Olen pyörittänyt nyt muutaman 531-syklin läpi. Viimeisimmän syklin "työpainot" olivat 77kg pystypunnerruksessa, mikä tarkoitaa että "ykköspäivänä" paino oli 72.5kg -- aiempi ennätykseni. Kyykyssä työpaino oli jo 155 kilon paikkeilla, onnistuin 152.5 kyykkäämään joulun jälkeen, mutta selkäni kipeytyy helposti ja "pelkään" kyykkyä. Päätin siksi pudottaa työpainoja, enkä ole tehnyt kuin ykkösen 145kg:lla, ja nyt pudotin lisää, sillä vitonen 135:llä tuntui selän kannalta ongelmalliselta.
Penkkipunnerruksessa en ole yrittänyt nostaa tulosta hetkeen. 531:en työpaino on ollut maltillinen niin, että ykköspäivän painokin oli vain 105kg. Yritin jouluna 117.5kg:ta, mutten saanut sitä punnerrettua. Jos ja kun yritän rakentaa uuden ennätyksen, teen sen erikseen, nyt minulle riittää se volyymi jota tässä ohjelmassa luonnostaan tulee, ja joka tapauksessa tämän syklin ykköspaino on jo sekin 110kg, eli yli 95% maksimista. Maastaveto on selkäongelmaiselle hieman hankala, mutta siinäkin vedin viime syklin lopussa 5x167.5 kiloa. Toistot eivät olleet aivan puhtaita, mutta mitään kipeytymistä ei seurannut. Video löytyy IG:stä, josta näkyy selän hienoinen kaari. Tässä syklissä paino nousee jo selvästi, ja tavoitteena on vetää tänä vuonna 200kg. Sivumennen sanoen, on yleinen (harha)luulo, että selän hienoinen pyöristyminen maastavedossa olisi merkittävä loukkaantumisriski. Mitään empiirisiä todisteita ei ole siitä, että selän pyöristyminen lisäisi loukkaantumisen riskiä maaastavedossa. On hivenen todistusaineistoa siitä, että suorempi selkä on tehokkaampi, eli opettelemalla pitämään selän suorempana, pystyy nostamaan enemmän, koska liike on mekaanisesti tehokkaampi, mutta loukkaantumisen osalta tällaista näyttöä ei ole.
Massani on pysynyt nyt osapuilleen vakiona vuoden, ja näyttää vakiintuneen noin 90 kiloon. Olen siis "lievästi ylipainoinen", koska painoindeksini on yli 26.
Olen jo pitkään ollut aikeissa hankkia itselleni murtomaasukset. Olen hiihtänyt viimeisen 20 vuoden aikana arviolta noin neljä kertaa. Joka kerta olen pitänyt hiihdosta enemmän. Minulla oli pitkään sukset jotka oli hankittu vuonna 1984 isälleni, ja jotka hän luovutti minulle joskus 90-luvun lopulla. Huomasin hukanneeni toisen mononi vuonna 2014 kun piti lähteä Kuusamoon hiihtämään, eikä siteisiin sopivia monoja enää löytynyt mistään. Sen jälkeen olen hiihtänyt kerran, viime talvena naisystäväni isältä lainaamillani suksilla.
Asun varsin hyvien hiihtolatujen vieressä, kotioveltani on noin 300 metriä ladulle, joten on suoranainen häpeä etten ole käyttänyt tätä oivallista talviurheilumahdollisuutta hyväkseni. Olen viime vuosina huomannut että kesällä hyvään aerobiseen kuntoon pääseminen on joka vuosi hieman vaikeampaa, etenkin kun massaa on kertynyt. En tiedä, kuinka hyvin hiihtämällä ylläpidetty kunto "säilyttää" juoksukuntoa, mutta ainakin sydämen ja keuhkojen yms kannalta olisi hyvä tehdä myös talvisin jotain aerobista. Siinä missä vuonna 2013 -- noin 24 kiloa nykyistä kevyempänä -- pääsin heinäkuun alkuun mennessä 3000 Cooper-kuntoon kun aloitin juoksun vappuna, en viime vuonna päässyt siihen enää koko kesänä. Voi toki olla, että massa ja ikä ovat tehneet tässä tepposet.
Parisuhderintamalla on tapahtunut käänteitä myös. Erosin pitkäaikaisesta naisystävästäni joulukuun alussa. Tein vuoden vaihteessa ns markkinakartoituksen, ja totesin että markkina-arvoni on pikemminkin kasvanut vuosien saatossa. Potentiaalisten kumppanien joukko olisi ollut nyt suurempi kuin koskaan ennen, sillä kaltaiseni mies tuntuu kiinnostavan naisia varsin laajalla ikähaarukalla. Jopa verrattuna neljän vuoden takaiseen kehitys oli merkittävää. Osasyy lienee jo aiemmin mainitsemani ilmiö, mutta sosioekonomisen aseman kehitys ja yleisestikin "hiljattain eronneen miehen" habituksen vaihtuminen hieman miellyttävämpään lienevät merkittävämpiä tekijöitä.
Positiivinen markkinatilanne ja etäisyys parisuhteen ongelmiin tuntuivat selkiytttävän ajatuksiani. Se, että minulla on selvästikin valinnanvaraa, sai minut miettimään myös sitä, millaisia valintoja olen tehnyt ja miten olen toiminut. Muistin myös tämän blogin kommenttiosastolta useammankin henkilön sanoneen olleensa vakuuttunut että mikäli olisin "toiminut oikein", olisin voinut korjata aiemman parisuhteeni. Viime viikolla päätin sitten ottaa yhteyttä entiseen kumppaniini ja yksinkertaisesti -- ja lyhyesti -- kertoa minkä asioiden koin olleen pielessä, ja miten haluaisin korjata asian. Aika oli myös tuonut hänelle perspektiiviä niihin asioihin, jotka hänen näkökulmastaan haittasivat suhdettamme, ja päätimme "aloittaa uudelleen". Käytimme tätä termiä mieluummin kuin "palata yhteen", sillä "palaaminen" viittaisi siihen että jatkamme samojen toimintamallien toistamista.
Eräässä kommentissa mainittiin "maskuliininen" vs "feminiininen" tapa toimia kriisitilanteissa. En ole varma pidänkö tätä mielekkäänä erotteluna, mutta selvästi "epämaskuliininen" toimintatapa (tällä käsitteellistyksellä), jossa loputtomasti analysoidaan ja pohditaan asiaa erilaisista näkökulmista, istuu huonosti ihmissuhteisiin kriisitilanteessa. Kun etäisyyttä kriisin tunteeseen tulee ja kaikki ajatukset näistä monimutkaisista "syistä" jäävät taka-alalle, varsin yksinkertaiset tarpeet nousevat pintaan ja kiteytyvät.
Ihminen on viimekädessä varsin yksinkertainen eläin, ja me keksimme loputtomasti kaikenlaista "monimutkaista" selitystä yksinkertaisille asioille. Ehkä hieman vajavainen ja yksinkertaistava, mutta asiaa valottava näkökulma voisi olla evoluutiopsykologinen tarkastelu. Koska naiselle puolison "laatu" on tärkeämpi asia kuin miehelle -- naiselle lastenteko on suurempi riski ja investointi -- täytyy naisen mielenkiinnon ylläpitämisen olla tietyssä mielessä kallista miehelle. Jos nainen oikeasti pystyisi helposti itse selittämään ja ilmaisemaan ne asiat jotka hänen mielenkiintonsa todella pitävät yllä, potentiaalinen "huijarimies" voisi myös päätellä ne, ja herättää naisen mielenkiinnon juuri siksi aikaa, että tämä tulee raskaaksi ja sitten mies häipyy. Tämä tietenkään ei ole nyky-yhteiskunnassa mikään kynnyskysymys, mutta se selittää, miksi on niin vaikeaa päätellä "mitä naiset haluavat".
Kysymyksenasettelu onkin väärä. Loputtomat yritykset päätellä "mitä nainen haluaa", ovat evoluutiopsykologisessa mielessä itse asiassa signaaleja naiselle, että mies on "huijari". Tästä syystä mies, joka ilmeisellä tavalla yrittää alati olla naiselle mieliksi, näyttäytyy miehenä johon ei todellakaan kannata panostaa. Ja tästä syystä naisilla on keskimäärin vahva preferenssi miehiin jotka "tietävät mitä haluavat"; Mies joka "tietää mitä haluaa", käyttäytyy ym. käsitteellistyksessä "maskuliinisesti", eikä yritä olla liiaksi mieliksi.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita että mies ei voisi sitoutua tasa-arvoon ja kunnioittavaan suhtautumiseen naisia kohtaan. Se ei myöskään tarkoita että pitää olla jonkinlainen mulkku, oikeastaan päin vastoin. Pitää vain neuvotella tavalla, jossa omat tarpeet tuodaan selvästi esille ja vastataan toisen ilmaisemiin tarpeisiin ilman loputonta yritystä päätellä jotain piilotettuja viestejä ja tarkoituksia.
139 kommenttia:
Veikkaan että parisuhde on kaikein taolaisin laji mistä tahansa "tiestä": kun se sujuu, ei tarvitse kysellä, miksi. Kunhan etenee. Ja toisin päin kääntäen se myöskin kärsii eniten liiallisesta säätelystä ja hallinnoinnista. Lähinnä olen ajatellut että myötätunnon harjoittaminen on paras tapa pitää ihmissuhde kunnossa. Olen huomannut että ns. nörtihtävillä, insinöörimäisillä miehillä on loputomasti teorioita asiasta ja samalla eniten sormi suussa asian suhteen. Ja juuri se onkin koko ongelma.
Ehkä mitään oikeaa yleistä neuvoa ei olekaan, on vain loputtomasti yksittäistapauksia.
Nyt on muuten XXL-kaupassa tarjouksessa hyvät sukset sunnuntaihiihtelijälle: Atomic Mover 52 Grip 18/19 tai vanhempi (käytännössä sama malli) Atomic Motion 52 Grip 17/18. Hintaa yhdeksänkymmentä euroa siteineen ja asennuksineen. Noissa on suomupohja, mikä tarkoittaa että voitelu on helppoa (pelkkä luistoalue voidellaan) ja painohaitari on aika väljä yläsuunnasta. No se miinus on tietty se, että jäisellä ladulla sutivat ilman liisteriä tyhjää. Mutta puuterilumella kulkevat hyvin ja mikä parastam, näillä voi poikakista myös umpihankeen, sillä kärki on tarkoituksella löysä ja nousee hangen päälle. Eli sellainen halpa ja hyvä karvalakkimalli vähän kaikkeen ja vieläpä helppohoitoinen. Nanogripit ja skinit ja muu sensellainen sitten ihan erikseen, mutta veikkaan ettet sellaist ahaekaan. Itse ajattelen että latuhiihto on joka tapauksessa välttämätön paha ja todellinen hiihto tapahtuu aina umpisessa. Siksi on ihan sama, vaikka teknisempi kavweri ajaakin säännönmukaisetsi ohi, kun itse junnaa eteenpäin linkolamaisella hartiakyyryllä.
Ongelma on, että naiset ja miehet käyttävät samanaikaisesti kahta eri strategiaa parinvalinnassa. Naiset etsivät jälkeläiselle hoivaavan isän, mutta kun sellainen on löytynyt, on edullisempaa että lapsen geenit tulevat alfaurokselta. Vastaavasti mies voi siittää paljon jälkeläisiä huolettomasti, mutta selvästi näkee että myös miehet investoivat jälkeläisiinsä ja pyrkivät pysyviin parisuhteisiin. Siksi yksinkertaistava analyysisi ei oikein osu oikeaan.
Analyysini yksinkertaistaa *yhden aspektin* parisuhteista. Ei sen ole tarkoituskaan kattaa kaikkea. Sen on tarkoitus valottaa sitä, miksi kysymys "mitä nainen haluaa" on tietyssä mielessä virheellinen. Jos mies yrittää selvästi kovasti päästä jyvälle siitä, mitä nainen "oikeasti" haluaa, tämä toimii herkästi signaalina siitä, ettei mies ole kovin laadukas.
Tästä ei kuitenkaan pidä vetää sitä johtopäätöstä, ettei toista ihmistä tulisi ottaa huomioon. Ainoastaan se, että miellyttämisenhalu ja sen osoittaminen ovat huonoja strategioita.
Ihmistenvälisessa kanssakäynnissä vähääkään syvemmällä tasolla on myös ongelmallista olettaa, että ihmiset ovat tietoisia siitä, mitä he haluavat. Juuri tästä syystä ihmissuhteissa intuitio on aika tärkeä tekijä ja kaikenlaiset teoriat joissa porukka käyttäytyy rationaalisena toimijana ovat lähtökohtaisesti ongelmallisia. Tässä ei ole mitään mystiikkaa.En yksinkertaisesti usko mihinkään evoluutiopsykologiseen malliin. Kyllä kai se kertoo paljon väestöstä yleisellä tasolla mutta yksittäisten ihmisten motiiveista, haluista, toiveista ja päätöksistä se ei tunnu oikeastaan kertovan mitään. Toki omat havainnot perustuvat hyvin rajalliselle joukolle vastakkaista sukupuolta edustavaa sakkia.
Vastaavasti itse parsisuhdedynamiikka on aina näyttänyt pikemmin olevan jonkinlaista neuvottelua omien hajanaisten, huonosti tiedostettujen tarpeiden kanssa ja samalla kumppanin vastaavien kanssa. Juuri tätä tarkoitan sillä että niillä joilla asian kanssa on ongelmia -- enkä sano etten olisi nuorempana ollut sellainen -- kaikenlainen mallinnus vain harhauttaa kauemmaksi siitä tieodstamattomasta neuvotteluprosessista, joka on joka tapauksessa käytävä jokaisen kumppaniehdokkaan ja vallitsevien olosuhteiden kanssa uudestaan ja uudestaan. Ja toisaalta myötätunnon harkoittamisella tarkoitan sitä että toisen motiiveja ei voi oikeastaan ymmärtää, voi vain yksinkertaisesti yrittää ottaa toisen sellaisena kuin hän on. Sama pätee muuten kaveruussuhteisiinkin. Vanhemmiten olen alkanut hyväksyä ihmiset yhä enemmän puutteineen juuri sellaisina kuin mitä he ovat, sillä mahdollisuudet muuttaa toista ovat käytännössä olemattomat.
Toki voi kasta kaikkea sellaista roinaa ja statusta, olemusta mitä olettaa jonkun arvostavan, mutta ongelmana on juuri se että mitään yleistä kaavaa ei oikeastaan ole. On vain todennäköisempia ja epätodennäköisempiatapoja saada ylipäätään joku kiinnostumaan. Se ei kuitenkaan auta, koska itselläkin on iso painolasti kaikenlaista, jota ei itsekään ymmärrä. Ja toisaalta potentiaalia, joka ei jossain suhteessa koskaan pääse arvoonsa.
Aihe on mielenkintoinen, mutta luen kaikenlaiset "rationaaliset" selitysyritykset nimenomaan niinä hukuvan räpiköintinä. Silloin kun ui, ui.
Seuraavaksi hiihtelemään loppuviikoksi. Umpihanki odottaa. Tähön voisi tietty sorvata jonkin zenimäisen viisauden surffaamisen sielukkuduesta, mutta tosiasia on, että nyt on vain pakko mennä. Tunteet vain ovat. Ei niillä ole mitään pohjimmaista rationaliteettia. Ei ihminen ole sellainen.
https://www.youtube.com/watch?v=zw-_Q4PKBMQ
Nähdäkseni olennaista on se, ettei ihminen oikein voi ohittaa biologian reunaehtoja. Ei se että niitä voisi jotenkin huijata.
Intuitio selityksenä on oikeasti vain uusi nimi ennakkoluuloille.
Tiedemies: Olen samaa mieltä, että miellyttämisenhalu ja sen osoittaminen on huono strategia naisten mielenkiinnon herättämiseen.
Minä uskoin todella pitkään että se olisi ollut, vaikka en ollut tietoinen tästä uskomuksetani. Meidät on kasvatettu ajattelemaan niin. Kuka meidät kasvatti ajattelemaan niin? Tuskin ainakaan miehet!
Se, että tuo teoria siitä mitä naiset haluavat osoittautui vääräksi, ei tarkoita etteikö sitä mitä naiset haluavat voi ymmärtää. Naisten intressissä on toki pitää miehet epätietoisina siitä mitä he haluavat.
Yleisesti, jos huomaa että käytetty abstraktiotaso ei toimi ongelman ratkaisussa, voi aina kohottaa abstraktiotasoa. Eli kun havaitsemme, että nainen ei halua että mies keskittyy siihen mitä nainen haluaa, sen voi ottaa osaksi teoriaa naisten käytöksestä.
Miellyttämisenhalu on paitsi feminiinistä, se myös osoittaa alastatusta. Konkreettiset todisteet osoittavat, että nainen haluaa katsoa miestä ylöspäin, sekä kuvainnollisesti että myös ihan konkreettisesti. Juuri kukaan nainen ei halua itseään pidempää miestä.
Tämä on yhtäpitävä sen kanssa, että naisen parinvalintakriteerin ensimmäinen approksimaatio on miehen status.
Mikko Kallionsivu: Kun ihmiset ostavat asuntoja, heillä on erilaisia henkilökohtaisia preferenssejä. Asuntokaupassa on mukana paljon fiilistelyä, eikä kyse ole pelkästään järjellä tehtävistä päätöksistä. Siitä huolimatta voimme tarkastella asuntomarkkinoita ja markkinahinnan määräytymistä markkinoilla. Nämä eivät ole mitenkään toistensa kanssa ristiriitaisia asioita. Miten näin yksinkertainen asia on ihmisille vaikea käsittää?
Henry Laasasen tyyppiset kaverit toki myös sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään. Itse odotan että täällä käydään sen verran älykästä keskustelua, että tällaisista perusasioista ei tarvitse vääntää.
Minua ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä se vimma jolla kaltaisesti ihmiset yrittävät estää muita näkemästä selviä lainalaisuuksia esimerkiksi naisten toiminnassa. Väite, että muiden preferenssejä ei voi koskaan lopulta tietää on vain sumuverho preferenssien piilottelulle. Tietenkään mitään asiaa ei voi tietää. Mitä sitten? Jos nainen valitsee aina tietynlaisen miehen, sen patternin voi oppia näkemään ja sitä voi "ymmärtää". Sama koskee myös itseä. Sitä itsetuntemus on.
Ymmärrän toki, että valtaosa ihmisistä ei halua oppia tuntemaan itseään, koska siitä seuraa muutosta, ja ihmiset eivät halua muuttua.
Tm: "Pitää vain neuvotella tavalla, jossa omat tarpeet tuodaan selvästi esille ja vastataan toisen ilmaisemiin tarpeisiin ..."
Tiedemiehen näkemys edustaa tieteellistä näkemystä (ts. väestöliiton asiantuntijoiden mielipidettä).
"Parisuhdeneuvottelujen" sisältöä voisi havainnollistaa Plutarkhoksen (eroamisen jälkeiseen aikaan liittyvää) jalka -ja kenkä -kielikuvan [1] työstämisellä eroa edeltävään aikaan sopivaksi:
Miten saada mahtumaan 42 numeron jalka 41 numeron kenkään ?
Jos "jalka" sanoo "kengälle":
"Sinun on nyt vain venytettävä itseäsi yhden numeron suuremmaksi, jotta homma toimisi!"
...niin tällöin homma ei varmasti toimi!
Ja edelleen, jos "kenkä" sanoo "jalalle":
"Sinun on nyt vain kutistettava itseäsi yhden numeron verran pienemmäksi, jotta homma toimisi!"
...niin tällöinkään (siis sanelupolitiikan seurauksena) homma ei varmasti toimi!
Näinollen jäljelle jää vain aidon neuvottelun mahdollisuus:
Tällöin "jalka" sanoo "kengälle":
"Jos yritän kutistaa itseäni puolen numeron verran, niin pystytkö sinä silloin yrittämään itsesi venyttämistä puolen numeron verran ?"
... tai "kenkä" sanoo "jalalle":
"Jos yritän laajentaa itseäni puolen numeron verran, niin pystytkö sinä silloin yrittämään itsesi kutistamista puolen numeron verran ?"
Jos nämä neuvottelut onnistuvat, niin tällöin "jalka" kutistaa hiukan itseään, ja vastaavasti "kenkä" laajentaa hiukan itseään, jolloin yhteistä matkaa voi taas (ko. ongelman suhteen) jatkaa.
Tällaisessa sopeutumistilanteessa "jalan" kuuluisi hyvin suuresti arvostaa ja kunnioittaa "kengän" suorittamia "venymisponnisteluja":
"Tuo kenkä tykkää/rakastaa minua niin paljon, että hän haluaa minun vuokseni tehdä itselleen epämieluisia venymisponnisteluja!"
Ja edelleen, "kengän" kuuluisi hyvin suuresti arvostaa ja kunnioittaa "jalan" suorittamia "kutistumisponnisteluja":
"Tuo jalka tykkää/rakastaa minua niin paljon, että hän haluaa minun vuokseni tehdä itselleen epämieluisia kutistumisponnisteluja!"
Ero aidon (siis fyysisesti olemassaolevan) kengän ja jalan, sekä "kenkä ja jalka" -mielikuvan välillä on siinä, että aidossa tilanteessa fyysisesti liian pienillä kengillä käveleminen on pysyvästi ja ikuisesti hankalaa.
Sen sijaan "jalka ja kenkä" -mielikuvassa aivot sopeutuvat (ehkä muutamassa vuodessa?) "itsensä venyttämisen" ja "itsensä kutistamisen" aiheuttamiin epämiellyttäviin tunteisiin siten, että epämiellyttävyyden tunne vähenee pikku hiljaa ja lopulta ajan myötä katoaa kokonaan.
Sen jälkeen yhdessä eläminen muuttuu uudelleen helpommaksi, jolloin voi sanoa, että se alkuperäinen kriisi on nyt voitettu. Tällöin on tapahtunut "henkistä kasvua", siis poisoppimista sellaisista tavoista ja käytöksestä, jotka hankaloittavat yhteiselämää.
1) "A Roman once divorced his wife, and when his friends admonished him, saying: "Is she not discreet? is she not beautiful? is she not fruitful?" he held out his shoe (the Romans call it "calceus"), saying: 3 "Is this not handsome? is it not new? but no one of you can tell me where it pinches my foot?" 4 For, as a matter of fact, it is great and notorious faults that separate many wives from their husbands; but the slight and frequent frictions arising from some unpleasantness or incongruity of characters, unnoticed as they may be by everybody else, also produce incurable alienations in those whose lives are linked together."(http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Plutarch/Lives/Aemilius*.html)
Perinteisen suksen hankintaan liityen suosittelen oman mielipiteen muodostamista kahden tai kolmen suksiparin koehiihdon perusteella:
http://www.pitokarva.fi/customski/
Seuraava testitilaisuus saattaa olla Tampereella jo ensi torstaina, sanoi pitokarvasuksien esittelijä, kun sattui äsken tuossa kympin lenkin varrella sellainen olemaan. Koehiihto onnistuu, jos mukana on omat kaksitappiset prolink monot, tai vanhemmat yksitappiset SNS pilot -monot.
Oletusarvoisesti koehiihtäjä saa (mitoitustaulukon perusteella) alleen ns. aloittelijan sukset, joissa on ns. seinäpito. Niitä ei kannata ostaa, vaan käy koehiihtämässä jäykempiä, ts. hieman lipsuvia suksia pari erilaista, ja valitsee sitten hitusen liian herkästi lipsuvat. Koska tiedemiehellä on lihaksia vaikka muille jakaa, ei hänelle ole ongelma käyttää keskimääräistä enemmän käsivoimia hiihtämisessä. Tällä valinnalla suksiin saa maksimiluiston, jolloin suksista on enemmän iloa, jos ryhtyy ns. aktiivihiihtäjäksi. Mutta viime kädessä valinta kannattaa kuitenkin itse päättää testien perusteella (tietenkin), eikä uskoa nettikommentteja (jonka vuoksi tämä kappale kannattaa unohtaa).
Pitokarvasukset ovat käsittäkseni parhaimmillaan ns. ongelmakeleillä (ns. liippalatu, jäinen latu ja märkäpintainen latu). Tänä talvena on ollut poikkeuksellisen hyviä pakkaskelejä, jolloin perinteiset pitovoideltavat (tai pitoteipattavat) sukset toimivat erittäin hyvin, koska pohjiin ei ole tarvinnut laittaa roskia (ja sen jälkeen lunta) kerääviä pehmeitä pitovoiteita.
Henrille varmasti sopivat jäykemmät sukset, kun sillä on voimaa ja pituuteen nähden aika lailla painoakin. Mutta lopujen lopuksi mikä tahans suksi on parempi kuin että ei hiihdä ollenkaan.
Nano on ylimainostettum, pitovoideltava jää voitelematta. Karvapohjaa joutuu hiukan -- ei paljoa - huoltamaan ja halpa sellainen saattaa kuoriutua irti. Joten vannon edelleen helppohoitoisen suomun nimeen. Ja oletusarvo on, ettei sillä kilpailla muita ladulla kulkijoita vastaan. Tämä on varmaankin henrille miinusta, se kun juokseekin mielellään laumassa. Toisaalta hiihdossa ei pro-väelle pärjää muutenkaan, ellei ihan tosissaan ja säännöllisesti harjoittele.
Mietin tätä parisuhdeasiaa viikonlopuna Siikanevalla puuteria hiihdellessäni ja tulin siihen tulokseen, että olen ihmissuhdeneuvojana aika huono: ainoa neuvo on, että menkää reilusti fiiliksella ja olkaa mukavia toisillenne :) No, se on se heuristiikka jota yritän itse ylipäätään. Lieneekö tuolla paljoa käyttöarvoa muille kuitenkaan. Lähipiirissä on ilmeisesti useampi asperger-typpinen veijari ja heille ihmissuhdeasiat ovat vaikeita juuri siksi että tilannekohtainen fiilis on juuri se valo, joka kojelaudasta puuttuu tai välkkyy vain toisinaan. Itsen hnekinen rakennen taas on ihan toisella tapaa kiero. Sellainen karvapohja -- hyvä jossain asioissa ja liian kihara muissa.
... niin se ironia koko jutussa oli että mietitään porukalla ja otsa rypyssä lapsenhankinnan sukupuolipsykodynamiikoita ja bloginpitäjän ihmissuhteessa se juna on ilmeisesti joka tapauksessa mennyt jo. Hei kamoon. Ihmiset ovat tyhmiä mutta eivät niin tyhmiä :D
Kaikkea ei vain voi redusoida pimppiin ja pippeliin. Ja toisaalta nainen lapsenhankintaiässä kyllä laskee sitä jäljellä olevaa multiploitumisaikaa ihan täysin rationaalisesti kaiken aikaa kuitennii, se on vissi -- siinä saa olla tarkempana kuin pippelisuulakkeen omaava, joka voi kuvitella olevansa kelpoisa vielä paljon pidempään. Ja toki onkin, ainakin jos on massia ja antaa kuvan siitä että paketti on kasassa. Raha ja siittiöt ovat toki valtti. Tai valta.
Kun lapset on ns. tehty niin aletaan loppujen lopuksi laskea yksinäistä vanhenemista pääasiallisena tekijänä vastaan parisuhde-ehdokkaiden viat ja puutteet. se kertoo hyvin ihmisen hauraudesta. Yksinäisyyden pelko vs. tarjolla olevan parisuhteen laatu. Ja siksi esimerkiksi harrastusten merkitys merkitys kohti keski-ikää liikuttaessa: jos siinä on overlappia niin se on kova juttu. Tai aiankin olisi minulle.
Ja sitten toisaalta kun iskee niin iskee, ei sitä aina voi näin haarukoida. Yhdellä nuoruuden hoidolla oli vaaleat viikset suupielissä ja tyuhma pilke silmissä, jostain syystä se oli outoa, mutta kiihottavaa. Olin niiden viiksien takia ihan pistoksissa ja mourusin illat häntä pystyssä tunkiolla. Järkeistäkää se jos pystytte. No se kyllä jätti minut parin kiihkeän treffin jälkeen.
