Aamulehden uutinen siitä, miten opiskelijat käyttävät etuuksiaan vaikkeivät todellisuudessa opiskele, toi mieleeni yleisemmän ilmiön yhteiskunnassa. Ensiksikin, opiskelijaetuukisen ongelmista lienen kirjoittanut aiemminkin. Viittaan siis siihen kuinka opintotuen ja matalapalkkaisen työn yhdistämisen helppous, oikeus opiskelija-asumiseen ja opiskelijoiden terveydenhuoltoon, sekä muut opintoetuudet, yhdessä synnyttävät massiivisen kannustinloukun valmistumiselle, etenkin aloilla joissa tutkinnonjälkeiset työpaikat eivät ole erityisen hyvin palkattuja.
Aihetta sivuaa myös se, mitä Soininvaara kirjoitti opiskelijajärjestöjen vastustuksesta. Opintotuen ajallinen rajoittaminen on opiskelijajärjestöille selkeästi samantapainen toteemi kuin eläkeiän nosto on demareille.
Opiskelijajärjestöjä ei ole tapana nähdä korporaatioina, tai niiden merkitystä on pidetty vähäpätöisenä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omaisuuden arvo mitataan sadoissa miljoonissa, Aallon vastaava tulee vain jonkin verran perästä, ja muutkin ovat verraten varakkaita. Opiskelijajärjestöjen ongelmat ovat eri kohdissa, mutta perustuvat samaan mekanismiin kuin esimerkiksi hyvin vahvojen ammattiyhdistysten ongelmat. Aivan erityisesti, ne ovat osa kansalaisyhteiskuntaan liittyvän vallan keskittämistä.
Suomessa valtion lainsäädäntö tukee korporaatioiden valtaa hyvin avoimesti. Ammattiyhdistysten valtaa pönkittävät yleissitovuus ja isoilta osin myös jäsenmaksujen verovähennysoikeus. Ylioppilaskuntien oikeus kerätä veroluonteista jäsenmaksua kaikilta yliopisto-opiskelijoilta on toinen tällainen esimerkki. Näiden lisäksi löytyy monia muita tahoja, kuten esimerkiksi Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry TTVK.
Korporaatioita voisi instituutioina karakterisoida eräänlaisina laillistettuina järjestäytyneen rikollisuuden muotoina, siis tahoina, joilla on oikeus esimerkiksi kerätä suojelurahaa, yleensä johonkin toimintaan osallistuvilta henkilöiltä, käyttää valtaa jossakin kapeassa merkityksessä ja "edustaa" näitä vallankäytön kohteina olevia henkilöitä. Ottaen huomioon, kuinka keskeinen rooli Mussolinin fascismissa korporaatioilla oli, tässä mielessä ei ole kovin virheellistä karakterisoida suomalaista yhteiskuntaa "liberaaliksi fascismiksi".
Olen ollut eniten ihmeissäni ylioppilaskuntien ja ylioppilaspoliitikkojen vallasta siinäkin mielessä, että niitä on perusteltu "demokratialla". Kuitenkin, jos kerran opiskelijuutta tulisi pitää prosessina, jossa opiskellaan tietty oppimäärä, ja joka päättyy sitten kun henkilö on tämän oppimäärän suorittanut, se on elämässä melko lyhyt vaihe. Perustutkinto-opiskelijan esimerkiksi on tarkoitus suorittaa ylempi korkeakoulututkinto noin viidessä vuodessa. Tämäkin on kansainvälisesti ajatellen melko pitkä aika. Tämän vuoksi ihmettelen, miten on mahdollista, että opiskelijajärjestöjen edustajat ylipäänsä voivat olla jotain kolmekymppisiä. Eikö tämä jo selvästi osoita, ettei henkilö ole mikään "opiskelijoiden edustaja"?
