maanantai 3. kesäkuuta 2013

Mikä oikeastaan puhuu Feminismiä vastaan?

Kärjistän usein, ja esitän usein myös feminisminvastaisia mielipiteitä kirjoituksissani. Pohdin taannoin, miksi näin on, ja mikä loppujen lopuksi se on, mikä feminismissä on pielessä.

Ensimmäinen mieleeni tuleva aspekti on uhripuheen tarkoituksenmukaisuusongelmat. Tarkemmin sanoen, jos julkilausuttu - ja todellinen, oletetaan hetkeksi - päämäärä on tilanne, jossa arvostelma ihmisen kyvykkyydestä, soveltuvuudesta jne, on a priori täysin sukupuolineutraali kaikissa (mahdollisissa) tilanteissa, niin miksi ihmeessä tässä tulisi  korostaa yhden osapuolen uhristatusta? Feminismihän siis on lähtökohtaisesti naisasialiike, eli tähtää siihen, että naisten (oletettua) alisteista asemaa yhteiskunnassa tulee korjata ja että pääsääntöisesti tasa-arvo-ongelmat koskevat nimenomaan näitä näkökohtia.

Kun korostetaan yhden ihmisryhmän uhristatusta, synnytetään ja uudistetaan sellaista suhtautumista, jossa tämän ryhmän edustaja on lähtökohtaisesti suojelun tarpeessa. Uhka, jolta ryhmän edustajaa suojellaan, on tarkemmin määrittelemätön (esim nebulöösi "patriarkaatti") ja se on ennenkaikkea postuloitu osaksi koko yhteiskunnan diskurssia. Uhria (naista) täytyy siis suojella joltakin mikä voi olla aivan yhtä lailla yksilön sisällä kuin ulkona.

Itse lähden siitä, että utopismi jonka lähtökohtana on muokata ihmisestä jotain, tuomittu tietyssä mielessä aina epäonnistumaan. Ihmisten keskinäistä kanssakäymistä voidaan rajoitetusti ohjailla, organisaatioiden rakennetta voidaan suunnitella, jopa instituutioita voidaan korjata, mutta tämä ei feminismissä riitä, koska vihollinen löytyy myös uhrin omasta halusta, motivaatiosta ja ihmisyydestä. Lyhyesti ilmaisten: äärimmäisen epäliberaali ja paternalistinen ajatus jonka mukaan ihminen (nainen) ei tiedä omaa parastaan, on epätarkoituksenmukainen, koska se ei edistä naisten aseman tasavertaisuutta. 

Toinen aspekti liittyy luotuihin merkityksiin ja kuvaan jota käytössäoleva sanavalikoima ikäänkuin maalaa. Asia voidaan ymmärtää huumorin ja kärjistyksen kautta. 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa pyörineessa komediasarjassa "Kolmas kivi auringosta", avaruusolennot pyrkivät ihmisiksi naamioituneina sopeutumaan ihmisyhteisöön ja ymmärtämään ihmisten toimintaa. Eräässä jaksossa avaruusolentojen johtaja "Dick" tulee eräiden kommellusten myötä tietoiseksi ihmisten sukupuolesta ja ihonväristä - asioista joihin hän ei sitä ennen ollut lainkaan kiinnittänyt huomiota. Hänen työtoverinsa on mustaihoinen ja ylpeä kulttuuriperinnöstään, ja sopeutumisen nimissä Dick liittyy kerhoon, jonka jäsenet ovat valkoihoisia ja ylpeitä valkoisuudestaan ja kulttuuriperinnöstään.

Huumorin on tietenkin tarkoitus tuoda esiin epäsymmetria ja historialliset epäkohdat, ja myöhemmässä vaiheessa Dick sopivasti pelastuu, koska ensiksi hän häpeää valkoihoisuuttaan ja myöhemmin vielä käy ilmi että he ovat sopivasti valinneet valeasuperheensä niin, että he sattuvat olemaan juutalalaisia, mikä jossain määrin pelastaa heidät ympärsitön paheksunnalta.

