maanantai 7. elokuuta 2017

Sekalaisesti monesta asiasta

Juoksusta

Juoksin sunnuntaina koeluontoisen juoksun. Kyseessä oli 12km vauhtikestävyys, jossa yritin ylläpitää puolimaratonin tavoitevauhtiani. Epäonnistuin, sillä pystyin ylläpitämään tavoitevauhtia vain hieman yli 3 kilometriä, tämän jälkeen vauhti hidastui. Ensimmäiset kolme kilometriä kulkivat varsin helpon oloisesti noin 4:50/km tahtia. Vielä hieman ennen kolmen kilometrin kohtaa ajattelin, että tätä voisi ylläpitää todennäköisesti jopa 20 kilometriä, sillä syke oli maltillinen, noin 170. Arvioin aiemmin anaerobisen kynnyksen menevän siinä noin 175 paikkeilla.

Kuitenkin, jotenkin aika tarkalleen kolmen kilometrin kohdalla syke äkkiä nousi ja pian vauhtia oli pakko pudottaa. Loppumatka sujui melko tasaiseen 6min/km tahtiin, joskin kymmenennen kilometrin vedin "kiukulla" noin viiteen minuuttiin. Koko matkaan kului 1:08, keskivauhtina 5:41.  Jos optimistisesti ekstrapoloin tästä, niin hidastamalla kilometrivauhdin viiteen ja puoleen minuuttiin, voisin ehkä nykykunnossa pystyä juoksemaan puolimaratonin alle kahteen tuntiin. Ottaen huomioon että ennätykseni on hiukan alle 1:48, tätä ei voi pitää kovin hyvänä tuloksena, olkoonkin että minulla on massaa noin 20 kiloa enemmän kuin ennätyksen juostessani.

Massasta on selvästi haittaa juostessa.

Tekoälystä ja tietoisuudesta

En useinkaan jaksa osallistua keskusteluihin joissa pohdiskellaan siitä onko ns aito tekoäly mahdollista vai ei. Törmäsin tänään taas käsitykseen, jonka mukaan ns aito tekoäly vaatii että toteutetaan tietoisuus ja että tämä muka olisi jonkinlainen selkeä tavoite. Kun kyselin hieman enemmän, niin tämä henkilö kaipasi konetta jolla on tunteita.

En oikein edes tiedä mistä tätä pitäisi lähteä purkamaan. Yleisesti alan ihmisten käytössä oleva hieman humoristisesti muotoiltu määritelmä on, että aitoa tekoälyä, on kaikki se, mitä emme vielä osaa tietokoneella tehdä. 1960-luvulla uskottiin että kun kone pelaa shakkia, se on aidosti älykäs. Vähän myöhemmin uskottiin että kun se voittaa kaikki ihmiset, se on aidosti älykäs. Sitten uskottiin että kun kone ymmärtää puhetta tai tunnistaa kuvia, kyllä se sitten on älykäs. Tai kun se osaa keskustella ihmisen kanssa niin, että keskustelija ei arvaa sen olevan kone.

Kaikki nämä tavoitteet on sittemmin saavutettu, mutta aitoa tekoälyä ei vaan ole kuulunut. Tämä johtuu tietenkin siitä että kukaan ei koskaan ole oikeasti asettanut sellaisia selkeitä kriteereitä jotka täyttävä kone olisi aito tekoäly. Toki monet ovat sanoneet toistuvasti, että "no sitten kun kone on oikeasti tietoinen" tms, mutta tämä ei tarkoita mitään, koska tietoisuudelle ei anneta mitään sellaista määritelmää johon konetta voisi verrata ja todeta että onko se vai eikö se ole "oikeasti tietoinen".

Oma argumenttini oli, että yksinkertaisin tietoinen kone on termostaatti. Sillä on kaksi (tai joskus useampia!) tunnetta; sen on joko kylmä tai kuuma. Se reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin tavalla joka riippuu sen sisäisestä tilasta. Ja se tietää onko se päällä vai pois.

Tämä "määritelmä" -- sellainen voidaan kaivaa tästä  jos niin halutaan -- on useimmille asiasta kiinnostuneille epätyydyttävä, ja kun sen mainitsemaani keskusteluun toin, minua syytettiin vitsailemisesta ja trivialisoimisesta. Lisäksi toinen henkilö selitti että "elottomat kappaleet eivät voi olla tietoisia". Tässä kohtaa meni minulla kämmen kasvoille.