Nuoruus on kova juttu. Ikävä on sitä.
Pohjimmiltaan tunteita ei voi järkeistää. Mutta toki hyvä tiedostaa nämäkin vaikutteet. Kuten toisen Mikon kommentissa yllä jo fiksusti todettiin.
Munasarjoilla muuten minäkin laskisin nuorena pelivuosia, kovasti. Siksi nuorelle naiselle yksinkertainen ja paras heuristiikka on että jätä se mulkku. Aion propagoida aina kun tilanne tulee esiin.
Ja sitten vielä tämä -- ja pardion my french -- ihan vitun kova helmi:
https://www.youtube.com/watch?v=1GaJRSQ9l1I
Itse ajattelen että ihmisen toiminnassa on useampia tasoja. Pintatasolla ihmiset esittävät toimivansa jonkin ideaalin mukaisesti, mutta toiminta on usein räikeästi ristiriidassa tämän pinnan kanssa. Esimerkiksi yksilö kertoo korulausein arvoistaan ja arvostuksistaan, mutta todellisuudessa ilmentää näitä valinnoissaan hyvin vähän, tai ilmentää niitä performanssinomaisesti, esimerkiksi ostamalla luomuruokaa tms.
Vähän syvemmällä tasolla on ihmisten sisäistettyjä arvoja ja tunteita, jotka todella vaikuttavat toimintaan, ja joita ihminen reflektoi, ei pelkästään performoi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi käsitykset ideaalisesta vanhemmuudesta tai idealisoitu käsitys parisuhteista jne, eli ihmiset toimivat useimmiten arjessa näiden mukaan, mutta voimakkaiden tunteiden tai kriisitilanteiden ollessa päällä rikkovat tätä ideaalia. Tämä on ehkä se sellainen perustaso josta kaikki puhuvat helposti "aitona" itsensä toteuttamisena.
Mutta sitten on se ns "rautataso", jossa operoivat sellaiset liskonaivoista tulevat yllykkeet ja mielihalut jne joita ei edes oikeastaan pysty kauhean hyvin tiedostamaan. Niitä voi havaita vain kun tarkkaillaan pidemmän aikaa isompaa joukkoa ihmisiä ja nähdään näiden toiminnassa säännönmukaisuutta. Yleensä silloin kun tällaisten motivoima toiminta on edes jotenkin linjassa ylempien tasojen kanssa, niin sille löydetään jokin jälkirationalisointi, ja kun se on ristiriidassa, niin etsitään joku tekosyy tai syytetään muita.
Parisuhteisiin ja niissä pysymiseen vaikuttaa pitkällä aikavälillä eniten tämä syvin taso. Nämä eivät ole riippumattomia, vaan liskonaivo harjaantuu kyllä näiden palkintojen ja rangaistusten kautta karttamaan ikäviä asioita ja hakeutumaan palkitsevien asioiden äärelle, mutta sen uudelleenohjelmoitavuus on silti rajallista. Evoluutiopsykologinen tarkastelu on aina epätarkkaa ja yleistävää niin, ettei se voi mitään kovin spesifistä sanoa, mutta voidaan päätellä näiden liskonaivojen perusasetuksista kuitenkin jotain.
Rationaaliseen päätöksentekoon en usko lopulta lainkaan. Sitä voidaan toteuttaa kyllä organisaatioissa ja omassakin elämässä sitoutumalla johonkin täysin mekaaniseen prosessiin, mutta käytännössä kukaan ei toimi aidon rationaalisesti oikeastaan ikinä. Itsensä ohjaaminen onkin kuin nivelletyllä kepillä työntämistä. Se täytyy tehdä hyvin hienovaraisesti ja ennakoiden. Muiden ohjaaminen on melkeinpä mahdotonta, enkä edes viitsi sitä yrittää.
Well put. On tavallaan aika vapauutavaa ajatella, että elämän tärkeissä ihmissuhteissa ei oikeastaan ole juuri minkäänlaista kontrollia. Tämän kun tajuaa, välttyy suurelta määrältä kaikenlaisia negatiivisia itsesäätelyyn liittyviä (mutta ehkä pääosin tarpeettomia) tunteita ja toisaalta ei yritä hallita juttua kaikkea kaiken aikaa. Sanottu ei tietenkään tarkoita, ettei pitäisi olla ihmisille mukava ja etteikö homman -- esimerkiksi hyvän parisuhteen -- eteen voisi tehdä töitä.
Röyhkästä pidän koska hän hyökkää systemaattisesti porvarillista perisuhde- ja perhemallia vastaan. Ja ihmissuhteisiin liittyvää turvallisuushakuisuutta. Kaikkein ärsyttävimpiä ovat norminmukaiset ihmiset. Juovat keskikaljaa, asuvat keski-pohjanmaalla, harrastavat keskimatkan lajeja. Vaikak itse ehkä onkin sellainen, on hyvä tietää että tuolla jossain on subliimeita tunne-erämaita, joissa pätevät toisenlaiset lait. Jossain sen sotarmskussa on itselleen rehellinen saksalaisupseeri, joka on suhtessa suomalaislotan lotan kanssa. Sodan jälkeen olisi tarkoitus mennä naimisiin ja elää loppuikä yhdessö, ja katsellessaan pommituksessa räjähtelevää mäenrinnettä, jota lotta henkensä kaupalla ylittää pyrkiessään suojaan, kyseinen upseri rukoilee että osu kohdalle, osu. Se jäi hyvin mieleen.
Itsesäätelyssä on sellainen jotenkin erikoinen taso kanssa. Eräs nainen jonka tapasin tuossa kun vietin vähän aikaa poikamieselämää (en mitään rajua tai rietasta, ihan viatonta) sanoi uskovansa että minulla on jotenkin rautainen itsekuri, koska olen niin sporttisen näköinen ja hyvässä lihassa. Nauroin tälle ajatukselle.
Itsekuri on oikeastaan viimeinen asia, johon kannattaa kenenkään luottaa. Hallintaa ei voi saada elämään millään sellaisella toiminnalla joka perustuu itsensä kurittamiseen ja kontrolliin tai hampaat irvessä- tekemiseen. Suurin kärsimys mitä elämässä on, on ns. tutkainta vastaan potkiminen, ja se koskee myös omaa itseä ja omaa luontoa.
Petersonilla on tästä ollut monta hyvää pointtia, joskin miehen ethos on minusta liian barokkimainen ja epästoalainen, etten nyt varsinaisesti hehkuttamaan lähtisi. Oikeansuuntaista kuitenkin.
No meikäläiselle urheilu ja kuntoilu on silkkaa hedonismia, sillä ei ole mitään tekemistä itsekurin kanssa. Nytkin vain odotan että päivä olisi pulkassa ja pääsisin herra M.L:n kanssa normitiistaisalille. Ihan niiden jälkipörinöiden takia. Illalla vielä sauna ja idlausta sohvalla. Tällaisen retkipenttimäisen neurokemian soisin kaikille. On vaikeaa ymmärtää että monet _eivät_ saa välitöntä endorfiinipalkkiota kuntoilusta -- aikana ja aktin jälkeen. Itsellä se taitaa suorastaan olla viinan tai jonkin vastaavan korvike.
Peterson on hörhö kuten todettua mutta neuvo ryhdistäytyä on aina hyvä. Pitäisi tästä itsekin. Eli eikun takaisin apurahahakemuksen pariin. Yökyökyök.
No se ryhdistäytymisen neuvo on hyvä, mutta minusta tuntuu etteivät kauhean monet ihmiset ymmärrä mitä se tarkoittaa. Itsensä kurittaminen on vihoviimeinen keino saada mitään tehtyä. Sekin on nähty, itselleen ankarat ihmiset tuppaavat olemaan suorittajia jotka suorittavat kun tilanne on otollinen, ja lamaantuvat kriisissä. Ei hevonenkaan laukkaa kovempaa jos se on väsynyt ja sitä piiskaa.
Ihan kaikissa asioissa joissa pitää tehdä jotain mikä alkuun on itselle vaikeaa ja tuntuu tarvitsevan itsekuria, se "trikki" on muuttaa se asia joksikin joka on itse oma palkintonsa. Kuntoilu on hyvä esimerkki asiasta jossa tämä on peräti helppoa. Minulle joskus yksi työkaveri sanoi ettei halua liikkua koska se vain tuntuu pahalta. En oikein kyennyt rekisteröimään että mitä hän tarkoitti. Ilmeisesti hän koki hikoilun ja hengästymisen peräti kivuliaana, mutta vaikka näin olisikin, pystyy esimerkiksi painojen kanssa treenaamaan niin, että pörinät saa vaikkei aivan hiestä märäksi ja puuskuttavaksi itseään puskisikaan. Itsekään itse asiassa harvoin pahemmin salilla hengästyn tai hikoilen kovinkaan paljoa.
Ammatillisissa jutuissa tällaisilla luovilla aloilla se trikki on löytää asiat joiden tutkiminen ja pähkäily on hauskaa. Jos se ei onnistu, niin on väärällä alalla, tai ei vain ole löytänyt sitä lokeroa jossa voi tehdä hauskoja asioita.
Pääosin syynä näissä "itsensä kurittajien" kärsimyksessä onkin juuri se että kaikkeen suhtaudutaan negatiivisesti. On toki helppo näin sanoa minun, koska minulla on hyväpalkkainen ja mielenkiintoinen työpaletti.
En voi ymmärtää tuota hengästymisen ja hikoilun kamaluutta. Toisaalta ihmiset ovat erilaisia, uskottava se tietty on jos joku niin sanoo.
Vedin juuri pitkän viikonlopun sähköttömässä möksässä halkoja hakaten, kaivovettä ja puuta kantaen ja lunta luoden. Piti aika paljon kantaa klapia sisään, ennen kuin kuukauden kylmillään ollut iso kämppä lämpeni. Kun oli vapaata aikaa, hiihdin suonpohjaa kylmässä viimassa. Ja saunoin ja kierin hangessa.
Täydellinen miniloma, teki hyvää sielulle. Toki viehätys perustui taasen siihen että arkisin täytyy jöpöttää näyttöpäätteen äärellä. Jos joutuisin elämään tuollaisissa oloissa pysyvästi, varmaankin se iltaisin itsen sivistäminen lukemalla punkassa pötkötellen olisi se suurin nautinto. Ja pakon edessä askeesi ja fyysinen purtaminen olisi varmaankin vähemmän nautinnollista. Pakkohan sen olisi olla.
Ja edelleen -- moni fyysinen suorittava työ on niin monotonista ja kuluttavaa, ettei se tarjoa liikunnallisia elämyksiä -- pikemminkin tuhoaa kropan jo hyvissä ajoin ennen eläkeikää. Metallimiehistähän sanotaan, ettei sellaisen kroppa eläkeikään asti kestä kumminkaan, vaan edessä on lähes aina sairaseläke jo aikaisemmin. Eihän sellaista kellekään toivo.
En pidä terveysfasismista enkä muutenkaan normittamisesta, ja kehopositiivisuus on mielestäni ihan jees idea. Jokainen omillaan ja omalla tyylillään. Mutta toisaalta aika ankealta tämä nykysysteemi välillä vaikuttaa lämpimine sisätiloineen, viihde-elektroniikoineen ja automatisoituine ihmis- ja tavarakuljettimineen. Suristimineen ja päristimineen. Elämä on helpotettu pisteeseen, jossa oikeastaan kaiken saa tehtyä itseään pahemmin fyysisesti rasittamatta, ainakin jos sellaista haluaa (ja on tarpeeksi fiksu hankkimaan itselleen sopivan valkokaulusammatin).
Aina välillä on saatava vaihtelua. Ehkä tämä on vain tällaisen keskiluokkaisen boheemin satunnainen päähänpinttymä. Silti jotain on ehkä hukattu. Kaipa nämä arkisemmatkin liikuntaharrastukset ovat sen vastuksen puutteen kompensaatiota ja osa ihmisistä yksinkertaisesti ei voi hyvin ilman sitä että välillä hiukan rääkkää kroppaansa.
Eli se hiki, sehän on hyvä juttu. Ja säännöllinen hengästyminen. Valitsin nykyisen kerrostalokämpänkin siten että yksi kriteeri oli juuri hissittömyys. Ihan vain koska.
Kuvatun kaltaisen viikonlopun jälkeen osaa muuten taas yksilötasolla arvostaa sitä lämpimässä paskomista. Kelpaa istahtaa collegehousut kintuissa puhtaalle muivirinkulalle. Ja ilman karvalakkia. Tullut ennenkin mieleen, samoin kuin viikon-parin kyykkykakkojen jälkeen.
Tällaisia pohdintoja lemmenasioiden sortteeraamisen jälkeen.
MK: "Ehkä mitään oikeaa yleistä neuvoa ei olekaan, on vain loputtomasti yksittäistapauksia."
Mikon ajatus on puoliksi yhteensopiva maailman tunnetuimman kirjan aloituksen kanssa:
"Kaikki onnelliset perheet [parisuhteet] muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe [parisuhde] on onneton omalla tavallaan.”
Näin kuuluu kenties kaikkien aikojen siteeratuin teoksen aloitus – ensimmäinen virke Leo Tolstoin (1828-1910) romaanista Anna Karenina."
Parisuhdetieteellinen tutkimus kannattaa keskittää "low hanging fruits are collected first" -periaatetta noudattaen "Tolstoin maksiimin" ensimmäiseen lauseeseen, siis etsiä ne yhteiset "muistuttavuudet", jotka yhdistävät kaikkia onnellisia pareja (ja sitä kautta myös perheitä).
Ja pukea sen jälkeen nämä tieteelliset "muistuttavuuslöydökset" yhden virkkeen pituisiksi maksiimeiksi, jotka ovat lyhyytensä vuoksi helposti muistettavia ja siksi tarpeen tullen helposti ja nopeasti mieleen palautettavia.
Kun tämä tieteelliseen menetelmään perustuva "muistuttavuuslöydöksien etsiminen" -työ on tehty, niin sen jälkeen "jokainen onneton perhe[parisuhde]" -ryhmään kuuluvat ihmiset pääsevät (halutessaan) nauttimaan näistä parisuhdetieteen hedelmistä opettelemalla ne (maksiimit) ulkoa. Maksiimit viittaavat laajempiin ja monimutkaisempiin käyttäytymisperiaatteisiin (ajatusrakennelmiin), jotka ovat tiivistetty (tieteellistä menetelmää käyttäen) yhden lauseen mittaisiksi maksiimeiksi:
"Tutkimuksen vanhukset käyttivät paljon raamatullisia tai kansanviisauksia päivittäisistä pulmista selviämiseen: ”Älä anna auringon laskea vihasi yli”, ”Auta kaveria mäessä”, ”Helpota toisen elämää. Se on kuin laittaisit rahaa pankkiin”. ”Aloita jokainen päivä puhtaalta pöydältä” ja ”Älä luovu rakkaudesta!""(https://yle.fi/uutiset/3-10613750)
Lisäksi "state of the art" -tasolle oman parisuhdeosaamisensa vieneiden kokemusasiantuntijoiden käyttäytymistä analysoimilla luotiin kokonaan uusia maksiimeja, esim. tämä:
"Läheisyyttä täytyy pitää yllä joka päivä"
Parisuhdetieteen tekijä Heli Vaarala arvioi ko. tutkimusta näin:
"Tämä on minusta sitä akateemisen tutkimuksen upeinta ja herkullisinta mannaa: yhteensä seitsemänsadan kyselykaavakkeen ja syvähaastattelun tulokset puristettiin viiteen kohtaan."
Itse arvostan eniten numeroita sisältäviä maksiimeita, esim. "1:5" -sääntö, ja "1,5h" -sääntö, koska numeroiden ymppääminen tekstimuotoisen maksiimin sisään saa aikaan tieteellisemmän vaikutelman. Ja mitä tieteellisemmältä maksiimi vaikuttaa ja näyttää, sitä helpompi (ei-tieteenkieltäjän) on maksiimiin - siis tieteeseen - luottaa.
Edellinen huomioon otettuna muotoilen em. tutkimuksen löydöksen numero 5 uudelleen tehokkaampaan muotoon:
Ei näin: "5. Läheisyyttä täytyy pitää yllä joka päivä"
Vaan näin: "Läheisyyttä täytyy pitää yllä 365 kertaa vuodessa"
Muistamisen helpottamisesi lyhennän jälkimmäisen maksiimin muotoon "365vrk" -sääntö, jonka orjallisen (siis tieteen tulosten orjallisen noudattamisen, "järjen äänen" noudattamisen) ulospäin näkyvä ilmenemismuoto on se, että halaan vaimoani joka päivä - jos muistan! :)
^ Tolstoi käväisi itselläkin mielessä -- ja aloitus on myös Tolstoin piikki poroporvarillisuutta kohtaan: säännöllinen ja muodonmukainen, so. yleisesti hyväksytty, on yksinkertaisesti tylsää ja hengetöntä. Muistaakseni Anna Kareninaj valitsee vaarallisetsi ja toisin jo ihan siksikin, että kokee moisen elämän riitämättömänä.
No Tolstoi itse on surullisenkuuluisan kädetön omassa parisuhteessa. Meikäläisellä on tapana lukea Ivan Iljitsin kuvausta jonkinlaisena kirjailijan oman suhteen varjona.
Vaimon halaaminen päivittäin on erittäin hyvä myötätuntoharjoite :) Dalai Lama joskus sanoi että myötätunnon harjoittaminen lähimmäisiä kohtaan on parasta mahdollista itsekkyyttä. Se toimii.
Tiedemies: Ihmisen toiminnan tasojen kuvaus oli hyvä. Olen itse ajatellut pitkään samalla tavalla.
MK: "No Tolstoi itse on surullisenkuuluisan kädetön omassa parisuhteessa.
Ahaa... no se selittää, miksi "Tolstoin maksiimin" jälkimmäinen lause on niin pahasti ajatuksia harhaan johtava. Korjasin maksiimin RK:n "Mind your language" -kappaleen passive/active -harjoituksessa esitetyn mallin mukaiseksi, ja samalla myös nykyihmisen parisuhdetietämyksen (parisuhdetieteen) tasoa vastaavaksi:
Passive: "Kaikki onnelliset perheet [parisuhteet] muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe [parisuhde] on onneton omalla tavallaan.”
Active: "Kaikkien onnellisten perheiden [parisuhteiden] käyttämät parisuhteen ylläpito -ja korjausmenetelmät muistuttavat toisiaan, jokaisella onnettomalla perheellä [parisuhteella] näiden tärkeiden taitojen osaaminen on puutteellista."
Perustelu 1: Jälkimmäinen maksiimin muotoilu auttaa näkemään sen ilmeisen tosiasian, että ongelmiin voi etsiä muitakin ratkaisuja, kuin vain jäädä noudattamaan passiivisia "ratkaisu"strategiota, joita ovat esimerkiksi:
Ei näin: "Aika korjaa ongelmat, jos on korjatakseen"
tai:
Ei näin: "Tämä on minun kohtaloni, täytyy vain yrittää kestää ja sinnitellä".
Passiivisissa "ratkaisu"yrityksissä ratkaisu ulkoistetaan, ratkaisun avaimet ovat ikäänkuin oman itsen ulkopuolella. Ensimmäisessä "Ei näin" -esimerkkilauseessa ratkaisu ulkoistetaan aikatekijälle, ja jälkimmäisessä mystiselle kohtalolle. Kyseessä on "External Locus of Control" -mielenlaadulle ominaisista ajattelutavoista, joissa tunnetasolla koetaan hallinnan olevan oman itsen ulkopuolella.
Kun RK kirjoittaa "ILOC -mentaliteetin" ja ongelmanratkaisukyvyn välisestä korrelaatiosta, hän laittaa suorastaan yhtäsuuruusmerkin niiden väliin:
"People that are like to be in control and, additionally believe that they do have the power [ILOC] to shape their lives, are likely to engage in active problem-solving behaviour and to positively seek out situation where they are charge ... they are not a 'control freak"(CYEAT, s. 52)
Perustelu2: Jälkimmäinen LT:n maksiimin muotoilu vapauttaa eron kokeneet mahdolliselta (ja todennäköiseltä) syyllisyyden tunteen kokemiselta, esimerkiksi tähän tapaan:
"Ero ei ollut oikeastaan minun (eikä puolisoni) vika, meiltä vain molemmilta puuttui tarvittavia parisuhteen ylläpito -ja parisuhdeongelmien ratkaisutaitoja"
Syyllisyyden tunteen välttäminen on tärkeää, koska tiede on löytänyt vahvan korrelaation syyllisyyden tunteen kokemisen ja henkisen huonovointisuuden välillä.
Lisäksi, jos pystyy välttämään syyllisyyden tunteen, pystyy silloin käyttämään Kahnemanin järjestelmä kakkosta parisuhdeongelmien jälkikäteisanalysointiin (mihinkään johtamattoman tunneperäisen murehtimisen ja märehtimisen sijaan).
Tolstoilla on suuria syvällisempiä viisauksia. Älkää käyttäkö häntä oman agendanne ajamiseen. Tuo on vain yksi tulkinta sille mitä Tolstoi sanoo.
Jos se mitä sanotte on totta, sen pystyy perustelemaan omilla sanoilla eikä lainaamalla edesmenneiden kirjailijoiden statusta.
Selvä homma, Talstoy on pannassa. Sama pätee varmaan sitten myös tolstoilaisuuteen ja Järnefeltiin.
Mitenkäs on Dostojevskin laita? Vai kokskeeko kielto koko slaavilaista kirjailijapiiriä?
Saako kirkkoslaavista väitelleitä, apurahaelättejä kritisoivia demagogeja lainata?
Mikko, tiede on löytänyt korrelaation henkisen huonovointisuuden ja "nimimiesten palvonnan" välillä:
"People with an external locus of control generally:
... Are likely to listen and automatically defer to authority, experiences, education and significant other people.
... As you have seen, having an internal locus of control is very important for psychological and physical wellbeing"(p. 46,50)
Tarkoitan "nimimiesten palvonnalla" tunnetasolla tapahtuvaa kunnioittavaa ja arvostavaa suhtautumista arvostettuihin ja tunnettuihin "nimimiehiin" (esimerkiksi kirjailija Leo Tolstoihin).
Psykologian löydökset huomioon otettuna voidaan sanoa, että omalla alallaan yleisesti tunnettujen ja arvostettujen nimien näkeminen, niistä puhuminen ja kommentointi ei saisi aiheuttaa minkäänlaista tunnereaktiota! (huumoria en laske yksinomaan tunnereaktioksi, koska huumorintaju sijaitsee järkitasolla, vaikkakin huumorintajun seurauksena syntyy ilon tunne)
Jos nimimiesten käsittely omissa ajatuksissa aiheuttaa tunnereaktion, niin silloin kyseessä on ns. "väärä reaktio", ts. kyvyttömyys suhtautua järkiperäisesti po. ihmiseen. Omien tunteiden hallinnan luovuttaminen oman itsen ulkopuolelle on yksinkertaisesti (tietämättömyydestä aiheutuvaa) typeryyttä ("epästoalaisuutta"), se on pohjimmiltaan samaa kuin "ampuisi itseään jalkaan".
Mitä taas tulee "oman agendan", ts. tiedeperäisen agendan (tiedeperäisen suhtautumistavan = järkiperäisen suhtautumistavan) ajamiseen, niin eikö se ole kaikkein tärkein olemassaoleva agenda ajettavaksi, mitä kuvitella saattaa ?
Perustelu: Tieteen tarkoituksena on tehdä numeerisia ja sanallisia, todellisuuden kanssa yhtäpitäviä malleja todellisuudesta. Ja näiden mallien avulla (niitä taitavasti hyödyntämällä) voidaan siten parantaa ihmisten elämän laatua (ts. poistaa inhimillistä kärsimystä).
Mikko Kallionsivu: Miksi ylidramatisoitu loukkaantuminen? En ole kieltänyt mitään. Miehisty ja ota kritiikistä vaarin, älä yritä kääntää sitä muihin.
Veijo Ryhänen: Huumori vapauttaa, koska se pistää ristiriitaiset asiat toistensa kanssa kosketuksiin. Nauru on vapautunutta energiaa.
Ongelmasi on, että höpötyksesi eli "agendasi" ei ole "tiedeperäinen" vaikka kuvitteletkin niin.
"Tiedeperäisessä" ei ole mitään vikaa. Siinä on, että omat mielipiteet yrittää assosioida tieteeseen, saadakseen niille lisää statusta. Ihan sama kuin toistaa papukaijamaisesti kuuluisten miesten sanoja.
(Puolianonyymi) Mikolle: PsycINFO -tietokannasta löytyi (v.2012) 16913 tutkimusta 'ĺocus of control' -hakusanalla (nykyään löytynee vieläkin enemmän). Luultavasti noista tutkimuksista löytyy satoja (ellei jopa tuhansia ?) sellaisia, joissa viitataan "external locus of control" -mielenlaadun, ja "nimimiesten nostaminen jalustalle" -ilmiön väliseen suoraan korrelaatioon.
Minulla ei ole pääsyä PsycINFO -tietokantaan. Ja vaikka olisikin pääsy, niin minulla ei olisi kumminkaan aikaa tutkia em. korrelaation paikkansapitävyyttä perehtymällä em. korrelaatiota käsitteleviin 'LOC' -tutkimuksiin. Eikä minulla olisi myöskään osaamista 'LOC' -tutkimusten pätevyyden, luotettavuuden ja johtopäätösten oikeellisuuden arviointiin, koska en ole itse tiedemies.
Senpä vuoksi tyydyn CYEAT -kirjasta löytämääni, ja edellisessä kommentissani esittämääni korrelaatiolöydökseen. Se kelpaa minulle tieteelliseksi todisteeksi siitä, että kyseessä ei ole "oma agendani", vaan "tieteellinen agenda".
Mikko:
"Mikko Kallionsivu: Miksi ylidramatisoitu loukkaantuminen? En ole kieltänyt mitään. Miehisty ja ota kritiikistä vaarin, älä yritä kääntää sitä muihin."
Äh, huomaan että keskustelu ona jautumassa huonoon suuntaan. Pyydän anteeksi, jos heittäydyin huumorilinjalle! Kommenttisi olii ihan ookoo, mutta ihmettelin vain sitä, miksi kuoleilla kirjailijoilal ei voisi ratsastaa. juuri sitähän he elämässää hakivatkin!
Kaikki ajattelu tapahtuu toisten kautta. Vaikka bloginpitäjä joskus heittikin notta "olisin nähnyt kauemmaksikin, elleivät jättilaiset olisi seisseet harteillani." Jäi mielen ja naurattaa edelleen :)
Siis: Anna Karenina oli nimenomaan Tolstoin tiiliskiven paksuinen piikki aikansa porvarillista maailmaa kohtaa -- no yhdellä tasolla ainakin. Siksi se on oleellinen täsäs yhteydessä. Kuten myöhemmin on jossian poppibiisissä fiksusti todettu: happy people have no stories. Se, onko se paha asia, on sitten eri eri juttu. Vapaa on vain umpihanki etc.
Tolstoilaisuutta mielestäni haukutaan suotta. Tai sitten olen vain samalla lailla kiharainen. enkä hahmota.
No anyway, uljaasti eteenpäin! umpihanki odottaa!
Pahoittelen muuten edellisen viestin kirjoitusviheriöitä. Olin heräämässä enkä ollut asentanut vielä kofeiinitippaa.
Heitetään nyt keskusteluun nämä ikivanhat: ihmisluonteesta puhuessa tiukan luonnontoieteellisen verifioinnin ja objektiivisuuden vaatmus on joka tapauksessa mahdottomuus, joten keskustelun voi mielestäni vapautta amyös assosioivaan suuntaan ja alan "auktoriteetit" ovat sitä kauta "koskher", että ne joka tapauksessa muodostavat pohjan kommunikaation mahdollistumiselle. Puhumme yhteisten maamerkkien kautta samaa kieltä niin sanotusti.