Feminismi on sanana ja merkityksiltään sellainen, että se omalta osaltaan luo tällaista epäsymmetriaa. En usko, että epäkohtia voi korjata luomalla lisää epäkohtia. Esimerkiksi omat poikani eivät ole koskaan olleet millään tavalla syyllisiä mihinkään mahdollisesti joskus vallinneisiin sukupuolten välisiin epäsymmetrioihin ja epätasa-arvoon. Heillä ei ole osaa eikä arpaa, eikä heillä myöskään ole mitään syytä kokea häpeää tai syyllisyyttä omasta sukupuolestaan - sen paremmin kuin valkoisesta ihonväristäänkään.


8 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Feminismillä on ollut tärkeä rooli menneisyydessä epäkohtien korjaamisessa. Ei tarvitse mennä kuin muutama vuosikymmen taaksepäin, niin nainen ei saanut mennä yksin baariin.
Sveitsissä naisilla ei ollut äänioikeutta vielä 80-luvulakaan.

Nyt kuitenkin feministisen liikkeen päätavoitteet on saavutettu. Jotta liike voisi jatkaa olemistaan, niin feministit ovat keksineet uusia epäkohtia.
Eli feministeille on käynyt niin, kun tavoitteet on saavutettu, niin liike ei olekaan kuollut, vaikka sen olisi ehkä pitänyt.

Tiedemies kirjoitti...

En väheksy feministien saavutuksia. Aivan samaan tapaan, en väheksy esimerkiksi USA:n ja Britannian joukkojen saavutuksia Euroopassa 1944-1945. En silti vaadi että jenkkien pitäisi edelleen miehittää Berliiniä. Tai Japania.

En edes kiistä sitä, etteikö yhteiskunnassamme olisi asioita, joita voisi tasa-arvoasioiden suhteen korjata. Sellaisiakin, joissa naisilla on asiat huonommin.

"Feminismi" on käsitteenä ongelma koska se antaa ymmärtää, että muunlaisia tasa-arvo-ongelmia ei ole. Me elämme jo nyt liikaa sellaisessa täti-yhteiskunnassa jossa poikien melko normaali käyttäytyminen on demonisoitua. Enkä tarkoita nyt edes lainkaan sellaista mikä liittyy suhteessa tyttöihin tai naisiin. Pojat ovat keskimäärin paljon aktiivisempia fyysisesti. Tytötkin tietenkin voivat olla, ja sille pitää tietenkin antaa tilaa. Kuitenkin, koulu esimerkiksi on paljon ankeampi paikka (keskimäärin) pojille kuin tytöille.

Tytöistä ne kärsivät, jotka ovat fyysisesti aktiivisia, vilkkaita, jne. Heitä on vain hieman vähemmän. Yhtä lailla tässä voitaisiin todeta, että koulu ei kohtele lapsia oikein, kun se ei ota huomioon sitä, että lapsista iso osa on vilkkaita. Feministejä tämä ei kuitenkaan pääsääntöisesti kiinnosta, koska poikien ongelmat koulussa eivät ole feministeille mikään ongelma, vaan osa välttämätöntä kivuliaisuutta joka liittyy utopistiseen uuden ihmisen rakentamiseen.

Koulun epäkohdista kärsivät tuhannet lapset joka ikäluokasta. Pörssiyhtiöiden hallituspaikkoja on koko maassa muutama sata, mutta sukupuolijakauman vinous on feministien mielestä suurempi ongelma kuin tuhannet miehet jotka ikäluokasta syrjäytyvät.

Tapio Peltonen kirjoitti...

Feminismille on tarvetta yhä. Tosin kaikkein räikeimmät epäkohdat on jo ratkaistu, mutta esimerkiksi seksuaalikäyttäytymisessä monet sellaiset asiat, joita miehillä pidetään sallittuina ja normaaleina, ovat edelleen naisille julkisessa diskurssissa heidän arvoaan alentavia. (Tämä asenne satuttaa vastaavasti kyllä myös ihan spesifisesti miehiä, esimerkiksi miehen kyky hallita omaa seksuaalikäyttäytymistään kyseenalaistetaan vallitsevassa diskurssissa.)

