On sääli, ettei Carl Sagan ole enää elossa. Pidän Sagania jonkinlaisena suurena "esikuvanani", mitä tulee avaruuden ja kosmoksen ymmärtämiseen. Toki ensimmäisten eksoplaneettojen löytyminen oli isompi uutinen, mutta jotenkin tämä nimenomainen löydös alleviivaa enemmän sitä, millaisessa universumissa elämme.
Ilmaisen usein halveksuntaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat väärässä planeettamme ja ihmiskuntamme kohtalosta. Tämä tunne on perusteeton, pikkumainen ja pyrin siitä kovasti eroon; me emme ihmisinä kaipaa sellaista toisiltamme, se ei johda mihinkään eikä se auta mitään. Riitelemme, olemme toistemme kurkussa ja pyrimme haalimaan itsellemme isomman siivun kuvitteellisesta kakusta, ja mitä tarkoitusta varten?
Meillä on jo tietyssä mielessä kaikkea. Ruokaa on aivan varmasti kaikille. Lääketieteen keinoin osataan parantaa melko vähäisin kustannuksin sairauksia jotka tarpeettomasti tappavat ja vammauttavat miljoonia ihmisiä joka vuosi. Raaka-aineita kohtuullisen infrastruktuurin rakentamiseen, vesijohtoihin jne, on aivan riittävästi. Kaikki terveet ja kohtuullisesti ravitut ihmiset voidaan opettaa lukemaan. Resursseista ei ole pulaa tässä mielessä. Ihmiset eivät lisäänny kuin kaniinit, jos tulevaisuus on muutoin materiaalisesti näiltä osin jotenkin turvattu, ja tämä on nähty ympäri maailmaa.
Me ihmiset tarvitsemme kuitenkin eteenpäinlaittavan voiman, joka saa meidät todella työskentelemään jonkin päämäärän hyväksi. Jos joku haluaa uuden iPhonen (hehheh) hänen on tehtävä sen eteen työtä. Työstä saa rahaa ja se raha laitetaan iPhoneen. Sillä ei osteta rokotteita kehitysmaihin eikä sillä osteta ruokaa köyhille. Tämä ei ole mikään "skandaali", eikä iPhonen ostaja ole "moraaliton" tai "itsekäs", ellemme me venytä näiden sanojen merkitystä aivan äärimmilleen.
En halua nyt kirjoittaa siitä, miten nälkä ja sairaudet voitetaan; minulla ei ole siihen keinoja. On olemassa maita, joissa ongelmat on voitettu, Pohjoismaat, Japani, muutamat Aasian maat, monilta osin USA, Euroopan maista useimmat. Omine ongelminensa ne ovat kriisissä, etenkin Euroopan maat, mutta nälkää niissä ei vielä nähdä, eikä kuolla nelikymppisinä koleraan, punatautiin tai malariaan.
On teorioita, joiden mukaan ihmisjoukko tai ryhmittymä tarvitsee jonkin ulkopuolisen uhan tai ainakin riittävän tärkeäksi koetun tavoitteen, jotta se kykenee yhdistämään voimansa ja unohtamaan tietyt erimielisyytensä. Itse koen, että ihmiskunnan selviytyminen on vaakalaudalla. Ei nyt, eikä heti, esimerkiksi ympäristökatastrofien osalta uhka on akuutisti vähäinen. Tämä on kuitenkin merkityksetöntä, kun käytämme hyperbolista diskonttausta, niinkuin on rationaalista, kun puhumme syvästä ajasta.
Merkitystä on sillä, että aurinkomme hitaasti mutta varmasti polttaa vetyään loppuun, ja kun vedyn määrä vähenee, fuusioreaktiot hidastuvat, ja gravitaatio vetää aurinkoa kasaan, ja tähti kuumenee. Prosessi on hidas, mutta seuraavien satojen miljoonien vuosien aikana vaikutus on suurempi kuin ihmisen tuottamalla ilmastonmuutoksella. Lisäksi odotettavissa on monia muita uhkia, joihin vastaaminen vaatii teknologista kehittyneisyyttä ja robustiutta ihmiskunnalta.
