Kylki III.

Kuten aiemmin totesin, olen vuoden aikana kärsinyt useammasta tarkemmin määrittelemättömästä kylki- ja rintakehävammasta. Olen epäillyt, että vammat ovat olleet vähäisiä kylkiluiden murtumia, ja kun viimeksi loukkasin vasemman kylkeni (noin kahdeksannen kylkiluun kohdalta), kävin lääkärissä toistamiseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että röntgenkuva on aiheellinen, koska siitä näkyisi kyllä todennäköisesti myös, ovatko muut vammat olleet murtumia, ja jos ovat, niin lisätutkimukset olisivat aiheellisia.

Röntgenkuvassa ei kuitenkaan yllätyksekseni näkynyt merkkiä ensimmäisestäkään murtumasta. Pidän tätä erikoisena, koska kivun paikallisuus, tuntemukset, jne vastaavat täysin sitä, miltä kylkiluun murtuman pitäisikin tuntua. Kipu on vähäistä jomotusta muutoin, mutta äkillinen liike aiheuttaa terävän kivun tietyssä kohtaa. Esimerkiksi kokemukseni pehmytkudosten vammoista kuten lihasrevähdyksistä, ovat olleet aivan toisenlaisia. Murtumia minulla on ollut elämässäni neljä; lapsena mursin nilkkani koripallopelissä, kun itseäni huomattavasti suurikokoisempi poika hyppäsi levypalloa ottamaan, ja laskeutui nilkkani päälle yhdellä jalalla. Murrosikäisenä mursin oikean käden keskisormen rystysen, kun jouduin käsirysyyn, ja nenäni kun sain siihen pesäpallon. Pari vuotta sitten sain olecranon-murtuman (eli kyynärvarsi murtui kyynärpään tyvestä), kun liukastuin luumupuuhun kurottaessani. Pidin siis mahdollisena, että luuni ovat jotenkin poikkeuksellisen heikot; tätä tukee se, että huolimatta siitä, että olen keskimääräistä pidempi, olen varsin kevytrakenteinen, kisakunnossa BMI:ni on 19.7 ja muutenkin jää alle kahdenkymmenen yleensä. Singaporessa kuuma ilmasto heikensi ruokahaluani entisestään ja BMI kävi 18.5:ssä jossain vaiheessa.

Ilmeisesti kuitenkaan luissani ei ole mitään heikkouksia, vaan kyse sittenkin on vain ruhjevammoista, ilmeisesti välittömästi luiden alla olevassa kudoksessa. Lääkäri totesi osimoilleen niin, että "opettele antamaan turpaan enemmän ja ottamaan vähemmän".

Mistä pääsen aiempaan kirjoitukseeni puolustusbudjetista. En tiedä mainitsinko asiasta, mutta ollessani Singaporessa, työskentelin itseasiassa laboratoriossa joka on Singaporen puolustusteollisuuden ja yliopiston yhteisesti perustama tutkimusyksikkö. Sen tarkoituksena on tehdä perustutkimusta, jolla on sovelluksia puolustusteollisuudelle. Yhtenä tärkeimmistä yhteistyötahoista oli DSO, joskin minä en tietystikään omannut riittävää turvaluokitusta oikein mihinkään; kun neuvoteltiin projektin yksityiskohdista, suurin osa tutkijoista joutui poistumaan paikalta.

Toisaalta, en ole mikään Singaporen armeijamallin suuri fani. Pakollinen asepalvelus on siellä kaksivuotinen, ja ylipainoiset alokkaat laitetaan 9 viikon pakkodieetille palveluksensa aluksi. Vaikka ajatuksessa on jotain mikä vetoaa sisäiseen fasistiini, en pidä moista kovin mielekkäänä mallina Suomeen. Singaporen reservi on 800 000 miestä; ottaen huomioon että sen armeija operoi suunnilleen pääkaupunkiseudun kokoisella alueella, tämä on aivan selvä overkill; tuollaisella määrällä sotilaita ei yksinkertaisesti tee mitään  noin pienellä alueella.