Kylki II, eli yhteiskunnasta ja puolustuksesta.

Kylkeni tila on tällä hetkellä sellainen, että yksinkertainen aivastaminen avaa portin toiseen ulottuvuuteen josta Cenobiitit tulevat hetkeksi kylään. Eilen meinasi taju lähteä kun en ajoissa havainnut että aivastus on tulossa. Huono istuma-asento aiheuttaa sen, että hengittäminenkin tekee todella kipeää, mutta toisaalta hyvässä asennossa kipua ei tunnu lainkaan. Sain esimerkiksi yön nukuttua aivan hyvin ilman ongelmia.

Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ovat saaneet monet pohtimaan suomalaisen maanpuolustuksen tilaa, eikä mielestäni aivan syyttä. En ota tässä yhteydessä kantaa lainkaan siihen, miten asia on käytännössä tällä hetkellä järjestetty, vaan yleisemmin. Olen toki samaa mieltä siitä, että Venäjä on merkittävä turvallisuusuhka, ja että tähän uhkaan varautuminen on tärkeää suomalaiselle yhteiskuntajärjestykselle.

Yksi - jossain määrin ambivalentilla tavalla - suosikkikirjailijani on Heinlein. Oikeastaan Heinleinin mielenkiintoinen libertarismin ja fasismin amalgaami (se, ja Heathin Efficient Society) sai minut aikanaan kehittämään  itselleni libertaariksi benchmarkiksi kutsumani maksiimin. Idea on siis se, että valtion tms pitää olla niin libertaarinen kuin on tehokasta, muttei enempää.

Maanpuolustuksesta on tyypillisesti muutama erilainen näkemys. Dimensioita on oikeastaan kolme, eli kannattaako vapaaehtoista vai pakollista maanpuolustusta, kannattaako liittoutumista vai täysin omaehtoista maanpuolustusta, ja kannattaako vahvaa vai heikkoa puolustusta. Nämä eivät ihmisillä yleensä ole riippumattomia, koska yleensä "heikon puolustuksen" kanssa halutaan vapaaehtoista maanpuolustusta. En ota kantaa tässä nyt muuhun kuin vapaaehtoisuusdimensioon. Uskoisin, että nykytilanteeseen verrattuna kannatan ainakin jossain määrin vahvempaa puolustuspanostusta, mutta uskoisin että se kyettäisiin hoitamaan ilman pakollisuutta. En myöskään ota sinänsä kantaa liittoutumiskysymyksiin tässä yhteydessä. Käsittelen tässä eräänlaista yhteiskuntasopimuksen näkökulmaa. Kyseessä ei välttämättä ole mikään eksplisiittinen sopimus.

Asevelvollisuus viittaa sellaiseen järjestelyyn, jossa (joillakin) kansalaisilla on velvollisuus osallistua valtion tms kollektiivin väkivaltamonopolin ylläpitämiseen jonkinlaisella omalla panostuksellaan. Esimerkiksi roomalaisilla aatelisilla oli asevelvollisuus, ja myöhemmin asevelvollisuus usein liitettiin maaomaisuuteen tai tiettyyn maa-alueeseen yleensä, jolloin paitsi maa-aateli, myös vapaat talonpojat saattoivat olla asevelvollisia. Perusteluna oli, että kyse oli nimenomaan maanpuolustuksesta, eikä tällä ollut niinkään mitenkään väistämättä tekemistä valtion tai vastaavan kollektiivin kanssa, tai että tällainen kollektiivi oli puhtaasti maantieteellisien seikkojen myötävaikuttama sopimus, josta saattoi sanoutua irti, joskin väkivallan uhalla.

Kun sittemmin valtiot ovat ottaneet aatelisten ja kuninkaiden muodostamien valtakeskittymien tehtävät, asevelvollisuuden käsite on liitetty nimenomaan kansalaisuuden käsitteeseen. Me elämme Ranskan (ja USA:n) vallankumousten jälkeistä aikaa. Vanha valta joka perustui väkivallan, synnyinoikeuksien, uskonnon, ja ajan tuomaan legitimaatioon, on korvattu demokratialla, legitimaatiolla joka lähtee kansalaisoikeuksista ja velvollisuuksista. Yksilö on demokratiassa kansalainen, jolla on tietyt velvollisuudet ja tietyt oikeudet. Moderneissa demokratioissa tämä ei ole sopimuskysymys, vaan syntynyt kansalainen perii nämä oikeudet ja velvollisuudet ja on näiden lakien alainen automaattisesti. En nyt ota kantaa siihen, onko näin hyvä vai huono, mutta selvää on, että mitenkään väistämätöntä se ei ole. Yhteiskunta voitaisiin järjestää vallan hyvin niin, että kun yksilö tulee lain edessä vastuulliseksi (Suomessa tämä on 15 vuotta) hänellä on täysi-ikäisyyteensä (eli Suomessa 18 vuotta) asti aikaa päättää, tekeekö hän yhteiskunnan kanssa sopimuksen vai ei. Tai vaihtoehtoisesti, yhteiskuntasopimus olisi voimassa esimerkiksi 10 vuoden määräajan, ja tämän jälkeen sekä yhteiskunnalla että yksilöllä olisi oikeus irtisanoa sopimus. En mene nyt näihin yksityiskohtiin lainkaan, otin tämän vain esimerkiksi siitä, että mitään periaatteellista pakkoa ei sille ole, että kaikki syntyvät kansalaisiksi ja ovat kansalaisia kehdosta hautaan. Lisäksi tarkoitus on herättää lukijassa se ajatus, että yhteiskunta koostuu ihmisistä, eli yhteiskunta on vain se, mitä ihmiset siitä tekevät.