Tässä kohtaa olen erinäisissä yhteyksissä törmännyt erilaisiin "vasta-argumentteihin", kuten siihen että et voi tietää onko asia niin. Ei, en voi tietää onko asia niin, sillä en tiedä mihin asiaan kanssakeskustelija oikeastaan viittaa. Oletan että hän viittaa "tietoisuuteen", mutta tämä tehdään aina jotenkin sellaisella tavalla että kun kaivelen vähänkän enemmän sitä, mitä toinen tarkoittaa, paljastuu kerta toisensa jälkeen ettei hän tarkoita yhtään mitään.

Minusta näyttää kovasti siltä, että ihmiset muistuttavat Westworld-sarjan robotteja mutta käänteisesti. Tietoisuus ei todellisuudessa "näytä miltään", mutta ihmiset kuvittelevat näkevänsä sen jossain.  Selitän tämän niille, jotka eivät sarjaa ole katsoneet tai jotka eivät ymmärrä mihin viittaa. Kyseisssä TV-sarjassa siis villin lännen-teemaisessa huvipuistossa on ihmisenkaltaisia robotteja jotka käyttäytyvät kuin aidot ihmiset ja jopa kuvittelevat olevansa ihmisiä. Niillä on havainto-ohjelmoinnissaan suojamekanismi, joka estää niitä näkemästä asioita jotka paljastaisivat niille todellisuuden. Tyypillinen toteamus asiasta joka "ei kuulu" niiden kokemuspiiriin on "It doesn't look like anything to me".

On toki mahdollista että olen itse pelkkä robotti, tai että minulla itselläni ei jostain muusta syystä ole lainkaan tietoisuutta, ja siksi aina kun ihmiset puhuvat tietoisuudesta minusta tuntuu että he puhuvat höpöjä. Toki minullakin on mielessäni ajatuksia, muistoja, tuntemuksia jne. Koen että äänillä on väri ja muoto, abstrakteilla käsitteillä erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, tunnen lähes fyysisinä tuntemuksina monet tavanomaisetkin ajatukset. Kaikenlaiset havainnot ja ajatukset herättävät minussa paljon erilaisia mielensisältöjä.  Kuitenkaan en näe mitään syytä miksi nämä havainnot olisivat jotain maagista tai mystistä.

Kun taikuri tekee taikatempun jota emme ymmärrä, me tiedämme että se on pelkkä illuusio, temppu. Aistimme kertovat meille, että kolikko ilmestyy tyhjästä tai että meidän ajatuksiamme on luettu, tai että nainen on sahattu kahtia. Tiedämme kyllä, että näin ei tapahdu oikeasti, mutta olemme vaikuttuneita. Silti me herkästi uskomme efektiivisesti magiaan kun joku puhuu tietoisuudesta.

Tämä silmänkääntötemppu on meillä aivoissamme; en väitä että tiedän tarkkaan miten aivot sen tekevät, mutta kaikki vihjeet viittaavat siihen että tietoisuus on pelkkä taikatemppu. Siksi en ole kovin kiinnostunut koneista jotka uskovat olevansa tietoisia. En näe tätä kysymystä relevanttina, vaan pikemminkin eräänlaisena harha-askeleena tekoälyn tutkimuksessa.



Alastair Reynoldsin Poseidon's Children- trilogiassa mainitaan tekoälyjen rotu, joka on optimoinut oman rakenteensa sellaiseksi, ettei sen edustajilla ole enää tietoisuutta lainkaan. Kirjassa otetaan kanta, jonka mukaan tietoisuus on seurausta yksinkertaisesta takaisinkytkentärakenteesta, jonka optimoiminen johonkin tarkoitukseen lopulta hävittää takaisinkytkennän, minkä jälkeen tietoisuus on lopullisesti menetetty, eikä sitä edes osata kaivata kun se on kerran mennyt. En ota kantaa tähän, mutta oma näkemykseni on suunnilleen se, että mikä hyvänsä takaisinkytketty järjestelmä on tietoinen, eikä mitään muuta tietoisuutta ole olemassa. Sellaisen varauksen jätän, että jos järjestelmä on lisäksi (suunnilleen, mutatis mutandis, ja korkeintaan muistirajoituksin) Turing-vahva, niin sen tietoisuus on tietysti mielenkiintoisempaa kuin vaikkapa termostaatin tietoisuus.


Ei kommentteja: