Eräs tavanomainen irrationaalisuuden tai oikeastaan aikainkonsistenssin muoto on prokrastinaatio eli viivyttely. Sen ilmeisin ilmenemismuoto on deadlinevaikutus joka tarkoittaa että ihmiset työskentelevät kovimmin deadlinen lähestyessä. Tämä myös aiheuttaa sen, että kun projektissa on useita eri komponentteja, nämä komponentit kärsivät kaikki samasta vaikutuksesta, mikä viivästyttää koko projektia.
Itselläni on merkittävä deadlinevaikutus tutkimustyössä. Alallani on muutaman kerran vuodessa call for papers joihinkin erikoisnumeroihin alan lehdissä ja parhaissa konferensseissa. Kun deadline on kaukana, työtahti on verkkaista, ideoita pallotellaan ja kirjataan ylös laiskasti, implementaatioiden ja koejärjestelyjen yksityiskohtia ei lyödä lukkoon jne. Kun deadline alkaa lähestyä, pikku hiljaa tehdään päätöksiä ja lopulta hyvin lähellä deadlinea on jo kiire.
Monet alan konferensseista ilmoittavat papereiden jättöpäivän kuukausia etukäteen, ja silti siirtävät sitä deadlinen lähestyessä usein muutamalla päivällä. Tähän on aina monia (teko) syitä, mutta lopputulema on, että ihmiset eivät usko pääsääntöisesti, että deadline on todella tiukka. Ja tämä siirtää viivyttelyä entisestään.
Itselläni ole viime keskiviikkona yhden lehtiartikkelin deadline, ja tänä perjantaina konferenssipaperilla toinen. Syyskuun 7. päivä on lisäksi taas yksi lehtiartikkelin jättöpäivä. Tämän jälkeen päivämääriä on lokakuussa, joulukuussa ja tammikuussa. Joten, en kirjoittele paljoakaan tänne. Tämänkin merkinnän kirjoittamisen syynä oli viivyttely, kun en keksinyt miten pari teknistä yksityiskohtaa tulisi ratkaista.
2 kommenttia:
Go-pelin strategisissa heuristiikoissa viivyttely on hyvän muodon ohella eräänlainen kattoperiaate, jota kannattaa oletuksena noudattaa: jokaista siirtoa pitäisi ajatella sitoutumisena joihinkin strategialinjoihin, joiden kanssa se on konsistentti. Tästä syystä on tärkeää jättää mahdollisimman paljon vaihtoehtoja avoimiksi ja siirtää päätökset myöhäisimpään mahdolliseen hetkeen, kun enemmän informaatiota on tarjolla - mutta ei tästä yli, sillä vastustaja saattaa estää mahdollisuuden. Gon pelaajat käyttävät termiä "aji" ja sen merkitys voi joskus olla hyvinkin suuri: pelaamattoman "virtuaalisen" pakotuskiven voi ajatella vastaavan useampaa pelattua kiveä, koska sen paikkaa voi vielä vaihtaa tarpeen mukaan. Tietenkin jokin siirto on pelattava, joten kannattaa aloittaa globaalisti isoimmasta.
Hassua, ajattelin ajia myös itse, kun kirjoitin tätä. Siis, kun deadline lähestyy, niin paperin aihepiirin "aji" pitää hyödyntää, muuten se menetetään.
Viivyttelynä voidaankin pitää pikemminkin sitä osaa päättämättömyydestä, sitoutumattomuudesta jne, joka menee yli sen mikä on fiksua.
Joskus käy niin, että joutuu koko ajan jahtaamaan deadlinea toisensa jälkeen ja rajat paukkuvat vähän väliä. Toinen tässä mieleen tuleva on sente/gote. Joskus kannattaa painaa jotain työtä lähelle deadlinea (ja jopa sen yli!!) vaikka sitten muun kustannuksella, jos siitä saa riittävästi hyötyä, ja sitten kerätä lopuista palaset siitä mitä jää jäljelle.
Lähetä kommentti