Jos ajattelemme, että tällainen maantieteellisesti rajattu yhteiskunta joutuu varautumaan siihen, että sen sopimuksen parissa olevien yksilöiden oikeudet (sopimuksen suhteen) voivat toteutua, täytyy olla jokin keino jolla tätä valvotaan. Keinot jakautuvat ulkoisiin ja sisäisiin. En ota sisäisiin keinoihin kantaa, niitä varten on poliisi, oikeuslaitos, ja esimerkiksi palokunnat (tulipalo voi levitä, ja siksi tuli on kollektiivinen ongelma). Ulkoisista uhkista otan esimerkiksi sotilaallisen tai muun rajojen ulkopuolelta tulevan ihmisten muodostaman uhkan, ja tämän torjumiseksi maanpuolustuksen.

Maanpuolustus on klassinen esimerkki yhteismaasta vapaamatkustajan ongelmineen. Kun maanpuolustus on järjestetty, siitä hyötyvät kaikki suojelun piirissä olevat yksilöt, eivät vain ne jotka siihen panostavat. Asevelvollisuuden on nähty olevan ns reilu ratkaisu siihen, että vapaamatkustus saadaan kuriin; kun jokaisen on pakko osallistua, saadaan paitsi resursseja "halvalla", myös taataan ettei kukaan vapaamatkusta. Esimerkiksi ruotujakojärjestelmässä tämä velvollisuus liitettiin maaomaisuuteen, ei yksilöön, nykyisin se liitetään suoraan yksilöön ja kollektiivi (valtio) huolehtii aseistamisesta. Ruotujärjestelmässä tietty muutaman talon kokonaisuus joutui järjestämään yhden sotilaan ylöspidon ja aseistuksen omalla kustannuksellaan. Nykyisin valtio maksaa verovaroista aseet, mutta (periaatteessa) jokainen mies voidaan kutsua aseisiin.

 Yleinen asevelvollisuus tulkitaan nykyisin nimenomaan niin, että se on velvollisuus toimia sotilaana, sensijaan että se olisi velvollisuus osallistua maanpuolustuksen järjestämiseen. Tämä on kuitenkin harhaanjohtava tapa nähdä asia. Oletetaan hetkeksi että valtio on olemassa ceteris paribus vain jotenkin abstraktissa mielessä, eikä se esimerkiksi (tässä tarkastelussa) kerää mitään veroja tms. Se on siis vain sopimustekninen viitekehys. Yksilölle tarjotaan mahdollisuutta "osallistua" valtioon, siis olla kansalainen. Tähän sopimukseen voi kuulua vaikka mitä muuta (mihin en ota kantaa), mutta jonkinlainen klausuuli puolustukseen osallistumisesta.

Tässä neuvottelussa olisi aika kummallista lähteä siitä, että yksilölle määrätään velvollisuus osallistua asepalvelukseen ja "valtio hoitaa" yksilölle aseen, koska eihän valtiolla ole mitään aseita, vaan yksilöiden pitää ne jotenkin maksaa. Tällöin sopimusneuvottelut etenisivät todennäköisimmin niin, että jotkut suostuisivat hankkimaan aseita ja jotkut muut niitä käyttämään. Kaikilla olisi jonkinlainen velvoite, mutta velvoitteen sisältö olisi erilainen yksilöille. Osa voisi osallistua molempiin.

En yritä tässä perustella mitään tiettyä asevelvollisuuden käsitettä, vaan avata vain sitä, miten vaihtoehtoja nykyiselle asevelvollisuuarmeijalle tulisi etsiä. Suomessa on laskennallisessa reservissä noin 350 000 miestä, ja reserviin kuuluvien ikäluokkien miesten lukumäärä on tällä hetkellä noin 900 000 miestä. Tästä jo näemme, että jo nyt reservin koko on vain reilu kolmannes kaikista miehistä. Jos tavoittelisimme tässä suhteessa neutraalia lopputulosta, eli pyrkisimme samansuuruiseen reserviin - tai vaikka jopa suurempaan, puolet ikäluokasta kattavaan reserviin - voisimme tehdä moniakin asioita.