Edelleen, jo pelkän uusstoalaisuuden ottaminen keskustelun pohjaksi on sekin arvovalinta ja tekee objektiivisuuden vaatimuskesta osittain kestämättömän. Stolaisuus kuten kaikki ajatusjärjestelmät mahdollistavat rakentavan muutoksen koska ne nimenomaan "venyttävät" todellisuuden havainnointia, siihen reagoimista ja siitä viestimistä johonkin ylikorostuneeseen suuntaan. Tätä on filosofia ainakin siinä mielessä kuin sen itse ymmärrän. EsimerkiksiTiedemiehen jatkuva pyrkimys redusoida kaikki aiheet ja asita bare minimum -linjalle on ihailtava puyrkimys, mutta itsessäänkin jo aikamoista väkivaltaa inhimillisen todellisuuden kiharaisuutta ja monimerkityksellisyyttä kohtaan. Toisaalta tunnustan lukevani tätä blogia juuri sen kautta -- oman ihmsitieteellisen taustani taakan takia se on erinomaisne virkistävää, joskin -- myönnetäköön -- kaiken insinöörimäisyyden tavoin hiukan autistista. Siltikin arvostan sitä, koska näen nimenomana että ksinnkertaistaminen on hyve. Suosikkivälineeni peilikaapissa on Occamin partaveitsi, vaikka tartnkin siihen hävetävän harvoin.
Koko man up -aihepiiri on erinomaisen herkullinen ja sitä toivoisin taas omaa uutta postausta. Ihan koska se toimii omassa elämässä ja silti en koe stoalaisuutta puhuttelevana (antiikin maailmasta minulel rakkain on epikurolaisuus -- jopa siinä määrin että olen ajatellut joskus kirjoittavani siitä tietokirjan -- saapa nähdä, kaikesta voi haaveilla). Toisaalta olen hiukan liian hedonisti tarttuakseni kyseiseen projektiin (hedonismi ymmärrettynä tässä tietty kohtuuden arvostamisena eikä sikailuna) -- on muutenkin monta rautaa tulessa.
Myöskin se on ihailtavaa että Tiedemies pohtii blogissa omia puuteitaan ja parisuhdekiemuroitaan avoimesti ja mahdollisimman objektiivisesti (joka tietenkin on vaikeaa ellei usein jopa mahdotonta). Ryhävalaan kirjoittelusta taas näkyy aito totuuden rakastaminen, mikä tietenkin on kirjaimellisestikin filosofian ytimessä. Arvostan sitäkin.
Bloginpitäjä joskus takavuosina muuten uhosi ihmismielen pohdinnan olevan tyhjänpäiväistä ja turhaa. Sittemmin paukahti stoalaiseksi ja kyseinen filosofiahan ei muuta teekään kuin pohtii asiaa rakentavasti. Tämä on yksi ajattelun kehittymisen ironioista. Teesi (joutavuutta) -- antiteesi (tosimies ottaa vastuun itsestään, ryhdistäytyy ja kohtaa todellisuuden mahdollisimman suoraan ja välttelemättä velvollisuuksiaan filosofista ajatustyötä myöten) -- synteesi (olen stoalainen ja kirjoitan blogiss akuinka kohtaan maailman stoalaisesti).
Ajattelu on suuri nautinto. Siksi onkin harmi, että olen usein liian levoton sen harjoittamiseen. Nytkin on yhtä aikaa hiihto-, umpihankihiihto-, pilkkimis-, ja avatntouintikausi päällä. Plus leivän rääpiminen. Pitäisi olla free gent, niin olisi aikaa joka saralla itsen kehittämiseen. Alkuperiset stoalaisethan tätä nimeomaan olivat. Kelpasi kehittää itseään kun alustalaiset hoitivat maallisen ;)
Mikko Kallionsivu:
Heitetään nyt keskusteluun nämä ikivanhat: ihmisluonteesta puhuessa tiukan luonnontoieteellisen verifioinnin ja objektiivisuuden vaatmus on joka tapauksessa mahdottomuus, joten keskustelun voi mielestäni vapautta amyös assosioivaan suuntaan ja alan "auktoriteetit" ovat sitä kauta "koskher", että ne joka tapauksessa muodostavat pohjan kommunikaation mahdollistumiselle. Puhumme yhteisten maamerkkien kautta samaa kieltä niin sanotusti.
Tyypillistä punavihreää eli krypto-äärioikeistolaista höttöä. Toistat täsmälleen ideologiasi mukaisia uskonkappaleita. Milloin sinulla on viimeksi ollut oma ajatus?
Se, että ihmisluonteesta ei voi tehdä objektiivisia päätelmiä on ideologiasi kyseenalaistamaton premissi, jonka takia päänne poksahtaa biologiasta.
Ja vaikka se premissi olisi tottakin, siitä ei mitenkään suoraan seuraisi että objektiivisuuden pyrkimys pitäisi heittää romukoppaan.
Siis: Anna Karenina oli nimenomaan Tolstoin tiiliskiven paksuinen piikki aikansa porvarillista maailmaa kohtaa -- no yhdellä tasolla ainakin. Siksi se on oleellinen täsäs yhteydessä. Kuten myöhemmin on jossian poppibiisissä fiksusti todettu: happy people have no stories. Se, onko se paha asia, on sitten eri eri juttu. Vapaa on vain umpihanki etc.
Maailmankirjallisuus on siitä upeaa, että sieltä voi oikeasti oppia asioita jotka pistävät kyseenalaistamaan oman ajattelun. Sinä sen sijaan olet lukenut sitä tavalla, joka vahvistaa omia ajattelun luutumiasi. Edes silloin, kun sinulla olisi mahdollisuus tuulettaa ajatuksiasi, et pysty päästämään hetkeksikään irti vihervasemmistolaisesta eli krypto-äärioikeistolaisesta maailmankuvastasi, vaan jopa maailmankirjallisuus pitää selittää siitä käsin. Siitä arviosi "piikki aikansa porvarillista maailmaa kohtaan". Ei riitä, että sinulla ei ole yhtään omaa ajatusta, vieläpä niin että kaikki ajatuksesi ovat peräisin tietystä hyvin pienestä maailmankuvasta, joka sinulle on tietoisesti syötetty.
Senpä vuoksi tyydyn CYEAT -kirjasta löytämääni, ja edellisessä kommentissani esittämääni korrelaatiolöydökseen. Se kelpaa minulle tieteelliseksi todisteeksi siitä, että kyseessä ei ole "oma agendani", vaan "tieteellinen agenda".
Olet lukenut kirjan, joka käyttää tieteellistä terminologiaa ja jossa esitetään osin tieteellisiä tuloksia ja osin kirjailijan omia johtopäätöksiä niistä.
Tietääkseni CYEAT-kirjan kirjoittajakaan ei ole tiedemies, vaikka onkin perehtynyt alan tutkimukseen Olet siis vähintään klahden askeleen päässä alan tutkijoista. Voimme sanoa, että heillä on tieteellinen agenda.
Meillä, jotka olemme kahden tai useamman askeleen päässä tieteestä, on lähinnä mielipide.
Mikko: "Meillä, jotka olemme kahden tai useamman askeleen päässä tieteestä, on lähinnä mielipide. "
Olipas erittäin hyvin sanottu! :)
Juuri noin minäkin koen asian!
Mikä on mielipiteen ja valistuneen mielipiteen ero ?
Reality check: Valistunut mielipide ei ole ristiriidassa tieteen löydösten kanssa!
Siksi valintatilanteessa, jossa joutuu päättämään, että omaksuisinko "tavallisen mielipiteen", vaiko "valistuneen mielipiteen", niin kannattaa aina ja oletusarvoisesti pyrkiä suosimaan "valistuneita mielipiteitä" (siis tieteen löydösten kanssa yhdenmukaisia mielipiteitä) "tavallisten mielipiteiden" sijaan (joiden yhteensopivuutta tieteen kanssa ei ole analysoitu).
Näin menettelemällä oma maailmankuva (omien ajatusten avulla rakennettu todellisuusmalli) muokkautuu pikkuhiljaa vuosien kuluessa yhteensopivaksi fyysisesti olemassa olevan todellisuuden kanssa.
Kun oma todellisuusmalli ja todellisuus vastaavat riittävän tarkasti toisiaan, kykenee sen jälkeen oikeisiin reaktioihin kaikissa niissä "tosielämän" tilanteissa, jotka ovat oman todellisuusmallin sisällä.
Omaa todellisuusmallia voi sitten vuosien kuluessa laajentaa pikkuhiljaa siten, että kykenee oikeisiin reaktioihin kaikissa tilanteissa!
Viime kädessä oikeat rektiot ovat kuitenkin kaiken onnistuneen toiminnan a ja o.
Aristoteles tajusi aikoinaan tämän ilmeisen tosiasian, jonka vuoksi hän kirjoitti reaktioiden analysointioppaan, joka tunnetaan nimellä "Nikomaoksen etiikka".
Käytännön esimerkki valistuneen mielipiteen tuottamasta hyödystä: Jos omaksuu valistuneen mielipiteen, jonka mukaan "Nimimiehen nostaminen jalustalle ei ole hyväksi noston suorittajalle itselleen", ja jättää tämän valistuneen mielipiteen vuoksi Leo Tolstoin noston jalustalle suorittamatta, niin sen jälkeen kykenee oikeaan reaktioon nähdessään seuraavan automainoksen:
"Auton kokoinen valikoima
Jokainen onnellinen perhe, on omalla tavallaan onnellinen - näin on eräs kuuluisa kirjailija joskus todennut. Tämän vuoksi varusteluvalikoimammekin tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia matkustaa onnellisesti juuri sinun tavallasi"(http://pajari.kapsi.fi/Luennot/png/VW_Touran.png)
Mikä on oikea reaktio em. mainoksen näkemiseen ?
Reality check: "Oikea reaktio on kääntää sivua, jos juttu ei huvita"(Tiedemies)
Jos on omaksunut vähemmän valistuneen mielipiteen, ja nostanut Leo Tolstoin jalustalle, niin silloin em. mainoksen näkeminen tuottaa "väärän reaktion", siis närkästymisreaktion nimimiehen viisauksien kaltoinkohtelusta ts. vääristelystä. Kuin myös närkästymisreaktion nimimiehen viisauksien käyttämisestä autokauppiaan agendan edistämiseen. Tällöin ei kykene oikeaan reaktioon, vaan tuloksena on mainosta paheksuva reaktio, ts. omaa henkistä hyvinvointia laskeva reaktio, kuten myös "Locus of Control" -tutkimuksen avulla ja ansiosta muodostettu todellisuusmalli aivan oikein jo etukäteen ennusti tapahtuvaksi.
Stoalainen suhtautumistapa ts. reaktio em. automainokseen on yhteensopiva valistuneen mielipiteen tuottaman reaktion kanssa: Stoalaisesti suhtautuva ymmärtää, että mainosten sisällöstä päättäminen ei ole hänen vallassaan (ellei hän sitten itse ole töissä ko. mainoksen tehneessä mainostoimistossa), jonka vuoksi mainoksen sisältö luokitellaan stoalaisen opin mukaan merkityksettömäksi asiaksi.
Mainoksen sisällön kokeminen merkityksettömänä antaa stoalaisesti suhtautuvalle hallinnan tunteen omaan reaktioonsa (ts. mahdollistaa "Internal Locus of Control" -suhtautumistavan automainokseen), ja sitä kautta lisääntyy hallinnan tunne myös omaan elämään (josta tietysti seuraa alentunut riski vääräaikaisen "Fight or flight" -reaktion käynnistymiseen).
Mikko:
"Se, että ihmisluonteesta ei voi tehdä objektiivisia päätelmiä on ideologiasi kyseenalaistamaton premissi, jonka takia päänne poksahtaa biologiasta.(...) Ja vaikka se premissi olisi tottakin, siitä ei mitenkään suoraan seuraisi että objektiivisuuden pyrkimys pitäisi heittää romukoppaan."
En ole kieltämässä miehen ja naisen välisiä biologisia eroja, mutta pelkkä kaiken havainnoinnin palauttaminen tyypillisimpiin stereotypioihin ei varsinaisesti ole kriittistä ajattelua vaan perinteisten näkemysten pönkittämistä tavalla, joka on hyvin ympäripyöreää. Mutta toisaalta olen avoin kuulemaan toisenlaisiakin ideoita, jos niillä on hyvät perustelut (tällaisia kultajyviä yritän löytää tästäkin blogista). Toistaiseksi menen sen parhaan tietämyksen valossa, jota minulla onkuten. Kuten tietysti me kaikki. Jos toisessa vaakakupissa on netissä anonyymisti huutelevat vihaiset äänet leimakirveenheilutteluineen ilman perusteluita ja tosiess avakkakupissa viime vuosikymmenien vakavasti tehtuy ihmistutkimus, niin arvaahan tuo, kumpaaa olen helpompi uskomaan. Mutta hauskaa olisi tietenkin kuulla jotain aidosti uutta.
Objektiivisyys on ehdottomasti tavoiteltavaa, mutta on naiivia ajatella, että se saavutetaan lokeroimalla tietynlainen ihmisluonnetta koskeva tiedollisen epävarmuuden premissi pelkäksi ideologiseksi aivopesuksi (punavihreä höttö tms.) ja sivuuttamalla sitten se täysin. Mutta tosiaalta taas tässäkin olen avoin kuuntelemaan vastaperusteluja. Tällä hetkellä ajattelun pohjana toiminee allekirjoittaneella jonkinlainen uudemman antropologian ja sosiologian jne. informoima näkemys siitä että kulttuurilla on merkittävä osuus yhteisesti jaettujen merkitysten muodostumisesssa; ihmisen vaistopohjan osuus toiminnan selittäjänä on muista nisäkäslajeista poiketen hyvin kapea ja toisaalta merkitysten muodostumista määrittää laajalti kulloinenkin historiallinen ja kulttuurinen tilanne, so. yhteisöllisesti jaetut merkitykset kullakin erityisellä hetkellä ja tietyssä kulttuurissa. Asian voi todentaa hyvin reissaamalla maailmalla ja toisaalta tarkastelemalla muiden eläinlajien varsin kaavamaista käyttäytymistä. Tai lukemalla historiantutkimusta ja vanhaa kaunokirjallisuutta.
Toisaalta ymmärrän hyvin ärtymisesi ns. punavihreää ideologiaa kohtaan, sillä tiettyjen varsin pätevien havaintojen päälle rakennettu, vapaamielisissä länsimaisissa yhteiskunnissa juuri nyt laajalti jaettu tapa tarkastella maailmaa on, kuten kaikki ihmisen tavat hahmottaa maailmaa ympärillään, institutionalisoituessaan ja vakiintuessan väistämättä typistävä. Tämä jaettu tapa sisältää paljon normeja, sanktioituja ja halveksuttuja käyttäytymiskaavoja, tabuja, arvoja, ihanteita ja tavoitteita jne. Ongelma ei kuitenkaan ole inhimillisen todellisuuden konstruktioluonne -oletus sinällään vaan se, että ihmiset kaikkialla ja kaikissa yhteyksissä pyrkivät tasapäistämään ja kontrolloimaan jäsentensä toimintaa. Ihmisyhteisöt toimivat siten ja kuten konservatiivit hyvin ymmärtävät, tarvitaan normeja ja käyttäytymissääntöjä, sillä ilman niitä seurauksena olis kaaos ja yhteisöllisetsi tuottavan toiminnan lakkaaminen. Ainakin siis noin periaatteessa.
(jatkoa edellisen). Täten jopa ns. vapaamielisyydestä voi tulla ideologia, joka on ilmiönä omanlaisensa paradoksi. Tämä ei kuitenkaan johda siihen, että hylkäisin päteviksi havaitut perusoletukseni vain siksi että joku johtaa niistä dogmeja ja nämä dogmit väistämättä valtaavat julkista keskustelua siten, että ne typistävät jollakin toisella tapaa toimivien ja ajattelevien ihmisten julkista toimintatilaa. Kuvattu kuvio auttaa ymmärtämään ns. konservativien ärtymystä ja hyväksymäänkin moisen ärtymyksen aitona reaktiona johonkin falskiksi omakohtaisesti tuntuvaan tai omia arvoja uhkaavaan.
Kun sanon että ymmärrän jotain en vielä tarkoita hyväksyväni sitä. Esimerkiksi seksismi puettuna objektiivisuuden vaatimuksen näennäiseen kaapuun on edelleen seksismiä siinä missä esimerkiksi aito rasimi on aitoa rasismia silloinkin, kun se nähdään emansipaationa "punavihreästä ideologiasta". Hesarin keskustelupalstalla joku taannoin sovelsi polittisen korrektiivisuuden jälkikäteistä vaatimusta natsien hirmutekoihin esittäen samalla implisiittisesti että nämä teot olivat tuomittavia vain nykyajan "ideologisesti" värittyneestä perpektiivistä. Tämä oli yksinkertaisesti eettisesti väärä tapa ajatella ja pohjimmiltaan lisäksi juuri sitä leimakirveen huoletonta heiluttelua, jossa otetaan vastustettavan ajattelutavan iskusanoja ja käännetään niiden ydinsisältö niitä itseään vastaan älylisesti epärehellisellä tavalla. Puhumattakaan siitä että siinä mitätöitiin miljoonien ihmisten kärsimys ja kuolema vain etä voidaan thedä ns. cheap shot päivänpolitiikan pikkukahinoissa jonkin vastaleiriksi ymmärretyn tahon ajattelua kohtaan.
Tolstoin ja tolstoilaisuuden tuotantoon kehotan perehtymään ihan siksi, että silloin aukeaa esimerkiksi hänen porvarillisuuskritiikkinsä (jota hänellä on, kuten jokainen Tolstoita lukeva tietenkin tietää). Tällöin voimem keskustella rakentavasti siitä, mitä Tolstoi madollisesti tarkoitti tuotannollaan tai ei tarkoittanut. Perinteisestihän venäläisklassikkokirjailijoissa voidaan tehdä karkea jako Tolstoin "vasemmistolaiseen" siipeen ja Dostojevskin "oikeistolaiseen". Ja toisaalta voisin myös jopa varovasti ehdottaa Dostojevskikuuria, sillä saluunanovesi tuntuu heiluvan enemmän siihen suuntaan.
Mutta tosiaan -- netissä on nykyään niin paljon anonyymia vihaa ja leirijakoja, että keskustelut tuppaavat menemään aggression tuuletteluksi. Siksi en ole varma kannattaako anonyymien ihmisten kanssa keskustella ollenkaan netissä itse omalla nimellään. Tilanne on noin laajemminkin valitettva jo siksikin, että monen alan tutkijat -- etenkin ihmis- ja ilmastotutkijat -- ovat alkaneet vetäytyä julkisesta keskustelusta kokonaan. Tieteenharjoittajien vetäytyminen akateemisen maailman hermeettisen suojaan, keskustelemana pelkästään tiedeyhteisön sisällä, ei ole tietenkään hyväksi kenellekään.
Toisaalta esimerkiksi tässä keskustelussa, tällä mikrotasolla, tilanne on helppo korjata harjoittamalla myötätuntoa toisia osallistujia kohtaan ja toisaalta esimerkiksi kertaamalla omat perusteensa säänöllisesti, sekä turvautumatta halpahintaiseen leimakirveen heilutteluun. Don't show, tell. Tällöin voimme jopa oppia tosiltamme jotain.
Nettikeskusteluista tulee muuten sama olo kuin tupakan polttamisesta: hetken siitä saa nautintoa, mutta pian olo on huono ja jälkikäteen inhottaa, että meni erehtymään. Plus se on samalla lailla satunnaisuutena lievästi vahingollista. Nettiryönän nauttiminen tölväisee sielua ja spaddu tervaa kidukset.
Viimeksi poltin sauhukkeen tammikuun loppupuolella. Olin käymässä pääkirjastossa ja ovesta ulostautuessani näin rennon miesjoukon sauhuttelemassa. Kaivoin kolikoita esiin ja pyysin nöyrästi tupakkaa, mutta sain ilmaiseksi. Jälkikäteen muistin taas miksi en oikeastaan tykkää koko touhusta.
Nyt alkoi muuten tehdä mieli röyhykettä.
Ehkä pidän eniten siitä ajatuksesta että voin jos haluan. Ja olen yleensä tarpeeksi fiksu etten tee sitä. Pätee myös blogiviidakkoon. No nykyään kyllä sorrun Tiedemiehen kommentoimiseen. Pitäisi lopettaa.
https://www.youtube.com/watch?v=8ji_byLzeBk
Better yet:
https://www.youtube.com/watch?v=V3u3xncDWPU
Fuck. Nyt palaa taas. Enkä puhu tupakasta.
En ole kieltämässä miehen ja naisen välisiä biologisia eroja, mutta pelkkä kaiken havainnoinnin palauttaminen tyypillisimpiin stereotypioihin ei varsinaisesti ole kriittistä ajattelua vaan perinteisten näkemysten pönkittämistä tavalla, joka on hyvin ympäripyöreää.
Leiriisi kuuluvat ihmiset tyypillisesti puhuvat yleisellä tasolla että uskovat siihen, että eroja on. Esimerkiksi sukupuolten välillä pippelin ja pimpin olemassaoloa on teidänkin vähän vaikea kiistää. vaikka siihen päin yritättekin julkista keskustelua koko ajan viedä. Sanotte myös uskovanne siihen, että ihminen on kehittynyt apinasta.
Tämä siksi, että haluatte uskoa uskovanne biologiaan ja evoluutioon, koska ajattelette uskovanne tieteeseen. Kuitenkin, kun menemme käytännön tasolle, huomataan että kiistätte minkä tahansa konkreettisen lainalaisuuden joka on mainstreamia biologiassa ja ilmiselvästi läsnä myös ihmispopulaatioissa.
Kuten esimerkiksi pariutumisen lainalaisuudet, jotka ovat suoraa seurausta siitä että ihminen on laumaeläin. (Joka on eri asia kuin sen laasaslainen väärinymmärrys, kuten olisi sanomatta selvää jos kävisimme älykästä keskustelua.) Kiistäminen voi olla ekspliittista, mutta useammin se on ilmaistu porukallenne tyypillisillä näätämäisillä tavoilla, kuten "en ole ihan varma asioista, pitää ottaa asioista lisää selvää" yms. jotka eivät koskaan johda mihinkään. Seuraavassa keskustelussa toistatte niitä samoja väärinkäsityksiä jotka johtuvat samasta asiasta: pohjimmiltaan ette usko biologiaan tai evoluutioon sellaisessa tilanteessa kun sillä on teille mitään merkitystä.
Eli esimerkiksi alla kun kiistät vaistojen ylivoimaisen vaikutuksen ihmisen toimintaan, käytännössä sanot että ihminen ei ole eläin.
(jatkuu)
Se on sanottava, että lajillisesti epätyypillisesti olet tässä hieman enemmän ekspliittinen ja vähemmän näätämäinen:
Tällä hetkellä ajattelun pohjana toiminee allekirjoittaneella jonkinlainen uudemman antropologian ja sosiologian jne. informoima näkemys siitä että kulttuurilla on merkittävä osuus yhteisesti jaettujen merkitysten muodostumisesssa; ihmisen vaistopohjan osuus toiminnan selittäjänä on muista nisäkäslajeista poiketen hyvin kapea ja toisaalta merkitysten muodostumista määrittää laajalti kulloinenkin historiallinen ja kulttuurinen tilanne, so. yhteisöllisesti jaetut merkitykset kullakin erityisellä hetkellä ja tietyssä kulttuurissa.
Onko replikaatiokriisi sinulle käsitteenä tuttu? Kaikki nuo "tieteenalat" ovat valtavassa kriisissä, koska siellä tehdyt löydykset eivät ole toistettavissa. Syynä on se, että nuo "tieteenalat" ovat perustuneet sille että haastatellaan ihmisiä ja keksitään siitä sitten kauniita tarinoita kuinka kehittyneitä olemme.
Kuitenkin, kun raaputetaan pintaa edes vähän, alkaa paljastua että ihminen on pohjimmiltaan eläin. Vaistot vievät meitä lähes kokonaan, ja "tietoisen ajattelun" tehtävä on lähes yksinomaan keksiä rationalisointi niille vaistonvaraisille toiminnoille joita teemme, sen sijaan että "tietoinen ajattelu" olisi joku ylin päättävä elin. (En sano ettei se voi olla. Mutta kaltaisillasi ihmisillä se ei ole koskaan, koska kuvittelette että se on sitä aina.) Se mitä sanon, on ihan neurotutkimuksen mainstreamia.
Kulttuuri on pelkkää pintasilausta. Sellainen, joka ei näe ja myönnä tätä, on vielä enemmän eläin kuin me, jotka tiedostamme oman eläimmyytemme.
Esimerkiksi seksismi puettuna objektiivisuuden vaatimuksen näennäiseen kaapuun on edelleen seksismiä siinä missä esimerkiksi aito rasimi on aitoa rasismia silloinkin, kun se nähdään emansipaationa "punavihreästä ideologiasta".
Objektiivinen tiede on objektiiviista. Kaltaisesi ihmiset ovat täysin kykenemättömiä objektiiviseen ajatteluun, koska teille ryhmäpaineen alla alistuminen oikeisiin ajatuksiin on tärkeämpää kuin se mitä todisteet sanovat. Jos vaikka valkoihoiset ovat tutkimusten mukaan keskimäärin vähemmän älykkäitä kuin aasialaiset, alatte syyttämään tiedemiestä ja tieteellistä teoriaa rasismiksi, koska ette kertakaikkiaan pysty kritisoimaan faktoilla sellaista teoriaa joka on ristiriitainen maailmankuvanne kanssa.
Rasismilla ja seksismillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Tieteellinen maailmankuva ei tarvitse "emansipaatiota". Emansipaatio on punavihreää ajattelua. Ei tarvitse kuin lakata uskomasta punavihreisiin aaveisiin ja alkaa kasvattaa omaa riippumattomuuttaan, omia ajatuksia jotka pohjautuvat faktoihin ja pyrkimykseen kohti objektiivista totuutta.
Itsehän en ole varsinaisesti niin anonyymi kuin kuvittelette, tunnen Tiedemiehen henkilökohtaisesti.
Mikko:
Ok. No, koska asialla ei ole minulle juurikaan henkilökohtaista merkitystä, olen valmis lopettamaan väitelyn tähän pisteeseen. Koitin lähinnä sanoa että todellisuus ei ole niin yksinkertainen kuin mitä sitä äkkiseltään hahmottaa.
Itse ajatteliisn että ihminen on eläin, on voimas tarve ja kyky luoda symbolisia todellisuuksia raakaversion päälle. Tämän takia olen varovainen esimerkiksi kaikenlaisten "biologisuuksien" kanssa ei ideologisista syistä vaan siksi että kokemukseni ihmisenä olemisesta on nimenomaan sellainen, jossa vaistot eivät oikein kerro mitä tässä monimutkaisessa kulttuurisessa todellisuudessa pitäisi tehdä. Juuri siksihän me tässä kiivaasti väittelemme -- varmuutta ei ole, on vain eri tavoin perusteltuja tulokulmia.
Mutta mitäpä tässä toisaalta toistemme mieliä pahoitamaan, kummallakin on selkeästi joku softa homman ajamiseen. Hyvä niin -- parempi että on jotain kuin että ei ole mitään. Itse diggaan enemän umpihankihiidosta kuin ihmisluontoa ja sitä koskevaa tietämistä koskevista väittelyistä. Ihan juuri koska ne eivät ole kovinkaan tuloksellisia. Eläin elää, ihminen ihmettelee, kuten siekkarit aikoinana hoilasivat. Taidan olal samaa mielipuolta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää! I'm outta here.
Hmm. Mikon puhetapa on hiukan suolainen, mutta ymmärrän hänen turhautumisensa ja jaan sen pitkälle.
