perjantai 8. kesäkuuta 2018

Tyrannia

Tyrannia tarkoittaa hirmuhallintoa, hallintoa jonka nokkamiehenä on tyranni. Tyranni  -- erotuksena ns valistuneesta yksinvaltiaasta -- on autokraatti joka pitää valtaa yleensä pelon avulla, tavallisesti väkivallalla uhaten. Sanakirjamääritelmä on monipuolinen, mutta termi on ns pejoratiivi, eli se viittaa aina negatiiviseen hallintokulttuuriin. Siihen voi kuulua julmuuksia, oikeusperiaatteiden sivuuttamista, legitimaation puutetta, jne. Tyranniasta puhutaan usein myös silloin kun hallitsija ei ole välttämättä yksinvaltias, vaan kyse voi olla myös sotilastuntasta tai vaikkapa puolueesta.

On monia termejä, joiden merkityksen ikään kuin tiedämme, muttemme osaa sitä määritellä. Tyrannia on yksi tällainen, se on hieman kuin pornografia: Emme voi oikein antaa selkeää määritelmää sille mikä on ja mikä ei ole pornograafista, mutta tunnistamme sen kun näemme sen.

Tyranniaan kuuluu usein myös jonkinasteinen kielenkäytön muokkautuminen, esimerkiksi itsesensuurin kautta. Yksi oire siitä, että eletään tyrannian alaisina onkin se, että huomaa varovansa sanojaan banaaleissakin yhteyksissä. Esimerkiksi Singaporessa vallitsee PAP-puolueen tyrannia jossain määrin; En nyt kiistä niitä hyötyjä joita hallintotavalla on saatu aikaan, vaan totean että kansalaiset eivät uskalla kritisoida hallintoa.

Suomessa ei ole valtion johdossa tyrannia, ellei joku nyt venytä sanan merkitystä tarkoittamaan sitä, että Juha Sipilän hallitus leikkaa sosiaalietuuksia. Tyrannialla ei kuitenkaan tyypillisesti tarkoiteta sitä että poliittinen johto tekee laajojen kansanjoukkojen kannalta epämieluisia päätöksiä, joten tämä voitaneen jättää näkemyksenä omaan arvoonsa.

Meillä vallitsee kuitenkin tietynlainen tyrannia mielipiteiden suhteen. Se ei saa käyttövoimaansa minkään yksittäisen despootin vallanhalusta, eikä meillä ole salaista poliisia valvomassa. Meillä on kuitenkin oikeamielisten lynkkausporukka, johon liittyy aika ajoin sekalainen joukko julkisuuden henkilöitä tai sellaisiksi pyrkiviä. Tämä tyrannia pyrkii eliminoimaan tietynlaiset ihmiset ja näiden mielipiteet kokonaan julkisesta sfääristä ja osoittaa voimansa aina kun mahdollista.

Viimeisin keissi liittyy hetken Pori Jazzin toimitusjohtajana toimineeseen Aki Ruotsalaan. Ruotsala oli möläyttänyt lehtien mukaan jotakin homoseksuaaleista. Jos katsomme alkuperäisen Satakunnan kansan artikkelin, niin siinä Ruotsalaa tentataan tämän osallisuudesta joidenkin vuosien takaiseen paljon (aiheesta) kritiikkiä saaneeseen eheytymiskampanjaan.

Jotta lukijalle ei tulisi nyt lainkaan epäselväksi mistä tässä kirjoituksessa on kyse, pidän Ruotsalan näkemyksiä typerinä niiltäkin osin kun ne on esitetty. Minun ei ehkä pitäisi kuitenkaan sanoa tätä lainkaan, koska mielestäni sen, mitä itse ajattelen homoseksuaalisuudesta, ei pitäisi kuulua asiaan. Sanon sen silti, koska me elämme tyranniassa ja minun on sanottava se, tai minuakin syytetään. Se ei kuitenkaan ole ainoa syy miksi sanon sen. Sanon sen, koska myös niiden jotka ajattelevat homoseksuaalisuudesta samoin kuin minä, pitäisi jo pikku hiljaa herätä tässä asiassa.