Tähdet edustavat minulle symbolitasolla positiivista päämäärää, jonka puitteissa ihmiskunta voi tai siis, sen pitäisi, puhaltaa ns. yhteen hiileen. Halusimme tai emme, olemme kaikki osa isompaa kokonaisuutta. Tämä ei liity mitenkään suoraviivaisesti siihen, mitä mieltä olemme erilaisista poliittisista ideologioista. En väitä että tähän sisältyy mitään pelastusoppia tai maanpäällistä paratiisia, vaan yksinkertaisesti jotain positiivista jonka puitteissa voimme toimia.
On kuitenkin yksi poliittinen ja kulttuurillinen suuntaus, jonka peruslähtökohtiin kuuluu syvä epäluulo tällaisia yleisinhimillisiä projekteja ja ihmiskunnan tasolla tapahtuvaa koordinaatiota kohtaan. Nykyisin sen vaikutusvaltaisin muoto on kristillinen konservatismi. Tässä on yksi suurimpia syitä siihen, miksi itse puolestani tunnen syvää epäluuloa ja vastenmielisyyttä tätä poliittista juonnetta vastaan; se on luonteeltaan tuhoavaa, erottavaa, epäluuloja viljelevää, ja ennenkaikkea, lyhyttä aikapreferenssiä suosivaa. Toivon, etten tällä nyt loukkaa ketään kristittyä tai konservatiivia; kaikki heistä eivät koe näin, eivätkä pidä näitä "arvoja" keskiössä, mutta niiden läsnäolo on ilmeinen. Syitä on muutama.
Yksi tällainen löytyy suoraan Raamatusta, ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, Baabelin tornista kertovan tarinan muodosta. Tarinan sisältö on se, että vedenpaisumuksen jäljiltä ihmiskunta oli yhteinäinen ja sillä oli yhteinen kieli. Ihmiset tavoittelivat taivasta, ja rakensivat suuren tornin. Tämä yhtenäisyyden ja yhteisten tavoitteiden turmiollisuudesta kertova tarina on voimakas vaikutin poliittisesti. Ihmiskunnan jakautuminen kansakuntiin, jotka kilpailevat ja sotivatkin keskenään, on tarinan mukaan Jumalan tahto, ja toisaalta ihmiskunnan yhteistyö kohti korkeampia päämääriä on jotain ei-toivottavaa ja tuhoisaa. Sanomattakin selvää, että tällainen tarina on hyvin voimakkaasti vaikuttanut minuun ja käsitykseeni siitä, miksi pidän tätä oppia hyvin tuhoisana.
Olen keskustellut kasvokkain henkilön kanssa, joka käytti Baabelin tornia perusteluna sille, miksi avaruustutkimus - kyseisessä keskustelussa Euroopan avaruusjärjestön tutkimusyhteistyö - on hänen mukaansa Jumalan tahdon vastaista. En tiedä, kuinka yleinen tällainen käsitys on, joten en rehellisesti sanoen voi syyttää kaikkia kristillisiä konservatiiveja tällaisesta asenteesta, mutta tämä insidentti on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen omaan suhtautumiseeni.
Mutta positiivinen henki, jos jätämme vertauksen Baabelin torniin huomiotta, olisi mielestäni tarpeen myös matalammalla tasolla. Suomessa ihmiset ovat huolestuttavalla tavalla jakautuneet tietyssä mielessä kahteen leiriin identiteettien perusteella, asia jota olen edellisissä kirjoituksissani käsitellyt, eikä siitä sinänsä sen enempää. Toivoisin kuitenkin nyt, että riippumatta identiteetistä seuraavana tähtikirkkaana yönä Suomessa - tähän vuodenaikaan sellaiset ovat jo sangen kylmiä - jokainen pysähtyisi hetkeksi tähtitaivaan alle. Alfa Centauri ei näy Suomessa, koska se on niin kaukana ekliptikan eteläpuolella, ja Sirius näkyy kunnolla iltataivaalla vasta vähän myöhemmin talvella, ja sekin hyvin vain etelässä. Mutta muita kohteita voi bongailla.
Lisää luettavaa:
11 kommenttia:
Kyseenalaistatko koskaan tieteeseen laitettuja verorahoja? Eikö niille löytyisi parempaa käyttöä?
Eikö markkinat rahoitakkaan tiedettä riittävän tehokkaasti?
Nykyään markinnat eivät rahoita perustutkimuksesta kuin murto-osan loput napataan ihmisten taskusta ja ilman heidän tahtoaan.
Minusta tiede pitäisi ajaa niin pienelle tasolla, että puhdas markkinarahoitus riittää.
Ainoastaan lääketiede voidaan pitää verorahoin rahoitetuksi. Mutta tieteet joutavat markkinoille kilpailemaan rahoista.
Kyllä kyseenalaistan. Tiedettä tehdään liikaa verovaroin. Valtion ei tarvitsisi panostaa suoraan. Riittävää olisi ehkä se että tutkimuksen positiivista ulkoisvaikutusta tuettaisiin vaikkapa tekemällä verottomaksi tutkimuksen rahoituksen. Erilaisia tutkimussäätiöitä voisi sallia niin että niiden verokohtelu olisi sallivampaa. Perustutkimusta varten voisi myöntää vapaita jaksoja opetuksessa ja miksei mistä tahansa työstä niin että tutkijoiden siirtyminen eri työtehtävien välillä olisi sujuvaa.
Minusta rahoitusmalleja suurempi ongelma on yliopiston instituutiossa. Sillä on massiivinen arvovalta, joka on varastettu tutkijoilta ja jonka varjolla yliopiston hallinto paisuu ja kuppaa valtavan siivun tutkimusrahoista. En usko enää niiden kykyyn uudistua. Olisi esimerkiksi minulle kannattavampaa että perustan oman tutkimukseen keskittyvän firman jos saisin tutkimukseen rahoitusta, kuin tehdä se yliopistossa. Yleiskustannuslisät ovat aivan hirviömäisiä. Tosin se ei onnistu koska julkiset rahoittajat kuten akatemia eivät myönnä rahaa sellaisille.
Tiedettä myös tehdään tavallaan "liikaa". Tutkimus on toki hyödyksi pitkällä aikavälillä myös silloin jos epäonnistuneet tutkijat saavat helposti muuta työtä. Mitä perustavammasta tutkimuksesta on kyse, sitä epätodennäköisempää se on.
Tai sitten voi kuunnella Musen Exogenesis biisiä missä maa on elinkelvoton ja suunnitellaan lähtöä uuteen maahan ja tällä kertaa tehdään sitten kaikki oikein, niin varmaan. Mutta tosiasia on se että kyllähän me avaruuteen joudutaan menemään koska ei me loputtomiin voida tälläkään pallolla olla. Ja olen samaa mieltä siinä että tuosta tähtiin menemisestä voisi tulla sellainen yhteinen juttu mikä antaisi tekemistä ja tavoitteita ihmiskunnalle. Tuskin tähtiinmeno ihmisiltä onnistuu mutta ehkä joku meidän rakentama tai meidän luoma juttu sen voi tehdä.
Minä taas en antaisi tutkimukselle, lääketiedettä ja lakikoulutusta lukuunottamatta, yhteiskunnan tukea lainkaan. En edes verovähennyksiä.
Tutkimuksen on pärjättävä täysin markkinaehtoisesti kuten muunkin toiminnan.
No, voi sen noinkin nähdä. Itse uskon että tutkimuksen ulkoishyödyt ovat merkittäviä, mutta koska niillä on julkishyödykkeille tyypillisiä ominaisuuksia, jonkinasteinen subventio on hyödyksi.
Tieteen ulkoisista hyödyistä voi olla montaa mieltä.
Suurin osa kaikesta tutkimuksesta on varmuudella hyödytöntä. On kokonaisia tieteenaloja, joista kertakaikkiaan ei ole mitään hyötyä. Esimerkkeinä voidaan mainita tähtitiede ja paleontolgia.
Ihmiskunta joka tietää paleontologiasta on paljon parempi monilla tavoilla, kuin ihmiskunta joka ei tiedä. Tähtitieteen osalta olen eri mieltä. Jos diskonttaamme hyperbolisesti, niin maailmankaikkeuden tunteminen on merien kartoittamiseen verrattavissa.
Tieteellä on myös itseisarvo siinä että tieto on itsessään.
Ok. Puhut hyödystä yleisemmällä tasolla.
Itse tarkoitin hyödyllä taloudellista hyötyä.
Toki paleontologiaa voidaan käyttää hyväkseen esim. öljynetsinnässä.