Ensinnäkin, tuossa "ihminen eläimenä" vs "ihminen kulttuurin tuotteena" rajanvedossa olen itse enemmän sillä kannalla, että kulttuuri on ihmisen toiminnan ohjaajana ja valintojen ohjaajana pintasilausta. Tässä on kuitenkin sellainen mutka, että tämä vaatii vähän enemmän abstrahointia; Saman viettitoiminnon tai biologisen tarpeen motivoima toiminta voi saada erilaisia muotoja ja "merkityksiä", mutta korkeammalla abstraktiotasolla näiden operatiivinen merkitys on aika lailla sama.
Annan esimerkin: Biologisella tasolla ihmiset arvostavat aina statusta, eli korkeaa asemaa lauman hierarkiassa. Miehillä tämä korkea status liittyy aina jollakin tapaa muiden arvostamiin resursseihin joilla on vahva sosiaalinen/kulttuurillinen konteksti, mutta jotka palautuvat lopulta siihen että korkea status tarkoittaa miehille suurta valinnanvaraa seksi/lisääntymiskumppanin suhteen. Se, kuinka laajasti tätä valinnanvapautta todellisuudessa toteutetaan ja eritoten se, kuinka laajasti tästä ollaan yleisesti tietoisia, vaihtelee kulttuurien välillä, mutta ilmiönä se ei juuri vaihtele.
Yhtään vastaesimerkkiä kulttuurista jossa tätä ei tapahtuisi, ja jossa kulttuurin "arvostamat" piirteet poikkeaisivat tästä korkean tason kaavasta, ei ole. Sen päälle on voitu laittaa kaikenlaista kuorrutetta ja krumeluuria, mutta perimmäiset kuviot ovat samat.
Metatasolla veikkaan että meikäläisen viisisenttiset tähän ketjuun ovat siinä mielessä huonoja, että aihe on tällä hetkellä lähinnä akateeminen. Jos tilanne olisi toinen, saattaisi irrota parempaa.
Ylipäätään tietty sekä miesten että naisten tapauksessa on selvää, että on porukkaa joka on hot ja sitten porukkaa, joka on not. Haluttavuuden huomioiminen ja soveliaiden piirteiden erittely ei vaadi akateemista loppututkintoa :) Ass, gas or grass -- nobody drives for free.
Kelasin keskustelua ja veikkaan olevani sosiaaliprogressivisti. Tällöin pohjaoletuksena on, että inhimillisen toiminnat muodot muuttuvat aika amyöten myös syvätasolla ja nimenomaan kulttuurisesti. Jos tätä näkemystä ei jaa niin siten Mikon suolaisuuden ymmärtää hyvin. Ärsyttäähän se, että joku väittää omia perusoletuksia vastaan.
Ihmisen ja eläimen rajanvedon kysymys on muuten juuri nyt ihmistieteissä kuminta hottia. Siellä olisi rahaa ja akateemista statusta tarjolla asiaa pyörittelevälle, mutta en tahtoisi laitata lusikkaa tähänkään soppaan. Asia aei mysökään helpota innoaks kalastusharrastus ja hinku hankkia metsästyskortti. olin Portugalissa konfassa yhden aihepiiriä sivuavan, eläinten oikeuksia vahvasti ajavan tutkijan kanssa ja vahingossa vetäisin taksissa repusta esiin perhokalastusoppaan. Jossa vaiheessa kaveri oli hypätä nahoistaan. Mistake.
Itse koen olevani vahvasti eläin, mutten sillä 1800-luvun freudilaisella tavalla jossa pinnan sivilisoituneen alla vaanii jatkuvasti valtava penis ja isänmurhan hinku. Se ajatus jatkuvasta repressiosta sai kuitenkin paljon pontta viktoriaanisesta kulttuurista, joka painoi luonnolliset vietit pinnan alle ja pakotti ihmiset aika tiukkoihin muotteihin. Nykyäänhän olaan ihan erilaisessa tilanteessa. Tabuja ei juuri ole, paitsi yksilön nautitaoikeuksiin liittyen. Saamme kaikki olla elukoita, kunhan lapsia ei panna. Ja ahneuskin on nykayajattelussa jo hyve, vaika se ajaa maailmaa paraikaa ympäristökatastrofiin. Viime yönä tuli muuten suomessa helmikuun lämpöennätys ninku ikinä. Ennätyksiä rikotaan kaiken aikaa.
Mikko: "Tyypillistä punavihreää eli krypto-äärioikeistolaista höttöä."
Koska sanaa "maahanmuuttaja" ei ole mainittu, olen "hieman" pihalla tämän ns. "matalan intensiteetin sodan" osapuolista ts. rintamalinjajaottelusta, siis hyvän sijainnista ? Paha ilmeisestikin sijaitsee Mikon näkökulmasta käsin katsottuna krypto-äärioikeistolaisuuden kannattajien keskuudessa.
Minulle on tuttua vain USA:n republikaanimiljardöörien rahoittamissa ajatushautomoissa synnytetty "kulttuurimarxismi" -niminen salaliittoteoria, jonka kannattajien ja vastustajien välistä "matalan intensiteetin sotaa" käytiin aikoinaan Takkirauta -blogissa. Blokin pitäjä Ruukinmatruuna kannatti vahvasti "kulttuurimarxismi" -salaliittoteoriaa[1], ja siihen uskomattomat ihmiset hän luokitteli "pihalla olijoiksi": "Olet pihalla kuin lintulauta", hän sanoi minulle.
Vihreiden-vasemmistolaisten (siis "punavihreiden") kannattajien keskuudessa maahanmuuton kannattajien osuus on suhteellisesti suurempi kuin äärioikeistolaisen ajattelun kannattajien keskuudessa, jonka perusteella voi päätellä, että "punavihreiden eli krypto-äärioikeiston" vastapuoli on "oikea äärioikeisto" ? Tätä päättelylogiikkaa käyttämällä päädyin siis ajatukseen:
Mikko kommentoi asioita äärioikeistolaista näkökulmaa käyttämällä ?
---
1) Salaliittoteorioiden kannattamisen ja fobioiden välisestä korrelaatiosta on kerrottu CYEAT -kirjan kappaleessa "Chapter 8 | Unhelpful thinking styles", "The paranoid style" -otsikon alla (s. 117-118).
Ruukinmatruunalle riitti xenofobisen kohtauksen käynnistäväksi ärsykkeeksi se, että hän luki tahallaan housuun paskantamisesta kertoneen huumorijutun, jonka vasteena (reaktiona) syntyi "Kakkakepponen" -otsikoitu blogikirjoitus.
Reality check 1: Jos pissa-kakka-pieruhuumori ei nappaa, niin oikea reaktio (vaste) on kääntää sivua, ja etsiä sellaista huumoria, joka saa aikaan huvitusreaktion. Väärä (siis ihmiselle itselleen vahinkoa tuottava) reaktio on ryhtyä paheksumaan ja tuomitsemaan ("Fight or flight" -reaktio) em. huumorintajun omaavia henkilöitä.
Reality check 2: "Kaiken viihteen tarkoituksena on auttaa ihmistä kestämään elämää!" (Pertsa Reposen maksiimi)
Reality check 3: Maassa, jossa "mt-ongelmat" ovat ohittamassa "tuki -ja liikuntaelinten sairaudet" -ryhmän "eläköitymisen syy" -diagnooseissa, pitäisi pikemminkin käyttää valtion rahaa pissa-kakka-pieruhuumorin edistämiseen, jos (ja oletettavasti kun) sen avulla saadaan parannettua ihmisten "kykyä kestää elämää", ts. vähennettyä ihmisten ennenaikaista eläköitymistä mt-ongelmien vuoksi.
Mistä saadaan lisää työvoimaa paikkaamaan sitä tekemättömän työn aukkoa, jonka ennenaikaisesti eläköityneet jättävät jälkeensä ? Reality check: Ulkomailta! Näinollen, Ruukinmatruuna itse asiassa kannatti maahanmuuton lisäämistä vastustaessaan hyvän ja iloisen mielen lisäämistä, ts. "elämän keston" lisäämistä pissa-kakka-pieruhuumorin avulla!
Ruukinmatruunan väärä (kulttuurimarxismiin liittyvä xenofobinen) reaktio, ts. kyvyttömyys käyttää Kahnemanin järjestelmä kakkosta tahallaan housuunpaskantamis tilanteen syvällisempään analysointiin esti Ruukinmatruuna näkemästä, että Ruukinmatruuna oli itse asiassa "pahisten puolella" vastustaessaan po. huumorin lajia. Ruukinmatruuna määritteli hyvän ja pahan sijainnin äärimmäisen yksinkertaisella, 100% mustavalkoisella[2] tavalla tavalla: "Ruukinmatruuna hyvä, muslimi paha!"
2) CYEAT: "Chapter 8 | Unhelpful thinking styles", "The black and white style", p. 119-124
https://www.youtube.com/watch?v=wlHEbnRju50
Hmmh. Käyn lukemassa tätä Tiedemiehen kommenttiosiota, koska on kyllä kiinnostavaa se, mitä kundit keskenään juttelevat pariutumisesta
Luin joskus avioliittotutkimuksesta, jossa oli seurattu vuosikausien ajan pariskuntia. Niillä, jotka pysyivät yhdessä ja joilla oli miellyttävä avioliitto, oli toki yhteisiä piirteitä, joita ei eronneilla ollut (Anna Karenina -sääntö; onnelliset avioliitot ovat kaikki toistensa kaltaisia, onnettomat kaikki omalla tavallaan onnettomia). Merkittävimmät, jotka itse muistan, olivat 1.) toisen pyyntöihin vastaaminen ja 2) myönteinen ennakko-oletus toisen motiiveista ja toimista. Ensimmäinen siis tarkoittaa ihan pieniä juttuja, kun toinen vaikka pyytää tuomaan lasin vettä tai vilkaisemaan kivaa youtube-videota. Onnellisilla pareilla vastaamisprosentti oli merkittävästi korkeampi kuin onnettommilla. Jälkimmäinen on toki sitä, että olettaa toisen tarkoittavan hyvää tai vähintään, että toinen ei tarkoita pahaa. Eli jos toinen nyt vaikka olisi myöhässä, ei oleta, että toinen ilkeyttään ja xittumaisuuttaan vaan "onkohan sillä töissä käynyt hassusti, mikäs nyt". (Elämässä tosin on muutenkin rennompaa, jos ei aina ekana oleta, että muut yrittävät jatkuvasti vedättää ja kiusata. Mietin, että näin olettavilla on varmaan aika ahdistava elämä.)
No, eniveis. Nää on itselle tärkeitä juttuja, koska hyvä parisuhde on itselle tärkeä asia. Luesken, kuuntelen ja pohdiskelen, jotta osaisin hoitaa suhdetta hyvin. Se on hauskaakin, kun huomaa, kuinka kehittyy.
No mutta. Näin naisen näkökulmasta, Tiedemies puhuu nähdäkseni fiksuja. Itse tiedän kyllä aika hyvin, mitä itse haluan, koska olen pohtinut asiaa paljon ja analysoinut kaavojani, joten mulla on aika hyvä käsitys siitä, millaisten kundien perään olen. Ja millä vakavuustasolla (on ihan selvää, että edellyttäisin satunnaispanolta eri asioita kuin puolisolta - mutta tän nyt tietävät kaikki). Mutta yleisellä tasolla, "mitä nainen haluaa" on toki sikäli vähän itseään jalkaan ampuva yritelmä, että naisia on monta miljardia. Tietenkään me emme ole uniikkeja lumihiutaleita, mitään sellaista en väitä. Kaavoja on. Esimerkiksi juuri se on toki tyypillistä, että nainen haluaa itseään pidemmän miehen. Mutta näissä on kuitenkin se, että melkein mikään "halu" ei ole NIIN universaali, etteikö löytyisi jonkinlainen määrä poikkeuksia. Tämä on tärkeää siinä mielessä, että sellainenkin mies, jolla ei ole ns. yleisesti toivottuja avuja, voi kuitenkin löytää itselleen daamin, jos/kun kohdistaa hakunsa oikein, niin sanotusti. (Mua ei muuten haittaisi tippaakaan itseäni lyhyempi mies. Näin esimerkkinä. Oon tavannut tosi seksikkäitä itseäni lyhyempiä miehiä ja jos olisin vapaa, olisin kyllä tehnyt peliliikkeitä.)
Ajan tässä vaan siis sitä takaa, että tärkeää on toki se, mitä _kyseinen nainen_ haluaa. Tai, jos vähän haluaa laajentaa niin mitä sen tyyppinen nainen haluaa, jollaista itse hakee. Mutta joo, TM on oikeassa siinä ja te muutkin toki, että jos yrittää miellyttämällä miellyttää, homma lässähtää. Mikolla on tässä pointti siitä, että miellyttäjä signaloi alemmuuttaan, mikä on harvalle naiselle seksikästä, mutta se signaloi myös epätoivoa ja vaihtoehtojen puutetta (todellista tai kuviteltua, mutta sillä ei niin ole väliä), ja lisäksi se on myös valheellista. Kaikilla on omia tarpeita. Jos luopuu omistaan toista miellyttääkseen, se asettaa toisen aika raastavaan asemaan, koska tämä ei voi koskaan tietää, mitä luopuja oikeasti haluaa. Tällainen suhde on väkisinkin pinnallinen. Joillekin se sopii, jotkut haluavat vain olla palveltavina, mutta itse esim. en tykkäisi järjestelystä.
Lopuksi, mielestäni TM kiteytti silti ehkä parhaiten: "Pitää vain neuvotella tavalla, jossa omat tarpeet tuodaan selvästi esille ja vastataan toisen ilmaisemiin tarpeisiin ilman loputonta yritystä päätellä jotain piilotettuja viestejä ja tarkoituksia."
Halusin laittaa tämän muuten vielä eri kommenttiin. Urheilusta. Itse inhoan hengästymistä valtavasti ja se on kivuliasta - yksi syy, miksi en koskaan juokse ellei ole AIVAN pakko. Hengästyminen on inhottavaa ja kivuliasta. Hikoilukin on epämiellyttävää, joskaan onneksi en hikoile helposti.
Tästä voinee päätellä, että rankka hikoiluliikunta ei vain sovi meikäläiselle. En löydä siitä mitään palkitsevuusaspektia, joten en kykene sitä harjoittamaan.
Sinänsä tämä ei haittaa, koska maailma on täynnä liikuntamuotoja, jotka ovat hyväksi eivätkä edellytä hirmuista hikoilua ja hengästymistä.
(Joudun nyt vähän spammaamaan. Anteeksi. Kirjoitin edelliset kommentit luettuani vasta kommenttiketjun alkua ja nyt huomaan, että Tolstoi ja Anna Karenina on vedetty esiin jo monta kertaa. Voihan veräjä! Nyt vähän nolottaa, pahoittelen tautologismiani.
Tosin, vaikka itsekin tätä siteerasin ja lausetta toistellaan niin en olis ehkä samaa mieltä. Kyllä onnettomatkin parisuhteet ovat tosi kaavamaisia. En ole vanhus, mutta jo tässä iässä ne kaavat näkyvät selvästi.)
Frog:
"Itse inhoan hengästymistä valtavasti ja se on kivuliasta - yksi syy, miksi en koskaan juokse ellei ole AIVAN pakko. Hengästyminen on inhottavaa ja kivuliasta. Hikoilukin on epämiellyttävää, joskaan onneksi en hikoile helposti."
TÄMÄ on kiehtovaa, jopa kiehtovampaa kuin ihmislajin pariutumisdynamiikat. Itsellä oli erityisen mukava viikonloppu. Sain hyvän apurahahakemuksen tehtyä perjantaina valmiiksi ja koska mitään erityisiä velvollisuuksia ei ollut sen enempää viikonlopulle, hiihdin lauantaina koko päivän pojan kanssa. Kymmenen kilsan lenkkiin reppueväillä meni viitisen-kuutisen tuntia poikasen pienuudesta johtuen ja koska en saanut kunnon hikeä pintaan enkä hengästynyt kertaakaan, oli illalla pakko heittää vielä ylimäärinen viidentoista kilsan lenkki soolona. Ja kas: uusilla kaikkien haukutuilla suomupohjilla tulikin sitten uusi aikaennätys 25 vuotta tahkotulla reitillä. J asiis keli oli suomuille juuri se pahin eli plussaa JA jäistä ladunpohjaa.
Sunnuntaina päivällä oli niin hyvä pössis edellisen illan hiki- ja hengästymisliikunnasta, että piti vielä kroolata hallissa 3 km niin lujaa kuin kropasta irtosi. Treenin jälkeen iski sellainen endorfiininarkoosi että kotiin ajaessa kaikkialla katujen varsilla leijui purppurausvaa.
Ja sitten napa täyteen ruoka aja sohvalle lueskelemaan. Keho oli kuin perunanuijalla mätkitty. Tässä vaiheessa elämä alkoi olla Popedan kokoelmalevyn nimen mukaisesti yhtä juhlaa. Illalla pahimmasta toivuttuani teki vielä mennä rääkkäämään kehoa lisää, mutta tässä vaiheessa järki pisti jo vastaan, koska viikolla on opsyvillä aikatauluilla salitreeniä kaverin kanssa. Ja tietenkin töitäkin pitäisi jaksaa ja en ole enää ihan loputtoman nuori.
No anyhow se koko juttu oli että selkeä päihdehakuisuuteni manifestoituu nykyään tällä tapaa. Jos ei pääse liikkumaan siten että erite lentää ja keuhkot soittavat tunnettuja säkkipillisävelmiä, niin elämä tuntuu valjulta. On hirveän vaikea ymmärtäää että muilla ei ole samaa fiilistä. Jos ei olisi parsiuhde-, työ-, ja lapsenhoitovelvoitteita, niin arki varmana koostuisi nöistä S&M-leikeistä lähes kokonaan.
Tällainen avautuminen tähän. Eläinrääkkäys on parasta elämää, etenkin kun se eläin on minä itse.
https://www.youtube.com/watch?v=MFg0Eli-wxM
Vihreiden-vasemmistolaisten (siis "punavihreiden") kannattajien keskuudessa maahanmuuton kannattajien osuus on suhteellisesti suurempi kuin äärioikeistolaisen ajattelun kannattajien keskuudessa, jonka perusteella voi päätellä, että "punavihreiden eli krypto-äärioikeiston" vastapuoli on "oikea äärioikeisto" ? Tätä päättelylogiikkaa käyttämällä päädyin siis ajatukseen:
Mikko kommentoi asioita äärioikeistolaista näkökulmaa käyttämällä ?
Vihervasemmiston eli krypto-äärioikeiston tavoitteet ovat samat kuin äärioikeiston. Kotiharjoitukseksi jää, mikä on se vaihtoehto.
Mikko Kallionsivu: aihe on akateeminen, koska et uskalla törmäyttää siihen todellisuuteen. Miksi mielipiteeni ovat suolaisia? Siksi että sinä ja viiteryhmäsi on väärässä. Mutta ymmärrän, että jos ei usko todellisuuteen niin on vähän vaikea nähdä eroa todellisuuden ja valheen välillä.
Miksi kirjoitan tänne? Siksi, että testaan ajatuksiani. Mitä jyrkemmässä muodossa ne esitän saamatta silti yhtään vasta-argumenttia, sitä todempina niitä voin pitää.
Normaalisti lähes kaikki naiset ovat täsmälleen samaa mieltä kuin sinä -- miehissä se on harvinaisempaa. Teidän molempien etuna on olla olevinaan kuten ette ymmärtäisi esimerkiksi niitä lainalaisuuksia joiden perusteella pariutuminen tapahtuu. Vähemmän yllättäen toimitte etunne mukaisesti.
Harrastan itse paritanssia. Paritanssissa toistuvat täsmälleen samat pariutumisen lainalaisuudet kuin biologiassa siinä kuka hakee ja ketä. Koska rituaali toistuu 7 minuutin välein ja illan aikana kymmeniä kertoja, kenellekään eivät jää nämä lainalaisuudet epäselväksi jos on harrastanut tanssia edes vähän aikaa. En ole törmännyt niissä kuvioissa yhteenkään naiseen joka ei ymmärtäisi näitä asioita.
Paritanssi ei todellakaan ole ainoa konteksti jossa lainalaisuuksien olemassaolon voi ihan itse havaita. Mutta jos jatkuvasti vääristää todellisuuttaan niin vaikeaahan se on oppia asioita missään kontekstissa.
Vähemmän yllättävästi nyt myönnät, että lainalaisuuksissa onkin perää, heti sen jälkeen kun Tiedemies asettui samoille linjoille. Aluksi jotain ilmiötä ei mielestäsi ole ollenkaan olemassa, mutta kun laskelmoit että onkin etusi olla jotain toista mieltä, yht'äkkiä mielipide onkin "ilmiselvä". Kuitenkin myönnät aina vain juuri sen verran jolla laskelmoit saavuttavasi sellaisten ihmisten tuen joita yrität saada puolellesi. Juuri se on mainitsemaani näätämäistä käyttäytymistä.
Tiedemies: Täsmälleen.
Mikko:
"Miksi kirjoitan tänne? Siksi, että testaan ajatuksiani. Mitä jyrkemmässä muodossa ne esitän saamatta silti yhtään vasta-argumenttia, sitä todempina niitä voin pitää. (...) Vähemmän yllättävästi nyt myönnät, että lainalaisuuksissa onkin perää, heti sen jälkeen kun Tiedemies asettui samoille linjoille."
Tässähän tämä: kyse on keskustelusta, joka saattaa johtaa johonkin uteen, henkilökohtaiseen näkökulmanvaihdokseen tms. En minä tiedä miten naiset pariutuvat -- sen enempää kuin miehetkään -- asia vain on yksinkertaisesti kiinnostava, koska TM sitä julkisesti kehtaa puida ja tuoda yksityiselämäänsä netissä esille.
Minuahan ei töki ollenkaan erilaisten näkemysten esittäminen, ainostaan aggressiivinen tai muuten vittumainen keskustelutyyli.
Omat kokemukseni naisista ovat olleet kaikkea muuta kuin kaavamaisia, joten en kykene oikein uskomaan edelleenkään mihinkään yleiseen kaavaan. Ehkä se kertoo enemmän kohtaamistani naisista kuin keskiarvoista. Kuka tietää.
Mielessä on käynyt myös että se tapa jolla jäsentää miesten ja naisten välistä suhdetta toisintuu myös omissa parisuhteissa, koska yleensä sitä saa mitä tilaa eli samanmileliset kohtaavat. Tai heillä natsaa.
Ja edelliseen liittyen ei natsaa, mikä sekin voi olla toistuva kuvio.
Mutta
https://www.youtube.com/watch?v=wlHEbnRju50
On tässä toinenkin puoli: yritän jotenkin kömpelösti esittää bloginpitäjälle hänen omien toiminta- ja ajattelumalliensa mahdolliset puutteet nimenomaan siinä käytännön tasolla. Mutta ehkä juuri tähän on paha mennä härppimään. Bloginpitäjä kun on pelkkää aivoa ja aika vähän sellaista suavea hovimiestä. Aikonaan vertasin meidän suhdettamme Spockiin ja Kirkkiin, ja mielestäni analogia on edelleen aivan loistava.
Kuten jo aiemmin sanottua, keskeisissä ihmissuhteissa pitäisi mielestäni lähinnä mennä iisisti mukana ja osoittaa aktiivisesti myötätuntoa. Mutta sanotun soveltaminen käytäntöön on vähän kuin yrittäisi opettaa jotakuta netitse luistelemaan.
Plus en todennäkäisesti ole mikään zen-mestari tässä. Itse asiassa kumppanina olen todennäköisesti sietämätön tuulihattu. Olen joskus miettinyt notta oman parisuhteen laadun kriteeri itselleni on se, että saan mennä silloin kun huvittaa eli olla pitkiä aikoja omissa projekteissa intohimoisesti kiinni. Ja ihan fyysisestikin jossain kaukana. Sitten se tunnekuminauha lopulta kuitenkin paukauttaa allekirjoittaneen takaisin kotiin, kuten kumppani viisasti tietää (a ennen kaikkea myös uskoo). On toistaiseksi toiminut.
Mikä tarkoittaa myös että en ehkä ole millään insinöörimäisellä tavalla mitattuna ihannemies. Toisaalta joku saattaa juuri sellaisesta poikkeamaa kaivatakin.
Luonnollisesti oma viiteryhmäni ajattelu- ja toimintatavat paistavat läpi. Ne toimivatkin hyvin samanhenkisessä seurassa. Jos oma viiteryhmä on toinen, koko tämä tähän ajamani softa todennäköisesti vain sekoittaa.
Joidenkin sosiologien mielestä elämme jo jonkilaisessa heimoyhteiskunassa modernin massayhteiskunan lainalaisuuksien pirstouduttua. Silloin ensiarvoisen tärkeää kait on löytää kumppani omasta viiteryhmästä. Jos jollakulla hakusessa on jämäkkä, kuntoileva, tasaista tuloa kotiin kantava ja hiukan mielikuvitukseton sekä arvoiltaan melko konservatiivinen insinöörimies, niin hyvä niin. Siihen sitten tiukasti kiinni ja jos vastaavasti miehen oma vaatimuslista täyttyy, niin kaikki on kummallekin hyvin.
Mietin vielä tuota olettettua näätämäisyyttä: olen ilmaissut myötämielisyyttä _jokaiselle_ keskusteluun osallistujalle. Sen voi tulkita epäjämäkkyydeksi -- tai näätämäsyydeksi, rottamaisuudeksi tms. -- mutta itse koen sen sen "signaloinniksi" että olen liikkeellä vilpittömin mielin. En yksinkertaisesti tiedä kaikkea; joku muu voi olla yhtä hyvin oikeassa. En oikein osaa pippelinheilutuskisaa. Tämä on juuri se syy miksi en pidä nettikeskusteluista, niistä rajautuu se olennaisin pois. Tärkemäpiä kuin mielipiteet ihmisluonteesta puhuttaessa ovat -- ihmiset.
Someon koko ongelma on se että se vahvistaa negatiivisia tunteita. Seuraus näkyy tällä hetkellä jo maailmanpolitiikassa.
Ja samasta syystä en pidä tästä nykyisestä bloginpitäjän "stoalaisuudesta": se oikeuttaa näennäsesti olemaan tyly, ylimielinen ja hiukan etäinen. Pidin nuoremmasta huumorintajuisesta, ihmisten välisessä kanssakäynnissä vilpittömän myötämielisestä hipistä enemmän.
Villi Pohjola -sarjaassa oli muuten herkullinen jakso, jossa kylän huikentelevainen radiotoimittaja sai postissa vanhan kuolleen kaverinsa kontolleen -- siis haudattavaksi. Pääosa jaksosta koostui siitä miten kyseinen Chris muisteli kalmon kanss avanhoja hyviä aikoja ja yritti löytää oikea ahauataustyyliä kamulleen. Jälkimmäisestä jutusta vain ei meinannut tulla mitään, koska radiotoimittaja oli edelleen niin kiinni vanhassa tilanteen eli ihmissuhteen selkeästi jo muututtua joksiskin, joka ei antanut oikein mitään ja joka oli muutenkin lähinnä takertumista menneisyyteen. Sillä eihän kalmon kanssa voi oikeasti tehdä mitään.
Viime aikoinan olen puinut -- parisuhteessa yllättäen -- paljon sitä miten sitä on henkisesti vieläkin kiinni monissa keveruussuhteissa, joiden parhaat ajat sijoittuvat kirjaimellisesti sinne yli neljännesvuosisadan taakse. No bloginpitäjä ei ole ainoa esimerkki. Ihmiset muuttuvat niin paljon ajan mittaan, että jos kyse ei ole parisuhteesta (johon TÄYTYY nähdä vaivaa pitkässäkin juoksussa -- Springsteenin sanoin kun olet yksin et ole muuta kuin yksin -- eli parisuhde on sadistinen pitkänmatkanlaji) tai sukulaisuussuhteesta (jossa ihmisiä rakastaa vaikka heistä ei pitäisikään -- muuta vaihtoehtoa ei ole), niin ajan myötä ne alkuperäiset kiinnityspisteet kavereihin todennäköisesti katoavat, koska pitkässä juoksussa ihmiset muuttuvat usein aika radikaalistikin sillä (kaveruussuhteessa) merkittävämmällä tasolla eli arvojensa, maailmankatsomuksensa ja harrasteidensa suhteen. Ja jos uusia kontaktipintoja ei löydy niin se on sitten siinä eli raahataaan kalmoa mukana. Se vie turhana energiaa ja kaistanleveyttä.