Minua kyllä ärsyttävät tällaiset mielipiteet. Ne loukkaavat minusta ihmisiä joille on vasta viime aikoina tullut mahdolliseksi olla omana itsenään ja toteuttaa seksuaalisuuttaan vapaasti (siinä määrin kuin nyt muutkin) kenenkään kieltämättä. Eivätkä he vieläkään täysin vältä sosiaalista tuomiota "elämäntavastaan". Mutta tämä on tunne; Se kumpuaa siitä että pidän näkemystä vihamielisenä, sillä tiedän sen aiheuttavan minulle tärkeille ihmisille mielipahaa. Ja tiedän että nämä minulle tärkeät ihmiset ovat joutuneet kokemaan mielipahaa elämässään paljon, osin tämänkaltaisten mielipiteiden vuoksi.

Mutta ne ovat silti mielipiteitä ja ääneen lausuttuja ajatuksia. Niissä ei yksilöidä ketään yksilöä eikä kehoteta ihmisiä syrjimään yksilöitä. Niissä ei kehoteta ketään syrjimään ketään -- itse asiassa Ruotsala korostaa haastattelussa että kaikkien oikeuksia tulee kunnioittaa. Hän toki korostaa sanan- ja mielipiteenvapautta, erityisesti kristillisten nuorten vapautta uskoa että homoseksuaalisuudesta voi "eheytyä".  Tämän eheyttämis-puheen asiattomuudesta ei pitäisi sinänsä olla kovin laajaa erimielisyyttä. Tämä asia ei ole edes mielipideasia, tiedämme että "terapiat" joilla yritetään "parantaa" homoseksuaalisuutta, ovat käytännössä vain henkistä väkivaltaa. Yksittäisiä ihmisiä, joiden seksuaalinen identiteetti on vaihdellut, toki varmasti on.

En kuitenkaan halua puhua näistä mielipiteistä tai ajatuksista sillä tasolla, mikä niiden sisältö on tai edes kuinka totuudenmukaisia ne ovat. En myöskään halua puhua siitä, ovatko ne vaiko eivätkö ne ole loukkaavia. Toisin kuin lukuisissa muissa keisseissä joissa sosiaalisen median lynkkausposse on käynyt pelkkien pääteltyjen mielipiteiden vuoksi yksilöiden kimppuun, tässä tapauksessa mielipiteet on todennäköisesti tulkittu sinänsä aivan oikein. Eikä niissä mielipiteissä itsessään ole mitään puolusteltavaa.

On ymmärrettävä että sisältö ei ole se asia joka tekee tyrannian. Tyrannia ei toimi, eikä se voisi koskaan toimiakaan, niin, että tyranni (joko konkreettinen autokraatti tai abstrakti ja kasvoton hegemonia)  tyrannisoi kaikkia. Yksittäisissä tapauksissa tyrannisointi ei koskaan kohdistu enemmistöön, vaan johonkin melko pieneen vähemmistöön. Jokaisessa yksittäisessä tapauksessa joko enemmistö tai ainakin merkittävä osa väestöstä näkee tyrannin toiminnassa oikeutuksen ja jopa jollakin tapaa tukee tämän toimintaa. Niin tässäkin: Valtaosa kohtuullisista, kunnollisista ja myötätuntoisista ihmisistä ajattelee toisin kuin Ruotsala, ja näkee tämän mielipiteen ärsyttävyyden ja typeryyden.

Mutta sisältö ei ole se, mikä tekee tyrannian. Jos kohtaisin Ruotsalan näkemykset kahvipöydässä tai vastaavassa keskustelussa, voisin kertoa hänelle miksi koen että hän on väärässä. Voisin esittää hänelle kysymyksiä ja kuunnella hänen vastauksensa. Nyökkäilisin silloin tällöin, ja toisinaan vastaisin hänelle, "mutta oletko tullut ajatelleeksi, että...", tai toteaisin, että "huomioit tässä tämän asian, mutta sivuutat tuon". Uskon että hän kristittynä on myötätuntoinen ihminen jolla vain on omastani poikkeavat käsitykset siitä, millaiset asiat ovat yksilön omassa valinnassa ja että nämä käsitykset kumpuavat uskomuksista joita en jaa. En tietenkään usko että pystyisin muuttamaan hänen näkemyksiään mihinkään. Mutta uskon että kohtaamisemme jälkeen molemmilla olisi sellainen tunne, että toisenlaisen näkemyksen omaava ihminen ei ole "paha" tai "ilkeä".

