sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Nörttiharrastus IV.


Vaikka minulla ei ole vielä lopullista rautaa valmiina, päätin kuitenkin vähän kokeilla tekniikoita. Klusteri tarvitsee tietysti jonkinlaisen NFS-serverin. Sen kanssa painin eilen.

Itse klusterin ajattelin ensimmäisen version rakentaa Kerrighedin varaan. Se vaikuttaa simppeleimmältä ja on ilmeisesti toimiva.

Lähdin liikkeelle tämän ohjeen kanssa.


Minulla oli kaksi IBM thinkpadiä, joten päätin aloittaa niillä. Toinen on vanha T20 (vasemmalla kuvassa), jossa on 512MB muistia ja 700MHz pentium III, toinen on T42, jossa on saman verran muistia ja 1.8GHz Centrino. Pystytin nelikakkoseen ensin DHCP3-serverin. Se onnistui minimaalisella viilauksella ja toimi. Seuraavana askeleena oli TFTP:n ja NFS:n pystyttäminen. Tämä näytti pelittävän ihan täysin, siis tftp serverin nostaminen pystyyn sujui virheittä, samoin NFS-serverin.

Laitoin T20:n boottaamaan verkon yli, mutta se ei ainakaan toistaiseksi toiminut. En ehtinyt vielä diagnosoimaan vikaa. Lisäksi osaamiseni rajat alkavat tässä kohtaa jo tulla vastaan, niin että joudun opettelemaan kädestä pitäen kaiken. Vika voi hyvin olla hostin päässsä. Tänään minun pitäisi saada lisää rautaa, jolla testata asiaa. Sade, kiire ja kylmä sää tulivat vastaan, joten en ole päässyt maalaamaan kaappia. Voi olla, etten pääse tänäänkään.

5 kommenttia:

kattoratsastaja kirjoitti...

Ihan toisista raudoista: miten kävi sille jousiteräkselle jonka annoin muutamia vuosia sitten?

Tiedemies kirjoitti...

Se on edelleen alkuperäisessä muodossaan.

kattoratsastaja kirjoitti...

"Töihin! Tiedät, mitä on tehtävä!"

Kumitonttu kirjoitti...

Eiks ole aika hyvä:

Vihreitä ei pidä demareiden kyljessä niinkään veljeys ja solidaarisuus kuin vastenmielisyys oikeistoa – ja ennen kaikkea ydinvoimaa kohtaan.

Tiedemies kirjoitti...

Kumis: Joo, kiinnitin tuohon huomiota itsekin. Osmo sanoo myös:
Historia kertoo joskus tulevaisuudessa, onko tämä järkevää.

Sanoin tästä jo itse, että ei ole järkevää, todellakaan. Menetin toivoni tämän asian suhteen, samoin kuin sen suhteen, että vihreät olisi ottanut liberaalimman kannan tekijänoikeuksiin tai että feministien ote puolueesta heikkenisi.

Näyttääkin siltä, että vasemmiston rappio ajaa feministit, stalinistit ja muun autoritaaris-idealistisen vaahtosuusakin entistä tiiviimmin vihreiden ytimeen. Ei siellä ole meikäläiselle oikein sijaa.

Ainoa positiivinen yllätys on ollut Sinnemäen esiintyminen työministerinä. Ei se kiitettävää ole ollut, mutta paljon pahemminkin olisi voinut mennä.