Edelleen, on monissa tilanteissa ja monilla elämänalueilla aivan selkeästi havaittavissa, että miehen sanaan kiinnitetään enemmän huomiota kuin naisen.

Lisäksi, feminismiä tarvitaan torjumaan yhteiskunnassa viimeisen 20 vuoden aikana päätään nostanut uusvanhoillinen sukupuolifilosofia.

Toki feminismiä tulee kritisoida sikäli kun feministisessä diskurssissa jotenkin nostetaan miehet syypäiksi sukupuolikulttuurin tilaan. Toisaalta, on feminismiä ja feminismiä. Koko liikettä ei ole mielekästä tuomita sen vuoksi että sen jotkin suuntaukset ovat vahingollisia ja/tai harhaisia.

lahtari kirjoitti...

Tuolla olisi feminismi pähkinänkuoressa:

http://feminismi.tripod.com/

Tomi kirjoitti...

Totta on, että feministit joko kieltävät poikien ja miesten ongelmien olemassaolon tai pitävät niitä marginaalisina.

Koululaitos Suomessa ja muissakin länsimaissa tuntuu suosivan tyttöjä. Tähän ongelmaan on kiinnitetty ihmeen vähän huomiota. Pääsyy poikien heikompaan menestykseen lienee poikien hitaampi kehittyminen, mutta on opetustavoillakin merkitystä.

Tiedemies kirjoitti...

Mielestäni "feminismi" on samanlainen ilmiö kuin "oikeistolaisuus". Itse ilmiöllä olla jokin konstruktiivinen, positiivinen yhteiskunnallinen merkitys, mutta itse sanan käyttäminen on oikeastaan riidan haastamista.

Miksi olisi tarpeen käyttää "feminismin" kaltaista sanaa tasa-arvopyrkimyksistä? Tämä on vähän samanlaista kuin että käyttäisimme "White power"- sanaa siitä, että me valkoihoisina ihmisinä pyrimme eroon rasismista.

Lisäksi näkemys seksuaalikäyttäytymisen normeista on minusta tekopyhä. On totta, että on monia seksuaalikäyttäytymisen malleja, jotka ovat naisten osalta paheksutumpia kuin symmetrisesti vastaavat miesten kohdalla. Mutta sama pätee myös toisin päin, eli miehiin kohdistetaan odotuksia ja vaatimuksia, joita naisiin ei kohdisteta. Moni piirre, käyttäytymismalli tai valinta - tai mikä parasta, asia joka ei ole yksilön oma valinta - joka naisille on hyväksyttävä, on miesten kohdalla paheksuttu, väheksytty tai pilkan aihe.

Esimerkkinä mainittu seksuaalikäyttäytyminen on erinomaisen hyvä esimerkki siitä, miten tosiasiallisesti feminismi on paitsi sukupuolten välisen tasa-arvon vastainen, myös selkeästi pyrkimys lisäämään epätasa-arvoa miesten välillä.

Käännän seksuaalikäyttäytymisnormit toisin päin: Kumpi tosiasiallisesti kykenee päättämään itse siitä, toteuttaako positiivisessa mielessä sukupuolikäyttäytymiseen liitettyä positiivista kuvaa, nainen vai mies? Naiseen kohdistetaan odotus, että hän kieltäytyy seksistä tai ainakin rajoittaa seksikumppanien määrää merkittävästi. Mieheen kohdistuu sensijaan odotus, että miehen tulee hankkia seksikumppaneita ja tämä odotus on erityisesti nuorilla miehillä erittäin voimakas. Mies joka epäonnistuu tämän odotuksen täyttämisessä saa osakseen paheksuntaa ja ivaa, paitsi toisilta miehiltä, myös naisilta. Eikä siinä kaikki, tämän epäsuhdan esiin nostava mies tuomitaan myös, ja erityisesti, feministien taholta!

