Oikeus uskomuksiin.

Seuraan epäsäännöllisesti Sam Harrisin kirjoituksia. En lue mitenkään aktiivisesti, mutta toisinaan sosiaalisen median uutisvirrassa pomppaa muutamia asioita esiin.

Taannoin kävi ilmi, että ns liberaalit eli poliittisen korrektiuden puolestapuhujat eivät kunnioita lainkaan Harrisin mielipidettä. Kirjoituksessaan "Can Liberalism be Saved from Itself?", Harris viittaa keskusteluun jossa joutui (mielestään) Hollywood-liberaali Ben Affleckin epäasiallisen argumentaation kohteeksi. Myöhemmin tilanne on vielä pahemmin eskaloitunut, sillä Harris on joutunut nyt aivan asiattoman mustamaalauksen uhriksi.

Aihe kiehtoo minua siksi, että olen osaltaan Harrisin kanssa kyllä eri mieltä uskomusten ja toiminnan suhteista, mutta koska kannatan hänen sananvapauttaan ja pidän tahallisia "väärinymmärryksiä" äärimmäisen huonona käytöksenä, tässä asiassa olen Harrisin "puolella".

Ensiksikin, Harris kritisoi voimakkain sanoin Islamia. Tästä kritiikistä voi olla montaa mieltä, ja arvomaailmasta josta se kumpuaa, voi olla erilaisia mielipiteitä. En pidä siitä, että henkilön taustaa ja etnisyyttä käytetään argumenttina mistään, mutta koska se voi asettaa asiat paremmin perspektiiviin, mainittakoon että Harris on, teknisestiottaen, juutalainen. Sanon "teknisesti",  koska Harrisin äiti on juutalainen ja matrilineaalisuus on keskeinen juutalaisille itselleen. Harris ei identifioidu kuitenkaan juutalaiseksi. En pidä asianmukaisena sitä, että Harrisiin kohdistuvaa kritiikkiä karakterisoitaisiin antisemitismiksi, mutta Afflekin ja koko joukon muita liberaaleja hyökkäyksessä on mielestäni hieman tällainen kutina. Syy siihen, miksi tällainen henkilöön kohdistuva hyökkäys on mahdollinen, lienee se, että Harris todellakaan ei identifioidu juutalaiseksi. Minusta tässä on nyt ensimmäinen aspekti joka tekee koko hyökkäyksestä irvokkaan.

Toiseksi, se, että Harris kritisoi Islamia, on insidentaalinen seikka. Harrisin koko tuotanto ja argumentaatio perustuu siihen, että hän kritisoi ylipäätään sellaisia oppeja ja oppijärjestelmiä joiden toiminta perustuu sellaisiin uskomuksiin joilla voidaan porautua erittäin syvälle ihmisen motivaatiorakenteeseen ja näin saada indusoitua toimintaan joka on, sanalla sanoen, hirviömäistä. 9/11-iskujen jälkimainingeissa Harris kirjoitti kovasanaista kritiikkiä uskonnoista, argumenttinaan jotakuinkin se, että koska uskonnot tarjoavat uskomuksia jotka operoivat hyvin syvällä ihmisen motivaatiorakenteessa olevilla tunteilla, ne ovat vaarallisia, ja uskonnon motivoima terrorismi on tästä hyvä esimerkki.

Harrisin argumentti on jotakuinkin sitä muotoa, että terrori-iskua valmistelevaa joukkiota pommitetaan, ei siksi että se on jo jossakin vahingoittanut jotakuta, vaan siksi että on melko varmaa että samainen joukkio vahingoittaa lisää ihmisiä, jos saa jatkaa toimintaansa. Tämä varmuus kumpuaa siitä, että me tiedämme, mitä tämän joukkion keskeiset uskomukset ovat; joukkiossa on paljon yksilöitä jotka uskovat että heidän kuuluu tappaa vääräuskoisia tai luopioita, ja että he tulevat saamaan suuren palkkion tästä työstään. Tällaisen joukkion pommittamisen puolesta painavin argumentti on se, mitä he uskovat. Ja suuri osa länsimaisista ihmisistä -- minä mukaanlukien -- on sitä mieltä, että esimerkiksi Isis:in joukkojen ilmapommitukset ovat perusteltuja ja ainakin ymmärrettävistä positioista käsin täysin oikeutettuja. Tämän oikeutuksen taustalla on tieto näiden joukkojen uskomuksista. Suuri osa länsimaisista ihmisistä on samaa mieltä siitä, että jotkut uskomuset ovat sellaisia että voidaan joskus pitää puolustettavana niihin uskovien ihmisten tappamista.

Tämä väittämä on äärimmäisen pelottava ja rankan kuuloinen, kun sen todella sisäistää. Ilman sitä loogista struktuuria ja ilman sen tilanteen ymmärtämistä jossa tätä väittämää voi pitää perusteltuna, väittämä kuulostaa aivan hirviömäiseltä. Jos sen irroittaa kontekstistaan -- esimerkiksi jos joku ottaa tästä blogista tuollaisen väittämän erilleen ja levittelee sitä internetissä -- saadaan sellaisen väittämän esittäjä näyttämään aivan hirviomäiseltä. Ja juuri  näin liberaalit ovat nyt tekemässä Harrisille.