Useinhan kaverisuhteissa asian ei tarvitse olla kovin syvällinen: vaikka yhteinen harrastus tai tapa jutella riittää. Ja epäilen hiukan että parisuhteessa on hiukan sama juttu. Kiintymys voi olla tavallaan pintaa, mutta ei yhtään sen epätodellisempaa.
Omassa parisuhteessa kuten varmaan kaikki myös minä ja siippa koitetaan toden teolla löytää jotain yhteistä pitkin vuosien (vuosikymmenien melkein jo) jälkeen ja tämä ei ole aina helppoa. Kumpikin on kasvanut ihan eri suuntiin kuin nuorena, eikä siis samaan suuntaan yhdessä vaan ihan eri laduille. Silti sillanrakennus toimii koska se toinen outcome olisi niin kamala.
Kaverisuhteisa minulla on hiukan liikaa tapana pitää kiinni vanhasta kuitenkaan rakentamatta uusia siltoja. Olen toisin sanoen laiska kaveri. Veikkaan että oikea "heuristiikka" olisi rakentaa akttiivisesti yhteyttä ihmisiin joiden kanssa juuri tällä hetkellä on yhteistä ja katkoa siteen sellaisiin, jotka selkeästi ovat jotain mitä itse ei ole, ts. joihin ainoa yhteys on se menneisyyden paino. Summa summarum olis terveempää ajatella kaverisuhteita sprinttilajeina ja parisuhdetta ultramaratonina.
Mikko Kallionsivu: Tunnen ajatusmaailmasi niin hyvin siksi, että olen ollut ihan samanlainen. Facebookissa yhä suomalainen ystäväpiirini koostuu kaltaisistasi ihmisistä. Siksi tiedän täsmälleen mitä ajattelet mistä tahansa asiasta, koska te kaikki ajattelette täsmälleen samalla tavalla. Kalastus luultavasti lienee ainoa asia jossa ajattelet eri tavalla -- tosin ajattelet luultavasti kuten kalastaja.
Toteat olleesi myötämielinen kaikille tässä keskustelun aikana. Se on totta, mutta taas jätät pois sen olennaisemman seikan. Käytät tukeasi poliittisen pelin keinona. Alussa yrität saada minua muuttamaan mieleni teeskentelemällä olevasi samaa mieltä ja kehumalla. Kun huomasit että se ei onnistu, kirjoitit kommentin jossa kehut jokaista keskusteluun osallistunutta minua lukuunottamatta, ja kuitenkin siinä vaiheessa kävit minun kanssani aktiivista keskustelua. Sen tarkoitus on, juuri kuten itse toteat, signalointi, eli liittoutuminen muiden kanssa minua vastaan.
Mietin vielä tuota olettettua näätämäisyyttä: olen ilmaissut myötämielisyyttä _jokaiselle_ keskusteluun osallistujalle. Sen voi tulkita epäjämäkkyydeksi -- tai näätämäsyydeksi, rottamaisuudeksi tms. -- mutta itse koen sen sen "signaloinniksi" että olen liikkeellä vilpittömin mielin. En yksinkertaisesti tiedä kaikkea; joku muu voi olla yhtä hyvin oikeassa. En oikein osaa pippelinheilutuskisaa. Tämä on juuri se syy miksi en pidä nettikeskusteluista, niistä rajautuu se olennaisin pois. Tärkemäpiä kuin mielipiteet ihmisluonteesta puhuttaessa ovat -- ihmiset.
Ymmärrän, että omakuvasi on tällainen. Tässä juuri mikään ei kuitenkaan ole yhteneväistä tosiasioiden kanssa. Et todellakaan suhtaudu kuten et tietäisi kaikkea, vaan yrität suppressoida mielestäsi väärät mielipiteet poliittisin keinoin. Viimeinen lauseesi on koodikieltä sille mitä puhuin yllä. Tärkeää ei ole sinulle tosiasioiden selvittäminen vaan "harmonia", joka on sitä jota nettikeskusteluiden historiassa kutsuttiin ilmaisulla "yhteisöllisyys eli kiusaaminen".
Minuahan ei töki ollenkaan erilaisten näkemysten esittäminen, ainostaan aggressiivinen tai muuten vittumainen keskustelutyyli.
Metsä vastaa kuten sinne huudetaan. Aggressiivinen keskustelutyylini on vastine kryptoaggressioillesi, joita olen yllä tuonut esiin. Osoita teoillasi että sinua ei töki erilaisten näkemysten esittäminen. Ala keskustella rehdisti faktojen pohjalta ja lopeta yritykset pelata mielistelemällä muita ja keräämällä poliittisia liittolaisia, niin saat täysin erilaisen reaktion.
^ Harmonia on persoonani keskiössä. Semminkin kun niin paljon energiaa mene siihen että se löytyy. Enkä nyt puhu maailmankuvista vaan ihan fyysisestikin maailmassa olemisesta.
Ajattelijana en väitä olevani kovinkaan kummoinen. Kalastajana alan olla hyvä ja sekin vaatii oikeanlaista suhtautumista lajiin.
Pakenen helposti ironiaan ja ymmärrän että se ärsyttää. Ironialla voi monen muun asian ohella viestiä sitä että ei omaa mitään vakaata näkemystä jostakin asiasta vaan tunnistaa ainaostaan oman häilyväisyytensä. Sellaisen ilmaiseminen ei tietenkään ole väittelyssä reilua muita keskustelijoita kohtaan. Kerouac sanoi joskus että hänellä ei ole muuta tarjottavaa kenellekään kuin hämmennyksensä. Siinä on meikäläinen pähkinänkuoressa.
Koko keskustelu on väittelymuotona huono koska siinä käytännössä mitätöi toisen tavan hahmottaa maailmaa. Koska itse näen että parempi on toimiva kuin oikea ja sinä näet että totuus on eksplikoitava aggressiivisestikin jotta ihmiset muuttuvat (sinun näkökulmastasi) autenttisiksi (ja samalla olemme eri mieltä), niin konflikti on väistämätön.
Ongelma minun taholtani on edellenkin kuitenkin se että elän kokemuksellisesti aidosti moniarvoisessa todellisuudessa enkä edes oleta pohjimmaista totuutta, tunnistan vain erilaisia tämän hetken ryhmittymiä. Tämä tarkoitta asitä että olen ajatelussa "lepsu". On tavallaan naiivia olettaa että kenenkään aggressiivinen argumentointi muuttaisi nopeasti tällaista.
Nyt tämä alkaa viedä toden teolla kaistaleveuyttä leipätyöltä.
"There are no answers, only choices." Arvot luovat maailmaa, eivät heijasta sitä. Muuten maailma ei koskaan muuttuisi -- ja maailma ilman kehitystä on kuollut maailma. Kaipa se on humanismi pähkinänkuoressa.
Mikko Kallionsivu: "jossa ihmisiä rakastaa vaikka heistä ei pitäisikään -- muuta vaihtoehtoa ei ole"
Tää nyt on sivujuttu, kunhan täältä laitamilta huutelen. Mutta olen aina ihmetellyt itse tätä ajatusmallia. En ymmärrä, miksi sukulaisia täytyy rakastaa tai miksi se olisi väistämätöntä. Itse en rakasta omaa perhettäni; suhtautumiseni vaihtelee välinpitämättömyydestä välittämiseen, mutta en koe, että rakastan heistä ketään. Tai muitakaan sukulaisiani. Enkä ajattele, että rakkaus olisi vain romanttista, olen kyllä rakastanut joitain ystäviäni.
Eikä mun perhe edes ole paha, mua ei hakattu pienenä, ei henkisesti pahoinpidelty tai muuta. Mutta tiettyjen juttujen myötä väliin kasvoi etäisyys ja muuri enkä ole sinut kenenkään perheenjäsenen kanssa tasolla, joka sallisi rakkauden säilymisen.
Tuskin nyt olen massiivinen poikkeus tässä.
Kun nyt pariutumisjutuista puhutaan, niin totean sen verran vielä, että jos olisin itse vapaa ja jos TM olisi vapaa, pyytäisin kyllä herraa treffeille. :D Ihan tän blogin perusteella.
En siis kuvittele tässä mitään oman viehätysvoimani suhteen, mutta olen lukenut tätä blogia pitkään ja sen perusteella TM miellyttää minua naisena, siis mitä nyt tässä selviää. Livenä voisi olla eri juttu. Ja mä nyt tuskin olen mikään poikkeuksellinen nainen, kyllä mun miesmakuni on aika perus, jos nyt ei lasketa sitä, että itseäni lyhyemmät miehet ovat täysin jees (muiden kriteetien täyttyessä).
Epäilen, että TM:n käsitys oman markkina-arvonsa noususta lienee oikea.
Frog:
"Tää nyt on sivujuttu, kunhan täältä laitamilta huutelen. Mutta olen aina ihmetellyt itse tätä ajatusmallia."
Niin, no rakkaus on ylipäätäänkin helvettiä. Kaikki elämän intohimot tekevät elämästä vaikeaa. Varmaanlin rakkaus lapseen on meikäläisellä ainoa palkitseva tapa olla vastentahtoisesti, pakottavasti kiinni jossakin. Tunensiteiden puuttuminen on vapautta, muta ei sitä voi valita. On pakottava tarve olla jonkin naisen kanssa. On pakottava tarve mennä säännöllisesti erämaahan. Jos ei olisi, voisi järkätä elämästä mukavampaa.
Ja sukulaiset. Ikään kuin voisi valita ettei niistä kusipäistä pidä. Vihaan ja rakastan. Rakastan ja vihaan. Kuten parhaita kavereitakin.
Romantiikan suuntauksessa sia ymmärrettiin hyvin. Vaikka humiseva harju, jossa päähenkilöt pitävät toisistaan niin paljon, että se suhde lähenee vihaa. Ihan koska vaihtoehtoa ei ole.
Mutta joo. Asia on aika hyvin ilmaistu itseäni paremmin näin:
https://www.youtube.com/watch?v=1dhWD_r5-LY
Stoalaisillehan tunteet ovat virhepäätelmiä, josita voi järkeillä itsensä ulos. Nuo onnelliset mulkerot.
https://www.youtube.com/watch?v=W__xph6Pyk4
^ Harmonia on persoonani keskiössä. Semminkin kun niin paljon energiaa mene siihen että se löytyy. Enkä nyt puhu maailmankuvista vaan ihan fyysisestikin maailmassa olemisesta.
Harmoniaan pyrkimisessä ei ole mitään vikaa. Harmoniaan perustuva yhteistyö toimii todella paljon tehokkaammin kuin vaikkapa pakotettuna asioiden tekeminen.
Ongelma syntyy, kun harmonian laittaa kaiken muun, esimerkiksi totuuden, yläpuolelle. Silloin ihmisyhteisöjen itsestäänkorjaava mekanismi ei voi toimia, vaan kaikki menee aina vain yhä pahemmin kohti helvettiä.
Ajattelijana en väitä olevani kovinkaan kummoinen. Kalastajana alan olla hyvä ja sekin vaatii oikeanlaista suhtautumista lajiin.
False modesty. Yllä et todellakaan pitänyt mielipiteitäsi vakan alla vaan saarnasit keskustelun alkupuolella mielipiteitäsi totuutena.
Pakenen helposti ironiaan ja ymmärrän että se ärsyttää. Ironialla voi monen muun asian ohella viestiä sitä että ei omaa mitään vakaata näkemystä jostakin asiasta vaan tunnistaa ainaostaan oman häilyväisyytensä. Sellaisen ilmaiseminen ei tietenkään ole väittelyssä reilua muita keskustelijoita kohtaan. Kerouac sanoi joskus että hänellä ei ole muuta tarjottavaa kenellekään kuin hämmennyksensä. Siinä on meikäläinen pähkinänkuoressa.
Ihminen joka on oikeasti avoin ja joka ei yritä tyrkyttää muille ajatuksiaan tuo kantansa esiin täysin eri tavoin. Olisit siis aloittanut keskustelun täysin eri tavalla.
Mitään ironiaa viesteissäsi ei myöskään ollut joka olisi kohdistunut siihen ydinasiaan, josta keskustelimme.
Miksi yrität luikerrella pois siitä mitä olet tehnyt? Tässä palaamme siihen, että sekä asioiden ymmärrys, että ymmärryksen itsestäänkorjaava mekanismi on rikki kaltaisillasi ihmisillä (oman mielesi sisällä) sekä teidän muodostamilla yhteisöillä.
Koko keskustelu on väittelymuotona huono koska siinä käytännössä mitätöi toisen tavan hahmottaa maailmaa.
Tässä paljastat yllättävän rehellisyydessä mitä todellisuudessa uskot. Et ole avoin muuttamaan tapaasi hahmottaa maailmaa, jos paremmat todisteet ilmestyvät. Kuten yllä epäilinkin.
Oikeasti avoimelle ihmiselle (erotuksena retorisesti avoimesta ihmisestä) kuten minulle ei ole mitään väliä mitätöikö joku minun tapani hahmottaa maailmaa, koska jos joku voi sen "mitätöidä", se tarkoittaa että toinen ymmärtää todellisuudesta jotain mitä minä en ymmärtänyt. Mitätöinti on muutenkin huono ilmaus, koska ei maailmankuva kokonaisuutena mihinkään katoa. Ulkopuolinen totuuden tuoma shokki voi tuoda väliaikaisen disorientaation, mutta pian maailmankuva rakennetaan uudelleen ottamaan huomioon uusi datapiste. Ja se rakennetaan uudelleen PAREMPANA ja VAHVEMPANA kuin aiempi maailmankuva.
Ihmisillä on tällainen itsensäkorjaava mekanismi, jolla ymmärrys ja tietoisuus asioista lisääntyy jatkuvasti mitä enemmän he ovat kosketuksissa muiden kulttuurien kanssa. Tämä mekanismi on kuitenkin vihervasemmistolaisilla krypto-äärioikeistolaisilla rikki.
Totuus on paljon tärkeämpi kuin tunteet totuudesta.
(jatkuu)
(jatkuu)
Koska itse näen että parempi on toimiva kuin oikea ja sinä näet että totuus on eksplikoitava aggressiivisestikin jotta ihmiset muuttuvat (sinun näkökulmastasi) autenttisiksi (ja samalla olemme eri mieltä), niin konflikti on väistämätön.
En tiedä, toimiiko aggressiivinen eksplikaatio sinuun. Kyseessä on koe. Jos tietäisin, mikä toimisin, soveltaisin sitä. Kokeen tarkoituksena on hahmottaa, oletteko niin täydellisesti hyödyttömiä -- tai jopa ihmiskunnan kannalta tuhoisia -- ihmisiä kuin päällepäin vaikuttaa, vai voiko teidät jollain tavalla vielä pelastaa käyttökelpoiseksi.
Kyse on siitä, onko totuudenvastainen ymmärryksenne sekä totuudenvastaista ymmärrystä ylläpitävä defenssimekanisminne ovat niin syvällä psyykessänne ettei sitä pysty mitenkään korjaamaan.
Minimissään tarvitaan jonkinlainen ulkopuolinen shokki.
Aggressiivinen eksplikaatio oli yritykseni tarjota tällainen ulkopuolinen shokki. Selkeästi se ei toiminut, koska koit vain tarkoituksenmukaiseksi lähteä pakoon.
Ongelma minun taholtani on edellenkin kuitenkin se että elän kokemuksellisesti aidosti moniarvoisessa todellisuudessa enkä edes oleta pohjimmaista totuutta, tunnistan vain erilaisia tämän hetken ryhmittymiä. Tämä tarkoitta asitä että olen ajatelussa "lepsu". On tavallaan naiivia olettaa että kenenkään aggressiivinen argumentointi muuttaisi nopeasti tällaista.
Ei pohjimmaista totuutta tarvitse "olettaa". Riittää, että ajattelee, että jotkut asiat ovat arvokkaampia kuin toiset -- ja tunnistaa mitkä asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset. Arvo on eri asia kuin hinta. Toki, jos ei edes usko todellisuutta olevan olemassakaan, niin on täysin menetetty tapaus. Hassusti en ole kuitenkaan koskaan tavannut ihmistä joka olisi valmis osoittamaan todellisuuden olemassaolon vääräksi esimerkiksi hyppäämällä viidennen kerroksen parvekkeelta -- kunhan vain samanaikaisesti lakkaisi uskomasta gravitaatioon.
Shokki voi muuttaa asioita "nopeasti", jos se osuu psyykessä sellaiseen kohtaan, että on pakko uudelleenarvioida keskeisiä oman identiteetin rakennuspalasia uusiksi.
^ Ironiaa oli se liioiteltu loukkaantuminen, joka kieltämättä olikin kommenttina varsin pösilö. Yritin jotenkin kömpelösti korjata keskustelun kulua.
Mutta nyt päivä on pitkällä ja olen aika väsynyt, niin voisiko joku kertoa mikä se alkuperäinen ajatusvirhe oli? Käsittääkseni sanoin yksinkertaisesti että ihmisten motiiveja on usein mahdotonta ennustaa niin omissa kuin muidenkin tapauksessa ja se vaikuttaa merkitävästi parinmuodostuksessa ja ko. muodostuksen ongelmissa. Ja että mikään vuokaavio ei välttämättä auta tähän. En siis mielestäni kieltänyt kategorisesti mitään biologisia lainalaisuuksia vaan sanoin että ne eivät yksinkertaisesti selitä kaikkea.
Plus tietty edustan pehmeää arvopohjaa, joka jostain syystä on nyt sitten leimattu falskiksi syistä, joita en vieläkään hahmota.
Vai puhutaanko autenttisuudesta? Käsittääkseni kyynisen ihmisen ongelma on se, että hän hahmottaa kaikki muut ihmisten toimintatavat kuin omansa falskeiksi eli mittaa omalla itsellään kaikkien toimintaa. Eikö tässä ollut siitä nimeomaan bloginpitäjän ja toisen Mikon tapauksessa kyse?
Yllätyksenä tulee oikeastaan nyt ennen kaikkea bloginpitäjän huimasti koventunut arvomaailma josta olen ollut autuaan tietämätön vuosikausia kuulemistani monelta suunnalta tämänsuuntaisista väitteistä huolimatta. Asiahan ei ole ongelma oiekastaan kenellekään muulle kuin itselleni -- siis vaatii sopeutmista --, mutta se tulee jonkinasteisena järkytyksenä.
Mihin katosi sellainen mahdollisuus että on monia oikeita ja hyviä tapoja hahmottaa maailmaa ja toimia siinä? Eikö se nimenomaan ole se pohjaoletus, joka pitää liberaaleja länsimaisia yhteiskuntia kasassa? Pitääkö kaikki vetää kyynisyystappiin?
Vai olenko missannut keskustelusta jonkun tärkeän tason? Oma tapani heitellä ajatuksia peäkoherentisti sinne tänne varmasti ärsyttää, mutta en tarkoita sitä hyökkäykseksi. Se on sitä romulootan tonkimisesta kuuluvaa hälyä. Tältä pohjalta nämä vain heikosti viiteryhmien kaapuun puetut adhominemit ovat aika ahdistavia. Oletusarvo (kai?) kuitenmkin oli että auatamme omilla vajavaisilla kyvyillämme ihmistä jolla on omastakin mielestään ongelmia naissuhteissa.
taidan missata jotain.
Itse en koe että minun arvomaailmani olisi hurjasti koventunut. Väittäisin että olen perusarvoiltani vielä pehmeämpi ja myötätuntoisempi kuin aiemmin. Koen myös olevani pluralistisempi ja sietäväni "useampia totuuksia" paremmin kuin ennen.
Koen kuitenkin että tosiasiat -- vaikken niitä kaikkia tietenkään tunne -- ovat tarkalleen sitä mitä ne ovat. Me elämme maailmassa jossa on asiantiloja, jotka Wittgensteinia mukaillen, ovat niin tai näin, tai eivät ole. En koe, enkä edellytä muilta samoja mittareita, päinvastoin.
Se, mitä siedän kuitenkin vähemmän, on epätarkoituksenmukaisuus. Toimimattomat krumeluurit ja barokkimainen polveilevuus ovat esteettisiä arvoja, ja ne voivat olla tärkeitä paikoissa joissa estetiikalla on sijaa. Mutta ne eivät ole totuuksia, eivätkä ne ole asioita jotka ovat niin tai näin.
On olemassa lukuisia toimivia tapoja hahmottaa maailma. On olemassa lukuisia "hyvän" käsitteitä, eikä minulla ole tähän mitään nokan koputtamista. On myös lukuisia uskomuksia joiden kohdalla nauran tai pudistan päätäni epäuskosta mutta joilla ei ole operatiivista merkitystä. Mutta me emme elä enää kivaa ja kaikille naminamia lupaavaa bilehuuruista 1990-lukua, jolloin valtionpäämiehiä myöden kaikilla maailmassa oli hyvät bileet ja kaikki uskoivat tulevaisuuteen.
Me elämme toisenlaista maailmanaikaa nyt. Niin paljon kuin kaipaankin sitä että voisimme kaikki vaan pitää toisiamme kädestä kiinni ja laulaa lurittaa Kumbayah:ia, niin joko siellä olisi joku persu loukkaantumassa kun väärän väriset tunkevat bileisiin, tai siellä olisi joku #metoo-selittämässä kuinka tämä on häirintää.
Meillä oli nuoruus aikana joka oli poikkeuksellinen. Siinä missä hipit vain toivoivat kansojen harmoniaa ja rauhaa ja rakkautta, meidän aikanamme jopa näytti siltä että se voitaisiin saavuttaa.
Muistan kuinka syyskuun 11. 2001 iltapäivällä istuin bussiin ja olin juuri saanut puhelimeeni tekstiviestipalvelun, joka toimitti uusimmat uutisotsikot. Soitin Mikko K:lle ja käskin laittaa television päälle. Kysyit "mikä kanava?" ja minä vastasin "Ei sillä ole kuule mitään väliä".
On ehkä väärin sanoa, että kaikki muuttui silloin, mutta sitä voi silti pitää vedenjakajana. Tavallaan 90-luvun optimismi päättyi silloin.
Muistan myös toisen tapauksen. Mikko K. oli kaivanut muovinkeräysastiasta suuren Suomen vaakunan -- mikälie viinamainos se oli alunperin ollutkaan -- ja ripustanut sen seinälleen. Ihastelin sitä ja otin sen käteeni. Totesit "älä riko sitä". Minä ihmettelin että miksi minä sen rikkoisin. Vastasit "koska olet luonteeltasi kuvainraastaja".
Tunnen tämän toisen Mikon vain varsin viitteellisesti. Olemme tavanneet, ja hän on minusta aina ollut eräänlainen herrasmies jolla on varsin omintakeinen, hyökkääväkin tyyli. Kun tapasimme, esitin jonkin väitteen -- en muista mikä se oli -- aivan small talk- hengessä. Mikko pyysi välittömästi lähdeviitettä väitteelleni. Häkellyin.
Tästäkin on 11 vuotta aikaa.
En pidä tässä keskustelusta siitä tavasta jolla jälkimmäinen Mikko on tökkinyt. Minusta se ei ollut mukavaa luettavaa. En puutu siihen sinänsä -- tunnen hänen tyylinsä, joskin se on tällä hetkellä ehkä vielä hyökkäävämpää kuin yleensä -- mutta tahdon puolustaa ensimmäistä Mikkoa, jota pidän yhtenä koko elämäni tärkeimmistä ystävistä. Hänen tapansa artikuloida tuo kieltämättä mieleen tietynlaiset ihmiset, mutta en koe että siinä on mitään falskia tai edes sillä lailla signaloivaa höpötystä tai poliittista motiivia kuin yllä annetaan ymmärtää.
Olen aina nauttinut suuresti Mikko K:n kanssa keskusteluista juuri siksi, että hänellä nimenomaan ei tunnu olevan koskaan mitään agendaa. Ne keskustelut ovat aina olleet pikemminkin tutkimusmatkoja ihmisen psyykeen jonkinlaisessa kvasi-jungilaisessa symbolien viidakossa. Kielikuvien maalailua, höttöistä ajattelua, jota siivilöidään, sekoitellaan, hämmennellään ja vaivataan kuin taikinaa. Aika ajoin siitä saa leivottua jotain tiiviimpääkin, ainakin ohikiitäväksi hetkeksi, kunnes se sitten taas muuttuu muovailtavaksi mössöksi.
On kurjaa jos joku kokee tämän uhkaavana tai kokee tarpeelliseksi tökkiä ja ilkeillä. Mikko K. on niitä harvoja tuttaviani jonka kanssa vuorovaikuttaminen ei ole koskaan oikeastaan synnyttänyt minussa tunnetta vihamielisestä keskustelutavasta tai mistään muusta kuin aidosta halusta ymmärtää.
Ei se ihan kaikilla päättynyt :)
Ei se myötätunto ja pehmeys ole minkään arvoista, jos se on jossain siellä kätkettynä. Mutta by all means helli hyviä ajatuksiasi omissa oloissasi. Valitettavasti tämä nykyisen paskan ja pahan olon hyökyaalto ei sillä vähene pisaran pisaraa. Juuri nyt tarvitaan jotain muuta ja muutos lähtee aina ihmisistä. Ensin yhdestä ja sitten useammasta.
Juuri tämä on ns. stoalaisten ongelma. Heille maailma on joku hemmetin miehuustesti. Loppujen lopuksi ainoa asia jolla on väliä on se, miten kohtelee muita ja minkä jäljen maailmaan jättää. Ja missä porukoissa pyörii. Ja tätä en sano siksi että olettaisin olevani jotenkin erityisen erinomainen. Pikemminkin juuri se jok alähtee mailmanloppu pakoon rannalla, koska aallot sattuvat juuri nyt olemaan täydellisiä.
Lisään vielä, että tuo "aito halu ymmärtää" voi olla hankala nähdä, ellei suostu menemään mukaan ja sekaan ja uppoutumaan siihen puhetapaan. Vahvasti defensiivinen suhtautuminen ja pelko "kontaminaatiosta" estää monilla sen. Itse olen syvimpiin psykoavaruuden syövereihin syöksyessäni aina luottanut logiikkaan, siitä ehkä yllä "Spock"-"Kirk"- dualismi. Joskin se täytyy sanoa että vaikka Mikko K:n ja minun historia todella on tuollainen -- hän oli esimieheni armeijassa, ja siten häneen tutustuin -- sanoisin että jos Mikosta jokin puuttuu täysin niin se on se bravado joka Kirkin hahmossa on aivan olennaista.
Mikä lienee vain sopivaa, sillä minusta puuttuu oikeasti se täydellinen etäännytys tunteista ja intohimoton ja kylmä suhtautuminen asioihin. Logiikka ei tyynnytä mieltäni, vaan pikemminkin lietsoo liekkejä.
Minusta et ole tavoittanut sitä ydintä mistä tässä on kyse. Tai olet rakentanut sen ytimen ympärille tapasi mukaan barokkimaisen merkitysten verkoston. Olet pistänyt stoalaisuudelle peruukin, maalannut kauneuspilkun ja pistänyt sille sukkahousut jalkaan.
Se on jotain paljon yksinkertaisempaa ja paljon vähemmän.
Perjantaina työkaverini kertoi kyynel silmässä kokevansa että hänen työnsä on arvotonta. Halasin häntä ja sanoin että hän on meille kaikille tärkeä, ja me kaikki olemme yhdessä samassa veneessä. Sanon saman teille kaikille.
Ja olen sanonut ennenkin. Ette vain aina kuule. Koska näette vaan sen peruukin ja ne sukkahousut.
