Viiden viikon lomat on pidetty. Kärsin, kuten aiempinakin vuosina plantaarifaskiitista. Wikipedian suomenkielinen artikkeli vaikuttaa täysin huuhaalta, joten sitä ei oikeastaan kannattaisi edes lukea. Olennaista on, että tällä kertaa kipu on taas ajoittain niin kova, että päätin jättää juoksukilpailuun valmistautumisen tänä(kin) vuonna väliin. Ehkä ensi vuonna sitten.
3 kommenttia:
Bummer.
Kävelin taannoin viikossa Hammaskairan erämaa-alueen läpi. Kumpikin pikkuvarpaan kynsi mustui taas ja tippunevat tuttuun tapaan jouluun mennessä. Ja painoa tippui helteissä useampi kilo. Jotain helvetin kinkyä näissä itsenkurituksissa on, pitää keski-ikääntyvien runnoa terveytensä rajoilla joko lenkkipoluilla tai poluttomissa erämaissa. Kai se on joku miesjuttu.
Nyt taas jo Babylonissa. Syksyn salikiertokin pitäisi taas pikkuhiljaa aloittaa. Kesällä ei ehdi.
On olkapäänkin loputon tulehduskin päässyt tauolla jo hellittämään.
https://www.youtube.com/watch?v=hopb5Ag6Omg
Mulla on kantapää ollut enemmän ja vähemmän ongelmana vuodesta 2012 asti. Se tulee ja menee, eikä vaivalla ole aina edes mitään yhteyttä juoksemisen määrään. Nyt se tuntui vihastuvan juoksemisesta sen verran että jätin väliin.
Olen nyt muutenkin ollut oikeastaan kokonaan sellaisen tavoitteellisen harjoittelun suhteen tauolla juhannuksesta asti. Viikko sitten kävin kokeilemassa josko salilla aloittaisin uuden ohjelman mutta kroppa ja mieli sanoivat että ei vielä.
Paino on pudonnut viitisen kiloa ja kroppa näyttää taas pikkuhiljaa inkamuumiolta.
Itselle etupakin väheneminen ja sitä kautta inkamuumioituminen tuli positiivisena yllätyksenä - yleensä vaellus ei ihan hirveästi painoa laske, mutta nyt(tahallaan valittu vähäinen)ravinto ja vaikea reitti (mm. kiipeilyä 20 kg rinkka selässä...) teki positiivisen ylläripyllärin. No ei se kauaa kestä, en laske juuri kaloreita.
Ehkä huomenissa jo salille! Arki tiukasti raiteilleen.
Lähetä kommentti