tiistai 3. lokakuuta 2017

Tähtireki

Edellisen Star Trek- televisiosarjan, Star Trek: Enterprisen, loppumisesta on kulunut jo 12 vuotta. Tämä on ollut verraten pitkä aika ilman jatkuvaa Star Trek- televisiosarjaa, kun vihdoin reilu kaksi viikkoa sitten aloitti Star Trek Discovery. Aloitin katsomaan Discoveryä heti sen ilmestymispäivänä. Odotukseni olivat maltilliset. Olin alun perin pettynyt Enterpriseen, mutta lämpenin sille hiljattain hieman, joten aloin katsoa sitä rinnakkain Discoveryn kanssa; En kommentoi Enterprisea paljoa, koska se on ainoa sarjoista jota en ole katsonut kokonaan.

Historiani "Trekkienä" ei ole mikään kovin kummoinen; Olen toki nörttinä tietoinen isosta osasta "kaanonia", katsonut kaikki elokuvat ja -- kuten todettu, Enterprisea lukuunottamatta -- kaikki sarjat useampaan kertaan.

Alkuperäinen Star Trek-televiosiosarja oli lapsena minulle hyvinkin tärkeä. Katsoin sen aina kun se televisiosta tuli. Tuolloin en ollut tietoinen tuotantokauden tms käsitteestä, enkä ajatellut koko asiaa sen kummemmin; katsoin jaksoja sitä mukaa kun niitä tuli televisiosta. Käsittääkseni Suomessa sarjaa esitettiin myös varsin satunnaisessa järjestyksessä, joten mitään jatkumoa ei olisi ehkä voinutkaan havaita. Tästä ei sinänsä ollut sen kummemmin haittaa katsojalle, sillä sarjassa oli kovin vähän mitään jatkuvuutta jaksojen välillä; jokainen jakso palautti enemmän tai vähemmän status quon lopussa. Jos näin ei käynyt, kyseessä oli yleensä kaksiosainen jakso.

Todellinen herääminen itselläni tapahtui kuitenkin vasta TNG:n myötä. Siinä missä alkuperäinen sarja oli sosiaalisesti uskalias lähinnä siinä mielessä että komentosillalla oli nainen (vieläpä mustaihoinen) ja että aluksen päällystö oli oman aikansa mittapuun mukaan monikulttuurinen (jopa interplanetaarinen!), TNG vei asetelman pidemmälle maalaamalla kokonaisen utopistisen, niukkuudenjälkeisen yhteiskunnan, jossa ihmiset tavoittelevat korkeampia ideaaleja.  Ja tietysti kun tämä epäonnistuu, ratkaisevat ongelmia järeillä aseilla, mutta tämä nyt on sivuseikka.

TNG:n myötä alkoi 18 vuoden ajanjakso, jonka aikana pyöri koko ajan vähintään yksi, ja vuosina 1993--99 peräti kaksi sarjaa samanaikaisesti. Itselleni TNG oli sarjoista se, jonka miehistö tuli eniten "tutuksi" ja jonka seikkailut jäivät eniten mieleen; katsoin sarjan uudelleen alusta loppuun vuonna 2004, kun poikani syntyi; samaan jatkumoon katsoin myös kaikki jaksot DS9:stä ja lopulta myös Voyagerista (pääsin sen loppuun ehkä vuonna 2007), sillä noiden sarjojen kohdalla minulta oli jäänyt joitain yksittäisiä jaksoja näkemättä 90-luvulla.

DS9:ssä oli ehkäpä kunnianhimoisin "pitkän kaavan" osalta, ja siinä oli selkeästi eniten jatkuvuutta sarjoista. Enterprise tosin toi kolmannella esityskaudella yhden pitkän juonikaaren, mutta DS9:n teemat ja tapahtumat kantoivat useamman esityskauden yli; Benjamin Siskon henkilön kehitys "messiaaksi" periaattessa aivan ensimmäisestä viimeiseen jaksoon saakka.

Ensimmäisten kolmen jakson perusteella vaikuttaa siltä, että Discovery on pääosin uskollinen kaanonille. Joitain poikkeamia, tai ainakin toistaiseksi selittämättömiä ilmiöitä, on, kuten esimerkiksi Klingonien ulkonäkö; Klingonit olivat alunperin ajateltu "aasialaisen" näköisiksi, lähinnä mongoleiden kaltaiseksi sotaisaksi roduksi. Myöhemmin kuvastoa -- ja Klingonien ulkonäköä -- muokattiin enemmän "vieraaksi", mutta esimerkiksi vaatetuksesta tehtiin "sotaisan" näköinen käyttäen hyvin pitkälti samurai-kuvastoa muistuttavaa muotokieltä.  Klingonien ihonväri tummeni myös huomattavasti TNG:n ja DS9:n myötä.