Esimerkiksi, voisimme laskea maanpuolustusvelvoitteen kokonaissuuruuden ja erottaa sen omaksi kokonaisuudekseen. Suomen puolustusbudjetti on hieman alle 3 miljardia, mutta oletetaan että se on tasan 3 miljardia. Oletetaan lisäksi että asevelvollisuusikäisiä (miehiä ja naisia) on Suomessa noin 2 miljoonaa. Koko työvoima on noin 2.6 miljoonaa yksilöä, ja jos nyt jyvitämme sen näille, niin kustannus on hieman yli 1000 euroa per työtä tekevä henkilö. Palkansaajien keskiansio (ei mediaani) on karvan verran yli 3000 euroa kuussa, eli noin 36 000 vuodessa. Tämä olisi noin 2.7 prosenttia palkasta.

Suomalainen palkansaaja tekee siis, keskimääräisellä palkalla laskettuna, kahdesta kolmeen viikkoa töitä maanpuolustuksen hyväksi vuodessa. Tämä on harhaanjohtavaa, koska puolustusmenot ovat vain noin 1.4% bruttokansantuotteesta. Suomalainen elinkeinoelämä tuottaa resursseja maanpuolustuksen tarpeisiin alle neljän päivän tuotannon vuodessa.

Oletetaan että irrottaisimme puolustuksen kokonaan muista menoista ja korvaisimme sen puolustusveloitteella. Tavoitteenamme olisi, että reservin tarpeisiin riittävän koulutuksen hankkisi 450 000 henkilöä sopivista ikäluokista, eli karkeasti 20 000 ihmistä vuodessa. Tällä hetkellä koulutetaan noin 25 000 vuodessa, mutta osa on melkoista täyteväkeä, eikä näitä lasketa varsinaiseen sodanajan reserviin kuuluviksi (vaikka he teknisestiottaen reservissä ovatkin). Jottei tämä tarkastelu näyttäisi liian pasifistiselta, sovitaan että koulutustavoite olisi nykyinen 25 000, mutta toki koulutettavien yksilöiden joukko olisi eri kuin nyt; esimerkiksi naisia voisi olla hyvinkin enemmän.

Lisäksi nostetaan BKT-tavoite kahteen prosenttiin, jotta ei ainakaan ehdoteta puolustuksen alasajoa. BKT on noin 190 miljardia, ja 2% tästä olisi 3.8 miljardia.  Koska budjetin loppusumma on noin 50  miljardia (pelataan pyöreillä), tämä osuus olisi noin 7.6 prosenttia valtion budjetista. Leikkaamme nykyisen puolustusbudjetin kokonaan valtion budjetista irti ja rahoitamme sen neutraalisti ja mietimme sitten miten rahoitetaan systeemi muuten.

ALV tuottaa noin 17 miljardia vuodessa.  Koska ALV on 24%, voidaan ALV:tä alentaa 1.2%-yksikköä ja tuotto muihin tarkoituksiin pysyy samana. Puolustusvelvoite arvonlisäveron muodossa, sovitaan että se on 1% kautta linjan; verorasitus kevenee, ja keräämme nyt arviolta 800 miljoonaa puolustukseen. Ansio- ja pääomatulovero tuottavat noin 10 miljardia valtiolle. Näistä 5% on 500 miljoonaa, ja voimme alentaa pääomaverokantaa liki puolellatoista prosenttiyksiköllä. Yhteisöveron ja muiden tuotot voidaan tässä nyt sivuuttaa. Kurottavana olisi vielä 2.5 miljardia. Tämä olisi se noin 1000 euroa per palkansaaja.

Ikäluokka on suomessa noin 100 000 ihmistä. Tästä pitäisi saada joka neljäs armeijaan. Perustetaan asevelvollisuus niin, että kansalaisen pitää maksaa oma osuutensa rahan ja asepalveluksen yhdistelmällä, ja kansalainen saa päättää, missä suhteessa nämä hoitaa. Jos ratkaisu olisi yksioikoinen, armeijan käymällä säästyt armeijaverolta, ja olettaisimme että asepalvelukseen päätyisi nimenomaan keskimääräinen kansalainen, asepalvelusta suorittamaton palkansaaja maksaisi vuodessa keskimäärin 1350 euroa enemmän kuin asepalveluksen suorittanut.

En näe tässä mitään kauhean suurta moraalista ongelmaa verrattuna nykyiseen järjestelmään.