keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Si vis pacem para bellum

Marginal Revolutionissa esitettiin kysymys (Alunperin sen esitti kai Yglesias, mutten jaksanut lukea) , jota olen itsekin miettinyt: Miksi USA viitsii käydä niin kalliita sotia, eikö tulisi halvemmaksi lahjoa porukkaa, ainakin kuvittelisi lahjusten marginaalihyödyn ylittävän nykytilanteessa sotilastoimiin laitetun panostuksen hyödyn.

Käsittäksen esimerkiksi Irakin operaatio on maksanut jo yli 700 miljardia dollaria. Irakin populaatio on hieman yli 30 miljoonaa, joten se tekee yli 20 000 dollaria per irakilainen. Jos keskimääräisessä perheessä on kaksi aikuista ja kolme lasta, niin perheeseen saisi C-sarjan mersun ja jäisi vielä käyttörahaa parin vuoden duunarin palkka.

Just sayin'...

23 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Eivätköhän syyt liity ihmisen psykologiaan. Kansalle on helpompi esittää tunteisiin kuin rationaalisiin argumentteihin vetoavia perusteluja. Semiuskonnollinen nationalismi ja kaikenkattava Freedomista puhuminen vs. sotimista halvemmaksi tuleva lahjominen. Kummilla argumenteilla saa uskollisemmat veronmaksajat?

Mikko kirjoitti...

War is a Racket

Sotia käydään niin kauan kuin niiden käymiseen on taloudellinen insentiivi.

H. kirjoitti...

"Jos keskimääräisessä perheessä on kaksi aikuista ja kolme lasta, niin perheeseen saisi C-sarjan mersun ja jäisi vielä käyttörahaa parin vuoden duunarin palkka."

Meinaat siis, että tavalliset amerikkalaiset saataisiin suostuteltua antamaan "rättipäille" ja "terroristeille" kasoittain rahaa ja ilmaiset mersut?
Jos Lähi-idän tilanteeseen halutaan vaikuttaa, niin siihen tarvitaan kansan tuki ja kansa suostuu lähettämään Lähi-itään vain tankkeja.

IDA kirjoitti...

Nyt on kuitenkin niin, että lahjojan pitäisi tuollaisessa tilanteessa pystyä kontrolloimaan, että lahjaa ei käytetä häntä vastaan.

Tietysti, mikäli operaation pystyisi toteuttamaan niin, että niin suuresta osasta kansalaisia tulisi USA:n "rikostovereita", että se horjuttaisi hallitusta tuota kannattaisi yrittää.

Tiedemies kirjoitti...

Niin siis juuri tuo ihmetyttää: Amerikkalaiset ovat valmiimpia lähettämään nuoria miehiään kuolemaan ja maksamaan isot rahat siitä, kuin käyttämään (oletettavasti) edes osan rahoista tavalla, josta on jotain konkreettista hyötyä.

Tietenkään rahaa ei vain jaettaisi ympäriinsä, mutta 700 miljardista vaikka puolella saa ostettua jo aika ison osan poliisista ja armeijasta.

Mutta siis nimenomaan poliittisesti tuo näyttää olevan mahdotonta. Se hämmentää suuresti.

Utumies kirjoitti...

Ratkaisu on universaali palkka-armeija ilman sen kummepia poliittisa siteitä. Nimenomaan periaatteella raha ratkaisee.

Tietenkin Lähi-Itään lähetettäisiin sellaista osaväkeä, jolla ei ole kulttuurisia tai ideologisia siteitä sinne. Ja jenkkeihin taas väkeä, joita paikallinen porukka ei hetkauta erityisen paljoa suuntaan eikä toiseen. Vaikka itäeurooppalaisia.

Unohatkaa koululaisten bussitukset parempien kaupunginosien kouluihin. Tämä olisi todellista tasa-arvoa.

kattoratsastaja kirjoitti...

En tiedä miten tuo luku on laskettu, mutta ei sodan budjetista kaikkea polteta ruutiin. Huomattava osa palaa kotimaahan sotilaiden palkoissa ja aseteollisuuden toimeksiantoina.

Gc kirjoitti...

Muistaakseni 90 prossaa noista rahoista kuitenkin kiertää amerikkalaisten kesken. Jos sama raha annetttaisiin pois se olisi jenkkilän taloudelle pelkkää miinusta.

kattoratsastaja kirjoitti...

OK, jos tuosta summasta menee vain luokkaa 10% ikkunoiden rikkomiseen ja sekin korvautuu voiton myötä sotasaaliilla/geopoliittisella asemalla niin asetelma on ihan toinen. Kun sotaa ei käydä omalla maaperällä niin oma infrakaan ei tuhoudu.

Lisäksi aseteollisuudessa panostetaan jatkuvasti T&K hommiin joista valuu innovaatioita muillekin teknologian aloille.

En nyt puolustele moraalisessa mielessä sodankäyntiä, mutta väitän että se voi olla tietyissä olosuhteissa taloudellisesti kannattavaa.

Tiedemies kirjoitti...

Kattoratsastaja: Epäilen, että juuri tuosta syystä sotia on niin paljon helpompi käydä kuin vaikka lähteä oikeastit tekemään jotain hyödyllistä. Siihen Mikko yllä osaksi viittasi. Sotateollisuus haluaa sotaa, koska se on hyväksi niiden liiketoiminnalle. Sotateollisuudella on paljon rahaa ja siitä riittää myös poliitikoille.

Sotilasteollisuus on siis massiivinen Rent-seeking-koneisto, koska sen ainoita asiakkaita ovat valtiot, jotka eivät tyypillisesti käytä sellaista harkintaa hankinnoissaan joita omilla rahoillaan pelaavat käyttäisivät.

Vaikka itse en sinänsä vastusta "valtioita", kuten esimerkiksi libertaarit, niin tämä ongelma on ihan todellinen ja ilmeinen.

kattoratsastaja kirjoitti...

Tuli tästä mieleen vielä Orwellin kirjassa 1984 esitetty yhteiskuntajärjestelmä. Ylituotantoa hävitetään jatkuvassa sodassa jotta kansa ei vaurastu. Samalla taataan täystyöllisyys sotateollisuuden palveluksessa ja yhteiskunnalle potentiaalisesti vaaralliset nuoret miehet lähetetään sotaan purkamaan aggressioitaan ja kuolemaan.

Prolet hurraavat Malabarin rintaman sankareille eikä sisäpoliittisiin ongelmiin keskitytä ulkoisen vihollisen takia.

Kari Visala kirjoitti...

Tässä blogissa on joskus pohdittu sitä, miksi "tehokkuus" sanalla on niin huono kaiku. Luulisin, että tämä johtuu siitä, että ihmiset tietävät, että status-kilpailu pakottaa heidät kuitenkin tekemään maksimikapasiteettinsa töitä riippumatta suorituksen tehokkuudesta ja tehokas prosessi on usein psykologisesti rasittava - ts. tehokkuusparannuksen tuoma hyöty heidän elintasolleen ei riitä korvaamaan työn muuttumista vaativammaksi. Stetsonista heitän, että 20% jo nykyisestä työstä riittäisi pitämään ihmiset jotenkuten hengissä ja loput on marginaalisia hyötyjä eliniän odotteeseen, tutkimusta, sirkushuveja, status-esineiden valmistusta (tähän lasketaan isommat asunnot jne.) ja lisäksi kaikenlaisia aikuisten leikkejä, joita myös kutsutaan työksi.

hullu poro kirjoitti...

http://unenumerated.blogspot.com/2009/09/coase-theorem-in-action.html

Tiedemies kirjoitti...

Kari, sinun argumentissasi vaihdetaan tehokkuuskäsitteen sisältöä kesken virkkeen, joten se on merkityksetön.

Statuskilpailut ovat esimerkki tehottomuudesta, so. statuskilpailu on negatiivisen summan peli.

Tuo linkki Coasen teoreemasta on erinomainen esimerkki siitä, miksi en tunnustaudu libertaariksi enkä varsinkaan anarkistiksi. Aivan tavanomaisissa tilantessa voi syntyä kannustin lähteä tuottamaan negatiivista ulkoisvaikutusta kiristysmielessä. Se on tehotonta, so. se synnyttää negatiivissummaisia siirtoja.

Tehokkuusparannushan on tehokkuusparannus vain siinä tapauksessa että se todella parantaa (Pareto- tai K-H-)tehokkuutta. Karin kuvaamat prosessit ovat juuri niitä, joiden kohdalla Heath toteaa tehokkuusperiaatteen rikkoutuvan.

Hän käyttää esimerkkinä tosin SUV-autoja, joilla ajetaan koska ne ovat "turvallisia". Ne ovat kuitenkin turvallisiempi vain suhteessa pieniin autoihin, joten kun kaikki ovat hankkineet SUV:n, niin kaikkien turvallisuus on heikentynyta, so. SUV-kilpavarustelu on klassinen esimerkki tehottomuudesta.

Statuskilpailulla on samankaltainen ominaisuus ja esimerkiksi O. Soininvaara käsittelee probleemaa kirjassaan "Vauraus ja Aika", joka, vaikka ei olekaan kielellisesti loistava teos, on silti mielestäni tärkeä yhteiskunnallinen kannanotto.

Mikko kirjoitti...

Minä en näe Karin kirjoituksessa kuin yhden tavan käyttää sanaa tehokkuus, tosin se ei toki ole linjassa sinun tapasi kanssa.

tommi kirjoitti...

Sodan hintaa ei pidä ajatella per sotamaan kansalainen vaan per jokaisen potentiaalisen sotamaan kansalainen.

Jos irakilaiset lahjottaisiin, pitäisi lahjoa saman tien suunnilleen koko Aasia ja Afrikka ja suuri osa Etelä-Amerikkaa. Eivätkä hyväkkäät tietenkään sillä rauhoittuisi vaan kun tietävät, että rahaa tulee, haluaisivat enemmän ja kiristäisivät sitä vaikkapa juuri terrorismilla.

On todennäköisesti halvempaa näyttää, että pidetään jöötä minne mennään kuin yrittää miellyttää ja tyynnytellä lahjoilla jokaikistä amerikanvastaista maapallon asukasta.

Toiseksi Irak ei ole mikään mikä tahansa maa, vaan kun siellä pitää joukkoja, on jo valmiiksi sellaisten maiden kuin Iran, Syyria ja Saudi-Arabia rajoilla. Sitä kannattaa miehittää tai pitää ainakin läpinäkyvänä tai aggressiokyvyttömänä kovemmallakin hinnalla.

Kari Visala kirjoitti...

Normaalikäytössä miellän "tehokkuus" sanan siten, että se on a) tehokkuutta jonkun muuttujan suhteen b) jossakin suljetussa systeemissä. Tarkoitin, että tässä mielessä sitä sanaa usein kuulee käytettävän ja ymmärrettävän, mistä johtuu sen negatiivinen kaiku. Elikä jos tarkastelemme jotain yhtä pientä lokeroa maailmasta, joka nyt on saatu edellisessä mielessä kaikkien kannalta paremmaksi, niin kokonaisuuden kannalta tällä voi olla sellainen vaikutus, että työntekijän pitäisi esim. pyöritellä peukaloita 15 minuuttia. Kuitenkin ko. prosessille ulkoisista syistä johtuen hänet laitetaan tekemään jotain uutta hommaa tuon ajan.

Tiedemies kirjoitti...

Tommi, tarkoitukseni ei ollut väittää, että kaikkia lahjotaan, vaan että kamalan kalliin sodan kustannuksista luulisi olevan järkevää käyttää osa johonkin rakentavampaan.

Otin Mikon argumenteista vaarin ja aloin käyttää tehokkuus-sanaa niinkuin sitä oikeasti käytetään, enkä siis enää käytä selventäviä etuliitteitä, koska väärinymmärrykset ovat tahallisia ja siten ne voi sivuuttaa.

Markku kirjoitti...

Jukoliste, täällähän on kohta koko Habsburger-kreis. Kokkarinen, sano sinäkin nyt jotain.

Jukka kirjoitti...

Rober Tik-To-Tok Axelrodin ja uskontotieteilijä Scott Atranin määrittelemä devoted actor ei maksimoi utiliteettiaan.

Kun israelilaiset tarjosivat palestiinalaisille rahaa jostain heille pyhästä alueesta se koettiin pyhäin häväistykseksi. Sen sijaan jos israelilaiset esim. olivat valmiita antamaan vastalahjaksi jonkun israelilaisille pyhän alueen he olivat valmiimpia hyväksymään tarjouksen.

En väitä että malli olisi tähän sovellettavissa, mutta kuvastaa ehkä sitä ongelmatiikkaa mikä tuolla alueella toimimessa on.

Jukka kirjoitti...

Miksi muuten puhuttu Irakista kun voisitte puhua Afghanistanista. Ei kai nyt Obama siellä ole vain siksi että sotateollisuus saisi rahaa ?

Hän on siellä taistelemassa talebaneja vastaan. Mutta onnistuisiko talebanien lahjominen ? Voi tietysti onnistua osalle porukasta mutta tuskin kaikille. Osa on kunniallisia aatteen miehiä.

IDA kirjoitti...

"Voi tietysti onnistua osalle porukasta mutta tuskin kaikille. Osa on kunniallisia aatteen miehiä".

Hyvä pointti. Lahjonta voi onnistua vain, jos sodan perusidea ( länsimaisen demokratian istuttaminen ) voi onnistua. Ellei väestön enemmistöllä ole halua sen tyyppiseen hallintoon lahjonta ainoastaan korruptoisi ja onnistuessaan loisi vielä pahemman hirviön.

Tiedemies kirjoitti...

Niin, siis vielä kerran: En usko, että kaikkia tai edes suurinta osaa voi lahjoa.

Amerikkalaisethan kyllä lupasivat esimerkiksi Saddamin kavaltajalle huikeat summat rahaa. Itseasiassa, en tiedä vaikka he käyttäisivätkin isoja määriä rahaa sentyyppisiin projekteihin.