Säästän vaivaanne, enkä linkitä, koska tämä on tangentti kuitenkin. Sammakon päästänyt PS:n edustaja (joka erikoistuu sammakoiden päästelyyn ilmeisesti muutenkin) esitti taannoin jotain sekavaa ihmisoikeuksista mikä tulkitiiin sitten miten tulkittiin. En ole kiinnostunut oikeastaan kommentoimaan sitä, mitä sanottiin tai tarkoitettiin. Halusin vain täsmentää käsitettä ihmisoikeus.
Ihmisoikeuksilla tarkoitetaan eri konteksteissa eri asioita ja ihmisoikeuksien sisällöstä väännetään vähän väliä peistä. Ilmiö on osin hyvin valitettava, sillä "ihmisoikeudella" on alettu tarkoittaa suurin piirtein sitä että pitää olla kännykkä ja internetti ja diskorahaa. Sivuutan tällaisen käsitteenhämärryksen koska se on vahingollinen ja haluan palauttaa kysymyksen siihen mitä ihmisoikeus tarkoittaa?
Nyt on huomattava, etten puhu siitä, mitä ihmisoikeudet pitävät sisällään. YK:n ihmisoikeuksien julistus voi olla tai olla olematta sisällöltään se, mitä ihmisoikeuksilla tarkoitetaan. Ihmisoikeuksien sisältö, siis se, mitä oikeuksia ne pitävät sisällään, on ilman muuta neuvottelukysymys. Sensijaan kun tämä sisällöllinen kysymys on ratkaistu ja oikeudet jotenkin saatu ulos sanottua, se noudatetaanko kyseisiä ihmisoikeuksia, ei enää ole sopimuskysymys. Eikä kysymys ole edes kovin vaikea.
Nimittäin, jos jokin laki tai muu auktoriteetti sanoo takaavansa ihmisoikeuden, niin ihmisoikeus on oikeus joka on jokaisella ihmisellä, joka tämän lain tai muun auktoriteetin piirissä on. Ei ole esimerkiksi "poikkeustapauksia". Jos vaikkapa ihmisoikeudet takaavat ettei ketään kiduteta, niin kiduttaminen on poikkeusetta ihmisoikeusrikkomus. Tämä ei ole sama asia kuin että onko kiduttaminen tarkoituksenmukaista tai onko se jollakin muulla moraalin mittarilla oikein tai väärin. Ihmisoikeus on oikeus joka on jokaisella ihmisellä ilman poikkeuksia.
Tästä syystä pidän valitettavana että ihmisoikeuksien käsitettä on laajennettu julkisessa keskustelussa niin tavattoman paljon. Hyväksyn esimerkiksi sen ihmisoikeutena että jos henkilöä epäillään rikoksesta ja tämä on vangittu, niin hänellä on oikeus oikeudenkäyntiin jossa todetaan syyllisyys tai syyttömyys mahdollisimman puolueettomasti ja totuudenmukaisuuteen pyrkien. Kuolemanrangaistuksesta on väännetty kättä; onko ihmisellä oikeus elämään ehdoitta? En ota kantaa tähän, mutta jos sovimme että tämä on ihmisoikeus, niin kuolemanrangaistus on ihmisoikeusrikkomus. Onko ihmisillä oikeus kokoontua ja ilmaista mielipiteitään (pl. muiden hengen ja terveyden suora uhkaaminen jne jne caveat)? Jos on, niin tämä ei riipu mielipiteen sisällöstä, eikä siitä, olemmeko samaa vai eri mieltä.
Tämä olisi syytä ymmärtää kaikkien. Toki niiden mitä ilmeisimmin, jotka kommentoivat sitä miten ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille ja jada jada. Mutta ehkä ensisijaisesti myös niiden jotka kuvittelevat että kymmenen megan laajakaista ja uusin iPhone tai tonni kuussa käteen on "ihmisoikeus".