Olet itse tehokkuutta painottaessasi ollut sitä mieltä, että tunteilla ja itsearvoilla ei saa olla merkitystä päätöksenteossa. Vain talous on tärkeää.
M:"Ihmiskunta joka tietää paleontologiasta on paljon parempi monilla tavoilla, kuin ihmiskunta joka ei tiedä."
Voisitko perustella tämän?
Vaikka tiedettä pidettäisiinkin itseisarvona se ei ole syy pakottaa ihmisiä maksamaan siitä verojen muodossa.
Monille ihmisillä on itseisarvoja, joista et olisi valmis maksamaan veroja.
Joten ei ole mitään syytä pakottaa ihmisiä maksamaan sinun itseisarvoistasi, luonnosta tai tieteestä.
Ne eivät ole universaaleja itseisarvoja eivätkä parempia kuin muutkaan.
En pidä tasa-arvoajatusta tunteilevana hömppänä. Pidän sitä ymmärrettävänä, minäkin ajattelen että maailma olisiparempi jos ihmisillä olisi paitsi lain ja muiden instituutioiden edessä, myös materiaalisen hyvinvoinnin osalta tasa-arvo. Sensijaan en usko, että ihmiset ovat luonteeltaan tai taipumuksiltaan sellaisia, että tällaista voidaan oikeastaan toteuttaa. Minä en vastusta verotusta tai mitään sellaista, mutta verojen keräämisestä on aina haittoja. Minusta pitää olla vahvat perustelut sille, että kerätyillä veroilla tehdään enemmän hyötyä kuin niiden keräämisestä on haittaa. Siksi minusta on hyvä, jos verojen painopiste on sellaisissa veroissa, jotka kohdistuvat haitalliseen toimintaan jonkun laajemman kokonaisuuden kannalta.
Esimerkiksi autoilua kaupungeissa kuuluukin verottaa, maaseudulla taas autoilun verottaminen ei ole ollenkaan niin järkevää. Esimerkiksi, en kannata mitään yleistä energiaveroa, vaan minusta pitäisi verottaa saastuttamista suoraan niin pitkälle kuin on mahdollista. "Normaaleja" tai pieniä palkkoja ei pitäisi minusta verottaa ollenkaan, koska työn tekeminen on parempi kuin sen tekemättä jättäminen, jos joku kerran siitä on valmis maksamaan. Kannatan kyllä pakollisia vakuutuksia joissain tilanteissa, koska vakuuttamatta jättäminen johtaa helposti siihen että vahingon kärsijä jääkin vaille korvauksia. Jne jne.
Tasa-arvo taas on ongelmallinen, koska se ikäänkuin "joustaa alta pois", kun sitä aletaan toteuttamaan erilaisin pakkokeinoin. Jos verotamme korkeampia tuloja kovin paljon ankarammin kuin matalia, ihmiset alkavat keksiä keinoja joilla tulot saadaan ainakin näyttämään matalilta. Ihmiset myös tekevät vähemmän hyödyllisiä asioita silloin kun niitä verotetaan. Jos joku tienaa paljon rahaa tekemällä jotain oikein hyödyllistä, niin jos tätä verotetaan kovasti, sitä tehdään vähemmän ja "tasa-arvon" nimissä on aiheutettu tosiasiassa haittaa muillekin kuin vain sille, joka pärjäsi hyvin. Pakottamalla tasa-arvoon esimerkiksi kiintiöiden avulla, haitataan tarkoituksenmukaista työnjakoa, sitä että ihmiset tekisivät niitä asioita joissa heillä on suhteessa suurin hyöty itselleen ja muille. Jne jne.
En vastusta tasa-arvoa tavoitteena, mutta melkein kaikki keinot sen toteuttamiseen aiheuttavat muuta vahinkoa enemmän kuin tuottavat hyötyjä tasa-arvon mielessä.
Tehokkuus ei tarkoita, että vain taloudellisilla arvoilla on väliä. Se tarkoittaa, että kun johonkin puututaan, ja aiheutetaan haittoja, nämä haitat pitäisi pystyä vähintään kompensoimaan sillä, mitä saavutetaan. Olen tosin valmis hyväksymään johonkin rajaan asti tehottomuutta, jos sillä estetään massiivisten riskien aiheuttaminen muille, esimerkiksi pakollisten liikennevakuutuksien jne muodossa.
Lähetä kommentti