Matkalla I.

Laitan kuvia kun kognitiiviset kyvyt palaavat.

Olen vetänyt samoilla silmillä paria nokkaunia lukuunottamatta nyt 30 tuntia ja olen vihdoin täällä Macao S.A.R.:issa, missä kello on siinä kahdeksan illalla. Kävelimme Hong Kongissa paikallisen aamupäivän, subjektiivisen loppuyön. Paikka on hieno, kontrasti tähän kitchin ja synnin pesään on huomattava.

Asiat ovat täällä maailmankolkassa jotenkin massiivisia sellaisella tavalla, jota ei täysin tajua jossain rikkaan länsimaan suurkaupungissa. Esimerkiksi Torontossa käydessäni pilvenpiirtäjien läsnäolo ei mitenkään erityisemmin häirinnyt. Eikä se häirinnyt myöskään Hong Kongissa, mutta täällä siinä on jotain hyvin hyvin hämmentävää. Olen nyt hotellissa 17. kerroksessa -- päällä vielä parikymmentä kerrosta - ja koko hotelli on yksi suuri valomainos. Las Vegasin kitch - jota olen nähnyt tosin vain elokuvissa ja Kokkarisen tarinoissa - on jotain minkä voi esittää ironiana. Täällä se on totta.

Unideprivaation tuottamat mikroREM- torkahdukset ovat tehneet tästä paikasta jotakin, mikä tuo mieleeni Blade Runnerin kaltaiset dystopiat. Miljöössä on jotain hyvin samanlaista auringonlaskun jälkeen.