Futisfinaali...

Katselin eilen hetken aikaa pronssipeliä, mutta en jaksanut oikein innostua. Brasilia oli henkisesti romuna jo valmiiksi ja Hollanti tavoitteli sekä van Gaalin, että minun mielessäni vain finaalipaikkaa ja -- epätodennäköistä -- voittoa. Pronssiottelu on, eräänkin bloggaajan sanoin, höntsäilyä. Brasilian tunnepitoinen jalkapallo osoitti jälleen alennustilansa, hermoheikot pelaajat ja epäyhtenäinen joukkue eivät mahtaneet mitään Hollannille.  Seuraamattomuuteni syynä oli myös se, että olimme sukumme kesämökillä viettämässä poikani 10-vuotisjuhlia. Lapsia oli yhteensä 10, ja heidän piti yöpyä toisessa rakennuksessa kuin missä televisio on. Pojat menivät nukkumaan ja me aikuiset menimme katsomaan jalkapalloa, kun pian pojat alkoivat panikoida. Kuulemma "joku" (myöhemmin kukaan ei myöntänyt) oli nähnyt että ikkunan takana oli joku kyttäämässä. Pojat olivat menneet paniikkiin ja uskoivat että metsässä vaanii murhamies. Menin poikien kanssa mökkiin, mutta pari pojista ei rauhoittunut millään, vaan vaativat päästä kotiin. Yhden pojan äiti haki nämä kaverukset sitten yöllä kotiin, mutta minulta jäi ottelu väliin. En ollut siitä erityisen harmissani näin jälkikäteen ajatellen. Itse synttärit sujuivat kyllä loistavasti, ja toinen kotiinlähteneistä pojista toisteli lähtiessään että hänellä oli kyllä hurjan hauskaa, mutta että hän nyt vain on kovin herkkä ihminen. En voi kuvitella että olisin itse 10-vuotiaana kyennyt ilmaisemaan mitään niin vivahteikasta tunnetilaa...

Toisin oli Argentiinan laita välierässä. Sanotaan pelistä mitä hyvänsä -- usein esimerkiksi valitetaan että maalittomat ottelut ovat tylsiä -- nautin suuresti jännitysnäytelmästä jonka Hollanti - Argentiina muodosti. Robbenia on syytetty (aiheesta, myönnän) kovaksi filmaajaksi, mutta välierässä sitä ei näkynyt juurikaan. Argentiinan peli oli mielestäni hieman munattomampaa. Kummassakin joukkueessa puolustus teki tehtävänsä, ja pudotuspeleissä nyt vaan ei otetan yleensäkään riskejä, joten maaliton peli- ja jatkoaika oli odotettu. Rankkarikisojen mielekkyydestä noin yleensä voidaan olla montaa mieltä, mutta jos nyt hyväksymme sen jonkinlaiseksi keinoksi ratkaista peli, niin Argentiina oli kiistatta parempi rankkareissa. Van Gaal teki emämunauksen kun otti van Persien ylipäätään kokoonpanoon. Ylipäänsä pudotuspelien aikana van Persie kunnostautui lähinnä olemalla joka välissä paitsiossa, mitä voi pitää laiskan miehen merkkinä.

Epäilen että tänään Argentiina ottaa nenäänsä Saksalta. Saksan suurimmat riskit liittyvät siihen että maalitilanteita tuhritaan koska Müller yrittää liikaa. Sivumennensanoen, tämä oli Hollannin yksi riskeistä Robbenin kanssa, mutta toisin kuin Robben, joka lähinnä juoksee kovaa ja kääntyy nopeasti, Müller pelaa sentään esimerkiksi päälläänkin joskus. Messi on ehkä maailman paras pelaaja, mutta joukkueessa on 11 miestä. Argentiinan maalivahtipelin vahvuus näkyi Hollantia vastaan rankkarikisassa ja Saksallakin Neuer on ollut ilmiömäinen ja lisäksi hyvin monipuolinen pelaaja.

Finaali herättää monilla muistoja 1986 legendaarisista "Maradonan kisoista", kun  Argentiina nousi, lähinnä Maradonan egon -- ja "jumalan käden" voimalla -- ensin välieriin ja lopulta maailmanmestariksi. Vuoden 1986 kisat olivat ensimmäiset joita itse seurasin, mutta kannatin tuolloin Ranskaa, koska isoäitini teki niin. Vuoden 1990 kisat Italiassa vei -- samasta finaaliparista -- Saksa. Uskoisin niin kyllä käyvän nytkin, mutta yllätyksiä tapahtuu.

Onneksi kisat päättyvät. En pidä urheilun, varsinkaan joukkueurheilun, herättämästä joukkueuskollisuudesta, mutta vanhalla iällä olen alkanut suhtautua siihen leppoisasti. Ensi viikolla lähden Wieniin.