Jos tilannetta kuitenkin tarkastelee vallankäyttönä, kuva on ihan toinen. Miehellä ei ole mahdollisuutta omalla toiminnallaan päättää, toteuttaako normia positiivisessa mielessä. Hän voi kyllä kieltäytyä toteuttamasta sitä, mutta kuten todettua, saa tästä osakseen vain ivaa. Nainen puolestaan toteuttaa odotukset yksinkertaisesti kieltäytymällä seksistä. (*)

Tässäkö siis tarvitaan vielä enemmän naisten näkökulman ajamista? Mielestäni tämä on kyllä tasa-arvo-ongelma, josta molemmat kärsivät, mutta en näe miten se korjaantuu korostamalla näkökulmaa, jossa pahimmin osattomaksi jäävän osapopulaation oikeudet mitätöidään ja kiistetään käytännössä kokonaan.


(*) Ymmärrän toki sen, että tämä on karkea yksinkertaistus, koska nuoriin naisiin kohdistuu peräti hyvin ristiriitaisia odotuksia, mutta sama pätee kyllä myös nuoriin miehiin.

H-baari kirjoitti...

Feminismissä on (myös) se ongelma että nimenomaan akateemisesti koulutetut, usein vähintään keskiluokkaa taustaltaan olevat naiset esittävät itsensä erityisesti vähäosaisten naisten puolustajina ja puolestapuhujina vaikkei heitä kukaan ole tähän hommaan äänestänyt.Niin, niin eihän tutkijoita äänestetä virkoihinsa mutta akateeminen feminismi nyt ei ole tutkimusta vaan poliittista lobbausta johon kupataan rahat yliopistolaitokselta.
Jos katsoo vaikka prostituutiokeskustelua tässä ja joissakin lähimaissa näkee helposti että akateemisilla (naistutkija)-naisilla on usein hyvin dogmaattisen kielteinen paitsi prostituution laillisuuteen myös vastaväittäjiinsä. Laillisen, säännellyn prostituution, jota huomattavan suuri osa kansainvälisistä avustusjärjestöistä, asiaan perehtyneistä lainvalvojaviranomaisista ja prostituoitujen omista eturyhmistä vaikuttaa kannattavan, puolestapuhujista esitetään kaikenlaisia kyökkipsykologisia vihjauksia, "salattujen motiivien" pohtimista ja suoria syytöksiä mitä nyt kaikki identiteettitutkimustuuba on pullollaan.

LineFinder L kirjoitti...

"Mikä oikeastaan puhuu Feminismiä vastaan?"
Vastaus= MGTOW
Miesten oikeus järjestöt ovat epäonnistuneet turvaamaan miesten oikeudet ja hidastamaan miesvihaisen Feminismin kasvun kaikkialla missä tämä on päässyt valtaan. Tuloksena miesten asema yhteiskunnassa on heikentynyt naurettavan huonoksi: Naisia suosivat huoltajuus sovittelut, maskuliinisuuden demonisointi, huonompi terveyden huolto(esimerkkinä naisten ilmainen rintasyöpäkuvaus), miesten lisääntymisoikeuksien puute(Esimerkkinä naisten oikeus asettaa mies elatus velvolliseksi ilman miehen lupaa. Vaikka naisella on lukuisia keinoja välttää huoltajuus. Esimerkiksi lapsen adoptioon asettaminen yhtenä vaihtoehtona joka ei liity teknologiaan.) Jne?
Järkipuhe ei toimi Feministeihin siis on aika ottaa oikeudet takaisin näännyttämällä valtion ja naisten toiminta kyky. Japanilaiset miehet ovat hyvä esimerkki toiminta suunnasta, joka toimii. Epäoikeudenmukainen järjestelmä ei kykene toimimaan, jos sillä ei ole tarpeeksi seuraavassa sukupolvessa työväkeä tai verotuloja.