On kuitenkin yksi asia jossa hän on esimerkkinä loistava, ja se on tavassa jolla me tulkitsemme ihmisten sanomisia. Jo pahamaineiseksi noussut "haastattelu" jossa toimittaja yritti hyvin aggressiivisesti saada Petersonin puhumaan itsensä pussiin on varsin tuskallista katsottavaa. On erittäin mielenkiintoista että juuri kyseisen haastattelun siivittämänä monet Petersonin "vastustajat" ovat muodostaneet käsityksen hänestä "riidan haastajana".
Tämä käsitys on mielenkiintoinen, koska videosta käy toki selväksi että haastattelija epäonnistuu tavoitteessaan, mutta tämä epäonnistuminen on monen katsojan mielestä seurausta siitä että Peterson käyttäytyy "asiattomasti" tai "ylimielisesti".
Jätän Petersonin hetkeksi sivuun ja käytän toista esimerkkiä joka on herättänyt valtavasti vihaa, James Damorea. Muistakaamme että se oli tämä dokumentti jonka ympärille kohu kasvoi, kohu, joka johti lopulta Damoren potkuihin ja jonka seurauksena edelleen, jos teemme "James Damore"- Google-haun, saamme useita artikkeleita, joissa Damore karakterisoidaan misogyyniksi ja diversiteetin vastustajaksi.
Kolmantena, surullisena, esimerkkinä voinemme ottaa Tim Huntin, jonka törkeää character-assassinationia ei koskaan vedetty takaisin, vaikka se tosiasiassa perustui niin törkeään kontekstin sivuuttamiseen että lainausta, jonka mukaan Hunt olisi vähätellyt naistutkijoita, on perusteltua pitää virheellisenä. Se muistuttaa Fingerporin Pormestarista tehtailtuja lööppejä enemmän kuin todellista lainausta.
Nämä esimerkit ovat hieman yksipuolisia tänä polarisaation aikakautena. Olisi ehkä reiluuden nimissä paikallaan hakea MV-lehden kommenttipalstan tai hommafoorumin keskusteluja toimittajista tai poliitikoista ja näiden sanomisista käydystä keskustelusta. Mutta en tavoittele tässä nyt sellaista reiluutta. Tässä on kyse ihmisistä, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi ns tietää paremmin.
Mieleeni tulee myös vuosien takainen keskustelu Lynn:in ja Vanhasen tutkimuksista ja älykkyysosamäärän vaikutuksesta kansojen taloudelliseen menestykseen. Myös tuo keskustelu pyöri sen ympärillä että Vanhanen haluttiin leimata rasistiksi.
Kirjoitin ns. transgressioraivosta jo aiemmassa kirjoituksessa, joten en käsittele sitä nyt. Olennaista näissä kaikissa on minusta se, että se, mitä oikeasti on sanottu, ei ole se, mitä julkisuudessa käsitellään, vaan sanotusta tehty varsin pitkälle viety tulkinta.
Minulla ei ole mitään sellaista analyysiä tarjota näihin asioihin, jolla olisi mitään mahdollisuutta ohittaa ihmisten perustavanlaatuiset kognitiiviset vinoumat. Se ei ole mahdollista. Mutta me voimme kuitenkin yrittää tuoda esille hyveitä, joiden kautta näiden vinoumien vaikutusta voidaan ainakin vaimentaa.
Ehkä väkevimmin -- ja tässä vetoan häpeilemättä auktoriteettiin -- asian on ilmaissut Bertrand Russell, joka jo yli puoli vuosisataa sitten kiteytti ohjenuoran käytännössä täydellisesti.
Kaikki ongelmat näissä asioissa seuraavat näiden kahden Russellin esittämän ohjeen sivuuttamisesta. Kaikki. Jokainen.
2 kommenttia:
Jordan Petersonin arvo on siinä, että hänellä on kanttia. Kukaanhan ei ole aina oikeassa, mutta tärkeintä on uskaltaa vastustaa lauma-ajattelua, joka on saastuttanut aika pahasti koko läntisen yliopisto- ja mediamaailman.
Minä en pidä Petersonin argumentteja esimerkiksi tasa-arvoasioissa mitenkään omaperäisinä tai edes kaikilta osin hyvinä. Kanttia hänellä kiistatta on, mutta pelkkä kantti ei vielä pitkälle kanna.
Minusta Petersonin suurin mielenkiinto on siinä raivon ja herjauksen määrässä jonka hänen juttunsa herättää. Se kertoo enemmän tämän "vasemmiston" alennus- ja rappiotilasta kuin mistään mitä Peterson oikeasti puhuu.
Lähetä kommentti