DS9:ssä kommentoitiin ulkonäköeroa kuitenkaan antamalla mitään selitystä. Selitys eriävälle ulkonäölle esitettiin Enterprisessa, missä annettiin ymmärtää, että TOS-aikakauden enemmän ihmismäiset Klingonit kärsivät viruksesta joka muokkasi näiden ulkonäköä ihmisten kaltaiseksi; myöhemmin sitten tästä päästiin eroon. Koska Discovery sijoittuu ajallisesti Enterprisen jälkeen mutta ennen TOS:ia, on jonkinlainen jatkuvuusongelma nähtävissä siinä, että Klingonit Discoveryssä ovat, jos jotain vielä enemmän muhkurapäisiä. Myös ihonväri on entisestään tummentunut, ja Klingonien lajinsisäinen rasismi vaaleaihoisempia Klingoneita kohtaan tuodaan esille heti alussa.

Yleisestiottaen Trek-maailma, kuten kaikki muukin Scifi, kiikkuu aina kahden ääripään välillä tällaisissa identiteettipoliittisissa kysymyksissä. Yhtäältä Star Trek on häpeilemättömän liberaali ja poliittisen hyperkorrekti, naisineen, etnopositiivisuuksineen ja seksuaalivähemmistöineen. On jotenkin merkillepantavaa että siinä missä 60-luvun lopulla oli shokeeraavaa edistyksellisyyttä näyttää televisiosarjassa valkoisen miehen ja mustan naisen suudelma, vastaavat "rotujenväliset" ihmissuhteet melko nopeasti valtavirtaistuivat, kunnes ne 2000-luvulle tultaessa olivat standardikuvastoa. Kuitenkin identiteettipolitiikan lyötyä läpi, tällaista kuvastoa on alettu "edistyksellisissä" piireissä katsoa hieman kieroon, ja soraäänet alkavat jo huudella että tällaiset suhteet ovat rasistisia, ja riistävät identiteetin "rodullistetuilta" osapuolilta.

Toisaalta Scifikuvaston pintaa ei yleensä paljon tarvitse raaputtaa, kun alta jo paljastuu ihan perinteisiä rasistisia asenteita. Klingonit ehkä kirjoitettiin uudelleen, mutta samuraipukuun puetut neekerit, jotka puhuvat arabiaa, ei vaan klingonia, nyt eivät ole oikeastaan yhtään vähemmän rasistista kuvastoa kuin tuuheakulmakarvaiset mongolit joilla on venäläinen aksentti. Ferengien isot korvat ja loputon rahanhimo eivät nekään olleet mitään kovin hienovaraista kuvastoa.  Ja kun mennään sinänsä hyperkorrektin Trek-maailman ulkopuolelle, esimerkiksi Babylon 5 (sarja josta pidin kovasti itse) oli täynnä kaikenlaisia typeriä alieneita joilla oli milloin potta päässä milloin kummallisen värinen iho.

Nämä sarjat perustuvat kuvastoon joka ammentaa inhimillisistä ennakkoluuloista joita meillä kaikilla ihmisillä on, mutta siirtää ne vain "kauemmaksi", tyystin eri lajeihin korostaakseen yleistä humanismia ja ihmisyyden olemusta. Tämä ihmisyys kuitenkin jumissa varsin kapeaan ihmisten kultuuripiiriin.

Tunnustaudun tässä nurkkapatriootiksi ja "kultuurirasistiksi", sillä tämän kulttuurin kasvattina allekirjoitan tämän. En edes jaksa hävetä sitä, että jokseenkin liberaalina ja jokseenkin humanistina katson että omat arvoni yksinkertaisesti ovat paremmat kuin klingonien, ferengien tai romulaanien. No, vulkanuslaiset voivat tässä olla poikkeus. Ehkä me voimme ottaa heistä vähän enemmän mallia.

Mutta Discovery, siitä en vielä ole muodostanut mielipidettä. Katsokaa itse. Qapla'.

1 kommentti:

Juha kirjoitti...

Kolmen jakson perusteella voi muodostaa lähinnä ensivaikutelman, mutta ei sen syvällisempää mielipidettä. Minun ensivaikutelmani Discoverystä on "ihan hyvä". Kaiken etnopositiivisuuden jne (joista kirjoititkin) keskellä on ollut lukuisia tilaisuuksia sössiä koko homma ihan pilalle, mutta ainakaan vielä niin ei ole käynyt. Myöskään Trekistä ei ole tehty pelkkää aivotonta Hollywood-toimintaleffajatkumoa, mistä uusimpia elokuvia on (syystäkin) kritisoitu.

Niin kait se on, että katsojien iän karttuessa eihän se voikaan tuntua ihan samalta kuin TNG silloin nuorena. Siihen nähden Discovery vaikuttaisi kyllä olevan ihan "oikea" Star Trek.