä ylipaino" tarkoittaa painoindeksiä yli 25, ja näytän tosiasiassa varsin laihalta.
Positiivisena asiana on ollut se, että 15-vuotias poikani on aivan oma-aloitteisesti halunnut käydä kanssani kuntosalilla ja pyytänyt minua neuvomaan tekniikassa.. Olen käynytkin hänen kanssaan salilla ja lähinnä neuvonut häntä ja tehnyt liikkeitä vähän malliksi. Olen varonut edes oikeastaan ehdottamasta kuntosaliharjoittelua lapsilleni, jotta ei tulisi sellaista tilannetta jossa minä tuputan omia mieltymyksiäni heille. Joskus reilu vuosi sitten poika kävi kanssani pari kertaa salilla, mutta aina kun piti kyykätä, hän keksi tekosyitä miksi se ei tunnu hyvältä, ja sanoin että en halua ottaa häntä mukaan niin kauan kun hän tuntuu tarvitsevan patistelua. Kun treenimotivaatio lähtee itsestä, niin voin auttaa.
Laadin itselleni ohjelman, joka perustuu kolmeen treeniin viikossa, mutta en aloita sitä vielä hetkeen. Ohjelma ei ole aivan samanlainen viikosta toiseen, ja otin siihen mallia BBM:n The Bridges:stä, koska sain sillä 2.5 kiloa lisää penkkiin lähes itsestään. Toisaalta Bridgen volyymi vetoliikkeissä oli minun makuuni liian suuri. BBM:n treenifilosofia tuntuu olevan, että ylikuntoa ei ole olemassa ja kaikki ongelmat johtuvat vääränlaisesta ohjelmasta ja/tai liian pienestä volyymistä. Uskoo ken tahtoo, minä kuuntelen ehkä kuitenkin mieluummin tuntemuksiani ja varjelen hyvinvointiani.
Yksi viikko voisi ohjelman keskellä olla suunnilleen tällainen:
Päivä 1:
Yllä @6 tarkoittaa että tehdään sarja josta pystyisi jatkamaan vielä noin neljä toistoa, @8 tarkoittaa kahden toiston reserviä jne. Tähdellä merkittyjen sarjojen volyymi on omaksimimäärä, ja jos väsymys niihin tultaessa on kova, niin ne voidaan jopa jättää väliin. Kyykkyvariaatio voi olla mikä hyvänsä tapa kyykätä, kunhan se ei ole täysin sama kuin maanantaina. Esimerkiksi se voi olla päivällä 2 etukyykky ja päivässä 3 highbar-kyykky tai kyykky pysäytyksellä jne, ideana on että variaatio tehdään sen mukaan mikä on tuntemus jaksamisesta. Jos virtaa on paljon, niin kolmospäivän kyykky voi olla esimerkiksi pysäytyksellä tehtävä.
En leivo ohjelmaan nyt mitään erityisempää progressiota, vaan lisään painoa jos tuntuu että se on kevyt. Kaikki ne, joissa RPE:ssä on vaihtelua esim 6-8 tehdään niin että yritetään osua kyseiseen intensiteettiin ainakin yhdellä sarjalla.
Ohjelman lisäksi on tarkoitus liikkua normaalisti. En todennäköisesti tule juoksemaan enää juurikaan kantapääni vuoksi, mutta kävelyä ja esimerkiksi uintia voi harrastaa talvella hyvinkin. Nyt minulla on myös sukset, joten talven tullen voisin lähteä kyllä laduille.
Keskiviikkona olo tuntui hieman parantuvan, mutta hain lapset keskiyön jälkeen Helsinki-Vantaan lentoasemalta ja palasimme kotiin vasta kolmen aikaan aamyöstä. Noin viideltä aamuyöstä heräsin ahdistukseen ja paniikkiin, jonka syvyys ja synkkyys yllätti minut täysin, ja tuntui nielevän minut kokonaan. Lopulta havahduin fyysiseen tuntemukseen rintalastan alla, ja ymmärsin että refluksivaivani oli taas päässyt todella pahaksi.
Aloitin happosalpaajalääkityksen ja muutaman päivän jälkeen olo helpotti tuntuvasti. En tiedä miksi tätä ilmiötä kutsutaan; Se on eräänlainen käänteinen psykosomaattinen vaiva, so., fyysinen vaiva joka aiheuttaa epämääräisen tuntemuksen, tuottaa herkästi myös äärimmäisen kokemuksen psyykkisestä vaivasta. Tässä tapauksessa polte rintalastan alla ei tuntunut niinkään fyysisenä kipuna, vaan ahdistuksen tunteena. Ruoansulatuskanavan ongelmat tuntuvat toimivan minulla voimakkaasti tällä tavalla. Esimerkiksi vatsatauti, johon liittyy pahoinvointia, tuottaa minulle poikkeuksetta sekavan ja disorientoituneen olon, ja tunteen siitä että vika on "päässäni".
Tämän hetken teoriani on, että raskaat kyykyt joita tein, johtivat takaisinvirtaukseen ja ruokatorven ärtymiseen, eikä päälle syömäni tulinen ruoka todellakaan auttanut asiaa, ja tämä tuntemus sitten iltaa kohden tuotti pahoinvoinnin tunteen; Yöllä vaiva pahenee aina muutaman tunnin jälkeen sängyssä maattuani, ja vaikkei minulla ole unensaantivaikeuksia, niin aamuyöstä herään usein puristavaan tunteeseen rinnassa. En ole tietenkään varma, onko protonipumpun estäjä oikeasti auttanut, vai onko kyse placebosta ja psyykkisestä vaivasta, mutta loppujen lopuksi tällä ei ole väliä, sillä oloni on nyt hyvä.
