Liberalismi ja juopa.

En linkitä nyt sen kummemmin teksteihin, vaikka viitteitä voisin antaakin erinäisiin puheenvuoroihin. Käsittelen tässä vaalituloksen ja suomalaisen kulttuurin juopaa joka näyttää avautuneen ja voimistuneen. Juopa on maalattu monella eri tavalla, osa näistä karakterisoinneista on osuvia, osa vähemmän osuvia, mutta jokainen jättää jotain olennaista pois.

Meillä on ero köyhien ja rikkaiden, koulutettujen ja kouluttamattomien, kaupunkilaisten ja maalaisten, vasemmiston ja oikeiston, liberaalien ja konservatiivien, kansallismielisten ja kansainvälisten, suvaitsevaisten ja rasistien, jne jne välillä. Se, miten kansakunta tarkalleenottaen on jakautunut, riippuu siitä, keneltä kysytään. Osa näkee keskiössä etenkin perinteisemmän vasemmiston rappion ja kyvyttömyyden vastata haasteisiin, osa näkee kaupunkilaisen suvaitsevaisen eliitin ja yhtäältä maakuntien, toisaalta lähiöiden, suomalaisen arkikokemuksen erot. Osa näkee liberaalin individualismin ja konservatiivisen moralismin eron. Mikään näistä ei selitä tyhjentävästi mitään. Kaikkein jyrkimpiä ja ehdottomampia (ja varmimpia) selityksiä esittävät ihmiset tyypillisesti selittävät asian jollakin täysin toisarvoisella tekijällä.

Kun kulttuurieliittiin kuuluva näyttelijätär selittää ettei tunne ketään perussuomalaisia äänestänyttä ja kuinka "se ei ole hänen suomensa", hän signaloi kuuluvansa tietynlaisen sosiaalisen kuplan ytimeen; ei reuna-alueille. Tällöin on kyse paitsi siitä, että hänen oma kokemuksensa on kapseloitu niin että tuttavapiirissä on (ainakin julkisesti) lähinnä samanmielisiä, myös jossain määrin hygieniasta johon kaupunkilaisella eliitillä on varaa; tällöin kysymys on, kuten olen moneen kertaan kirjoittanut identiteetistä, ei suinkaan mistään operationaalisesta poliittisesta kannasta. Tällaisen jakolinjan esittäjä ei esitä mitään ideologista jaottelua, vaan puhtaasti identiteettiin ja sosiaaliseen asemaan liittyvän arvostelman; implisiittisesti tietysti "hyvä" on se mikä on hänen kokemuspiirinsä "hyvä". Tällöin liberaalin muutoin kammoksuma jako sisä- ja ulkoryhmään on hygieninen ja parsimoninen: Kun en tunne ketään "väärin" ajattelevaa, olen puhdas näistä vaikutteista. Likainen kamala maailma on jossain muualla. Itse poliittiseen substanssiin ei tällöin kosketa. Eikä siihen halutakaan koskea, koska väärät ajatukset ovat häpeätahra, likaa. Ei kuitenkaan täysin niinkuin vieras esine, vaan pikemminkin niinkuin erite tms, joka rikkoo ehyen ja hygienisesti kapseloidun todellisuuden.

Huolestunut vasemmistoaktivisti puolestaan esittää että kyse on poliittisesta vallasta ja legitimiteetistä demokratian sisällä. Vasemmistoaktivisti tuntee persuja, hän tietää ja näkee, että vasemmiston tarjoama universalismi ei toimi koska nämä eivät ole solidaarisia maahanmuuttajia tai afrikkalaisia kohtaan. Hän päättelee, että vasemmistolaisuuden ydin -- jonka hänen tuttavapiirinsä proletaarinen osa jakaa -- on siinä, että poliittinen toiminta tähtää resurssien jakamiseen ensisijaisesti niille joita kohtaan koemme solidaarisuutta "luonnostaan". Hän päättelee ehkä, että liberaali universalismi menee pieleen, koska emme tunne afrikkalaista kohtaan solidaarisuutta ja tällöin poliittiset pelimerkit tulee laittaa muualla; oman kansakunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä on eräänlainen vanhavasemmistolainen  sosialidemoraattinen agenda, joka Suomessa oli vahvana aina 1970-luvulle saakka; sittemmin se on jäänyt paljon vähemmälle. Vasemmistoaktivisti toivoo että säätämällä vasemmiston universalismi-ruuvia vähän pienemmällä, vasemmisto pelastuu.