Ehdottaisin ylioppilaskuntien purkamista: Niiden omaisuuden voisi ottaa esimerkiksi valtion haltuun, poistaa hajottaa yhdistykset ja poistaa niiltä verotusoikeuden. Opiskelijat voisivat sitten perustaa järjestöjään vapaaehtoisuuteen perustuen. Rohkenen väittää, että tällä olisi opintoja vauhdittava vaikutus.
17 kommenttia:
Mietin että mikä on suurin poliittinen ryhmä yliopistoissa - Vihreät varmaankin? Nouseeko yo-poliitikkoja puolueissa johtaviin asemiin, eli toimiiko yliopistossa politikoiminen porttina poliittiselle uraputkelle.
Se ryhmä varmaan innokkaimmin pitää kiinni opiskelijapolitikoinnista on juuri sama taho joka hyötyy siitä ja nostaa omiinsa näitä henkilöitä.
Järkyttävää jos opiskelijajärjestöjen johtajat ovat tosiaan kolmikymppisiä. Sekin mietityttää, että kenen etua Se palvelee että opinnot ovat taloudellisesti turvallista aikaa. Koulusta pitäisi aina valmistumisen jälkeen elintason parantua. Jos näin ei ole, en keksi mitään järkevää syytä sille.
Opiskelijajärjestöjen edustajat ovat nykyisin lähemmäs kolmekymppisiä, mutta jos YO-liikkeen lakkauttaa, edustajiksi jäävät vain ne 50-60v päättäjäsedät ja professorit.
Harvassa AY-järjestössä tai muussakaan edunvalvontakoneistossa harmaa byrokratia on juurikaan enempää jäsenistönsä näköinen.
Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden saisi kyllä lakkauttaa. Ei ole demokraattista se.
Suurin poliittinen ryhmä HYY:ssä on "sitoutumaton vasemmisto", toisena on Vihreät ja kolmantena "oikeisto". Paljon suurempia ryhmittymiä ovat erilaiset ainejärjestöjen tms edustajat. Muissa yliopistoissa tilanne on vähän samankaltainen. TAMY:ssä vihreät ja "vihreä vasemmisto" ovat suurimmat ryhmät. Aallossa taitavat olla jonkinlaiset porvarit suurin ryhmä ja TTYY:ssä ei juuri poliittisia edustajia ole. (Kokoomuksella taitaa olla yksi).
Ongelmana on minusta se, että opiskelijapolitiikkaan mukaan lähteminen on liian houkuttelevaa. Minusta voisi vetää rajan niin, että noihin opiskelijajärjestöihin ei saisi kuulua kun on yli jonkun iän. Vaikka 28 tai jotain.
Minusta ylioppilaskuntien ongelma ei ole siinä että ne ovat epädemokraattisia tai että niiden edunvalvontakoneisto olisi epäedustava, vaan siinä, että opiskelijuus ei nyt vaan ole jotain sellaista, missä ihmisellä pitäisi olla edunvalvontaa. Jos opiskelijan etuja valvotaan opiskelijana, se tarkoittaa että opiskelijuutta identiteettinä tuetaan. Tämä on väärin, koska opiskelijuus ei ole mikään elämäntapa tai identiteetti, jota yhteiskunnan pitäisi jotenkin tukea, eikä opiskelijoiden pitäisi tulla mihinkään neuvottelupöytään toteamaan että opiskelijoiden edut ovat nämä ja nämä.
Pidän kollektivismia ja korporativismia ongelmana muutenkin, mutta ammattiyhdistyksistä voidaan positiivisesti sanoa ainakin se, että ammatissa toimiessaan ihminen osallistuu yhteiskunnan toimintaan tuottavana kansalaisena. Opiskelu sinänsä ei ole mikään sellainen toiminta, jossa tuotetaan yhteiskunnalle jotain, vaan se on investointi omaan osaamiseen tulevaisuuden kannalta.
Toki opiskeleminen voi olla muutakin, esimerkiksi se voi olla hauskaa, mielenkiintoista, jne, mutta tällöin yksilön kannustimet tehdä sitä ovat henkilökohtaisia.