Pidin muuten tuosta fluffy clouds -ajatteluvertauksesta. Easy listening :D
"Ne keskustelut ovat aina olleet pikemminkin tutkimusmatkoja ihmisen psyykeen jonkinlaisessa kvasi-jungilaisessa symbolien viidakossa. Kielikuvien maalailua, höttöistä ajattelua, jota siivilöidään, sekoitellaan, hämmennellään ja vaivataan kuin taikinaa. Aika ajoin siitä saa leivottua jotain tiiviimpääkin, ainakin ohikiitäväksi hetkeksi, kunnes se sitten taas muuttuu muovailtavaksi mössöksi."
:D:D:D:D
Muistetaan myös keskustelujen konteksti.
Ja:
https://www.youtube.com/watch?v=iXczSof201U
God I miss those times.
Ehkä pikemminkin tämä:
https://youtu.be/hLjAmzyUf0E
Tää kommenttiketju on muuten hienoa luettavaa. Arvostan.
Sivuhuomiona; en itse koe Tiedemiestä kyynisenä, päin vastoin.
Wikipedian artikkelissa on mielestäni virhe:
"Siinä missä Aristoteles oli katsonut, että hyveelle on olleellista kultainen keskitie liiallisten ja liian vähäisten tunteiden välillä (metriopatheia), stoalaiset sen sijaan pyrkivät vapautumaan kaikista intohimoista eli passioista (apatheia, kirjaimellisesti ”ei-passioita”).(https://fi.wikipedia.org/wiki/Apatheia)
Käsittääkseni Aristoteles ei ole sanonut, että oikea reaktio on aina kultainen keskitie. Käsittääkseni Aristoteles sanoi, että oikea reaktio on aina tilannesidonnainen.
Ja reaktion tulkitseminen oikeaksi edellyttää reaktion laadun lisäksi reaktion voimakkuuden arvioimista. Keskitien reaktio on silloin väärä reaktio, jos järkevin toimintatapa ko. tilanteessa edellyttää vaikkapa heikkoa "sivunkääntämisreaktiota".
Ja edelleen, "puskasta ampuminen haulikolla verbaalista suolapanosta käyttämällä MK:n persumuksille" lienee useimpien ihmisten mielestä erimielisyyden ollessa kyseessä sinänsä oikea, joskin voimakkuudeltaan aivan liian vahva reaktio, koska se säikäytti ja aktivoi MK:n "Fight or flight" -reaktion.
Lievästi närkästynyt "olen eri mieltä" -reaktio + asialliset perustelut siihen perään olisi todennäköisesti vienyt paremmin ja tehokkaammin (puolianonyymi) Mikon asiaa eteenpäin. (pa)Mikon liian voimakkaan oikean reaktion seurauksena ainakin minulle jäi täysin omien arvailujeni varaan se (pa)Mikon oma agenda, jonka hän kokee paremmaksi kuin se vasta-agenda, jonka kimppuun (ei siis MK:n kimppuun) (pa)Mikko hyökkäsi.
Käsitykseni (huteran arvaukseni) mukaan (pa)Mikolla ei siis ole henkilökohtaisesti mitään TM:ä tai MK:ta vastaan, he vain sattumalta sattuvat edustamaan sellaista agendaa, jonka näkeminen riittää käynnistämään (pa)Mikon FoF -reaktion.
Se, että (pa)Mikko ei osaa esittää omaa agendaansa ymmärrettävällä tavalla on tavallaan sääli, koska ko. agendassa täytyy olla jotain tärkeää ja merkityksellistä, ja nyt se tärkeä ja merkityksellinen uhkaa jäädä pimentoon, jos (pa)Mikko ei sitä osaa ymmärrystä rakentavalla tavalla esitellä.
Joko wikipedian, tai MK:n ajattelussa on virhe, sillä tulkitsen em. wikipedian lainauksen tarkoittavan "yksikään oikea stoalainen ei harrasta intohimoisesti painonnostoa". "Rautasaaga", siis passiota edustava TM:n suhtautumistapa painonnostoon elää ja voi hyvin. Vai kuinka muut tulkitsevat ?
^ Stoalaisuuden perimmäisenä tehtävänä on varautua kohtalon iskuihin epävarmassa maailmassa ja vastata maailman haasteeseen vieläkin kovemmalla vastahaasteella. Ennen kaikkea kyse on vastuunkannosta ja oman roolinsa kunniakkaasta hoitamisesta. Se oli täydellinen filosofia esimerkiksi antiikin Rooman ylimystölle ja hiukan samanlaista henkeä voi löytää vaikka siirtomaa-ajan Englannin yläluokan poikakouluista. Eli tehdään kovia ja velvollisuudentuntoisia toimijoita imperiumin palvelukseen.
En tiedä mitä oikea antiikin stoalainen sanoisi intohimoisesta, peri-äijämäisestä saliharrastuksesta. Pitäisi lukea uudemman kerran vaikka Senecaa. Tiedemiehen tapauksessa ymmärrän hyvin miten se niveltyy kaikkeen muuhun. Ja onhan se myös hänelle terapiaa. Se on myös silmiinpistävän narsistinen projekti, joka voidaan tavallaan lukea stolaisuuden eetokseen sopivaksi nimenomaan sillä vähemmän mairittelevalla tavalla. Stoalainen patsastelee -- kirjaimellisesti. Voin helposti kuvitella Tiedemiehen peilin eteen ihailemaan illan päätteeksi työnsä tuloksia. Samanlainen projekti on tietenkin myös tämä blogi, ainakin joiltakin osin.
Toisaalta mitäpä sitä omassa blogissani käsittelenä omakaan harrastus yhdeltä kantilta on kuin arkipakoisuutta, eskapismia. Joka sopii taas omaan romantiikan mukaiseen taudinkuvaani.
Toisaalta olen hirveän laiska omassa blogissa kehumaan niillä parhailla ja kovimmilal eräreissuilla, koska olen liian laiska ja perfektionisti.
Ja tosiaalta pidän poseeraamisesta. Suomalainen jantemainen tasapaistämisen eetos ei oikein sovi pirtaani, vaikka poliittisesti (nykyään kasvavasti) vasemmalla olenkin. Kunnon swagger on ihan loistava juttu, kunhan se ei toteudu muiden kustannuksella ja esimerkiksi juuri ylimielisellä puskista päästelyllä.
Siis. Pidän muiden poseeraamisesta. Ja pitäisi tehdä sitä itsekin paljon enemmän. Jos ei kerro itsestään hohdokasta tarinaa, niin muutkan eivät näe sinua sellaisena. Pienessä itsetehostuksessa ei ole mitään vikaa, vaikka se luonnollisesti onkin aina ennen kaikkea rakennelma. Esimerkiksi renessanssi rakentui itseään narsistisesti stailaavien oppineiden varaan. Se, että samalla synnytettiin länsimaisen kulttuurin vanha loisto uudestaan, oli ikään kuin tämän "haters gonna hate" -elvistelyn sivuvaikutus. Saatiin keskiaikainen liiallinen nöyryys ja sen ruokkima, kehityksen tappava sosiaalikonservatismi purettua.
Toisaalta jos nyt ajatellaan vaikka Marcus Aurelousta niin hänhän nimenomana esittää omassa stolaisuuden oppaassaan näennäisen nöyrää. No ainakin keisariksi. Silti siinä on tietty falskiuden maku tai hallittu kieli poskessa esitetty tyyneys, joka pistää hiukan epäilemään että sekin on sellainen tunteiden hallinnan ja muunkin suvereeniteetin performanssi.
Romantiikan perillisenä on onneksi helpompaa. Voi vain sanoa että tunteet ottivat vallan ja itse ajautuu mukana. Kaipa romantikon swaggeer on pohjimmiltaan sellainen tunnehyökyperformanssi. Meri loiskuu ja tulivuoret paukkuvat ja katso! kallionsivu on siellä kaiken sen myllerryksne keskiössä havisemassa.
Fake it till you make it.
Luin ketjun uudestaan läpi. Minustakin mahtavaa settiä.
Tämän blogin lukeminen ja siihen kommentointi on varmasti suurin guilty pleasure ikinä :)
No. All good. Eikun ettepäin.
MK: "Nyt on muuten XXL-kaupassa tarjouksessa hyvät sukset sunnuntaihiihtelijälle: ... Hintaa yhdeksänkymmentä euroa siteineen ja asennuksineen. Noissa on suomupohja ..."
"hintalaatu -suhteeltaan" sanapari jäi puuttumaan pois MK:n kommentista "hyvä" -sanan edeltä:
"Murtomaasuksien lyhyt oppimäärä – "Siitä saa niin paljon enemmän irti silloin kun välineet ovat juuri itselle sopivat"
Laitetaanko luistelusukset, nanot, zerot, skinit, suomut vai perinteiset voideltavat sukset?
...
6) SUOMU
Suomupohjasuksien voi sanoa toimivan yhtä huonosti kaikilla keleillä. Vanha pitopohjaratkaisu on saanut nimensä suksen pohjan suomumaiselta näyttävästä pitoalueesta. Suomupohjat sopivat lähinnä hiihdon harjoitteluun ja eräretkille. Vauhdin hurmaan niillä harvoin pääsee."(https://yle.fi/uutiset/3-10652808)
Ylen jutusta oli jäänyt pois erittäin tärkeä pointti:
Reality check: "Hiihtokausi on kaikkein pisin luistelusuksien omistajalla!"
Syksyllä luisteluhiihtokausi alkaa heti sen jälkeen, kun latukone on tampannut ensilumet tiiviiksi kerrokseksi. Perinteisen tyylin hiihtäjät jäävät tällöin odottelemaan uusia lumisateita, joiden jälkeen voidaan ajaa perinteisen tyylin latu. Kauden avaushiihdon odottelua voi tulla viikko tai jopa enemmän.
Ja vastaavasti keväällä perinteisen tyyli hiihtäjät lopettelevat silloin kun ladut muuttuvat roskaisiksi ja jäisiksi. Kevään sohjoisilla laduilla saa kyllä hetkeksi pitoa laittamalla riittävästi kuusen neulasia keräävää liisteriä suksen pohjaan, ja kun yhden lenkin jälkeen suksen pohja on täynnä neulasia ja luisto huonontuu sen vuoksi, toteaa perinteisen tyylin hiihtäjä harmistuneena: "Tämän talven hiihdot taisi olla tässä", ja kantaa suksensa varastoon.
Mutta sojokelien jälkeen tulee yöpakkasia, ja ladut muuttuvat jäisiksi. Kuten tunnettua, mikään perinteisen tyylin suksityyppi ei pidä jäisellä ladulla, jonka vuoksi perinteisen tyylin hiihtäjiä ei enää mäkisillä laduilla näy. Mutta luisteluhiihtäjälle jäiset ja mäkiset ladut ovat vain etu, koska kitka pienenee, ja vauhti lisääntyy! :) No kaikki eivät tietenkään vauhdin hurmasta tykkää.
Syytä myös muistaa, että latujen jäädyttyä keväällä, avautuvat kapeat metsään tehdyt perinteisen tyylin pitkät (lähinnä laturetkikäyttöön tehdyt) ladut myös luisteluhiihtäjille: Jäinen latu on niin kovaa, ettei se rikkoonnu, vaikka sen päällä menee luistelutyylillä. Koska luisto on erinomainen, ei tarvitse tehdä pitkiä potkuja, eikä myöskään tarvita paljon käsivoimia, jonka ansiosta vauhdikas eteneminen luistelutyylillä onnistuu myös kapealla moottorikelkalla tehdyllä metsäuralla.
Useimmat luisteluhiihdon harrastajat ovat tyytyväisiä vuorotahtiseen luisteluhiihtoon, joka on oppimisvaiheen jälkeen niin paljon kevyempää ja vauhdikkaampaa kuin perinteisen tyylin hiihto, jonka vuoksi he eivät enää katso tarpeelliseksi opetella vaikeammin opittavaa wassbergia:
"Rytmillisesti wassberg on vapaan tekniikoista ehkä haastavin mutta myös nopein etenemistapa. Kavereiden kesken kilvoittelussa wassbergilla voitetaan loppukirit ... Työntö [molemmilla sauvoilla] jokaiselle potkulle.(https://www.intersport.fi/fi/laji/hiihto/hiihtovinkit/vapaa-hiihto-wassberg/)
Reality check: Wassbergin opettelu kannattaa!
Perustelu: Wassberg tuottaa enemmän keveää vauhdin ja menemisen tunnetta, hiihdon riemua ja iloa harrastajalleen verrattuna vuorotahtiseen luisteluhiihtoon. Wassbergin oppimisen jälkeen perinteisen tyylin hiihto tuntuu lähinnä sukset jalassa taapertamisella.
Wassbergin kyllä oppii sitkeällä harjoittelulla, kunhan vain muistaa harjoitella sitä säännöllisesti. Mielestäni wassbergin oppii parhaiten siten, että opettelee ensin liukumaan mahdollisimman pitkälle yhden suksen varassa. Sitten kun pitkät yhden suksen varassa (sekä vasemman, että oikean) tehdyt liukumiset onnistuvat, on tasapainoaisti niin hyvin treenattu, että sen jälkeen voi ryhtyä yhdistelemään näitä vuoropuolisia pitkiä liukuja w-tyyliseksi tauottomaksi hidasrytmiseksi ja pitkäliukuiseksi hiihdoksi.
Aloittelijan perusvirhe on siinä, ettei malteta opetella pitkää liukua yhden suksen varassa, josta seuraa painopisteen jääminen suksien väliin, joka puolestaan pakottaa (kaatumisen estämiseksi) laittamaan toisen suksen alas kesken liun, josta seuraa liian nopea rytmi, jolloin wasbergin perusidea, siis pitkäliukuisuus kokonaan katoaa, jolloin w-tyylin oppiminen ei yhtään edisty. Kun edistymistä ei tapahdu, ei myöskään tule sitä oppimisen ja edistymisen tuottamaa ilon tunnetta, joka kannustaisi jatkamaan w-tyylin harjoittelua. Tällöin into opetella w-tyyliä lopahtaa tietämättömyyden vuoksi.
Käsitykseni (huteran arvaukseni) mukaan (pa)Mikolla ei siis ole henkilökohtaisesti mitään TM:ä tai MK:ta vastaan, he vain sattumalta sattuvat edustamaan sellaista agendaa, jonka näkeminen riittää käynnistämään (pa)Mikon FoF -reaktion.
Ei minulla tietenkään ole mitään TM:ää tai MK:ta vastaan. Vaikka esittän asiani kärkkäästi, hyvin harvoin ylipäänsä sanon mitään mitä voi edes tulkita ilkeilyksi. Tai kuten Tiedemies sanoo, olen tässä ketjussa ollut hieman erilainen kuin yleensä, ja se näkyy "ilkeilynä".
Jos kommenttini lukee tarkasti, huomaa että nytkään en haukkunut ihmistä -- MK:ta itsessään -- kaikki "ilkeily" oli kohdistettu tiettyyn tapaan ajatella ja sen taustalla olevaan maailmankatsomukseen. Uskon, että ihmisellä on tämän kaiken alla vielä syvempi sisin, joka tulee paremmin esiin kun mielipiteistään pääsee eroon. Pyrkimykseni on houkutella tätä syvempää sisintä esiin.
Jos uskon, että joku ihminen on pelkkä robotti ilman sielua ja mahdollisuutta omiin ajatuksiin, en lähde mukaan ajatustenvaihtoon, koska koen sen epätarkoituksenmukaiseksi. Eli se, että keskustelen jonkun kanssa -- kiivaasti tai ei -- tarkoittaa että arvioin hänellä olevan potentiaalia. Kritiikkini on siis itsessään jo osoitus arvostuksesta henkilön potentiaalia kohtaan.
Ajattelen että ihmisen tietynlaiset mielipiteet ovat harhoja, jotka estävät häntä näkemästä todellisuutta. Siksi on oikein ja reilua auttaa muita pääsemään vääristä mielipiteistä eroon. Toimin siis kultaisen säännön mukaan: haluan että itselleni tehtäisiin samoin.
En tee sitä kuitenkaan kenelle tahansa. Vain jos joku sanoo julkisesti pyrkivänsä kehittämään ajatteluaan, etsivänsä totuutta tms., hänen ajatuksensa ovat vapaata riistaa. Usein tällainen ihminen vain luulee haluavansa näitä asioita, mutta vähintä mitä voin tehdä on auttaa häntä luopumaan väärästä itseidentifikaatiostaan. Sen jälkeen hänellä on paremmat potentiaaliset mahdollisuudet alkaa oikeasti etsimään sitä mitä kuvittelee etsivänsä, jos se vielä kiinnostaa.
Se, että (pa)Mikko ei osaa esittää omaa agendaansa ymmärrettävällä tavalla on tavallaan sääli, koska ko. agendassa täytyy olla jotain tärkeää ja merkityksellistä, ja nyt se tärkeä ja merkityksellinen uhkaa jäädä pimentoon, jos (pa)Mikko ei sitä osaa ymmärrystä rakentavalla tavalla esitellä.
Et ole lukenut mitä olen yllä sanonut. Olen tuonut suhteellisen selvästi esiin yllä mikä minulle on tärkeää. Kuvittelet, että se ei voi olla niin yksinkertaista. Mutta se on.
Minulla ei ole lainkaan agendaa tai asiaa jota "ajaisin" siinä mielessä kuin sinä kuvittelet. Se mikä minulle on tärkeää ei ole kuvattavissa mielipiteinä joista voisimme väitellä, koska se on mielipiteiden ulkopuolella, mielipiteiden vastainen. Ainoa "agendani" on pyrkimys kohti todellisuuden parempaa ymmärrystä. Sitä ei voi myöskään kuvata "rakentavasti", koska "välitavoite" on purkaa valheiden verkko joka estää näkemästä todellisuutta. Kaikki väittely mielipiteistä eli "rakentavuus" on valheiden verkon rakentamista, eli "välitavoitteen" vastaista.
(jatkuu)
(jatkuu)
Lievästi närkästynyt "olen eri mieltä" -reaktio + asialliset perustelut siihen perään olisi todennäköisesti vienyt paremmin ja tehokkaammin (puolianonyymi) Mikon asiaa eteenpäin. (pa)Mikon liian voimakkaan oikean reaktion seurauksena ainakin minulle jäi täysin omien arvailujeni varaan se (pa)Mikon oma agenda, jonka hän kokee paremmaksi kuin se vasta-agenda, jonka kimppuun (ei siis MK:n kimppuun) (pa)Mikko hyökkäsi.
Miksi ajattelet että lievä närkästyminen ja asialliset perustelut olisi vienyt eteenpäin sitä mitä koen tärkeänä? Se on sitä samaa hymistelyä jota internet on täynnä ja jolla ei ole mitään merkitystä todellisuuden paremman ymmärtämisen kanssa kenenkään näkökulmasta.
Minulla ei ole mitään voitettavaa siinä että voitan jonkun internet-keskustelun siinä mielessä kuin yleisesti ajatellaan.
Häviäjä ei opi siitä yhtään mitään, koska ihmiset eivät yleensäottaen halua oppia mitään oikeasti uutta -- enkä itsekään saa siitä kuin hetken egotyydytyksen.
Minä haluan ihan oikeasti oppia oikeasti uutta, joten hyödyn jos häviän väittelyn, koska silloin opin jotain uutta. Jos taas keskustelu etenee siten, että toinen saa shokin, eli kuulee jotain sellaista joka on niin yllättävää että hän disorientoituu hetkeksi, hänelle tarjoutuu tuossa hetkessä mahdollisuus nähdä asioita ja omia mielipiteitään laajemmin, joka on askel irti siitä valheiden verkosta jossa elämme. Eli myös tällöin hän voittaa.
Eli se keino mitä käytin yllä on tietääkseni paras mahdollinen keino niinsanotusti "edistää asiaa".
Keskustelu oli hyvä enkä kanna siitä kaunaa. Minulla oli lopulta hauskaa, vaikka välillä oli suuttunut :)
Hiihtämisestä: minusta luisteluhiihto on tylsä tapa hiihtää, mutta kuten Ryhävalas sanoi, se on nykyoloissa ehkä tarkoituksenmukaisin., Nyt on kaksi viikkoa ollut huonot kelit perinteiselle tavalla, mutta luistelija voi edelleen ladulla hyvin.
Suomupohjia puolustan. Ne ovat monikäyttöiset ja kestävät ja jos tosiaan ei vertaa tuloksia muihin, niin hiihtokokemus on edellen hyvät. Ja vannoutuneena umpihankihiihtäjänä käytän suomupohja eniten joten tykkkään sen rahisesvast adynamiikasta koneladullakin. Umpihangessahan se taitaa olla skiniä ja nanoa parempi edelleen. Toki hidashan se on, koska alamäissä kitkaa on muita pohjia enemmän. Toisaalta painan voimalla eteenpäin muutenkin eli tärkeintä on että mäissä pääse nopeasti ylös. Rahinapohjalla hitaassa laskussa saa pari lisäsekuntia hengenventoon -- ja Suolijärven reitillä on niin jyrkkiä mäkiä, että niissä joka tapauksessa laskuvauhti on pelottavan suuri.
Luisteluhiihto ei valmista erilaisiin umpihankitekniikoihin, jotka ovat kuitenkin oman harjoittelun fokus (samoin kuin kesälajeista melonta ja juoksu valmistavat sulan maan vaelluksiin). Perinteinen lykkiminen ei tapahdu kolmimetrisillä metsäsuksilla yleensä samoin kuin latusuksilla, mutta tekniikoissa on kuitenkin päällekkäisyyttä eli latumurtsikka valmistelee talvijotoksiin.
Omat edellä kuvaillut lempimurtsikkani ovat nyt hiukan tavallista latusuksea leveämmät ja pidemmät, koska olen tottunut sellaiseen. Samaten kuten sanottua suomupohjaiset. Liikun tavallaan katumaasturilla ja jonkun mielestä se voi olla tavallisella väylällä overkilliä. Toisaalta näillä voi hiihtää järvenselälle pilkimäänkin tavallista minilankkua paremmin.
Saapa nähdä jatkuuko latukausi. Ilmastoahdistus on meikäläisen harrastuksilla hyvin arkista ja jokapäiväistä, koska rapakeli tuhoaa usein järkevät mahdollisuudet retkeilyyn ja sen suorittamisessa tarvittavien taitojen harjoitteleuun. Pidän ympärivuotisesta retkeilystä pl. rospuutto. Nykyään on aina rospuuttoa.
No anyway mielestäni suomupohjia ei tarvitse pelätä liikaa. Ne ovat sunnuntaihiihtelijälle kestävä ja toimiva, mutta monella tapaa aika karkea tapa hiihtää. Suomupohja on käytännössä eliniän kestävä suksi. halps skini esimerkiksi tuskin on.
Luisteluhiihto ei valmista umpihankihiihtoon, se on sellaista historiatonta ja aika keinotekoista. Hyvin harvoin Suomessa voi hiihtää luonnonpinnalla luistelusuksilla. Lähinnä paras hahnkikeli lapissa maaliskuun lopulla ja lähes aina tunturien laet.
Siihen toiseen kiistaan liittyen: Mikko, ymmärrään halusi muuttaa muita ihmisiä. Itselläkin on kovasti ideaaleija, joihin mielestäni olisi kollektiivisesti syytä panostaa. Mutta ei ihminen muutu. Pitää vain keksiä toimivat yhteiset pelisäännöt ja antaa kaikkien olla mitä on. Ei koska se on moraalisesti oikin -- se ei ole, ihmisten tulisi muuttua, nykymeno on kestämätöntä -- mutat se on omassa toiminnassa tarkoituksenmukaista.
Juuri tästä syystä kaikenlaiset ristiretkeijät ja palavasilmäiset zelootit netissä ovat niin rasittavia. Joskus on parempi nauttia teetä yhdessä eikä kaivaa heti esiin sitä katanaa. Ja sitten kokeilal hyvän kautta jos toisen saisi liikkumana edes millin.
Ihmisen paikka on pienissä metsästäjä-keräilijäyhteisöissä. Asetimme apinan ison traivaustraktorin pukille ja nyt se runttaa koko maailmaa kasaan kirkuen ja mölisten. Apinan raivolla ja muilla yhtä alkeellisilla vieteillä.
Kohta muuten urheilukaupoissa painetaan paniikkinappulaa jatkuvan sulan takia ja alet alkavat. Mutta kunnon pakkasilla hiihtokausi kyllä jatkuu. Ei se välttämättä vielä ole ohi pitkään aikaan.
Lappiinkin pääsee hiihtovaeltamaan meikäläisen kanssa jos haluaa. Metsäsuksia on kellarissa kolmet, yhdet pohjoiseen sopivat joutavat lainaan. Vain talvipussi ja monot tarvisi hankkia. Voidaan mennä autiotupien kautta eli ei tarvit edes pakkaseen herätä.
Siihen toiseen kiistaan liittyen: Mikko, ymmärrään halusi muuttaa muita ihmisiä. Itselläkin on kovasti ideaaleija, joihin mielestäni olisi kollektiivisesti syytä panostaa. Mutta ei ihminen muutu. Pitää vain keksiä toimivat yhteiset pelisäännöt ja antaa kaikkien olla mitä on. Ei koska se on moraalisesti oikin -- se ei ole, ihmisten tulisi muuttua, nykymeno on kestämätöntä -- mutat se on omassa toiminnassa tarkoituksenmukaista.
Ei meillä ole sellaista yhteistä tarttumapintaa että voisimme jatkaa keskustelua. Ylläoleva pitää sisällään kommenttini tulkinnan, joka on lähes päinvastainen sen kanssa mitä sanoin tai tarkoitin. Tavoitteeni ei ole muuttaa muita ihmisiä. Jos jotain kiinnostaa tietää mitä sanoin, he voivat lukea omat kommenttini.
Minä olen kokenut alusta alkaen että tarttumapintaa ei ole. Kirjoittaminen on lukijan viettelyä, kirjoitti joskus Stephen King. Hemmettiin totuudet, netissä etsitään kamuja. Olen jo toista päivää iloinen siitä, että bloginpitäjä on edelleen sellainen. Taajuudet kunnossa niin sanotusti. Eikä siihen tarvita kuin oikeat sanat.
"what is real is you and YOUR FRIENDS and your associations, your highs, your orgasms, your hopes, your plans, your fears"
https://www.youtube.com/watch?v=GmA1qcap7c4
Dude. Anna jo olla. Besides oletat että meikäläisellä on joku kotona. Kuvittele käkikello. Aina kun läppärin kansi aukeaa, kuuluu mekaanista rahinaa ja Kallionsivu paukkuu ulos kukkuen. Toinen lasisilmä lerpsottaa.
Ja: Sukat rikki, silmä karkaa, päätä kolottaa.
Toisissa uutisissa: Tein juuri kaksi leppälinnun pönttöä ja yhden kirjosiepon pönterön. Kaveri on dyykannut roskiksesta vesivaneria, ja saa laittaa näihin katot. Nyt kaivataan enää käsipistosahaa. Meikällä on sähköinen, mutta pelkään leikkaavani sillä jonkin ulokkeen irti kokemattomuuttani. Sain isältäni. Siis sahan, en ulokkeita.
Muuten tähän päivään on kuulunut ilmastoahdistusta, sisätilafobiaa (näillä keleillä ei ulkona ole kivaa) ja yleistä päämäärättömyyden tunnetta. Seuraavaxi menen suihkuun ja luen sohvalla puolisen tuntia Freudia. Sitten suprin vartaloin kerien uneen.
Pelle mijuunan sanoin: Hyvää yötä, maailma.
Pahoittelen taas kirjoitusviheriöitä. Lopussa oli kaksi (suprin on surin ja mijuuna on miljuuna).
Kirjoitan vielä lyhyen runon tässä pöntöllä istuessani:
Hauki hauki burning bright
In the forests of the dark Näsijärvi
Edellisen suoritelistaan lisäten: myös avopöntön västäräkilel hukkapaloista.Laidat ovat liian matalat mutta goddamn västäräkki just gotta take it as it is. Ei täällä lintujen ehdoilla eletä saatana.