"Kultturisotaa" käyvä konservatiivi puolestaan näkee, että kyse on taistelusta ihmisten sieluista. Tämä näkee "tavallisen kansalaisen" uhattuna useammalta suunnalta. Yhtäältä kansalaista uhkaa taloudellinen ja sosiaalinen, miksei fyysinenkin uhka jonka vieraan kulttuurin edustaja, väärän uskonnon tai väärän kulttuurin vuoksi, muodostaa. Vieraan kulttuurin edustaja raiskaa ja ryöstää, ja loisii, koska, riippuen kulttuurisoturin omasta vakaumuksesta, tämä on väärän uskontonsa myrkyttämä tai huonomman geeniperimänsä vuoksi kykenemätön sopeutumaan tämän omaan, parempaan kulttuuriin. Vielä pahemi uhka kulttuurisoturille on kuitenkin tämän oman kulttuurin sisällä elävä liberalismin syöpä. Kulttuurisoturi on kulttuurielitistin vastinpari tässä, että suhde liberalismiin on nimenomaan hygieniasuhde. Tässäkin saastutuksen kohteena on moraali, ja tässäkin poliittinen relevanssi on melko vähäinen. Aivan kuten pumpulielitisti kuvaa "vastapuolen" poliittiset pyrkimykset karikatyyreinä ja selittää ne "vihalla" ja "raivolla" (projektion hengessä), näin tekee myös kulttuurisoturi. Hän näkee vihaa ja uhkaa ja kiukkua ymmärtämättä että ne ovat pääsääntöisesti hänen omia tunteitaan; ne ovat tunteita joita kuka tahansa ihminen kokee kun hygieniakäsityksiä rikotaan. Uhka on ulkopuolella, ei koskaan sisällä.

Liberaali haihattelija taas esittää erilaisia vaihtoehtoisia tulkintoja. Hän näkee maailman ensisijassa erilaisten ideoiden temmellyskenttänä; hän selittää yksilöiden reaktioita uskottavankuuloisilla psykologisilla teorioilla, tekee paralleeleja kirjallisuuteen ja irrottaa oman analyysinsä täysin siitä, mikä ihmisten oma käsitys omasta käsityksestään on. Ylimielisenä hän analysoi norsunluutornistaan ja kuvittelee että hän yksin tuntee totuuden ja pitää kaikkia muita keskustelun osapuolia lapsina tai typeryksinä, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan. Hän muistuttaa kulttuurielitistiä, mutta sensijaan että suostuisi asettumaan jaossa jonkun puolelle, hän asettuu kokonaan ulkopuolelle. Jokaisessa puheenvuorossaan liberaali haihattelija korostaa omaa erinomaisuuttaan ja yrittää nokkelalla itseironialla saada muut kuvittelemaan että hän yksin tietää totuuden, vaikka tosiasiassa puhuu vain lämpimikseen. Tosiasia on, että hän ei tiedä mitään, eikä oikeastaan ole edes kauheasti kiinnostunut. Muut pitävät liberaalia haihattelijaa lähes poikkeuksetta vihollisenaan; pumpulielitisti vihaa liberaalia haihattelijaa, koska tämä ei suostu tuomitsemaan "rasismia". Kulttuurisoturille tämä on vihollinen siinä missä vasemmistoaktivisti tai kulttuurielitisti, koska haihattelija ei suostu tuomitsemaan ketään tai mitään. "Jos et ole puolellamme olet meitä vastaan". Vasemmistoaktivistin mielestä haihattelija on oikeiston käsikassara ja pääoman mielistelijä.

Tavallinen tallaaja kuuntelee kaikkia näitä. Kulttuurielitistin jutut naurattavat, kulttuurisoturin jutut pelottavat. Vasemmistoaktivisti ärsyttää ja liberaalin haihattelijan kanssa lähdetään kaljalle. Haihattelija pieksee suutansa, ja kun illan lopussa ollaan kännissä, ja se ei vieläkään pidä suutaan kiinni, joskus tallaajan tekisi mieli antaa haihattelijalle selkäsauna. Muttei huvita, koska se on sellainen kynäniska. Vaikka lukeekin kirjoja joissa puhutaan pyssyistä, miekoista, ja painonnostosta. Illalla hän katsoo telkkarista lätkäpelin ja aamulla tallaaja lähtee ajamaan trukkia.