Korporaatioiden vallasta muuten vielä sen verran, että Suomessa urheiluliitotkin omaavat paljon valtaa. Siinäkin on enemmän järkeä koko yhteiskunnan kannalta kuin opiskelijapolitiikassa.
Jaa-a. Minkäköhänlaiseksi HYY muodustuisi jos se purettaisiin ja perustettaisiin uudestaan? Pieni kansallismielinen konservatiivi ja historianrakastaja minussa kyllä kuolisi. Aikoinaan jo Turun Akatemiassa osakuntien jäsenyys oli pakollinen, autonomian aikaan sitten osakunnat perustivat ylioppilaskunnan. Edunvalvonta taisi aikoinaan olla enempi yliopiston sisäistä, sellaista opetukseen yksityiskohtiin, kurinpitoon ja sen sellaiseen liittyvää, kansallisaate muutti sitten asioita paljon.
Vapaaehtoinen jäsenyys ja YTHS:n erottaminen saattaisi olla hyväksi. Ongelma on kait siinä, ettei HYY:n varallisuutta ja liiketoimintaa oikein voisi siirtää vapaaehtoisten opiskelijoiden yhdistykselle, mutta valtioko sitten opiskelijoiden bile- ja kerhotiloja hallinnoisi? Ylioppilastalo ja Osakuntatalo aikoinaan kuitenkin rakennettiin opiskelijoiden käyttöön. (Ei sillä etteikö HYY nykyään niillä rahastaisi kuin mikäkin yksityinen yritys.)
Siitä en osaa sanoa paljonkaan, hyötyykö yhteiskunta siitä, että sen "opiskeleva nuori" sivistää itseään ja osallistuu akateemisiin toimintoihin. Positiivisena sitä on ainakin tavattu pitää, lain mukaanhan yliopistolaitoksen tehtävä maassamme on vaatimattomasti "edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa". Helsingin yliopistonkin aikoinaan Turun Akatemiana perusti Ruotsin kruunu.
Ai niin ja juu:
Minusta ylioppilaskuntien ongelma ei ole siinä että ne ovat epädemokraattisia tai että niiden edunvalvontakoneisto olisi epäedustava, vaan siinä, että opiskelijuus ei nyt vaan ole jotain sellaista, missä ihmisellä pitäisi olla edunvalvontaa. Jos opiskelijan etuja valvotaan opiskelijana, se tarkoittaa että opiskelijuutta identiteettinä tuetaan. Tämä on väärin, koska opiskelijuus ei ole mikään elämäntapa tai identiteetti, jota yhteiskunnan pitäisi jotenkin tukea, eikä opiskelijoiden pitäisi tulla mihinkään neuvottelupöytään toteamaan että opiskelijoiden edut ovat nämä ja nämä.
Päästäisiinkö "liberaalista korporaatiofasismista" sitten eroon vaikkapa kieltämällä ihmisiä järjestäytymästä edunvalvontatarkoituksessa?
Opiskelijaidentiteetti elää tässä maassa sangen vahvana, voisi päätellä siitä kuinka paljon ihmisiä eläkeläisistä keski-ikäisten kautta niihin varsinaisiin opiskelijoihin kuljeskelee vappuna ympäriinsä päässään hassu valkoinen hattu (mahdollisesti myös enemmän tai vähemmän päissään).
Päästäisiinkö "liberaalista korporaatiofasismista" sitten eroon vaikkapa kieltämällä ihmisiä järjestäytymästä edunvalvontatarkoituksessa?
Tuskin on mielekästä kieltää ketään luovuttamasta oikeuksiaan jonkun toisen vastuulle. Sen sijaan olisi hyvä ymmärtää, että joskus muinoin teollisuustyöläisellä ei ollut lakko-oikeutta vaan kenkää tuli että pätkähti jos osallistui lakkoon, koska jokaista duunaria kohti oli riittävästi uusia tulijoita. Uusien tulijoiden määrää voidaan rajoittaa työn kartellilla eli ay-liitolla. Eli kysymyksesi pitäisi kuulua, että pitääkö lainsäätäjän tukea kartellien toimintaa?