Olen tämän vaivan vuoksi laihtunut muutaman kilon. Se näkyy peilissä selvästi; Lihasten erottelu on lisääntynyt, habitus ilman vaatteita on muuttunut selvästi "kuivakammaksi". Kylkiluut ovat tulleet selvemmin näkyviin ja vatsan seudulla erottuu lihasten muotoa. Varsinaista "sikspäkkiä" ei ole näkyvissä vielä ja koska en ole erikseen treenannut suoria etummaisia vatsalihaksia, ei sellaista tulekaan ennen kuin ehkä jos rasvaprosentti putoaa yksinumeroiseksi. Nyt lienen jossain 15% paikkeilla. Paino on nyt noin 86kg, eli siinä ja siinä "lievän ylipainon" rajoilla. Mainitsen tämän aina, koska "lievä ylipaino" tarkoittaa painoindeksiä yli 25, ja näytän tosiasiassa varsin laihalta.
Positiivisena asiana on ollut se, että 15-vuotias poikani on aivan oma-aloitteisesti halunnut käydä kanssani kuntosalilla ja pyytänyt minua neuvomaan tekniikassa.. Olen käynytkin hänen kanssaan salilla ja lähinnä neuvonut häntä ja tehnyt liikkeitä vähän malliksi. Olen varonut edes oikeastaan ehdottamasta kuntosaliharjoittelua lapsilleni, jotta ei tulisi sellaista tilannetta jossa minä tuputan omia mieltymyksiäni heille. Joskus reilu vuosi sitten poika kävi kanssani pari kertaa salilla, mutta aina kun piti kyykätä, hän keksi tekosyitä miksi se ei tunnu hyvältä, ja sanoin että en halua ottaa häntä mukaan niin kauan kun hän tuntuu tarvitsevan patistelua. Kun treenimotivaatio lähtee itsestä, niin voin auttaa.
Laadin itselleni ohjelman, joka perustuu kolmeen treeniin viikossa, mutta en aloita sitä vielä hetkeen. Ohjelma ei ole aivan samanlainen viikosta toiseen, ja otin siihen mallia BBM:n The Bridges:stä, koska sain sillä 2.5 kiloa lisää penkkiin lähes itsestään. Toisaalta Bridgen volyymi vetoliikkeissä oli minun makuuni liian suuri. BBM:n treenifilosofia tuntuu olevan, että ylikuntoa ei ole olemassa ja kaikki ongelmat johtuvat vääränlaisesta ohjelmasta ja/tai liian pienestä volyymistä. Uskoo ken tahtoo, minä kuuntelen ehkä kuitenkin mieluummin tuntemuksiani ja varjelen hyvinvointiani.
Yksi viikko voisi ohjelman keskellä olla suunnilleen tällainen:
Päivä 1:
- Kyykky 5@6, 5@7, 2x5@8, eli viiden sarja RPE6, 7, ja kaksi viitosta kasilla.
- Kapea penkki 4@7, 4@8, 2x4@9
- Sikaniska 3x5@8
- Pystypunnerrus 5x2@6 (*)
- Sekalainen vatsalihasliike, 4 sarjaa @7-8
- Kyykkyvariaatio 3x5@7
- Pystypunnerrus 3-4x4@8
- Leuanveto 3 sarjaa @8
- Sekalainen deltoidi- tai serratustreeni, 3-4 sarjaa @7-8 (*)
- Maastaveto 2-3 sarjaa 5@6-8
- Penkki pysäytyksellä 3 sarjaa 5-7 toistoa, @7-9
- Kyykkyvariaatio 3x3 @7
- Pystypunnerrus 4x2@6-8 (*)
- Sekalainen varsalihasliike, 3 sarjaa @6-8 (*)
Yllä @6 tarkoittaa että tehdään sarja josta pystyisi jatkamaan vielä noin neljä toistoa, @8 tarkoittaa kahden toiston reserviä jne. Tähdellä merkittyjen sarjojen volyymi on omaksimimäärä, ja jos väsymys niihin tultaessa on kova, niin ne voidaan jopa jättää väliin. Kyykkyvariaatio voi olla mikä hyvänsä tapa kyykätä, kunhan se ei ole täysin sama kuin maanantaina. Esimerkiksi se voi olla päivällä 2 etukyykky ja päivässä 3 highbar-kyykky tai kyykky pysäytyksellä jne, ideana on että variaatio tehdään sen mukaan mikä on tuntemus jaksamisesta. Jos virtaa on paljon, niin kolmospäivän kyykky voi olla esimerkiksi pysäytyksellä tehtävä.
En leivo ohjelmaan nyt mitään erityisempää progressiota, vaan lisään painoa jos tuntuu että se on kevyt. Kaikki ne, joissa RPE:ssä on vaihtelua esim 6-8 tehdään niin että yritetään osua kyseiseen intensiteettiin ainakin yhdellä sarjalla.
Ohjelman lisäksi on tarkoitus liikkua normaalisti. En todennäköisesti tule juoksemaan enää juurikaan kantapääni vuoksi, mutta kävelyä ja esimerkiksi uintia voi harrastaa talvella hyvinkin. Nyt minulla on myös sukset, joten talven tullen voisin lähteä kyllä laduille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)