maanantai 2. heinäkuuta 2018

Jalkapallo II

Jalkapallon MM-kisat ovat edelleen käynnissä. En kommentoi pelejä sen kummemmin. Toivon Uruguaylle menestystä, ja olen sen kaikki pelit katsonut. Muutoin joukkueet eivät minua kauheasti kiinnosta. En kuitenkaan ole nyt kirjoittamassa siitä, vaan siitä iänikuisesta ongelmasta, joka cup-vaiheessa tulee, kun tasapeli ei vaan ole mahdollinen lopputulos. Rankkarikisa kun on psykologisesti kovin epätyydyttävä tapa ratkaista peli, eikä lopulta kauhean paljon enempää kerro joukkueiden pelitaidoista kuin kolikonheitto.

Lopputurnaukseen osallistuu nykysysteemissä 32 maata. Nämä 32 maata jaetaan ensin kahdeksaan neljän maan lohkoon joissa pelataan ns round-robin turnaus. Tämän jälkeen kunkin lohkon kaksi parasta jatkaa cup-vaiheeseen, jossa on normaali pudotuspeli-mekanismi. Tämä tarkoittaa että alkusarjassa pelataan 48 peliä, ja cup-vaiheessa pelataan 16 peliä, jos pronssiottelu lasketaan mukaan. Pelejä on siis yhteensä 64. Alkusarjan peleissä tasapeli on mahdollinen, mutta cup-vaiheessa ei, vaan jokainen cup-vaiheen peli pelataan loppuun, tarvittaessa voittaja ratkaistaan rankkarikisalla.

Ehdotan seuraavankaltaista muutosta turnausjärjestelmään: Siiryytään ns. double-elimination- turnaukseen, jossa joukkue putoaa, jos sillä on alla kaksi tappiota. Tasapeli olisi mahdollinen jatkoajan jälkeen, ja tasapeli laskettaisiin kummallekin joukkueelle 2/3 tappioksi. Perustelen alla hieman tätä.  

Ensinnäkin, jos nykysysteemissä pelattaisiin perinteinen cup, niin pelejä tulisi vain 32 (31 ilman pronssiottelua); tämä puolittaisi pelien määrän. Jos sensijaan pelataan double elimination (olettaen ettei tasapelejä tule), niin pelejä pelejä tulisi suunnilleen saman verran kuin nytkin tulee. 

Toisekseen, jo nyt lohkovaiheen peleissä on tilanne käytännössä se, että jos joukkue häviää kaksi peliä, se putoaa. Poikkeukset tästä ovat hyvin harvinaisia.

Kolmanneksi, se, että tasapeli lasketaan molemmille osittaiseksi tappioksi (kolme tasapeliä tai kaksi tasapeliä ja tappio riittävät pudottamaan joukkueen), johtaa hyvin lähelle samanlaiseen kannustinvaikutukseen tasapelien suhteen kuin nykyinen lohkovaihe, mutta poistaa cup-vaiheen tasapeli-ongelman.

Ainoa merkittävä ongelma tässä järjestelmässä on päättää se, mitä tehdään jos tasapelin sattuessa molemmat joukkueet putoavat. Jos kyse on mestaruuden ratkaisevasta ottelusta, voidaan mestariksi katsoa se, jonka "pudostuspistemäärä" on pienempi, esimerkiksi jos toinen joukkue päätyy tasan kahteen pudotuspisteeseen (eli on pelannut ennen mestaruusottelua kaksi tasapeliä) ja toinen yli (esim, koska alla on yksi tappio ja yksi tasapeli), niin ensimmäinen katsotaan voittajaksi. Varsinainen ongelma tulee oikeastaan vasta, kun näinkin laskien pisteet ovat samat.

Cup-tyyppisessä turnauksessa kunkin joukkueen pelien määrän odotusarvo on 2 (olettaen kaikille 0.5 todennäköisyyden voittaa/hävitä). Double eliminationissa tästä saadaan odotusarvo helposti. Merkitään pelien määrää suureella n.  Jos joukkue häviää ensimmäisen pelin (0.5), niin pelien määrä  tämän jälkeen on odotusarvoisesti 2, jos taas voittaa (0.5), niin pelien määrä on edelleen n.  Eli n = (0.5*3 + 0.5*(n+1)) = 2 + 0.5n, mistä saadaan n = 4. Valinta, jossa tasapelistä saisi 0.5 pudotuspistettä, olisi neutraali tasapelin suhteen, mutta aivan kuten lohkovaiheen voitosta saa 3 pistettä ja tasapelistä 1 pisteen, haluamme antaa joukkueille kannustimen välttää tasapelejä.