Uudelleenlähetän yllä olevan poistetun kommenttini lievillä muutoksilla.
Minä olen kokenut alusta alkaen että tarttumapintaa ei ole. Kirjoittaminen on lukijan viettelyä, kirjoitti joskus Stephen King. Hemmettiin totuudet, netissä etsitään kamuja. Olen jo toista päivää iloinen siitä, että bloginpitäjä on edelleen sellainen. Taajuudet kunnossa niin sanotusti. Eikä siihen tarvita kuin oikeat sanat.
Niin paljon valheita niin lyhyessä tekstissä!
Stephen King on kirjoittanut niin paljon pedofiliafantasioita, että herää epäilys, saattaakohan hän olla tekemisissä Hollywoodin pedofiliarinkien kanssa. Se selittää, miksi hän uskoo että lukijoita "vietellään". Siten pahuus toimii, viettelemällä hyvyyttä pikkuhiljaa pahuuteen. Totuuteen ei tarvitse vietellä, päinvastoin se on usein jopa märkä rätti vasten kasvoja.
Se, että lainaat Stephen Kingiä on mielenkiintoista. Yleisestiottaen vihervasemmiston pedofiliamyönteinen apologia on sellainen asia jota en vielä ymmärrä.
Ystävyys on tärkeää. Todellinen ystävyys on kuitenkin eri asia kuin poliittinen liittolaisuus. Oikea ystävä kannattaa ystävää hänen poliittisista mieltymyksistään riippumatta, eikä pyri manipuloimaan tämän mielipidettä esimerkiksi uhkailemalla erilaisilla leimoilla. Harmillisesti todellinen ystävyys on harvinaista.
En tunne Terrencen tekstejä laajemmin joten en tiedä kuinka hyvällä asialla hän on. Kuitenkin Youtube-linkkisi takana oleva teksti on päinvastainen kuin se mitä annat ymmärtää asiayhteydestä irrottamasi lainauksen tarkoittavan.
Kannattaa lukea koko teksti. Terrence puhuu juuri ennen lainaamaasi pätkää juuri siitä mistä minäkin, että on irrottautuva kulttuurista, eli toisten ihmisten painostuksesta. Hän ei puhu ystävyydeksi naamioituneesta poliittisesta liittolaisuudesta ja painostuksesta.
Aika löyhää alkaa olla jo assosiaatio tässä vaiheessa.
Merkitysten sironta kasvaa säikeen edetessä merkittävän paljon, sillä alkuperäisestä blogitekstistä emanoituva koherentti itseilmaisu törmää ilmassa vapaana kieppuviin inhimillisen elämän kokemus- ja intentiohiukkasiin. Lisäksi moni osallistuja päästelee sekaan henkilökohtaista tunne-eritystä. En ole varma, onko sellainen aivan seurustellisesti korrektia käytöstä. Itselläni on aina ollut ikävää sosiaalista karkailua.
Odottelen täsäs huomisen salikeikkaa. Kyykky- ja rintapäivä. Jälleen yksi päihdehakuisuuteni ilmentymä. Lift you must. Drunk you are.
Jäin miettimään tuota toisen Mikon intensiivisyyttä. Tunnistan itsessäni samanlaisen raivon muiden ihmisten oletettuja puutteita ja vajavaisuuksia kohtaan. Ja sitten juuri se näkemystapojen ja ihmisluonteiden monimuotoisuus teke samalla tyhjäksi kaikenlaisen raivon muiden erilaisuutta kohtaan. Älykäs ihminen kyllä keksii tavat nähdä oma tulokulma muita perempana. Luin taannoin Linkolan elämäkerran ja siinä on maallisesimerkki miehetsä, jolla oli pakottava tarve sekä olla muita enemmän oikeassa että myös tarpeeksi hulluutta järjestää koko elämänsä tämän mission mpärille. Se on surullinen tarina jo siksikin, että tällaisessa touhussa voi mennä koko elämä.
Rakastan pintoja. Jos eläsiin lämpimämmissä maissa, harrastaisin surffaamista. Siinähän tärkeää on juuri se, että pysyy vauhdissa mukana rikkomatta asioiden laajempa järjestystä. Ihminen voi olal mitä on, mutta mitään mitä itse tekee, ei vaikuta aaltoon mitenkään. Sitä joko kulkee mukana tai tippuu kyydistä.
Ja sitten toisaalta tunnistan kyllä senkin piirteen,e ttä kulkisin mieelläni kadulla ison kyltin kanssa palavasilmäisenä julistajana. Ayn Randista sanottiin jossain osuvasti että hänen ylemmyydentuntonsa ja julistamisenhalunsa on täydellinen teinin reaktio maailmaa kohtaan: täydellisen ehdoton, täydellisen oikeassa ja täysin vailla empatiaa kaikkia muita kohtaan. Oikean laidan profeetat tuppaavat olemaan tällaisia. Onhan J. Petersonissakin sellainen tietty nautinnollinen jäykkyys, joka tekee hänestä kiinnostavan. Että bluffaako se vai onko se oikeasti tuollainen antero. Petersonin valtti on kuitenkinse, että hän on myös kiinnostava ja karismaattinen.
Yksi asia mistä en maskuliinisuudenrakennusprojekteiss apidä, on nimenomaan se valittu tapa olla jäykkänä maailman virtaamisen edesä. Oma ylenmääräinen miehisyyteni on siitä kummallista, etä se ei pyri muttamaan mitään. Sitkeys ja kovuus on sitä että osaa olla kotonaan vaikeissakin ympäristöissä. Harrastukset ovat tätä ja joskus tuntuu että akateeminen ura oli ainoastaan juuri sitä -- että kokeilee, pystyykö kiipeämään niille korkeimmille huipuille. Perillä sitten huomasi että ei siellä ole kuin lunta ja kiveä. Mutta se ei tuulinen, autio laki ollutkaan koko homman pointti.
Tässä nyt tältainen yritys palauttaa paremmin juttu Tiedemiehen rautasaagaan.
Niin että jos pitää valita Conan uhoamassa Cromillaan tai Matthew McConaughey luistelemassa liukkailla pinnoilla vahatulla pyykkilaudalla, treenatut ohjentajat pullistellen, niin en epäröisi hetkeäkään. Ja sitten tosiaalta ymmärän tuon Hyperborean onnensoturin viehätyksen. Conan ei kysele, Conan ottaa. Tämähän on tavallaan jokaisen teinipojan käsitys siitä, mitä ideaalinen aikuinen mies on.
https://www.youtube.com/watch?v=Oo9buo9Mtos
Mielestäni MK:n toiminnan ja Epikurolaisuuden tavoitteiden välillä vallitsee ristiriita:
MK: "antiikin maailmasta minulel rakkain on epikurolaisuus -- jopa siinä määrin että olen ajatellut joskus kirjoittavani siitä tietokirjan ... Muuten tähän päivään on kuulunut ilmastoahdistusta, sisätilafobiaa (näillä keleillä ei ulkona ole kivaa) ... Jos eläsiin lämpimämmissä maissa, harrastaisin surffaamista."
"... epikurolaisuus on näin eräs hedonismin muoto sikäli, että sen mukaan korkein hyvä on mielihyvä ... Epikurolaisten mukaan mielihyvää tuottavaa elämää ei saavuteta syömällä ja juomalla vaan suunnitelmallisella elämäntyylillä, johon kuuluvat ystävät, keskustelut ja kohtuulliset ruumiilliset nautinnot. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Epikurolaisuus)
Reality check 1: Yksikään oikea epikurolainen ei jätä hyödyntämättä kevään parhaimpia ja lämpimimpiä sohjosurffauskelejä!
Reality check 2: Lumilautailun (snoukkauksen, sohjosurffauksen) opettelu kannattaa aina!
Reality check 3: Kaikista talviurheilumuodoista lumilautailu on se, joka tuottaa harrastajalleen kaikkein suurimman mielihyvän!"
Suomupohjasuksilla hiihtäminen on yksinkertaisesti eräs itsekidutuksen (hiihtomasokismin) muoto, siis äärimmäisen anti/epä epikurolaisuutta lumilautailuun verrattuna ?
:)
Joo, en väitä harjoittavani ko. filsoofiaa kovin järjestelmällisesti. Se vain puhuttaa. Lisäksi voidaan ajatella, että päihdehakuisuuteni sotii koko epikurolaisuuden ydinajatusta eli kohtuuden harjoittamista vastaan.
Ehkä olen kiero S/M-askeetikko. Kiduttavat ruumiinharjoitteet, kuten kestävyysurheilu, aiheuttavat kinkyä nautintoa. Välillä epäilen, että keskiajan kritilliset askeetikot olivat oikeasti samanlaisia. Esimerkiksi selibaatti on tavallaan yksi seksuaalisen harjoittamisen muoto
Koko tämä "stoalaisuus on patsastelua"- kritiikki näyttää minusta kyllä enemmän projektiolta.
Itse asiassa tajusin yhtäkkiä tuossa peruukkikomentistasi, mitä tarkoitat koko asialla -- ja se on täysin kosher. Kelaan päällekkäin sitä antiikin stoalaisuuta ja se sekoittaa. Tämä man up -tematiikka on hyvinkin toimiva tapa suhtautua maailmaan. Itse asiassa se on todennäköisesti ainoa oikea tapa kaikkien korulauseiden alla, koska mikään muu ei toimi.
Itse asiassa koko keskustelu on siinä mielessä järjetön, että jokaisen omakohtainen elämnfilosofia on juuri sitä mitä se on -- omakohtainen elämänfilosofia. Kullakin on oma psyykkinen rakenteensa ja oma menneisyyden painolastinsa ja omat ongelmansa, omat haasteensa ja omat vahvuutensa. Siihen kun soveltaa jonkun toisen itselleen sorvaamaa softaa niin se väistämättä on väärä ja toimimaton ja tuntuu falskilta.
Juuri tämä on esimerkiksi toisen Mikon ongelma yllä. Hän paukahtaa esiin puskita ja sanoo yhden keskustelijan koko persoonan ja arvomaailman olevan väärä. Jokaisella yksinkertaisesti vain on oma persoona ja arvomaailma. Ongelma on vasta siinä, jos tämä kokonaisuus aiheuttaa ongelmia muille tai jos se saa ko. henkilön sekoilemaan. Näitä reunaehtoja kun ei saavuteta, niin loppujen lopuksi jokainen yksinkertaisesti on sitä mitä on ja ajattelee kuin ajattelee. Voidaan tietenkin valistuneesti härppiä jonkun vakaumuksen huonoiksi oletettuja puolia mutta se on kuitenkin siinä mielessä turhaa, että jokainen valitsee lopulta oman tiensä ja on oman elämänsä paras asiantuntija. Ja käänteisesti jokainen väkivaltainen yritys muokata toista kärkkäällä kritiikillä kertoo enemmän kriitikosta itsestään kuin kenestäkään muusta -- tästä projektion haisu.
Silti tätä kaikkea haluaa pyöritellä asioita nimenomaan akateemisesti. Ihan vain koska elämnfilosofiat ovat filosofian kiintoisin aihepiiri. Samalla helposti loukkaa muita, koska puheenaiheet ovat väistämättä tässä yhteydessä hyvin henkilökohtaisia. Vähän sama kuin uskonnollisten vakaumusten kanssa. Vakaumus voi olla niin vahva, ettei sitä järkiargumenteilla kumota. Ja se luultavasti on kullekin henkilölle nimenomana psykologisella tasolla se paras tapa suhtautua maailmaan, vaikka se vaikuttaisikin muista perusteettomalta.
Tietty puhun nyt ihannetapauksista, joissa jokainen harkitse tarkkaan omai motiivejaan ja kykenee reflektoimaan sisäistä elämäänsä. Tiedän monia ihmisiä, joille tämä on mahdotonta. Tiedemiehen kohdalla olen ajatellut, että hän moiseen pystyy, äärimmäisen fiksu kun on.
Ehkä koko aiheen puiminen julkisetsi tässä on virhe. Itse koen aika hyvin tiedostavani omat puutteeni ja vahvuuteni ja pakkomieleteeni ja olen hyvin varma, ettei tämä 43 vuoden aikana sorvaamani käyttis sovi kenellekään muulle. Itse asiassa sen siirto jonkun muun psyykeen voisi olla koehenkilölle tuhoisaa.
Mielestäni Epikuroksen opin kuvailussa "nautinto" -sanan käyttö on turhaa, tarpeetonta ja ajatuksia harhaanjohtavaa:
"Epikuroksen mukaan suurin nautinto, mielenrauha ja peloista vapautuminen saavutettiin tiedon, ystävyyden sekä hyveellisen ja kohtuullisen elämän kautta."(https://fi.wikipedia.org/wiki/Epikurolaisuus)
Reality check: "Mielenrauha ja peloista vapautuminen" [MJPV -tavoite] onnistuu parhaiten nykyajan tieteen löydöksiä hyödyntämällä!
Auki selitettynä: MJPV -tavoitteeseen päästään opettelemalla ulkoa ne (CYAT -kirjassa luetellut) syyt, jotka korreloivat vääräaikaisen FoF -reaktion kanssa. Ja sen jälkeen opetellaan välttämään em. syitä, josta seuraa automaattisesti ja väkisin "Epikurolaisuuden päämäärän", siis MJPV -tavoitteen (ulkoisiin olosuhteisiin nähden) maksimaalinen toteutuminen.
"Stoalaisuuteen yhdistetään mielenrauhan (ataraksia) tavoittelu ja tunteiden hillintä (apatheia)."(https://fi.wikipedia.org/wiki/Stoalaisuus)
Se, mikä pätee epikurolaisuuteen, pätee myös stoalaisuuteen: Ihmismielen toimintamekanismien ymmärtäminen ("how your mind ticks"[1]) tieteellisellä tavalla tekee tarpeettomaksi nämä molemmat antiikkiset opit. Ne on syytä hylätä (ei niiden vanhuuden takia vaan) tehokkuusajattelun nimissä: On aina syytä suosia oppia, joka on mahdollisimman tehokas.
Reality check: Tehokkaan opin teho perustuu siihen, että tehokas oppi mallintaa todellisuutta paremmin kuin vähemmän tehokas oppi.
Tehokas oppi on siis lähempänä totuutta, kuin vähemmän tehokas oppi.
1) "This book is a must. ... understanding your own thinking style and what makes you tick ... “life changing book!" I will be telling as many people as i can to buy the book – even if it gives you some understanding as to how your mind ticks. ... . A great read giving me a real understanding of me and what makes me tick. ... Everyone should get this – even if you think everything is 100% OK. ... Buy this book for yourself, and buy five copies for your friends as well. Send a copy to anyone you know who is I’ll, and make sure your kids read it too. I used to have a bible in the drawer next to my bed, now I have this! "(http://www.emetophobia.co.uk/testimonials-for-the-thrive-programme/)
^ Menemättä sen kummemmin uusiin mainoskanavilla mainostettuihin keittiövälineisiin, olisin yllättynyt ellei 2000 vanhat elämänfilosofiat olisi jo hieman vanhanaikaisia. Maailma kuitenkin muuttuu ja elämänfilosofia proper ei uskonnosta poiketen puhuttele perimmäisiä toiveita vaan muokkaa kognitivisia malleja. Ja kun maailma muuttuu, tarvitaan uusia malleja.
Uskonto taas on ikään kuin eksistentiaalinen laastari ikuisen haavan päällä, se ei poista ongelmaa vaan hoitaa vain oireita lumelääkkeellä.
Ts. elämänfilosofia auttaa suhteutumaan todellisuuten jollakin tapaa todellisuuden siitä muuttumatta ja uskonto kertoo tarinan siitä mitä todellisuus olisi ikään kuin ihannetapauksessa. Otetaan nyt esimerkiksi kristinuskon ajatus kaikkivoivasta isästä, joka huolehtii kilteistä lapsistaan ja kurittaa pahoja. Antiikin pakanallisissa filosofioissa oli hienoa se, että pyrittiin kohtaamaan -- tai ainakin pyrittiin kohtaamaan -- todellisuus suoraan, ilman sitä metafyysisen puolen etulaistamista. Tämä muistutti jo hiukan tietellistä menetämää itsekorjaavuuksineen, todennettavuuksineen kaikkineen. Toki sekä stolaisilla että epikurolaisilla oli kova tarve todistaa oman järjestelmänsä universaali todennettavuus -- seikka jonka ongelmiin olen edellä jo puuttunutkin.
Toki stoalaislla oli niin vakaa usko asioiden perimmäiseen tilaan -- jonkinlaiseen suureen järjestykseen, jossa heillä itsellään oli tärkeä rooli --, että sen päälle kyettiin rakentamaan myöhemmin kokonainen kristillisen stoalaisuuden oppijärjestelmä. Ja epikurolaiset taas kiersivät uskontokritiikin toteamalla että jumalat elivät omanlaisessaan hedonianarkoosissa omassa todellisuudessaan meistä välittämättä. Mutta se oli yksinkertaisesti keino olla suututtamatta uskonnollsiia piirejä.
Kaikki edellä kirjoittamani on turhaa. Keskityin olennaiseen omassa blogissani. Ja kehuin ohimennen Tiedemiehen.
Enough talk. Let's hoist.
https://kallionsivu.blogspot.com/2019/02/vaellusharrastajan-kuntosaliharjoittelu.html
Ajattelin aikaisemmin, että minun ja MK:n suksiagendat olisivat toisilleen vastakkaisia[1]. Mutta eihän se niin ole, tajusin tämän virheeni MK:n kommentin ansiosta!
Reality check: Erilaiset suksiagendat ovat toisiaan täydentäviä (mikäli varastotiloje, ajan tai rahan puute ei rajoita suksien keräily -ja käyttöharrastusta).
Jos innostuu luisteluhiihdosta tai lumilautailusta, niin se ei ole (jos aikaa on riittävästi käytettävissä) pois suomupohja-agendalta.
Todellisuudessa vastakkaisuudet menevät näin:
Luisteluhiihto vs. päihdehakuisuus
Suomupohjahiihto (vaellushiihto) vs. päihdehakuisuus
Lumilautaili vs. päihdehakuisuus
Retkiluistelu[2] vs. päihdehakuisuus
...
Mikä tahansa ulkoiluharrastus vs. päihdehakuisuus
Eli mitä enemmän keräilee erilaisia talviliikuntavälineitä, sekä opettelee niitä käyttämään, niin sitä enemmän ja useammin saa ("epikurolaista") mielihyvää talviliikunnasta, jolloin vastaavasti kiinnnostus ja "tarve" kemiallisen mielihyvän kokemista kohtaan vähenee.
Näillä perusteluilla työstin (Stalinin sotilaiden määrää koskeneesta maksiimista) harrastusvälineitä koskevan rc:n.
Reality check: Harrastusvälineiden (ja niiden käyttötaidon) suhteen määrä itsessään on laatua!
---
1) "Chapter 8 | Unhelpful thinking styles Black and white style"(CYEAT)
2) "Hinta -29% 35€ Retkiluistin pehmustetuilla siteillä 38-47 koon talvikengille. Helppo kiristää varmatoimisten pumppusiteen ansiosta tukevasti kenkään. Luistimissa on myös reiät ja ruuvit murtomaa hiihtositeille. Kisko alumiinia 48mm x 460mm. Terä ruostumatonta terästä paksuus 1,5mm ja pituus 460mm."(https://www.karkkainen.com/verkkokauppa/toronto-retkiluistimet)
"Harrastusvälineiden (ja niiden käyttötaidon) suhteen määrä itsessään on laatua!"
Amen to that, brother!
... ja näitä leluja on, näitä on. Varastotila alkaa loppua :)
Retkiluistelusta taitaa meikällä olla vain yksi postaus, täällä:
http://kallionsivu.blogspot.com/2016/12/uuden-harrastuksen-ensikilometrit.html
Luistelusuksiagendastani jäi pois tärkeä seikka: Hyvän tasapainon (pitkäliukuisuuden) saavuttaminen vapaan tyylin hiihtotavassa tukee luistehiihtoharrastuksen laajentamista sen sukulaislajiin, siis retkiluistelun puolelle. Juuri nyt näyttäisi tulevan noin viikon pituinen retkiluistelukelien putki eteläisempään suomeen.
Mitä vikaa apetorin retkiluisteluvarustuksessa:
https://www.youtube.com/watch?v=GmIoZxdwLTY
Reality check: Apetorilta puuttuivat polvisuojat ja (mielellään leuan molemmin puolin sijaitsevat) jäänaskalit. Ne kannattaa jokaisen retkiluistelijan pitää aina mukana!
Lidlin ~7€ maksavat powerfix -polvisuojat ovat halpa investointi auringon pehmentämän pintajään pettämisestä aiheutuvia polvimustelmia vastaan.
Apetorin idea yhdistellä useita erilaisia mielihyvää tuottavia asioita samaan harrastuskertaan on sinänsä hyvä idea, esim. tässä hän yhdistää (moottorisaha-avusteiseen) retkiluisteluun avantouinnin ja vapaasukelluksen, mutta menee harmillisesti pilaamaan hyvän idean antiepikurolaisella juopotteluharrastuksellaan:
https://www.youtube.com/watch?v=_6IsFPRoslY&list=PL73A6AD7F0D222DC6&index=12&t=0s
Ajattelin kokeilla moottorisaha-avusteisen retkiluistelun toimivuutta akkukäyttöisen (24V) moottorisahan avulla. Ajatus vastatuuleen menemisestä konevoiman avulla kiehtoo.
Kirotut norskit. Kaikki pitää olla paremmin. On komeampi luonto, on öljyä, on uljas viikinkimenneisyys. Pistävät Lofootitkin paskaksi ihan siksi että riittäähän näitä.
Kiitos linkistä, MK! Retkiluistelujuttusi on hyvä, mielestäni koko jutun paras lause ja asian ydin on seuraavan lainauksen ensimmäisessä lauseessa. Näitä "voitin oman reptiilinaivoisuuteni" -juttuja on aina yhtä kivaa lukea:
"Olen iloinen, että selätin pelkoni[1] ja uskaltauduin jäille. Kiitokset tästä kuuluvat toki ennen kaikkea rohkealle matkaseuralle. Suosituksena toki ehkä muille harrastusta kokeilemaan haikaileville on se, että ensimmistä kertaa aivan näin ohuilla jäillä ei kannata lähteä lajia testaamaan."
Aivat totta tuokin, että jos retkiluistelun aikana merkittävä osa ajankäytöstä on sitä, että joutuu miettimään, että:
"Kestääkö jää, vai eikö kestä ?"
... niin silloin viisainta on odottaa kelejä, jolloin voi keskittyä itse luistelemiseen, eikä jään kestävyyden miettimiseen.
Reality check: Retkiluistelun idea on kauniiden maisemien katselussa!
Kuin myös auringosta, raikkaasta ulkoilmasta, luonnon hiljaisuudesta ja hyvien eväiden nauttimisesta, ja vaivattomasta ja vauhdikkaasta menosta nauttimisessa, eikä
suinkaan jään pettämisen pelkäämisessä (ts. vääräaikaista FoF -reaktiota vastaan taistelemisessa).
Tarkoituksella en sisällyttänyt "hyvästä retkiseurasta nauttimista", koska sen sisällyttäminen vähentäisi mahdollisuuksia harrastaa ts. nauttia retkiluistelun iloista!
1) "Chapter 8 | Unhelpful thinking styles The catastrophic style"(CYEAT)
We should get a room kuten sanotaan.
Kiva että pidit lukukokemuksesta. Tuostakin reissusta on jo yllättävän paljon aikaa.
Apetorin moottorisahaniksi kokeiltu, on käsittääkseni ihan toimiva, mikäli vaihtaa vakioteräketjun tilalle sellaisen tuunatun ketjun, joka ei leikkaa jäätä, vaan pureutuu siihen kiinni. Vakioteräketjulla nopeus jää tyynessäkin säässä liian alhaiseksi, joten vastatuuleen sillä on turha yrittää.
Moottorisaha, ruokatermos, juomapullot yms. raskaammat tavarat ovat kätevintä kuljettaa hiljaisilla ja kestävillä teräsjalaksilla varustetussa ahkiossa:
https://www.prisma.fi/fi/prisma/plastex-ahkio-metallijalaksilla
Ahkion vetovastus oli kirkkaalla jäällä olemattoman pieni, vetohihna pysyi kevyellä puristuksella kahden sormen välissä!
Teräsjalaksissa ei ole lainkaan sivuttaispitoa, jonka vuoksi (siis slaidaamisen estämiseksi) kannattaa laittaa vetonarun jatkoksi 2-5m pituinen taakansidontahihna. Pitkän vetohihnan ansiosta ahkion vähäinen melu pienenee (vetäjän kannalta) entisestään.
Järven jäälle laski lapsia muovipulkalla, pulkkien ääni karkealla jäällä kuulosti vaimealta ukkosen jyrinältä, joten mieluummin tavarat reppuun, kuin (halvempaan) muovijalaksilla olevaan ahkioon.
Takaisin tullessa tuuli pakkautui kapeassa lahden pohjukassa korkean metsikön lähellä sen verran kovaksi, että eteenpäin pääsi paikoillaan seisomalla. Se oli hienoin hetki koko reissulla! :)
Jää oli niin paksua, ettei siitä päässyt moottorisahalla läpi. Jää myös paksuuntui koko parin tunnin retken ajan, kylmä pakkastuuli kutisti jäätä jolloin se paukkui lähes jatkuvasti. Pieniä railoja halkeili jäähän koko ajan.
Lapset olivat mukana järven päästä päähän ulottuvalla lenkillä, tykkäsivät kovasti. Ja minä olin tyytyväinen, koska sain opetettua heille, ettei retkiluistelu ja FoF -reaktio liity hyvissä olosuhteissa millään tavoin toisiinsa. Jos retkiluistelu -sana ja pelon ja vaaran tunne kytkeytyvät[1] mielessä toisiinsa, on melkoisen varmaa, ettei lajia sen koommin harrasteta.
---
1) "You have propably never heard of Emile Coue, but he know an awful lot about you... Coueś Law of reverse effort, is one of the most significant psychological discoveries EVER, but also, strangely, one of the least well-known."("Chapter 2 | Cognition", p. 31 CYEAT)
Miksi näin, miksi näinkin tärkeä psykologinen teoria on näin vähän tunnettu ?
Reality check: Hänen aikalaisensa Sigmund Freud "varasti" ihmisten huomion käytännössä lähes hyödyttömillä oman mielikuvituksensa tuotteillaan!
Freudin teorioiden viihdearvo on siis huomattavan suuri niiden tieteelliseen arvoon nähden. "Kaiken viihteen tarkoituksena on auttaa ihmiisiä kestämään elämää...", joten näin ajateltuna Freudin teorioilla on samanlaista viihdearvoa, kuin esim. tahallaan housuun paskantamisella. Itse en ole kummastakaan viihteen muodosta erityisemmin kiinnostunut.
^ Intressanttia! Ihan mielenkiinnosta vielä ja bloginpitäjän pinnan kustannuksella -- miten ketju tuunataan?
Meikäläisellä on tuollainen teräsjalasahkio etelän yön-parin reissuilla, siinä ei ole edes oikeita ahkion aisoja vaan pelkkä tuollaine pitkä köysi. Ei sillä oiekaa vaellusta tehdä, mutta kamiinan ja polttopuut kulkevat muutaman kilometrin tasaisehkossa maastossa. Plus tein tasaisin välimatkoin reunaan narulenkkejä, johon saa mustekalat kiinni. Pilkkiessä siihen saa hyvin kiinni melontasäkin eli varavaatteet kulkevat vesitiiviisti mukana. Ja kylkeen ruokakassi. Kai sellainen säkki+pulkkakombo myös kelluttaa vähän.
Retkiluistellessa pitäisikin kokeilla oikeaa vaellusahkiota. Sehän ei heilu sivusuunnassa ihan hirveän helposti, ainakaan jos jäällä on jonkin verran lunta. Lumettomalla en tiedä miten käyttäytyy.