Tämä on hieman samankaltainen tilanne kuin aikanaan oli Jussi Halla-ahon oikeusjutussa. Erona on se, että siinä missä JHa:n väittämällä oli selvästi tarkoitus ärsyttää ja provosoida vastatoimia, Harrisin kirjoitus itseasiassa ei esitä mitään kovin ärsyttävää. Harrisin argumentti vain paljastaa -- hieman kuten JHa:n kirjoitus -- jotain siitä, miten herkkiä me olemme joidenkin väittämien edessä. Mutta siinä missä JHa esitti "arvelunsa" kieli poskessa ja väittämä itsessään oli "loukkaava", eikä hän sitä edes kovin tarkkaan perustellut, Harrisin mielipide on itseasiassa jotain minkä suurin osa ihmisistä jakaa ja josta suurin osa ihmisistä on samaa mieltä.

Mistä sitten olen eri mieltä? Tarkalleenottaen siitä, että oikeutus jonkun Isisin pommitukseen tulisi siitä, mitä näiden uskomukset ovat. Pidän itsekin kokolailla oikeutettuna sitä, että Isisin toimintaa yritetään estää, mutta perusteluna ei ole se, mitä näiden uskomukset ovat sinänsä, muutoin kuin siinä triviaalissa mielessä, että mitä uskomme näiden taistelijoiden tekevän, mikäli heitä ei pysäytetä. Voimme toki ajatella koko uskomusjärjestelmää, arvoineen ja toimintaan kehottamisineen päivineen, ja tällaisessa mielessä toki perusteluna on uskomusjärjestelmä. Tämä kuitenkin hieman pahoinpitelee käsitettä "uskomus" (belief), koska saattaa olla että moni uskoisi pääsevänsä paratiisiin jos murhaisi vääräuskoisia, mutta tekee silti päätöksen olla tekemättä niin, koska esimerkiksi tuntee luontaista vastenmielisyyttä ihmisten murhaamiseen ja toisaalta tietää että lopputulos olisi potentiaalisesti tämän elämän suhteen äärimmäisen epämiellyttävä.

Nykymuotoisen vasemmistoliberaalin ajattelun yksi keskeinen heikkous on sen sokeus sellaisten oppijärjestelmien sisällöistä jotka eivät perustu lainkaan jaetulle arvopohjalle. Kuten moni änkyrä on liberaalia ajattelua kritisoinut, sen ongelmana on kovin heppoinen oletus siitä, että me ihmiset olemme kaikki pohjimmiltaan samanlaisia. Tämä toki voi olla totta, mutta se on epäolennaista. Käyttääkseni tietokonemetaforaa, vaikka ihmisillä olisi "pohjimmiltaan samanlainen" rauta, tämä ei auta jos ihmiseen on ajettu sisään täysin eri softa.

Ihminen on poikkeuksellinen eläin, sillä jo muihin kädellisiin, ja läheisiin sukuluaisiimme simpansseihin verrattuna ihmisellä on aivan poikkeuksellinen kehitysvaihe eli lapsuus. Siinä missä muilla nisäkkäillä -- kädelliset mukaanlukien -- syntymän jälkeen käynnistyy melko vauhdikas fyysinen kehitys, joka päättyy vähän sen jälkeen kun eläin saavuttaa sukukypsyyden (tämä on karkea yleistys, huom.), ihmisellä on hyvin pitkä kehitysvaihe, jonka aikana kasvu on verraten hidasta ja ihminen oppii runsaasti erilaisia taitoja ja tietoja. Useimmissa kulttuureissa on tietyssä iässä -- eikä lainkaan sattumalta lähellä ikää jossa osa lapsista alkaa olla sukukypsiä -- jokin siirtymäriitti, jolla vahvistetaan yksilön paikka yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Vähintään tähän ikään asti ihmisen oletetaan olevan vasta oman yhteiskuntansa harjoittelija ja saavansa täydet oikeudet vasta tämän rituaalin myötä.

On irvokasta olettaa, että kasvettuaan kulttuurissa jossa lapsille opetetaan vaikkapa että jokin toinen ihmisryhmä on ns vapaata riistaa tai että näiden tappaminen tai vahingoittaminen on peräti toivottavaa, yksilö voisi noin vain hyväksyä toisenlaisen yhteiskunnan arvot. Itseasiassa, on melko irvokasta olettaa että edes länsimaisen kulttuurin piirissä kasvava mutta kotoaan hyvin toisenlaiset arvot saava lapsi kasvaisi kunnioittamaan länsimaiselle ihmiselle keskeisiä arvoja. Tätä "softapakettia" joka lapsena omaksutaan, on minusta vähän heppoista nimittää "uskomuksiksi", mutta se paketti ja sen indusoima käyttäytyminen, ihan oikeasti ovat perustelu sille, että tiettyjä ihmisjoukkoja pommitetaan lentokoneista. Tässä suhteessa Harris on oikeassa ja "liberaalit" väärässä.