En usko että tällaista järjestelmää otettaisiin koskaan käyttöön, enkä usko sen saavan kannatusta, mutta mielestäni se tekisi turnauksesta jossain määrin mielenkiintoisemman.

2 kommenttia:

Teemu Rovio kirjoitti...

Saksalaisten taito kolikonheitossa on samaa luokkaa kuin keinoälyllä kivi-paperi-saksissa.

www.skysports.com/football/news/12023/11388401/germany-in-world-cup-penalty-shoot-outs-every-kick-in-history-analysed

Jaska Brown kirjoitti...

Olen joskus kehitellyt vaihtoehtoisia järjestelmiä minäkin. Jätit tässä huomioimatta kaksi teoreettista asiaa.
Ensinnäkin sen, mitä tapahtuisi jos jatkavia joukkeita onkin pariton määrä? Tämähän on teoriassa helppo ratkaista; pudotetaan pois joko huonoin jatkoon päässyt tai otetaan "armokierrokselle" mukaan paras putoaja. Jälkimmäisessä tapauksessa täytyy tietysti sääntöjä muuttaa siten, että "armolla" mukana oleva saa jatkaa joka tapauksessa niin kauan kuin voittaa ottelujaan, vaikka perussäännöllä putoaisikin.
Toinen on aikataulutekninen ongelma eli tässä järjestelmässä ei tiedetä (vaikka odotusarvot tunnetaankin) varmasti kuinka monta ottelua milläkin kierroksella pelataan eikä edes sitä, kuinka monta ottelukierrosta tarvitaan. Tämä on toki mahdollista ratkaista siten, että varataan tarpeeksi stadioneja ja ottelupäiviä ja jätetään niitä sitten käyttämättä tarpeen mukaan. Onhan joskus annodazumal pelattu tarvittaessa uusintaotteluitakin.
Kolmas asia joka ei sinänsä ole ongelma on se, miten kohtaavat joukkueet valitaan. Periaatteessa vaihtoehtoja on neljä ja niistä voidaan tehdä erilaisia hybridiversioita:
1) Täysin satunnainen arvonta jatkoon menneiden suhteen
2) Koska kierroksen otteluja luultavasti pelataan ainakin alkuvaiheessa eri päivinä, arvotaan joukkueiden kohtaamiset edellisen kierroksen aikatauluun perustuen ts. alkupäivinä pelanneet joukkueet pelaavat seuraavallakin kierroksella pääsääntöisesti alkupäivinä
3) Parhaan saldon omaavat joukkueet pelaavat heikoimman saldon omaavia joukkueita vastaan
4) Parhaan saldon omaavat joukkueet pelaavat keskenään ja heikoimman saldon omaavat keskenään
Luonnollisesti mihin tahansa vaihtoehtoon sisällytettäneen se sääntö, että jo aiemmin kohdanneiden joukkueiden uusintakohtaamista vältetään siihen asti, kunnes se on väistämätöntä.

Mutta kuten totesit: "En usko että tällaista järjestelmää otettaisiin koskaan käyttöön, enkä usko sen saavan kannatusta, mutta mielestäni se tekisi turnauksesta jossain määrin mielenkiintoisemman."
Olen ehdottomasti samaa mieltä, että se tekisi turnauksesta mielenkiintoisemman. Valitettavasti jäämme luultavasti vähemmistöön tässä näkemyksessä. Järjestelmä on liian monimutkainen suurelle yleisölle ja siinä on käytännön järjestelyjen kannalta ongelmansa, kuten tuli mainittua.
Järjestelmä olisi ehdottomasti paras, jos haluttaisiin rajallisessa ajassa selvittää paras joukkue. Vaan kun eihän siitä ole ammattilaisurheilussa kyse, vaan siitä että tahkotaan mahdollisimman paljon rahaa myymällä tuote suurelle yleisölle. Ja siihen tämä nykyinen cup-järjestelmä on luultavasti paras.