Tutkimus tropiikissa.

Kuten lukijani varmaan tietävätkin, työskentelen tällä hetkellä Singaporessa, NUS-yliopistossa. Tarkemmin sanoen työnantajani on Temasek-laboratorio eli tuttavallisemmin T-lab. "Temasek" on  Singaporen edeltäjänä tällä saarella sijainneen kaupungin nimi. Nimi on ilmeisesti jollakin tapaa nationalistinen symboli; Temasek Holdings on valtion omaisuutta manageroiva yhtiö, ja sen sijoitusportfolio on reilusti yli 100 miljardin euron suuruinen.

T-lab on perustettu aikanaan puolustusteollisuuden kannalta olennaisten projektien hallinnoimiseen. Se on osa yliopistoa, mutta palkkaus, organisaatio, jne ovat täysin erilliset. Oma työni ei ole salaista, mutta liittyy osana joihinkin puolustusministeriön projekteihin, joista en tiedä mitään, mutta joissa varmaan on jotain salaista, joten en mainitse sen enempää yksityiskohtia.

Tutkimus on täällä aika korkealla prioriteetilla ja sille on paljon rahaa. Erityisesti puolustusteollisuuden eri haarat teettävät paljon tutkimusta. Täällä tutkitaan aika käytännöllisiä asioita, kuten tietoturvaa, antenniteknologiaa, nanopinnoitteita, ja ties mitä muuta. Puolustusbudjetti on 6% bruttokansantuotteesta, enkä ole edes varma meneekö kaikki täällä tehtävä tutkimus tuohon lukuun. Vertailun vuoksi, Suomen puolustusbudjetti taitaa olla puolentoista prosentin luokkaa. Ja Singaporen BKT on suunnilleen sama, nominaalisesti hieman alhaisempi, PPP:llä mitattuna lähes 50% korkeampi.

Nimellisesti olen jonkinlainen postdoc tutkija. Ryhmässä on minun lisäkseni toinen postdoc ja muutama jatko-opiskelija. Vetäjänä on suunnilleen minun ikäiseni kaveri, joka on voittanut suunnilleen kaikki palkinnot ja kilpailut kouluissa ja opiskellessa. Meritokratia on täällä oikeastaan jopa vähän liioiteltua, koko kulttuurissa. Koulut keskittyvät kilpailuttamaan lapsia noin kolmannesta luokasta eteenpäin ja voittajille syydetään resursseja enemmän kuin muille. Kilpailu on todella kovaa, mutta kuulemma se on Kiinassa vielä kovempaa.

Tässä on puolensa ja puolensa. Singaporelaiset ovat vauraita ja ahkeria: työttömyysprosentti on noin 2, ja omistusasuminen on normi, tosin asuntojen hinnat ovat kivunneet todella pilviin viimeaikoina, niin että voidaan ehkä perustellusti puhua jonkinlaisesta asuntokuplasta. Tähän on reagoitu rakentamalla runsaasti. Maahan olisi tulijoita enemmän kuin otetaan sisään. Humanitaarista maahanmuuttoa ei kai ole, tai siitä ei juuri puhuta, sensijaan kaltaisiani ulkomaalaisia työntekijöitä on suuruusluokkaa neljännes saaren asukkaista. Tai ei "kaltaisiani", olen kummajainen, koska länsimaiset ovat yleensä isojen länsimaisten yritysten johto-, myynti-, ja asiantuntijatehtävissä joista maksetaan merkittävästi enemmän kuin yliopistolla on varaa. Toisaalta aasialaiset maahanmuuttajat ovat rakennustyömiehinä (Intiasta näyttäisi olevan suuri osa) tai kotiapulaisina (Filippiinit,  Indonesia). Kiinalaisia on paljon insinööreinä ja tutkijoina, mutta länsimaisia vähemmän. Naapurissa asuu yksi puolalainen tutkija ja Filippiiniläinen insinööri, joten mikään selkeä luokittelu tämä ei ole.

Autolla ajaminen on kallista, suomalaisittain voisi sanoa törkeän kallista. Bensa maksaa melkein yhtä paljon kuin Suomessa, mutta varsinainen kustannus tulee autoluvasta. Niitä myönnetään määräajaksi (10 vuotta) ja ne maksavat maltaita, koska ne huutokaupataan. Hinta on pienille autoille jotain noin 25 000 euroa ja isommille noin 40 000. Suomalaisesta autoverosta valittavat voivat verrata tähän. Tulot näistä menevät käsittääkseni Land Transpor Agencyn budjettiin, eikä valtion yleiseen kassaan kuten autovero Suomessa, ja LTA on vastuussa julkisen liikenteen kehittämisestä. Tässä on puolensa, tavallaan voi ajatella, että LTA on firma joka omistaa tiet ja myy oikeuksia käyttää sitä, ja käyttää näitä tuloja liiketoimintansa kehittämiseen. Täällä on myös ruuhkamaksut isoilla väylillä.

Täkäläinen varovaisuuden ja suvaitsevaisuuden kulttuuri on ehkä hieman vieras itselleni. Kun näen suomalaisten valituksia "suvaitsevaiston" tempauksista, minua hymyilyttää. Täällä leimaaviin ja negatiivisiin kirjoituksiin suhtaudutaan hyvin negatiivisesti. Yhteiskunnan koheesiota uhkaavia ja eri etnisten tai uskonnollisten ryhmittymien väliin kiilaa iskeviä kirjoituksia ei hyväksytä. Sanktiotoimenpiteitä käynnistettiin taannoin esimerkiksi erästä kiinalaista opiskelijaa kohtaan, joka oli kiinalaisella keskustelupalstalla esittänyt loukkaavia ilmaisuja paikallisista. Samanlaista epäsymmetriaa kuin Suomessa, täällä ei ole, eli negatiivinen suhtautuminen leimaaviin kirjoituksiin koskee kaikkia ihmisryhmiä. Tosin, en ole ihan varma valkoihoisista, mutta epäilen kyllä että tapa jolla suomalainen media kirjoittaa suomalaisten juopottelusta tms johtaisi täällä sakkoihin.