Paradoksaalista sinänsä, että nykyisellä ay-liiton jäsenellä ei ole lakko-oikeutta sen enmpää kuin esi-isällään 100-200 vuotta sitten. Silloin patruuna kielsi lakkoilun, nyt ay-liiton johto. Työläinen voi lakkoilla vain ay-liiton suostumuksella, joka käytännössä tarkoittaa pakkoa. Toistan kysymykseni - pitääkö valtion tukea ay-liiton johtajan (de facto) oikeutta pakottaa työntekijät lakkoon?
Kysymys kieltämisestä on sikäli kuvaava, että Suomessa ei tunnuta ymmärtävän että on muitakin vaihtoehtoja kuin "kielletty" ja "pakollinen".
HYY:n ja vastaavien omaisuus on osa ongelmaa, koska tämä omaisuus on hankittu verottamalla. Se myös toimii aika suurena kannustimena poliitikoille jotka ylioppilaskunnissa vaikuttavat, koska raha on valtaa.
Tuota ajatustasi ylioppilaskuntien omaisuuden takavarikoinnista en ymmärrä. Eikö ihan riittävä korjausliike olisi, että ylioppilaskuntaan kuuluminen olisi vapaaehtoista. Samalla pitäisi tietysti irrottaa toisistaan nyt jäsenyyteen liittyvät sosiaaliedut ja tuo jäsenyys.
Miksi ylioppilaskuntien omaisuutta ei pitäisi takavarikoida? Mikä on se oikeushyvä jota tällä takavarikolla rikotaan, kenen omistusoikeuteen sillä puututaan?
Vielä tuosta takavarikosta: Eikö mielestäsi siis esimerkiksi huumekartellien pomojen omaisuutta pitäisi takavarikoida, jos nämä saadaan kiinni, tai ehkä paremmin, jos esimerkiksi jokin puolue on kasannut massiivisen omaisuuden säätämällä itse itselleen isot puoluetuet, ja tuet todetaan laittomiksi, eikö puolueen omaisuus pitäisi takavarikoida?
Minusta ylioppilaskunnat ovat jokseenkin samanlaisissa asemissa.
Kieltämättä varsin raikas tai oivaltava näkemys.
Vastaan kun kysytään: Omaisuuden takavarikko rikkoisi omaisuuden suojaa. Vaikka osa ylioppilaskuntien omaisuudesta olisikin kerätty sinun (ja minun) mielestä sopimattomin keinoin, on osa siitä saatu myös oikein keinoin, esim. vapaaehtoisina lahjoituksina. Varsinkin tältä osin olisi takavarikko väärin.
Et vastannut kysymykseen. Kenen omaisuutta se on?
Sitä se sosialismi teettää. Oletko yhtään yllättynyt että alunperinkin rent-seekingille perustunut järjestö kuten opiskelijoiden etujärjestö alkaisi jossain välissä sahaaman omien jäsentensä etuja? Ihmiset pelaavat jatkuvasti signalointipelejä pienenevistä määrästä resursseja.
Analysoit ongelmaa melko hyvin mikrotasolla, mutta unohdat laajemman perspektiivin. Kun hyvinvointivaltio perustettiin ja tällaiset instituutiot perustettiin, oletko oikeasti yllättynyt että ne ovat valuneet rent-seekingiin?
En ihan seuraa. Toki on ilmeistä, että tällaiset instituutiot keskittyvät rent-seekingiin. Siis sellaiset kuin opiskelijajärjestöt, TTVK, ammattiyhdistykset, EK, jne.
Mielestäni tekstissä ei jää epäselväksi tämä yleinen näkemys.
Lähetä kommentti