Tyranniassa tätä ei tapahdu, sillä väärät ajatukset ja niiden lausuminen julki on rikos. Ei tietenkään tässä tapauksessa rikoslain mukaan -- joskaan en paljoa yllättyisi jos kaikkein kiihkeimmät yksilöt olisivat jo harkinneet tutkintapyynnön tekemistä Ruotsalan näkemyksistä -- vaan rikos tyrannin vaalimia periaatteita vastaan. Noiden periaatteiden taustalla on aina tietenkin sisältöjä, mutta kuten sanoin, sisällöt ovat sivuseikka. Tärkeintä on saada aikaan pelkoa ja näin pitää ihmiset ruodussa.

Tyrannia elää siitä tunteesta joka tyrannin puolustajissa herää, kun nämä käyvät väärinajattelijan kimppuun. Ajatus siitä että väärinajattelija voitaisiin kohdata ihmisenä ja tämän kanssa käydä jonkinlainen asiallinen ajatustenvaihto jonka seurauksena ymmärrys molemminpuolin voisi lisääntyä, on jo itsessään kammottava. Sovinnollisuus on itsessään jo ajatusrikos. Sain huomata tämän somemyrskyn keskellä tuodessani esiin tätä näkökulmaa; Kun kyseenalaistin sen, onko lopulta järkevää että loukkaantumiskoneisto murjoo ihmisen ulos työpaikastaan ja vielä valtakunnan tason poliitikotkin marssivat hakemaan irtopisteitä mollaamalla Ruotsalaa, sain kuulla olevani homofoobikko ja vastustavani seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Bertrand Russell, jota kunnioitan suuresti, oli varhaisia homoseksuaalien oikeuksien edistäjiä, vuosikymmeniä ennen kuin homoseksuaalisuus oli edes laillista.  Viittasin hänen viestiinsä jälkipolville aiemmassa kirjoituksessani.

Palauttaisin mieleeni toisen kirjoitukseni, paljon kauempaa menneisyydestä, yhdeksän vuoden takaa. Ajalta ennen kuin Jussi Halla-aho oli valtakunnantason poliitikko: Näytösoikeudenkäynneistä. Vaikka Ruotsala tuskin joutuu pelkäämään syyttäjää, hän on saanut kohdata paljon oikeuslaitoksen vastaavaa ankaramman rangaistuksen. Voi toki olla, että nyt tämä keissi tuo Ruotsalalle näkyvyyttä kristillisissä ja nostetta tulevissa vaaleissa, ehkä jopa paikan eduskunnasta.

Ja juuri tämä on se, mikä tyranniassa on vialla, etenkin silloin, kun tyrannia näennäisesti ajaa niitä asioita jotka omasta näkökulmasta ovat "hyviä" tai "positiivisia". Tyrannit kaadetaan lopulta. Ja vastareaktiona syntyvä yhteiskunta ei välttämättä olekaan niin kiva.



1 kommentti:

H-baari kirjoitti...

In other news, kuuluisaa amerikkalaistuneen mannermaisen sukupuolihöpötysteoria-"kirjallisuuden" professori Avital Ronellia vastaan on tehty Title IX-kantelu jonkinasteisesta sukupuolisesta häirinnästä ja useat hänet tuntevat kuuluisat radikaalifeministiset proffat ovat jo syyttäneet kannellutta pahantahtoisen kampanjan masinoimisesta. Pelkät syytökset eivät kuulemma olekaan todiste mistään, ainakaan Ronellin tapauksessa.

http://leiterreports.typepad.com/blog/2018/06/blaming-the-victim-is-apparently-ok-when-the-accused-is-a-feminist-literary-theorist.html