Merkitään pöytäkirjaan myös että äsken tein taas yhden leppälinnun pöntön. Hyvällä säkällä siihen pesii jopa käki.On seuraavan kerran jäilel uskaltautuessa vietävää johinkin saareen.
MK: "... ja bloginpitäjän pinnan kustannuksella -- miten ketju tuunataan?"
Mitä oikeastaan tarkoitat ? Sinun tavoitteistasi en tiedä, mutta minä ainakin yritin (ja yritän edelleen) vastata tähän tiedemiehen (retoriseen) kysymykseen:
TM:"... mutta ainakin sydämen ja keuhkojen yms kannalta olisi hyvä tehdä myös talvisin jotain aerobista"
Reality check: Tuulinen sää (siis vastatuuli) on mielestäni toiseksi tärkein[1] syy siihen, miksi kevään aurinkoisina ja tuulisina päivinä ei lähdetä ns. "paistattelemaan päivää" retkiluistellen järven jäälle.
Ja jos tuulinen sää on perustelu sille, "miksi tänään ei ole hyvä päivä harrastaa retkiluistelua", niin tällöin myös menetetään tilaisuus tehdä järven jäällä "jotain aerobista". Senpä vuoksi onkin syytä pohtia ratkaisua "miten voitetaan vastatuulen aiheuttama ongelma ?"
---
1) Käsittääkseni tärkein syy retkiluistelun harrastamattomuuteen on edellä mainitsemani "the most significant psychological discoveries EVER" (pudotin nyt mielestäni tarpeettoman "one of" -lisämääreen pois). Sama laki ilmenee myös tässä MK:n maininnassa "jäille uskaltautuessa"
Couen laki, siis "ihmisluonnon laki" antaa vastauksen ja biologiaan pohjautuvan tieteellisen selityksen tälle TM:n havainnolle:
"Ihmisten kognitio on perustavalla tavalla rikkinäinen ja tällainen ilmeinen repeämä muistuttaa minua siitä kauheasta tosiasiasta, että myös omat näkemykseni ovat kaiken järjen mukaan monilta osin samalla tavalla täysin päättömiä."("Likainen maailma")
Itse tykkään muotoilla Couen lain asiasisällön muotoon:
Reality check: "Tunteen ja järjen ollessa ristiriidassa tunne voittaa aina!"
Blaise Pascal, siis oikea tiedemies muotoili Couen lain asiasisällön näin:
Reality check: "Jos maailman suurin ajattelija seisoisi oikein leveällä laudalla ja tietäisi, että hänen allaan on ammottava kuilu, veisi[tunnetasolla sijaitseva] kuvittelu hänestä voiton, vaikka hänen järkensä saisikin hänet vakuutetuksi turvallisuudestaan."(https://docplayer.fi/18102937-Suuren-hiljaisuuden-miehia-by-various.html , linkistä löytyy myös paMikon arvostamia Leo Tolstoin ajatuksia)
Couen laki antaa siis vastauksen kysymykseen: "Miksi ihmiset eivät kykene järkiperäiseen ajatteluun ?"
Tämä kohta on hauska, tässä Pascal tyrmää sekä Stoalaisuuden, että Epikurolaisuuden:
"Voin antaa hyväksymykseni vain niille, jotka nöyrästi etsivät. Stoalaiset sanovat: »Menkää omaan sisimpäänne; sieltä löydätte rauhan.» Mutta se ei ole totta. Toiset sanovat: »Astukaa ulos omasta itsestänne ja etsikää onnea nautinnoista.» Ei sekään ole totta."(em. linkki)
Mitä yhteistä sekä stoalaisuudella, että epikurolaisuudella, kuin myös Tolstoilaisuudella ?
Reality check: "Ne eivät ole todellisia, ne kaikki ovat uskomusjärjestelmiä[1]!"
---
"Chapter 1 | Belief systems
There are two main types of belief system:
...
b) One that is formed out of a NEED to either protect you emotionally, or psychologically from some perceived threat or fear."(CYEAT p. 16)
^ Siis ajattelin että bloginpitäjä saattaa kypsähtää pitkään sinne tänne retkiluistelijan tavoin heilahtelevaan säikeeseen. Mene ja tiedä.
Talvi ja aerobinen jotenkin sointuvat yhteen. Ei alku- eikä loppusointu, mutta jotain kaunista siellä helkähtelee ;)
Tänään syöksyn ladulle. Saavat iki-ihanat suomupohjat taas laulaa omaa lauluaan. Huomenna tai ke ehkä uintia. Ja ti ja to salille. Ensi viikonloppunakin voisi tehdä jotain. Ja kuun lopussa viikoksi talvivaellukselel Lappiin. Fuck.
https://www.youtube.com/watch?v=nXBOfXj6cvE
Ai niin, ne teräketjun tuunausvaihtoehdot meinasivat unohtua:
1. Teräketju käännetään väärin päin, jolloin ketju ei leikkaa jäätä (mutta ei myöskään pureudu jäähän, todennäköisesti hampaat vain luistavat jään pinnalla).
2. Oikein päin olevan teräketjun hampaat teroitetaan ~90 asteen kulmaan, jolloin teräketju ei leikkaa jäästä lastuja, mutta kuitenkin pureutuu jäähän kiinni.
3. Teräketjun hampaat kuumennetaan happi-asetyleeniliekillä punahehkuiseksi ja käännetään pystyyn. Tällöin muodostuu kaksi erillistä piikkiriviä.
4. Pystyyn käännetyt hampaat kuumennetaan uudestaan punahehkuiseksi, ja käännetään ne poikittain laippaan nhden, jolloin syntyy poikittaisten hampaiden muodostama "telaketju".
5. Em. "telaketjun" hampaiden lukumäärä tuplataan hitsaamalla tai juottamalla lastun syvyyden rajoittaviin hampaisiin "telalaput", jolloin jäähän pureutuvien "telalappujen" (hampaiden) lukumäärä tuplautuu, jolloin myös pidon pitäisi tuplautua.
Jokin em. tuunausvaihtoehdoista voi olla riittävän toimiva. Tai sitten ei. Pitäisi kokeilla vaihtoehto kerrallaan, jotta saisi minimityömäärällä tuunauksen tehdyksi.
Ryobin akkusahassa teräketjun nopeus on 21 m/s = 75km/h, eli aivan liikaa, mikäli teräketjun pito olisi riittävä. Todennäköisesti ilmanvastus rajoittaisi kuitenkin nopeuden paljon alhaisemmalle tasolle. Luultavasti joutuisi askartelemaan akkusahaan PWM nopeudensäädön:
https://www.banggood.com/DC-1050V-60A-3000W-Driver-Module-PWM-Motor-Speed-Controller-12V-24V-48V-p-1062573.html?cur_warehouse=CN
https://www.motonet.fi/fi/tuote/8500490/Ryobi-RCS36X3550HI-akkusaha-36-V-50-Ah
^ Kiitti!
Nyt aloin ajetalla että kkinnitän tuollaisen menopelin pulkkaan tai muuhun vastaavaan. Voisi istua ajellessa :) Vana taitavat tehot olla kuitenkin aika pienet.
Ai niin, Pascal teilaa antiikin filsoofiat kosk ahänellä ei ole mitään omaa filosofiaa. sr on pelkkää läpilöperöä kristinusko apoteoosia. Pascal on toisin sanoen kirkon narttu. Ei suosikkejani.
Jos siis puhutaan matamaatikko-Paascalista, Saman ajan englantilaiset esseistit ovat paljon parempia. Bacon on kova.
Pahoittelen kirjoitusviheriöitä taasen. Pumppaan täällä kaffea systeemiin. Kohta käynnistä suomupohjat ja rullaan ladulle kuin T-34 konsanaan. Ei sitä hanki pysäytä.
Ostin eilen sellaisen hiihtäjän vyölaukun. Tungen sinne puoli kiloa pervitriiniä.
Ryobin akkusahaa järkevämpi aihio vastatuulen retkiluistelijalle aiheuttaman ongelman ratkaisemiseen on tässä:
"Tasapainoskootteri 100€
Huippunopeus laitteella n. 18km/h
täydellä akulla toimintamatka noin 10 kilometriä "(https://www.tori.fi/pirkanmaa/Tasapainoskootteri_52867992.htm?ca=18&w=3)
Kun vaihtaa nastarenkaan alkuperäisen tilalle, ja kiinnittää härvelin pikakiinnityksillä teräsjalaksilla varustetun ahkion ~keskikohdalle tehdyn aukon yläpuolelle, ja kiinnittää ahkion taakse kottikärryn aisojen ergonomiaa jäljittelevät aisat, saa suht. vähäisellä nikkaroinnilla askarreltua laitteen, joka tekee tuulisella säällä tehtävästä retkiluistelusta suuren nautinnon! :)
Reality check: "Whatever the mind of man can conceive and believe, it can achieve."(Napoleon Hill, https://gizmodo.com/8-walt-disney-quotes-that-are-actually-fake-1692355588)
Myötätuuleen takaisin tullessa luistelijan tuntemusten kannalta on aina tyyni sää (vrt. kuumailmapallolla lentäjä kokee aina - tuulen nopeudesta riippumatta - tyynen sään tunteen ihollaan, ja korvissakaan ei kuulu tuulen suhinaa, jos lentokorkeus on riittävän suuri).
Nopean, mutta silti täysin äänettömän jäällä etenemisen aiheuttama jännä tunne on epätodellinen ("voiko tämä olla totta!") ja hauska!
TM:"... mutta ainakin sydämen ja keuhkojen yms kannalta olisi hyvä tehdä myös talvisin jotain aerobista"
HS:n (vain tilaajille) jutussa on tarkasteltu aerobisen liikunnan hyötyjä aivojen kannalta:
"Liikunta synnyttää uusia aivosoluja, mutta ne tarvitsevat tekemistä jäädäkseen eloon
...
Tuoreen Neurology-lehden julkaisemassa tutkimuksessa aerobinen harjoittelu paransi selvästi aivojen toiminnanohjausta aikuisilla. Toiminnanohjausta tarvitaan, jotta järkeily, suunnittelu ja ongelmanratkaisu onnistuvat.
Tutkimuksessa koehenkilöt harjoittivat itse valitsemaansa aerobista liikuntaa neljä kertaa viikossa siihen saakka, että saavuttivat määrätyn syketason.
Liikunta kasvattaa aivokudosta.
Heidän toiminnanohjaustaan, kielenkäsittelyään, huomiokykyään ja tapahtumamuistiaan testattiin ennen harjoittelun aloittamista, kerran sen kestäessä ja lopuksi puolen vuoden harjoittelun jälkeen.
Tutkimukseen osallistui koehenkilöitä 20-vuotiaista 67-vuotiaisiin. Vaikutus näkyi jo nuorimmassa ikäluokassa, ja se voimistui iän lisääntyessä.
Aivokuvaus kertoi, että 24 viikon harjoittelu lisäsi merkitsevästi myös aivokuoren paksuutta vasemmassa otsalohkossa.
AIVOIHIN syntyi siis liikunnan vaikutuksesta lisää kudosta."(https://www.hs.fi/tiede/art-2000006019936.html)
Jutussa myös esitellään tutkimustuloksia lasten aerobisen liikunnan ja heidän koulu -ja oppimismenestyksensä välisestä korrelaatiosta.
Koska tiede on löytänyt korrelaation vanhempien ja lasten liikuntaharrastuksen periytyvyyden välillä, kuuluu sen vuoksi vanhempien rooliin harrastaa monipuolisesti (monilajisesti) aerobista liikuntaa, jonka seurauksena osa/muutama näistä aerobisista liikuntamuodoista periytyy vanhemmilta lapsille.
Näin perustelemalla ja ajattelemalla ei tarvitse kokea syyllisyydentuntoa siitä, että on keräillyt varastotilat täyteen ("määrä itsessään on laatua" -periaatetta noudattaen) kaikenlaisia ulkoilmaliikuntaan liittyvää välineistöä. Välineiden käyttämättä jättämisestä on kuitenkin syytä olla huolissaan.
^ Hyvä tietää.
Korjaan tämän hieman puutteellisen RC:n toimivampaan muotoon:
VR: Reality check: Apetorilta puuttuivat polvisuojat ja (mielellään leuan molemmin puolin sijaitsevat) jäänaskalit. Ne kannattaa jokaisen retkiluistelijan pitää aina mukana!
Tieto siitä, että naskalit pitää ottaa mukaan jäälle, ei riitä! Tänään tuli rynnättyä kiireessä töiden jälkeen jäälle, ja vasta rannassa toinen lapsista muisti, että naskalit unohtuivat! Kiireessä kaikki kolme ihmistä olivat unohtaneet ottaa naskalit mukaan!
Reality check: Naskalit, polvisuojat ja luistimet on syytä pakata jo edellisenä päivänä omaan kassiinsa, ja kiinnittää luistinkassi vesitiiviksi (kelluttavaksi) pakattuun reppuun. Ja toiseen kassiin monot, ja sekin kassi kiinni reppuun.
Kun sitten ryntää kiireessä töiden jälkeen jäälle, ja sieppaa repun mukaansa, lähtevät kaikki muutkin tarvittavat välineet samalla kertaa mukaan.
Jäältä on syytä lähteä pois viimeistään silloin, kun railoja ei enää hämärän vuoksi erota selvästi, sillä polvisuojatkaan eivät suojaa olkapään venähdysvammalta, jonka kaatumisen yhteydessä mahdollisesti tapahtuva vääräaikainen FoF -reaktio aiheuttaa.
MK: "Retkiluistellessa pitäisikin kokeilla oikeaa vaellusahkiota."
Veikkaan että raskaan ahkion kitka jäähän on liian suuri, voi olla myös liian meluisa vedettävä. Kevyesti, äänettömästi ja slaidaamattomasti perässä vedettävä minikokoinen jääreki syntyy suht. vähäisellä askartelulla, kun lyö vasaralla laudanpätkään kiinni (+epoksia liitokseen) pari kaarisahan terästä katkaistua pätkää, ja sitten kiinnittää laudanpätkän rinkan putkirungon alaosaan neljällä ~20mm hevosenkengän muotoisella putken kiinnikkeellä:
https://www.banggood.com/10Pcs-White-Plastic-PPR-Heat-Fusion-Plumbing-Pipe-Tube-Clips-Clamps-Holder-p-1032656.html?rmmds=search&cur_warehouse=CN
Sitten askartelee rinkan rungon yläosaan pikakiinnitteisen etuluistimen, jonka nivelten geometriat kopioidaan stigan etusuksesta, ja muovisen etusuksen sijaan käytetään sahanterästä tehtyä etuluistinta.
Stigan etusukseen kiinnitetty vetonarun flexi on liian lyhyt, mutta samalla periaatteella toimivan pitkän koiranflexin voi kiinnittää etuluistimeen, jolloin narusta vetämällä käännettävän etuluistimen ansiosta jääreki ei slaidaa tiukassakaan kurvissa.
Rinkan kantoremmit voisi kiristää jäätä laahaamattomaksi mustekalalla tai rinkkaremmillä.
Jäävaraa rekeen olisi hyvä saada muutamia senttejä, tuuli oli kasannut lunta jäälle laikuttaisesti, olisi tylsää joutua kiertelemään lumilaikkuja liian alhaisen jäävaran vuoksi.
Jos luistelijoita on useampia, voi kaikkien raskaimmat tavarat laittaa jäärekeen, ja reen vetojuhdaksi voi valjastaa nopeimman luistelijan, ja vaihtaa vetovuoroa tarvittaessa. Kevyen repun kanssa luisteleminen on kivempaa, kun hihnat eivät paina olkapäitä, eikä selkä hikoa.
^ Meikäläisellä on naskalit kaulassa maaliskuun tietämillä Lapissakin, olosuhteissa, jossa kairasta meinaa loppua varsi kesken :) Pelkään jäihin putoamista aika lailla.
Eri asia sitten on, osaako lapsi käyttää naskaleita. Asiaa pitäisi varmaan kuivaharjoitella jään päällä mönkien.
Hain aamulla Kärkkäiseltä tilatut Torontot pakettiautomaatista, mukana tuli M4 ruuvi -ja nylock mutteripussi, mutta ei SNS pilot siteiden kiinnittämisessä tarvittavia haponkestäviä M4 -ja M5 -aluslevyjä (joita löytyi omasta takaa).
Torontot ovat noin sentin matalampia ja jäätä koskettava osa on noin 5cm lyhyempi, kun vertasin niitä alunperin hiihtomonoille tehtyyn alumiinirunkoiseen everestiin.
Mataluutensa vuoksi Torontot sopivat hyvin aloittelevalle retkiluistelijalle.
No ehkä jossain hiilikuitumonossa on niin jäykkä varsi, että nilkka ei muljahtele korkeammilla luistimilla aloittelijallakaan, jolloin voisi käyttää jo opetteluvaiheessa korkeampia luistimia.
Itselleni tein luistimet vuosia sitten konesahan (nytkyn) terästä, joissa jäätä koskettava osa on 12cm pitempi kuin em. everesteissä. Ylipitkä terä törröttää alukulmaprofiilien välistä vapaasti resonoivana, jonka vuoksi luistimista lähtee tehdastekoisiin malleihin verrattuna heläkämpi ääni ("saha soi") epätasaisella jäällä luistellessa.
Laitoin pojan valmiiksi sopivasti reijitettyihin Torontoihin siteet paikoilleen aamulla, ja luistelemaan pyöräiltiin töiden jälkeen, 11km iltalenkki meni yllättävän nopeasti ja hikoilematta. Jos monot laittaa jalkaan jo kotona, niin niiden päälle kannattaa sujauttaa liukuesteet:
https://www.clasohlson.com/fi/Liukueste-Kvill/31-2067-2
Luistelun keveydestä ja jatkuvasta viimasta johtuen paluumatkalla alkoi varpaita hieman paleltaa, joten pitemmälle lenkille kannattaa varata ns. overbootsit mukaan. Jos mononsuojan ja monon väliin sujauttaa kemiallisen lämpöpussin, voi luisteluvauhtia hidastaa (esim. lasten mukanaolon vuoksi), ilman että varpaita alkaa liiaksi paleltaa.
Iso kiitos Tiedemiehelle "... olisi hyvä tehdä myös talvisin jotain aerobista" -lauseesta, muistin sen viime viikolla clas ohlsonilla käydessäni, kun seisoin ostoindikaattorilla varustettujen liukuesteiden edessä, ja mietin, että liukuesteiden hankkimiseen pitäisi olla jokin parempi ja järkipitoisempi syy, kuin se Sulo Vilenin "Ostin kun sain halvalla" -periaate, jonka noudattaminen olisi johtanut tunneperustaiseen ostokäyttäytymiseen (ts. silloin olisi kyseessä ollut soppaholistimainen, eikä järkiperustainen ostos).
Ostin myös 0,28€/kpl hiiliteräksestä tehtyjä varanastoja, ne ovat niin halpoja, ettei kannata itse alkaa tekemään moninkertaisesti kestävämpiä kovametallinastoja.
Nyt on koko perheellä liukuesteet, jonka ansiosta avautui kokonaan uusi liikuntamuoto, nimittäin jäätikköjuoksu! Jäätikköjuoksu on hauskaa, juoksun ääni on kuin hapankorppua rouskuttaisi. Huomasin, että testilenkillä tuli tarkoituksella hakeuduttua kaikkein jäisimmille reiteille testaamaan nastojen pitoa. Pitoa olikin julmetusti peilikirkkaalla jäällä, ehkä jopa enemmän kuin irtosoralla kesäkeleillä.
Asfaltilla juokseminen liukuesteiden kanssa ei ole niin kivaa, koska silloin nastat tuntuvat kuin irtokiviltä kengänpohjan alla.
Ja jääkelejäkin on vielä sisämaan järvillä ihan mukavasti :)
Talvi ei saisi loppua ikinä. Kesä on heikoille.
MK: "... osaako lapsi käyttää naskaleita. Asiaa pitäisi varmaan kuivaharjoitella jään päällä mönkien."
Hyvä huomio, pelkkä kuivaharjoitelu ei varmista sitä, että lapsi ei mene paniikkiin jään mahdollisesti pettäessä. Jos lapsen oma elämänhallinnan tunne on oman itsensä ulkopuolella ("External Locus of Control"), niin silloin paniikkireaktio on mahdollinen.
Talviuintipaikat ovat usein sellaisia, että ne soveltuvat jäälle nousemisharjoituksen tekemiseen. Uimahallin kylmävesialtaat ovat kummallekin lapselle tuttuja, mutta jään päälle nouseminen naskalivetoisesti ja retkiluistimet jalassa pitäisi vielä erikseen harjoitella. Apetor näytti pääsevän jäälle ilman naskaleita, kaipa sitäkin voisi joskus kokeilla.
Heittoköyden käyttötaito on muuten sellainen, joka tuppaa unohtumaan itsestään, mikäli taitoa ei muutaman vuoden välein harjoittele.
Tässä hinta-laatusuhteeltaan erinomainen tee-se-itse -ratkaisu:
https://www.youtube.com/watch?v=ryww4IfuyL8
Tällä alokaskurssin videolla ei näytetä oikeaoppista "auttaja heittää seisaaltaan liinan autettavalle" -suuntaista heittoliinan käyttöä:
https://www.youtube.com/watch?v=zUaQoFkUh0s
^ tänks!
Jihin pudotess avoi ola myös sen verran paniikissa, että tuikkaa naskalilla itseään. Linkolan kuulemma veteli nuorena pikkusormestaan jänteen poikki puukon aknssa avannosta ylös äheltäessään. Huomasi vasta jälkeenpäin, kun pahimmat täpinät olivat ohitse. Voin hyvin kuvitella tilanteen. Avantouinti on kyllä siitä(kin) hyvä harrastus, että oppii tuntemana rajansa. Hyisesä vedessä on kuitenkin ihan hyvin toiminta-aikaa.
MK: "Jihin pudotess avoi ola myös sen verran paniikissa, että tuikkaa naskalilla itseään."
Panikoitumistaipumus on mahdollista selvittää etukäteen CYEATista löytyvillä testeillä. Minusta on turhaa ihmisten elämien riskeeraamista päästää esim. luolasukeltamaan ihmisiä, joiden "Locus of Control" -testin pistemäärät ovat selvästi koholla (Plurdalenin luolaan kuoltiin todennäköisesti "yllättävän" paniikkikohtauksen vuoksi).
VR: "Luistelun keveydestä ja jatkuvasta viimasta johtuen paluumatkalla alkoi varpaita hieman paleltaa, joten pitemmälle lenkille kannattaa varata ns. overbootsit mukaan."
Laitoin tee-se-itse overboots -aihiot tilaukseen:
"Bought largest size (45) covers for my skating ski boots EU size 44, and classic ski boots size 43. Fits perfect. Warm covers are good and comfort when below -10 degrees centigrade. Small modification for bindings easy for me."(Top review)
https://www.banggood.com/Winter-Warm-Shoes-Cover-Windproof-Dustproof-For-Motorcycle-Bicycle-Riding-41-46-p-1105472.html
Kaksi paria retkiluistelijan overboots -aihioita kotiin toimitettuna ~20€ hintaan, ei paha! :)
Suomesta ostettuna valmiiden overbootsien hinta olisi noin 80€.
Koska CYEATista käy ilmi fatalismin ja "External locus of Control" -mielenlaadun välinen korrelaatio, joutuvat CYEATin ajatusmaailman omaksuneet ihmiset taistelemaan tietoisesti omia fatalistisia ajattelutaipumuksiaan vastaan.
Tässä tapauksessa taistelen (ts. käyn ns. "matalan intensiteetin sotaa") sääfatalismia vastaan hankkimalla overbootsit, joiden ansiosta minun ei tarvitse enää alistua odottamaan kevättalven kovien aamupakkasten lauhtumista päästäkseni luistelemaan, vaan voin lähteä jo varhain aamulla auringonnousun aikaan retkiluistelemaan overbootseilla varustatuneena.
On erittäin mukavaa, ettei retkiluistelun tarvitse overbootsien saapumisen jälkeen olla enää niin sääorientoitunutta, kuin mitä se nyt on! :)
Jos overbootsit eivät riitä, niin laitan sitten tilaukseen "usb heated shoe insoles" -haulla löytyvän tuotteen.
^ Apropos meikäläinen luopui kaamosvaellukselle passeleista Nokian Naaleista kevyempien Norjan armeijan maihareiden edestä. Siis hihtovaelluksessa. Ostin kokoa liian isot vuorettomat maiharit ja niihin Puuilosta Sievin irtohuopavuoret, jotka saa nopeasti kuivatettua (kuten Naalienkin vastaavat).
Meikällä ei jalkoja palella oikein kovimmissakaan pakkasissa. Yleensäkin se kylmä ei ole ongelma, kun on kerrospukeutumista ja taukotakki sekä -housut. Tuulenpitävyys goretakilla varmistaa hien poistumisen ja lämmön pysymisen. Sitten kun liike lakkaa, syön ja menen makkariin köllimään. Joson hyvä kunto, pystyy olemaan kevyesti liikkeelä koko päivän.
Pilkimisessä sitten on niin pirusti vaatetta kuin vain komerosta löytyy ja sellaiset kuukenkien näköiset paksut pilkkisaappaat. Ja hiki aina siirtymissä.
Retkiluistelu on aika lailla jäänyt. Melkein järvellä tekee mieli kalastaa enempi.
Varustepuljaus on puolet harrasteiden nautinnosta :)
MK: ". Ostin kokoa liian isot vuorettomat maiharit ja niihin Puuilosta Sievin irtohuopavuoret"
Nahkapäällysteiset huopakengät ovat luultavasti lämpimämmät kuin huopavuorikumpparit, joihin kosteus herkemmin tiivistyy, mutta niksi ei taida soveltua retkiluisteluun, koska huopavuori ei ole jalan myötäinen, ja luistelussa tarvitaan nimenomaan tukevuutta.
Ehkä olisi mahdollista huovuttaa itse omasta jalasta tehdyn muotin päälle tyköistuvat huopikkaat Sievin irtohuopavuoriaihioista, jotka leikataan päältä pituusuuntaan halki, kastellaan ja puristetaan ideaalisiteillä muotin päälle kuivumaan.
Muotoonkuivumisen jälkeen liitetään oikean kokoisiksi leikatut huopikasvuoret tarranauhalla takaisin umpinaisiksi, ja sen jälkeen huopikaspäällysteinen jalka laitetaan numeroa liian suureen monoon, jolloin retkiluistelumonot muuttuvat pakkaskengiksi (ja soveltuvat siten myös pakkaskelillä hiihtoon, joka vähentäisi sääfatalismia, joka on SADin riskitekijä).
No ehkä parempi lopputulos tulisi märkähuovutustekniikalla karstattuja villalevyjä käyttämällä, ks. "Astiahuovutus" -otsikon alta:
https://www.farnia.fi/s01/cur/pdf/huovutus.pdf
MK: "Luin taannoin Linkolan elämäkerran ..."
Mainittiinko elämäkerrassa siitä, että Linkola kärsii SADista, siis vuodenaikafatalismista ? Luin joskus lehtihaastattelun, jossa hän kertoi potevansa huonoa omaatuntoa siitä, että käy joka vuosi syksyn pimeänä aikana etelän auringossa.
^ Taisi kärsä vähän joka suunnan synkistelystä. Ja itsehoiona oli kautta linjan, siis nuorena, ankara itsen rääkkääminen liikunnalla.
Huopavuoret ovat lipäätään aika ketkut, ei niistä ole kuin suhteellisen tasaisen maan hiihtämiseen. Mäenlaskukin on vähän niin ja näin. Plus kovassa käytössä kuluvat aika nopeasti puhki varpaista ja kantapäästä. BVeikkaan että retkiluistelussa parempi on tosiaan sse lämmittävä kerros monon päälle. Monilla tunturisuksilla hiihtävillä järjestys on myös tämä, saa jämäkkyyttä,
Lähetä kommentti