6 kommenttia:
Sopimuskysymys. Minä lähtisin siitä, että jos on oikeus, niin on myös velvollisuus. Jos nirhaat kymmenen kanssaihmistä hengiltä, niin et kunnioita toisten oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen, etkä siten voi edellyttää, että sinun oikeuksiasi kunnioitettaisiin myöskään. Kyseessä olisi silloin vastavuoroisuussopimus. Niin kuin yhteiskuntasopimukset tapaavat olla...
HoHoFoo, näinhän se pääpiirteissään meneekin. Ihmisillä on velvollisuus kunnioittaa toisten oikeuksia mm. elämään. Valtiolla on velvollisuus ja oikeus turvata ihmisten oikeudet esimerkiksi rajoittamalla villinä kulkevien sarjamurhaajien ja kauheuksia harjoittavien terroristien hirmutekoja. Ei tämän tajutakseen tarvitse olla kansallismielinen äärioikeistolainen, eikä edes porilainen.
Laura Huhtasaaresta on ilman omaa ansiotaan tehty vähän uusi Päivi Räsänen, jonka kommentit ymmärretään tahallaan mahdollisimman pahantahtoisesti.
Ihmisoikeudet toki tietenkin noin. Itselleni yksi keskeisistä syistä miksi ryhdyin pohtimaan uskontoa löysää deismiä syvällisemmin oli kysymys tuosta auktoriteetista, joka takaa sopimusten pitävyyden. En hyväksy ns. kulttuurikristillisyyttä, koska kyseessä on mitä syvällisimmin joko/tai - kysymys, jossa hyötyajattelulla ei ole sijaa. Sellainen ajattelu, jossa todetaan, että ok. nämä kristilliset arvot ja kulttuuri ovat hyviä ja vaikka _me_ emme niihin uskokaan niitä voi käyttää hyväksi uljaan yhteiskunnan rakentamisessa on kaikkein tuhoisinta.
Eli sekulaaristi ajatellen olisi hyvä, jos vain toteaisimme, että Ihmisoikeuksien julistus on pitkän ja painavan historian tuotos, josta emme poista mitään emmekä lisää siihen mitään.
Miten niin ilman omaa ansiota? Kuka niitä juttuja heittelee, jos ei Huhtasaari itse? Se on kyllä totta, että Huhtasaari on otettu silmätikuksi, vaikka tärkeämpiäkin asioita olisi ja isompiakin tyyppejä olisi kritisoitavana, mutta jos Huhtasaarella ei ole siellä media-assistentti työntämässä noita juttuja ulos niin kyllä hänellä itselläänkin on iso osuus tähän kalabaliikkiin. Ei aina voi vaan inistä, että on ymmärretty väärin.
Ja täytyy sanoa, etten ymmärrä, miten sen evoluutiokommentin voisi ymmärtää toisin, vaikka olisi hyväntahtoinen. Paitsi tietysti, jos on Huhtasaaren kanssa samaa mieltä siitä, että evoluutio on soopaa, mutta jos ei ole niin kyseinen kommentti oli aivan kammottava. (Joskin tärkeydeltään matalaa tasoa, kuten tuli todettua. Ei mua suuremmin nää Huhtasaaren sammakot heilauta, onpahan vaan taas yksi hönö mölöyttelijä. Se, mitä hallitus puuhaa esim. sosiaaliturvan ja yliopistojen suhteen, se heilauttaa. Ja jos mun pitää joku inhokki nimetä niin se on Stubb. Jätkä ei toki ole yksin vastuussa, mutta voi että sen viime aikaiset julkisuusjutut on olleet tragikoomisen hirmuisia.)
En itse asiassa inise, vaan totean. Eri asia :)
Tämä evoluutiojuttu ei liity ollenkaan ihmisoikeuksiin. Itsekin ihmettelen täysillä miten apinasta on voinut kehittyä ihminen. Jos ihmettely loppuu, loppuu tutkimuskin ja väitän, että vielä kukaan ei oikeasti tiedä niin hyvin, että voisimme sysätä asian syrjään ja keskittyä muihin juttuihin.
Itse lakkauttaisin ihmisoikeudet kaikilta, mukaanlukien itseltäni.
Lähetä kommentti